TKI T-DORFMAN 2021

0
1044

Onkohan se jokin tässä maaperässä tai juomavedessä? Jotain erityistä tässä pienessä paikassa kuitenkin on. Parinkymmenen vuoden ajan olen lähipiiriläisenä, en kuitenkaan sisäpiiriläisenä, seurannut sivusta tätä ilmiötä, jota voisi kutsua kotiseuturakkaudeksi tai yhteisöllisyyden riemulliseksi ilmentymäksi. Ilmiö konkretisoituu skeittauksen ja siihen liittyvien toimintojen kautta. Mainita kannattaa myös Monopolin Suomiversio, pelilaudalle ei päässyt lainkaan esim. Helsinki, Vantaa tai Turku, ja siitähän jo lehdistökin huolestui.

Taas tänä kesänä on saatu todiste siitä, että Turenki-skeitti ilmiö elää. Todisteena sen elossa olemisesta on ensi-iltansa saanut 12. skeittileffa. Edellinen tuli ulos 2014, joten sen julkaisusta on ehtinyt kulua melkein kymmenen vuotta. Tätä uusinta on kuitenkin työstetty viimeiset viisi vuotta, kun aiemmat saatiin kasaan yleensä yhdessä kesässä.

Merkille pantavaa on, että sama aktiivisten ydinporukka on edelleen mukana. Se selittää myös aikaviivettä. Parinkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon toimijoiden henkilökohtaisessa elämässä; muuttoja, perheellistymisiä, opiskelua ja työskentelyä muilla paikkakunnilla. Mutta Turenki ja skeittaus on kuitenkin säilynyt osana elämää ja taas (vielä!) kerran koonnut porukan yhteen oman leffan ensi-iltaan. Nyt rajoitusten vuoksi yleisömäärä piti rajoittaa 25:een, kun aikaisemmissa ensi- illoissa on väkeä ollut toista sataa.

Ensimmäinen leffa ilmestyi 1994 ja kantaa nimeä ”One asshole story from Turenki”. Kolmas, ytimekkäästi nimeltään ”Turenki” sai ensi-iltansa vuonna 2002. Hyllystä sen löytää VHS-formaattina, onneksi löytyy vielä nauhurikin. Ensi-iltaa edelsi kuitenkin tarina siitä, mitä aktiivinen porukka yhdessä voi saada aikaan. Siinä testattiin paljon myöhemmin muotiin tulleita yhteisöllisyyden ja osallisuuden teemoja. Turengin skeittiporukalle ominaista oli myös se, että joukkoon kuului hyvin eri-ikäisiä harrastajia. Missähän muussa harrastuksessa parikymppiset nuoret aikuiset hyväksyvät tasavertaisina porukkaansa kymmenvuotiaita natiaisia? Yksi porukan
nuorimmaisista kirjoitti syksyllä 2000 kunnan nuorisotoimelle kirjeen siitä, miten
Turenki kipeästi kaipaa kunnon skeittipaikkaa ja miten vain skeittaajat osaavat sellaisen rakentaa. Samana syksynä saatiin ”virallistettua” skeittipaikaksi aiemmin omavaltaisesti käyttöön otettu vanhan sokeritehtaan allas. Ja tasan 20 vuotta sitten, elokuussa 2001 esitteli paikallinen sanomalehti Turengin skeittipaikan, jonka skeittarit itse olivat kunnan ja valtion rahoituksen tuella rakentaneet.

Seuranneiden kymmenen vuoden aikana Turenki- skeittileffoja ilmestyi milteinpä vuosittain. Kahdeksan viimeisintä on kuvannut sama mies, Naakka eli Naukkarisen Jussi. Aktiiviseen ydinporukkaan on kuulunut noin tusina kaveria. Uusimpien leffojen tekninen taso ja toteutus on tietenkin aivan muuta kuin parikymmentä vuotta sitten. Se jokin kuitenkin on ja pysyy; ilo ja onnellisuus tästä porukasta ja rakkaus skeittaukseen ja Turenkiin.

Pirkko Äiree 68v.

Kuva: Risto Järvelin

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän