Flow Festivalin jatkoaika Suvilahdessa jatkui jälleen viikonlopulla täynnä mielenkiintoista artistia – isot vetonaulat tosin vähän uupuivat. Toki muun muassa sunnuntain Charli XCX on valtavan kokoinen artisti, mutta puhuttelee ehkä enemmän nuorta kävijää – eikä tällä kertaa nähty Curen, Kraftwerkin, Devon tai Patti Smithin kaltaisia nimiä. Parhaiten aikuisempaa makua päälavalla puhutteli varmasti Air ja Portisheadin Beth Gibbons. Muuten kattaus jatkoi vähän tutulla linjalla, jossa samat artistit esiintyvät seuraavana vuonna vähän isommassa teltassa ja Burna Boy teki encoren päälavalle jopa yllättävän nopeasti. Koko kattaus tuntuu nyt vakiintuvan kaavaan: DJ:tä tanssikansalle, isoja nykyartisteja vetonauloiksi sekä muutama täsmäisku vanhemmalle festarikansalle.
Tässä muutamia nostoja viikonlopun tarjonnasta ja kokemuksista:
Perjantain puhuttanein kokemus oli Black Starin keikkakunto ja erityisesti soundi – oliko kaksikko sitten saapunut muistitikullinen MP3:sia taustoinaan vai mikä oli ongelma niin varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta äänenlaatu keikalla jätti kyllä toivomisen varaa. Sinällään oli ilo että reppuräpin/undergroundin isoimpiin nimiin lukeutuva Black Star veti näinkin ison yleisön ja etuosassa meno oli varsin hyvä. Seuraavaksi voisi tältä osastolta ottaa vaikka Hieroglyphicsin – kysyntää kun näyttäisi olevan.
Perjantain nostoihin laitetaan myös dubstep-legenda Mala, jonka slotti oli tosin liian aikaisin. Valoisa Front Yard ei ollut mikään toimivin valinta tähän, mutta soundi ja setti oli todella ihana, matka yli 10 vuoden taakse substepin ja steppereiden kulta-aikoihin. Tuntuu että tälle soundille olisi taas tilausta ja olisi varmasti toiminut myös myöhemmässä slotissa.
Pallolava tarjoilu koko viikonlopun mielenkiintoisia artisteja – nostetaan esimerkiksi aivan loistava Annie & the Caldwells. Syvältä Mississippin suistoista nostettu perhebändi, joka näytti toden teolla mitä USA:n kyläkirkkojen gospelkulttuuri voi parhaillaan synnyttää. Todella juureva ja menevä poljento, loistavaa laulua ja tiukka bändi. Vahva suositus jos sattuu tulemaan uusi tilaisuus nähdä tämä.
Toinen loistava pallolavakokemus oli Emilia Sisco & Northern Lights. Suomalaista soul-osaamista, kannattaa tutustua.
Lauantain kohokohtia oli Portishead artisti Beth Gibbonsin soolokeikka ja Palestiinakommentoinnista kuuluisa Kneecap – Kneecapin keikalle oli saatu Palestiinan lippuja yleisöön, mutta mitään maailmalta tuttuja järjestysongelmia ei ollut. IRA kysymykset eivät Suomessa kosketa ihan samalla tavalla kun Euroopassa saatikka Englannissa. Keikka oli todella energinen ja ei voi ainakaan sanoa että poliittinen rap olisi kuollut. Yökerhotamppaus meets Public Enemy.
Sunnuntaina DJ Ibusal pisti todella kovan soolokeikan Black Tentissä ja oli hienoa nähdä kuinka melko marginaalisesta sooloprojektista on kasvanut näinkin isoon yleisöön toimiva juttu. Oli yhteislaulua ja Ibu veti keikan todella hyvällä tatsilla ja luontavasti läpi. Viikonlopun koskettavin veto oli varmasti Ibun tyttärelleen omistamansa biisin ”Sun puolest” veto niin, että tytär oli yleisössä katsomassa. Muuta hyvää suomiraptarjontaa edusti muun muassa Jyväskylän Tohtori Getto & Axel Kala sekä tietenkin monille tuttu Good Boys.
Fontaines D.C. on hypännyt ihmeellisenkin nopeasti suursuosioon ja postpunkahtava musiikki tuntuu iskeneen myös nuorten musiikkihermoon. Ison lavan meno ja bändin soundissa on kieltämättä ihania äänimaailmoja indie-postpunk nälkään. Laulaja Grian Chattenin ääni tekee myös paljon, kutittelee juuri tälläiseen musiikkiin sopivia synapseja hermostossa.
DJPP:n, Vilunki 3000:n ja Ercolan kokoama suurbändi ja uudelleen keikkailun aloittanut Uusi Fantasia oli iloinen yllätys keikkalistassa. Seuraavaksi sitten Op:l Bastards comeback, tälle olisi varmasti tilausta taas 20 vuoden jälkeen?
Khruangbinin instrumentaalimusa ei välttämättä paperilla kuulostanut miltään partybangeriltä, mutta keikan hieno visuaalisuus ja kieltämättä otteeseensa kietova musiikki kyllä yllätti. Erittäin hyvä.
Kädet kattoon -osastoa sitten taas edusti muun muassa Silver Tentissä esiintyneet Bicep sekä Born Slipystä tunnettu Underworld. Molemmat pitivät huolen että tanssijalka liikkui ja valo/VJ showt olivat vertaansa vailla.
Loppuun vielä erikoisuutena mainitaan Warp-labelistä tunnettu kokeellisen elektronisen musiikin suurnimi Autechre, joka veti lähes koko keikkansa ilman mitään valoja. Teltta oli siis täysin musta, eikä artistista näkynyt mitään. Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin.
Kaiken kaikkiaan jälleen kerran – järjestelyt toimi, häiriöitä todella vähän, juomaa sai suhteellisen helposti ja uudet aluejärjestelyt tuntuivat toimivan, sillä vaikka oli la ja su loppuunmyyty, mahtui alueella liikkumaan varsin hyvin. Kaupunkifestareiden parhaimmistoa, ensi vuonna uudestaan.
Early Bird -liput nyt myynnissä 18.8. klo 9 asti.
