Kontulan halli, virallisemmalta nimeltään nykyään Luupin skeittihalli, täytti 20 vuotta keskiviikkona 2.12.2021. Oikeastaan halli täytti 21 vuotta, mutta juhlia ei aikaisemmin kyetty vuonna 2020 viettämään johtuen esimerkiksi kansainvälisestä pandemiasta ja sen tuomista kansallis-alueellisista rajoituksista. Juhlapäivänä hallin toimistoon oli katettu perinteinen juhlapöytä, josta löytyi kuivia keksejä, kahvia ja pari hyvin kostutettua makeaa kakkua.
Hallin saavutettua pyöreitä lukuja Ines Särkkä kasasi osuvan koosteen hallin taipaleen varrelta. Noin 15-minuuttisessa koosteessa nähdään hallin historiaa ja henkeä keskeisesti ilmentäneitä henkilöitä Jätti-Maxista Iiro Maliseen asti.
Halli on omanlaisensa hassu instituutio, jossa nuorisokasvatus on kohdannut vähintään yhtä syvällisen elämänkoulun. Halli on ollut todella monelle myös keskeinen kehittymiseen liittyvä puite, joka on mahdollistanut joidenkin tapauksessa suunnan jopa ulkomaille. Toisaalta vuosien varrella käydyt keskustelut erilaisten hallin tuntityöntekijöiden kanssa ovat osoittaneet, että hallilla työskentelystä voi saada myös oman skede-burnoutinsa.
Vuonna 2001 nuoriso-ohjaajana aloittanut Jarkko ”Jake” Poropudas päätyi hallille sattuman kautta töihin. ”Mikael (Johtis) soitti varmaan muutamaa päivää ennen, josko tulisin Kontulan skeittihallille töihin. Asuin vielä silloin Rovaniemellä, ja ainoa mihin yhdistin silloin Kontulan oli tämä pilottitakkinen porukka, josta oltiin vain kuultu Lapissa. Sen ajan elämää ei parin päivän varotusaika haitannut, vaan muutin toisten sohvien taakse tai nurkkiin. Neljä ja puoli vuotta jaksoin hallihommia, kunnes senaikainen pomo aikoi tehdä minusta ’virallisen’ nuoriso-ohjaajan. Opiskelin oppisopimuksella, ja täällä mennään vieläkin, kylläkin 30 metriä maanpinnan yläpuolella skeittihallista.”
Skede-burnout on Jaken kohdalla liioitellusti sanottu, vaikka työ mahdollisti liiankin aktiivisen skede-elämän. Mainittu nuoriso-ohjaajan oppisopimustutkinto oikeastaan ratkaisi hänen kohdallaan yhtälön sovittaa työ ja skeittaus yhteen. ”Työpaikkanahan tämä oli aivan unelma, kun sai skeitata kahdeksan tuntia päivässä ja palkalla. Joskus ei edes riittänyt kahdeksan tuntia, vaan jäätiin viettään vielä pitkiä iltasessioita. Skeittausta kuitenkin alkoi oleen liikaa siihen aikaan, ja joku piti jättää pois, sillä hallityön lisäksi oltiin perustettu Happy Hour, ja sillä alkoi mennä kivasti. Päätin hakea tosiaan muita töitä, mutta silloinen pomo ei päästänyt minua mihinkään, vaan tarjosi oppisopimuspaikkaa Kontulan nuorisotalolta, ja päätin kokeilla sitä.”

Hallin historia sai oleellisesti alkunsa kuitenkin jo kadonneesta vaneripoolista. Poolin purkaminen kesällä 2019 jakoi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Moni on kiitellyt kuitenkin sen vapauttamaa lisätilaa. Pooli ei kuitenkaan ilmaantunut tyhjästä, vaan oli putkiaan myöten Samuli ”Hessu” Heinon taistelua ja luovaa ongelmanratkaisutaitoa:
”Poolin putket haettiin Puuhamaasta Stinden faijan autokoulun rekalla, jolla ei pystynyt ajamaan kuin 60 km tunnissa. Siinä oli rajoitin, joka huusi kuin pistetty sika, jos ajoi edes 61 km tunnissa. Matka kesti yhtä paljon kuin Jules Vernellä maan ytimeen. Miksi Puuhamaasta? No koska Keltaisten Sivujen raudanvääntäjien kohdalta toi oli ainoa, joka teki noin paksusta putkesta tollasen kulman. Ja kulman sädettä laskiessa jouduin kaivamaan lukion matikankirjat äidin kellarista, että tuli oikein laskettua. Et usko, kuinka paljon jännitti laittaa taitettuja putkia paikalle. Muistaakseni Flinkki tai sen frendi tuli hitsaamaan ne kaljakoripalkalla.”
Ongelmia tuotti myös minimaalinen budjetti, joka oli alun perin kaupungilta 5000 markkaa. Tällä oli tarkoitus rakentaa aluksi leveä mini. ”Napoleon Heino päätti tehdä poolin ja piirsi maahan liidulla ääriviivat”, nauraa Hessu.
5000 markkaa ei kuitenkaan riittänyt kattamaan koko poolin kustannuksia, joten Hessu haki lisärahoitusta kartoittamalla mahdollisia sponsoreita. Yhteistyökumppaniksi löytyi energiajuomayritys Battery. ”Mutta siinä ongelmana oli, että kaupungin tiloissa ei saanut olla sponsoria. Järkkäsin Batterylle omat avajaiset, ja seuraavana päivänä oikeat avajaiset ilman logoja.”
Alkuvaiheessa kompromisseja jouduttiin hakemaan myös muiden tiloja käyttävien toimijoiden kanssa. ”Poolihuoneen takana oli puukäsityöluokka, ja kun sen vetäjä näki mun piirtämät viivat maassa, niin se sanoi: ’Ei pojat, ei vittu ei. Mä oon niin laiska, että en kanna tarvikkeita tuonne luokkaan, vaan mun pitää saada tavarat sinne peräkärryllä.’ Sen takia poolissa oli ne viistot tukipuut, että peräkärry mahtui. Mutta se äijä vihasi skeittausta ja ei ollut siltikään iloinen.”

Varsinaisen hallin saaminen edellytti kuitenkin neuvottelutaitoja kaupungin kanssa. ”Muistaakseni Kontulan halli sai alkunsa, kun menin Korkkulan Vesan ja Laitialan mammojen kanssa kuumottamaan kaupunkia. Sanottiin, että ei onnistu, kunnes jostain syystä käytiin Itäkeskuksen Stoan aukion nuorisotilalla, ja siellä oli Slayer-paidassa joku tyyppi, joka sanoi, että ”OK, saatte tämän”. Ehkä äidit osaisivat kertoa tarinan yksityiskohtaisemmin. Ainoa, minkä muistan, on, että Vesa oli niin fiiliksissä siitä, että toimin sen äidin kanssa, että se (tai sen äidin firma) lahjoitti mulle hopeisen leivänpaahtimen,” kertoo Hessu.
Moni ei ehkä tiedä, että alkuaikoina kulku halliin tapahtui hallin ylhäältä nuorisotalon puolelta. Myös street-puoli oli pitkään salaisuus. ”Samaan aikaan, kun jengi shreddasi poolia, rakensi Toma salaa streettiä isolla puolen. Streetti saatiin aluksi auki nii, että sieltä noin neljäsosan tilasta vei muinaisen Gladiaattorit-tosi-TV-sarjan kamat. Oli siellä pari jenkkirautaakin ynnä muuta ihmesälää”, nauraa Jake.
Alkuvaiheessa merkittävä panos oli myös pohjoisella osaamisella. ”Ilman Rovaniemeä, Miihkalia, Anttia tai Jannen työpaikan työkaluja tuota hallia ei olisi ikinä ollut. Pooli rakennettiin aluksi talkootöillä, mutta talkoot käytännössä tarkoitti sitä, että oltiin johtajan kanssa siellä kahdestaan ihan luvattoman paljon vääntämässä”, kertoo Hessu.
Tuomas ”Tume” Nyyssönen on ollut hallissa töissä noin 14 vuotta. Vuosien varrella halli on muuttunut niin kamojen kuin työkavereidenkin kautta. ”Myös formaatit ovat muuttuneet. VHS:stä DVD:hen, sitten Youtubesta Instagramiin ja Instagram-storyihin. Ja myös se, miten on kuvattu, sisältäen itse tuotantoarvon. Kun katsoo tuota koostetta, niin huomaa, että niissä alkupään matskuissa on sellainen ote, että hei tänään kuvataan, ja on oikeaa kameraa mukana ja niin edelleen. Kun älypuhelimet ovat yleistyneet, niin se mentaliteetti ja ajattelu sen suhteen, miten halliskedeystä ylipäätänsä kuvataan.”
Ehkä halli onkin paikka, jonka kautta miettiä ylipäätänsä skeittauksen muuttumista? Tume muistuttaa, että ulkomaan tiimien pro-demoja ei ole nähty enää oikeastaan vuosikymmeneen. ”Ei niitä kyllä taideta nähdä enää oikein Amerikassakaan. Mutta éS, Link, Nike, Circa – näistä on ainakin matskuja koosteessa. Enjoi on ollut myös hallilla demottamassa ja Black Label, mutta niistä ei ole matskuja tässä.”
Demojen yhteydessä esimerkiksi Jake pääsi pariinkin otteeseen privasessareille Amerikan pro-starojen kanssa. ” Pidin privasessiot muun muuassa Enjoin tiimille. Niiden tiimistä oli Suomessa demottamassa tour-muotoisesti Marc Johnson, Jerry Hsu ja Louie Barletta. Siihen aikaan olin itsekin Enjoin flowssa, joten skeittasin myös itse hallin demossa. Myöhemmin Marc heitti minut pois tourilta sillä ’Ei täällä kukaan ulkopuolinen voi skeitata paremmin kuin me’. Kröhm. Ehkä Marcilla oli krapula. Mulla oli iltasessiot myös Kostonin ja PJ Laddin kanssa. Koston näki sen aikasen Happy Hour -lautagrafiikan (Datsun 100A) ja oli siitä mielissään koko illan. Esitteli sitä Atiballe: ’Look, it’s fuckin’ Datsun 100A!’ ”
Henkilökunta ja Tumen työkaverit ovat tietysti myös keskeinen iso muutos vuosien varrella. ”Johtaja [Mikael Larsen] tietysti. Kisu, Jonnen kanssa olin muutaman vuoden, nyt Erkin kanssa. Kun ruvetaan kaikkia tuntareita käymään läpi, alkupäässä on ollut Samua ja Ristoa, Sakkea, ja Kuhakin on ollut joskus käsittääkseni ennen minun aikaani. Kreiveri ja Pauli, Ossi, Simo, Iines, Tea, Eemi, Eniz, Albert, Tave, Ilu, Hökä – vitsi ei näitä muista, toivottavasti en unohda ketään. Björkin Mikko ja Petrus, joka on ehkä pitkäaikaisin, mutta nyt maailmalla. Gary on siivojana jo toista vuosikymmentä. Ja tietysti Jake.”
Oleellisesti hallin ”henkeä” on kuvannut myös vuosien aikana niin ikään paikkaansa vaihtaneen toimiston ilmapiiri. ”Mikaelin kanssa avasimme hallin oven ja ihmettelimme, ettei ollut jo jonoa ulkona. Menimme toimistoon kahville, mikä sijaitsi silloin poolin alla. Yhtäkkiä kuului kuin hevonen olisi juossut poolin puolen läpi. Ovi avautui ryminällä ja joku huusi: ’Onko mitään ilmaista?’. Samainen tyyppi pelastettiin avojaloin metroasemalta helmikuun paukkupakkasesta. Kerran eräs mieshenkilö tuli toimistoon ja istui sohvalle. Hän alkoi tekeen ns. nylkytysliikettä siinä, ja ihmettelimme, että mitä helvettiä. Lopulta hän tokaisi, että ’Tässä sitä on poikuus menetetty’”, tarinoi Jake.

Halilla piti aikoinaan kuvata myös Robinin Frontside Ollien musiikkivideo, mutta Tume torppasi hankkeen. ”Ois muuten ollut ok, mutta en ollut valmis tinkimään tuntiakaan aukioloajoista musavideon kuvausten takia, niin ne näkivät sen ongelmalliseksi. Ja kun vinkkasin, että jos teidän artisti kerran tulee Turusta, niin miksi ette kuvaa Turussa, mihin ne olivat sitten, että ”Jaa, onko Turussakin tämmöinen halli?”. (Linkistä voi tosiaan katsoa, että Frontside Ollien musavideo on kuvattu Turun hallilla). Jake tietää kuitenkin musiikkiin liittyen mainita, että hallilla on esiintynyt nimiä Tulenkantajista Jimi Tenoriin. Lisäksi hän mainitsee legendaksi, että Suosikissa olisi aikoinaan ollut kuva Suomen ensimmäisestä vertistä, joka olisi sijainnut hallin parkkipaikalla.
Viime lehdessä olleessa jutussa skedeejien unista Tume kertoi nähneensä joskus painajaisia siitä, että ei pääse hallilta pois pitkän työpäivän jälkeen, vaan unissa halli täyttyy sessareille hamuavasta skeittareiden invaasiosta. Näkeekö Tume vielä tämänkaltaisia painajaisia?
”Itse asiassa sen jälkeen, kun kerroin siitä lehteen, niin näin kerran pienellä twistillä. Mutta silti paskin kausi täällä on ollut viime kausi, kun ei voitu pitää hallia ollenkaan auki. Että kyllä se tässä työssä parasta on saada pitää tätä auki ja se, että käy jengiä.”