*Moonlight, muttei remake.
Skeittaamassa: Ville Uolevi, Arsi Keva, Samuli Peurala, Heikki Luokkanen, Pentti Järvelin, Antti Hänninen, Tuukka Kovasiipi, Jaakko Aalto, Tony Pelkonen, Päkä, Ville Turku, Nico Jurvanen, Tomi Maltio ja Pekka Koskinen.
Pituus: 8min 48s
Elokuvan tekijä, Tuukka Kovasiipi, kertoo Tsukiakarin synnystä:
”2011 sain käsiini Katsumi Minamin Night Prowler skeittileffan. Samoihin aikoihin näin tubessa Gou Miyagin Overground Broadcasting partin. Oli kuin ois nähnyt silmäyksen jotain toista ulottuvuutta. Leikkaus oli nopeeta pallottelua tosi läheltä kuvatun kalansilmän ja tiukkojen telekulmien välillä. Fisu oli tosi lähellä vetäjän jalkoja ja kameran sekä skeittarin liikkeet nopeita. Temput ja spotit oli osittain tosi outoja tai sit vaan helppoja ja yksinkertaisia, mutta silti tosi kiinnostavia. Nopeiden skeittiklippien väleissä välkkyi kaikkea oheiskamaa. Meno oli tiukkaa.
Samoihin aikoihin Leikkasin Tikarin Let us be your mental dentist – leffaa, jota kävin ajoittain myös kuvaamassa. Jonain syysiltana olin lähdössä skeittaamaan musatalolle Antti Hännisen kanssa. Otin kameran mukaan ja jossain kohtaa kysyin Antilta, että pitäiskö koittaa kuvata sellaista Japani kamaa? Niiltä sessareilta se alkoi ja leffaan päätyi useampi klippi tuolta illalta. Seuraavina viikkoina Pena ja Sampo innostui mukaan ja japanisessareita alkoi olla useammin. Piti vaan aina odottaa, että tuli tarpeeksi pimeää.
Kellään ei ollut mitään paineita kuvaamisesta. Muistan miten Pena joskus Kampissa kyseli, et ”onko jo riittävän pimeetä, et voi alkaa kuvaamaan Japania?”. Se oli se suurin määre. Piti olla riittävän hämärää, että saattoi kuvata. Sen myötä kuvattiin aina syksyisin ja keväisin vuosina 2011-2015. Kellään ei ollut paineita siitä, että pitäis suorittaa jotain. Matskua tuli aina ja hauskaa oli. Se oli kai eräänlaista larppaamista, jolla pääs hetkeksi irti todellisuudesta. Vähän kuin ois käynyt matkalla siinä omassa tutussa ympäristössä.
2014 tai 2015 taisin kuvata vikat jutut. Sit ei vaan enää kehdannut jatkaa kuvaamista. Kaikki vähän jo kyseli, et milloin leffa tulee? Sitä mietin itsekin. 2013 alkoi musan sävellys, josta vastasi Juha Potka. Sain aika pian sen jälkeen ekat biisit ja aloin leikkaamaan niihin. Sen jälkeen homma eteni aina ajoittain. Oli vaikeaa löytää, et minkälaista leffaa lopulta haluaa tehdä. Siitä muodostui Tsukiakari, joka on google translate käännös japanin kielen sanasta kuunvalo. Halusin luoda katsojalle illuusion, että leffa ois voitu kuvata Japanissa. Ehkä se siinä alussa hetken toimiikin. Kuvasin Tokiossa työmatkalla ollessani iltaisin aina Sampon pienellä minidv kameralla ihmisiä, metroja, kaupunkia ja valoja. Ne toi oman kivan lisän. Skeittauksen ja Tokio kuvaston lisäksi isossa roolissa oli japanilainen piirretty, johon tutustuin joskus pienenä löytäessäni vhs:n Lappeenrannan Lehti Suma-nimisestä divarista. Se oli silloin pienelle skidille tosi raju ja toimi nyt tässäkin. Viimeisen ison palan muodosti Juha Potkan leffaan säveltämä musa, jota se työsti loppuvaiheessa suoraan leikkauksen päälle. Juha sai tosi hienosti kiinni siitä, millaisen tunnelman halusin leffaan luoda ja antoi tosi ison panoksen siihen, mitä siitä tuli. Juha teki myös ison duunin äänisuunnittelun sekä miksauksen kanssa ja vastaa isosti siitä äänimaisemasta ja kaikista yksittäisistä soundeista, jotka katsoja ehkä tiedostaa tuota katsoessaan. Protoolssissa tais lopulta olla joku yli 200 omaa ääniraitaa, jotka kulki päällekkäin.
Koettiin että ne meidän kuvaamat jutut oli outoja ja se oli se tavoite. Tehdä jotain erilaista. Nyt 2020 kun katsoo skeittausta, niin se outous on valtavirtaa. Oliko se Japanin skene niin vaikuttava tai vapauttava, että jengi ympäri maailman alkoi skeitata vapaammin? Vai oliko se instagramin mukaantulo, joka mahdollisti kaikille nähdyksi tulemisen ihan uudella tasolla ja teki tilaa erilaiselle skeittaukselle? Mene ja tiedä.
Näytin Tsukiakarista ekat kolme minsaa moskovalaiselle skeittarille / kuvaajalle siellä ollessani 2017. Se ei tajunnut tästä mitään. Nyt voi kukin muodostaa oman mielipiteensä. Se on vaan skeittausta.
Kiitos kaikille skeittareille niistä yhteisistä hämäristä illoista ja erityiskiitos Juha Potkalle!
-Tuukka Kovasiipi