Olin ennen skeittilehtien suurkuluttaja. Kaikki alkoi Thrasherista, kunnes jostain mystisestä syystä paikalliselle R-kioskille alkoi tulla myös Transworld Skateboarding -lehti. Tämä tapahtui joskus ’97’–98 paikkeilla, ja TWS vei mukanaan. Ei mennyt kauaakaan, kun ärrältä ei sitten enää Thrasheriä tarjottukaan. Olin melko varmasti ainut säännöllinen skeittilehtien ostaja siinä pitäjässä. Lehdet tarjosivat ajankohtaisen kurkistuksen ison maailman skeittimeininkiin. Vertailun vuoksi sanottakoon, ettei se internet tuossa vaiheessa vielä kovin kummoinen paikka ollut. Videoita ei vielä tuohon aikaan voinut juurikaan siirtää, sillä tiedostojen koot olivat liian suuria silloisille yhteysnopeuksille. Pelkän gif-animaation katsominenkin vaati kärsivällisyyttä. Nuo useamman vuoden TWS-vuosikerrat muuten ovat päätyneet erään lehtikeräilijän hellään huomaan, joten terveisiä Siilinjärvelle.
Kirjakeräilyn alkusysäys oli Independentin kirja, jonka muuten hankin PAF:n liittymistarjouksilla voitetuilla rulettirahoilla (tämä ei liity nyt niihin foorumin nettikasinomainoksiin). Tai no jos totta puhutaan, ensimmäinen kirja on äitini 90-luvun alussa ostama Skeittailu (Kustannus Mäkelä Oy, 1990. Alkuperäisteos Steven Kane, 1989). Sen neljän kuvan powerslide-sekkareista ei kyllä ihan tajunnut, miten temppu tehdään. Hanskasta kirjojen hankinta lähti oikeastaan siinä vaiheessa, kun löysin brittiläisen The Palomino -nettikaupan. Tässä hommassa on ollut harmikseni todella vaikea tukea paikallisia skeittikauppiaita. Kirjabisnes taitaa olla sen verran nappikauppaa, että siihen ei ymmärrettävästi kenelläkään aika riitä.
Miten kustantaminen sitten on kannattavaa kustantamoille, pikkufirmoille ja yksityishenkilöille? Suuret kenkämerkit ainakin näyttävät olevan vahvasti mukana monen kirjan tuotannoissa. Ainakin Jenkemin kirjojen päädyssä loistaa Conversen logo, ja isäntäfirma Nike on laittanut lanttia pöytään esimerkiksi FTC:n historiikille. Lisäksi kenkäjättien mainoksia löytyy lähes jokaisesta pienemmästä skeittilehdestä, joita nykyään julkaistaan muuten yllättävän paljon. Tilaajakanta ei ole mikään kummoinen tae taloudelle, joten moni lehdistä näyttää siirtyneen ilmaisjakeluun – esimerkkeinä vaikkapa Free, Solo ja Vague. RaD Magazinen kirjaprojektia yritettiin maailmaan joukkorahoituksen kautta, mutta tarvittavaa summaa ei koskaan saatu kasaan. Seuraavassa esittelen muutaman vaikuttavimman vastaan tulleen teoksen.
FTC – Seb Carayol (2013)
FTC (for the city) on sanfranciscolainen skeittikauppa, joka on ollut sponsorina monelle oleellisesti 90-lukulaiseen katuskeittaukseen vaikuttaneelle hahmolle. FTC:n tiimissä ovat ehtineet vaikuttaa niin EMB:n kuin Pier 7:nkin lokaalit, joista tunnetuimmat pääsevät ääneen kirjan sivuilla. Myös tiskin takainen näkökulma tuodaan esiin kiinnostavien anekdoottien kautta. Jotenkin erittäin herkullista päästä tutkimaan aukeaman kuvaa kaupan velkakirjasta noilta ajoilta. Parhaassa tapauksessa osa kaupan tiimiläisistä oli ohjannut muiden sponsoriensa paketit suorana FTC:lle,
jossa lähetyksestä kuitattiin ensin velat, ja vasta sen jälkeen skeittari päästettiin katsomaan, mitä dekkejä jäi jäljelle.
Made for Skate – Jurgen Blumlein, Daniel Schmid, Dirk Vogel (2009, 2019)
400-sivuinen järkäle skeittikenkien vaiheista. Tästä on tehty myös 10-vuotisjuhlapainos, jossa vielä parisataa lisäsivua! Ei nyt heti tule mieleen, miten tämän voisi enää paremmin tehdä. Kuvat ja tarinat ovat täyttä kultaa, eikä aiheen tiimoilta juurikaan jätetä kiveä kääntämättä. Sieltä Vansista se historia alkaa ja näillä näkymin urheilujätteihin päättyy, ja matkalle mahtuu monia tarinoita skeittariomisteisuuden kulta-ajoilta ja spottimerkkien erilaisista kokeilusta lajin parissa. Kaikki kansainvälistä huomiota saaneet merkit ja nimikkomallit käydään läpi. Usein huomaa toteavansa: “Ai niin, tällainenkin merkki on joskus ollut olemassa”. Kirja myös seuraa tarkasti kenkien kehitystä ja jopa analysoi välillä trendien syitä ja seurauksia. Kuvamateriaalissa on myös todella paljon loppuun asti kulutettuja kenkiä, mikä tuo skeittikengän tarkoituksen hyvin esiin.
Dansk skateboarding – Henrik Edelbo, Rasmus Folehave Hansen (2014)
Näin tämän kirjan joskus Kööpenhaminan Street Machinessa, ja nopealla selauksella tämä oli erittäin vakuuttava opus. Siinä vaiheessa kuitenkin tanskan kieli vaikutti ostopäätökseen kielteisesti. Myöhemmin kuitenkin päättelin, että kai siitä nyt jotain ymmärtää ja että aina voi käyttää Google-kääntäjää. Tanskan skeittihistoriaa vertaa väistämättä Suomen meininkeihin, ja kirjasta saa vaikutelman, että siellä on oltu hiukan meikäläisiä edellä ainakin kansainvälisellä näkyvyydellä mitattuna. Esimerkkinä vaikkapa mainetta saanut Micha Gundman switch ollie Wallenbergin kolmosista vuonna 1993. Kirja tukee ajatusta, että jenkkivisiiteillä on ollut suuri vaikutus lajin kehittymiseen, ja jotenkin tuollaiset “pyhiinvaellusmatkat” ovat aina kiinnostaneet minua. Vähän erilainen perspektiivi vaikkapa 90-luvun alun EMB:n tirkistelyyn. Yksittäisistä kuvista suurimman vaikutuksen teki johonkin maaseudun latoon rakennettu Tanskan ensimmäinen betonipooli 80-luvun jälkipuoliskolta. Ei toki pidä unohtaa CityFellazin ryhmäkuvaa isoissa DC:n kengissä ja tuulihousuissa.
Jenkem VOL. 1. ja VOL. 2. (2016, 2018)
Mediamyllerryksessä on nähty paljon vaihtelevasti onnistuneita siirtymisiä printistä verkkoon. Jenkem, josta on hiljakseen tullut ansioitunut skeittauksen verkkomedia, päätti laajentaa verkosta printtiin. Ensimmäinen kirja koostui osittain verkossa jo nähdyistä laajoista haastatteluista ja artikkeleista, mutta mukana oli myös paljon uutta sisältöä. Toinen kirja tarjosi jo kokonaan ennennäkemätöntä sisältöä. Etenkin Rodney Mullenin haastis on jäänyt mieleen kummittelemaan. Miettikää nyt ukkoa hinkkaamassa itseään johonkin tolppaan kadulla, jotta saa rikottua lonkan arpikudosta tms. Kertoo myös, miten homma on hoitunut ruuvimeisseleillä ja muilla työkaluilla. En pääse tästä yli.
Heaven – Dennis McGrath (2015)
Lynwood Allan “Lennie” Kirkin pro-ura valokuvin ja anekdootein. Niille, joille asia ei ole tuttu, suosittelen Youtube-hakua “Lennie Kirk Alien Workshop Time Code”. Lennie edusti proskeittauksen “härskit mutta hyvät” -laitaa (Arsi Kevan tai Vesa Korkkulan lanseeraama termi). San Franciscossa uransa tehnyt hahmo, joka pärähti kohtuullisen syvälle uskoon kolautettuaan päänsä betoniin pari kertaa lyhyen ajan sisään. Saarnasi spoteilla jumalan sanaa, siirtyi sittemmin epästabiilisti rikoksen poluille ja on sitä myöten viettänyt aikaa myös vankilasysteemissä.
Ninety-Six Dreams, Two Thousand Memories – Greg Hunt (2018)
A visual study of Jason Dill by Greg Hunt. Ei juurikaan skeittikuvia, mutta kaikkea muuta kyllä. Kertonee jotain Alien Workshopista, että useammastakin siihen liitetystä hahmosta on tehty kirjoja? Dillin skeittauksesta teos ei kerro juuri mitään, ja kuvallisen annin kontekstiin laittamista kyllä helpottaa, jos on yhtään perillä Dillin uran käänteistä. Myös Anthony Van Engelenistä on tehty kirja, joka ei tosin tainnut olla koskaan laajemmalti edes saatavilla.
La Kantera 1987–2015 – Jon Amiano, Fernando Elvira, Javier Mendizabal (2015)
Kertoo parkin historian lisäksi Baskimaan skeittauksen tarinaa. Taitotason ja parkin kehitys on dokumentoitu paikallisten muistelun kautta, mutta myös parkkiin ihastuneet vierailijat kertovat omia
muistojaan. Meren rannalla sijaitseva parkki on varsin pelkistetty. Aluksi siellä oli betoninen vertti ja viihtyvyyskorkuinen bowli. 2000-luvun alussa sinne rakennettiin myös takapihapooli, josta on alan lehdissä nähty lukuisia hienoja valokuvia. Mendizabalin linjat tällä parkilla Clichen leffoista nähtynä ovat luultavasti jättäneet muistijälkiä ympäri maailman.
Long Live Southbank (2014)
Useiden tekijöiden laatima hengästyttävä katsaus brittiläisen rullalautailun tunnetuimman spotin historiaan. Kirjassa käydään läpi arkkitehtuuria ja spotin historiaa 70-luvulta aina 2010-lukuun, jolloin spotin säilyttämisen puolesta käytiin suurta ja lopulta onnistunutta kampanjaa. Pääpaino kirjassa on skeittauksella, mutta myös spotin muodostavien rakennusten historia ja arkkitehtuuri käydään läpi erittäin seikkaperäisesti. Olen pitänyt paljonkin näistä spottikohtaisista teoksista. Skeittauksen historia spottivinkkelistä katsottuna on jotenkin niin äärettömän konkreettista.
Loppusanoiksi haluaisin esittää toiveen, että myös suomalaisesta skeittauksesta saataisiin julkaistua edes jollain tavalla vakavasti otettavia teoksia. Ensimmäisenä toivelistalla Control/CTRL.
Teksti: Samuli Peurala
