[the_ad_placement id="etusivu-ylabanneri"]
- Mainos -
KotiParkitKotimaiset ParkitSkeittiparkkien kilpailutus - mitkä seikat urakoitsijan valintaan vaikuttaa?

Skeittiparkkien kilpailutus – mitkä seikat urakoitsijan valintaan vaikuttaa?

Suomessa on monia onnistuneita skeittiparkkiprojekteja, mutta ”kohtalainen” tai ”välttävä” pinoon meneviä on huomattavasti enemmän. Some-kommenteissa onkin usein ihmetelty miksi mikäkin skeittiparkki on lopputulokseltaan sellainen kuin se on. Pidempään skeitanneen ja paljon nähneen silmissä monet ratkaisut näyttävät järjettömiltä, osista parkeista voi toki myös vuoden skeitannutkin löytää paljon kritisoitavaa. Tekijöitä on monenlaisia – osalla on enemmän lajitaustaa ja osalla vähemmän, mutta emme ole myöskään puolustamassa kaikkia skeittaajien tekemiä parkkeja, niissäkin on monia enemmän tai vähemmän epäonnistuneita projekteja. Noin kymmenessä vuodessa näistä on kumminkin opittu ja taso on kasvanut. Etelässä esimerkiksi Matinkylän ja Myyrmäen skeittiparkit ovat ensiluokkaisia. Muualla Suomessa esimerkiksi Kuopion skeittiparkki on erinomainen kokonaisuus. 

Myyrmäen skeittiparkki on maan parhaimmistoa. Parkin hyvyydestä suuri osa tulee kivisistä reunoista, joita on käytetty runsaasti, ei pelkästään tasaisissa kurbeissa.

Skeittiparkeissa liikkuu isot rahat. Toki, kaikki on suhteellista, mutta verrattuna lajin kokoon skeittiparkki on kunnalle monesti ihan kohtuullisen kokoinen projekti. Tai niin ne ainakin väittävät, koska yleisin vastaus skeittiparkkia kyseltäessä on ainakin budjetin puute. 

Skeittiparkit ovat julkisia projekteja, joilloin ne ovat ne ovat automaattisesti kilpailutuksen alaisia. Kilpailutus ei ole ihan ongelmaton asia, kuten on voitu huomata esimerkiksi IT-projekteissa. Ensimmäisenä ostajan pitäisi tietää mitä ostaa ja toisekseen kilpailutuksen pisteytys toimii hyvin projekteissa, joissa on helposti mitattavia suureita, mutta kun puhutaan epämääräisistä laadullisista suureista onkin kilpailuttaminen paljon vaikeampaa. Siitä mikä on hyvä skeittiparkki on kumminkin olemassa skeittaajienkin keskuudessa monta eri mielipidettä. Jotain yhteisiä suuntaviivoja voidaan varmasti silti vetää. 

Miten skeittiparkkeja sitten kilpailutetaan? Koska skeittiparkkiprojektit ovat julkisia, ovat myös asiakirjat julkisia ja kaikkien nähtävissä. Katsoimme esimerkkinä erästä skeittiparkkiprojektia pohjoisessa – emme ota kantaa siihen onko voittanut rakentaja hyvä, huono vai paras valinta, mutta kilpailutusta voidaan käyttää esimerkkinä siitä, miten tiettyyn toimijaan skeittiparkkihankkeessa päästään. 

Tässä muutama kohta yhdestä kilpailutuksesta, joiden mukaisen pisteytyksen perusteella voittaja on muodostunut. Mukana on toki muitakin kohtia joiden osuutta tavallinen skeittaaja ei ehkä osaa ajatella, mutta ne ovat silti tärkeitä. Tälläisiä on mm. varjojen muodostuminen ja sadevesien poisto.

Yhteenvetona tästä voidaan ajatella, että näiden parametrien pohjalta voidaan tehdä suunnitelma, joka helpommin voittaa. Mahdollisimman paljon, mahdollisimman halvalla ja paljon roskiksia. Näillä saat jo monta pistettä. Kun tähän lisätään vielä ”skeittityöryhmän” päätös, mikä voi olla mitä vain, mutta jos skeittaajille näytetään havainnekuvia niin hyvin todennäköisesti he valitsevat suurimman parkin, missä näennäisesti näyttää olevan eniten kaikkea. Detaljeihin ei tässä vaiheessa tämän perusteella puututa, kuten siihen kuinka monessa kaaressa on koparit tai kuinka hyvin kaari on muotoiltu. Todellisuudessa havainnekuvassa hyvännäköinen kaari saattaa olla perunapelto. Kaiken kaikkiaan prosessi on melko epämääräinen, eikä ole mitenkään sanottua, että tällä päädytään parhaaseen vaihtoehtoon skeittaajien kannalta. Kunnalle tai kaupungille asia on monesti yksi asia hyvin pitkässä to do -listassa. Kun parkki on valmis ja paikalliset ovat tyytyväisiä kun pääsevät työntämään vähän 10-vuotiasta lastaan skeittiparkin kaarta alas niin projektijohdon näkökulmasta projekti on onnistunut. Parkin reunalle jäävät surkuttelemaan ne vähän vanhemmat skeittaajat, jotka olisivat halunneet jotain muuta kun lasten leikkipaikan – valitettavasti tämä on se, miksi skeittiparkki yleensä julkisessa keskustelussa edelleen mielletään. 

Metallireunaisille ledgeille ja kurbeille on paikkansa, mutta vähittäisvaatimus on neliön/suorakulmion muotoinen putki, ei pelkkää L-kirjaimen muotoista rautakulmaa.

Miksi tämä on sitten lajin kannalta huono asia? Aloittelijat ovat toki tärkeitä, mutta skeittauksen jatkumon kannalta, se että skeittiparkki on sellainen, että se sallii kehittymisen ja pysyy mielekkäänä pidempään on tärkeää. Liikuntaharrastusten lopettaminen on ongelma teini-ikäisten joukossa ja jos kotikaupunki ei tarjoa katuskeittaukseen mahdollisuuksia sekä skeittiparkki on huono – tai valtaosan päivästä lasten leikkipaikka – on lopettamiskynnys huomattavasti suurempi. 

Jotta asiaan saadaan jatkuvuutta ja järkeä, on kilpailutuksen parametrejä standardisoitava ja asiantuntijoita käytettävä tulosten tulkinnassa. Lisäksi jo kilpailutukseen pitää sisällyttää tiedot siitä minkälaisista materiaaleista esimerkiksi kurbit tehdään. Kivireuna on eri asia kun kulmarauta, molemmille saattaa olla paikkansa, mutta pääsääntöisesti kurbit kivestä ja kaaret kopareilla – puulikopareilla tai putkella.

Apua ja konsultaatiota parkkien rakentamisessa antaa Suomen Skeittiliitto – myös paikallisen seuran ja skeittaajien kannattaa valvoa prosessia mahdollisimman paljon, eikä vain odottaa että valmis parkki olisi automaattisesti täydellisesti sitä mitä ollaan havainnekuvissa nähty.

Teksti: Mikko Kempas

Kaarevissa muodoissakaan ei aina tarvita kopingia, mutta monesti ne toimivat silti paremmin putken kanssa. Nämä Ruoholahden makkarat ovat vielä kohtuullisen toimivia, vaikka niistä putket puuttuukin. Mitä orgaanisempi muoto niin putken tarpeellisuus vähenee, jos taas kyseessä on suora ”peruskaari” niin pitäisi se aina tehdä putkella tai muulla kovalla reunalla.
- Mainos -spot_img

Suosituimmat