Live Animation – VHS 1998 – Daryl Grogan
Esittelyssä laman jälkeisen Suomen ensimmäinen Outokumpuun saatu skeittileffa Live Animation (USA 1998).
Live Animation saapui Outokumpuun täysin sattumalta. Olimme kuudennen luokan luokkaretkellä Tampereella keväällä 1998, ja kuulimme ystäväni Arin kanssa kaupasta nimeltä Cartel. Kaupassa taisi olla silloin myytävänä 2–3 elokuvaa, joista ostimme yhteen kasatuilla rahoilla halvimman (120 markkaa).
Elokuva oli aluksi meille suuri pettymys, sillä sen kesto oli vain hieman yli 15 minuuttia. Tästä yli päästyämme aloimme kuitenkin tajuta käsissämme olevan jotain paljon arvokkaampaa. Meitä vanhemmat kaverit kehuivat elokuvan hienoa leikkausta, täysin filmille kuvattua kokonaisuutta ja eritoten loistavia musiikkivalintoja.
Skeittaus itsessään oli maanläheistä ja myöhemmin ajatellen jopa b-matskua, sillä siinä esiintyivät kaikki sen ajan suurimmat starat. Ehkä siksi vähemmän tunnetut vetäjät jäivätkin paremmin mieleen (Dave Soto). Smolik oli silti heittämällä se kuninkain jäbä.
Huomiona vielä kerrottakoon, ettei elokuvassa kuulu ollenkaan rullauksen ääniä.
Tämä elokuva vaikutti takuulla suuresti outokumpulaiseen skeittaukseen ja myös tiettyyn taiteellisuuteen, jota osassa meidän porukasta on havaittavissa.
Control Teens – 1998 – Ville Räty
Tätä elokuvaa ei voi ohittaa!
Saimme elokuvan alkuvuodesta 1999 skeitattuamme noin kolme vuotta. Tässä vaiheessa skeittauksemme oli muuttunut radikaalisti, sillä hollolalainen ystävämme kertoi kynttilästä, jonka avulla ”sgrindaaminen” sujuisi helpommin.
Teens iski heti!
”Nää jätkät on Suomesta!”
”Vitsi, Helsinki on siisti paikka!”
”Miten mä pääsen Digeliukseen kuuntelemaan lisää tätä musaa?!”
Huonoa parttia ei elokuvasta löytynyt, ja väliskitit loivat nuoren miehen silmiin skeittareista kuvan superstaroina. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsimme näkemään paikan päälle skeittielokuvassa esiintyneitä spotteja.
Nämä jätkät ovat edelleen mun silmissä idoleita, ja osaan on ollut myös kunnia itse tutustua. Rispekt!
Birdhouse – The End – 1998 – Jamie Mosberg
Nyt puhutaan henkilökohtaisesta klassikosta.
The End oli erilainen. Se oli elokuvallinen ja myös Live Animationin tavoin filmille kuvattu. Tämän katsottuani tajusin, että skeittielokuva voi liikuttaa. Se voi olla samalla koskettava, mutta myös rujo. Andrew Reynoldsin pätkän musiikin vaihtuessa Portisheadiin koin tunteen, että voiko mikään tästä enää parantua. Reynoldsin uskomaton tyyli (tuohon aikaan muutoin täysin rap) ja joku pätkässä vallinnut sanoinkuvailematon paha olo nostivat kylmiä väreitä pintaan.
Tämä taisi olla myös ensi tutustuminen Heath Kirchartiin. The Endissä muuten on kuvattu telellä olkapäältä joitakin follow cameja.
![Birdhouse - The End [1999]](https://i.ytimg.com/vi/cOTD4p8ZEpQ/hqdefault.jpg)
Baker 2g – 2000 – J. Strickland
No niin. Mä olin 15v, kun sain tämän teoksen haltuuni. Olin iässä, jossa paheet alkoivat kiinnostaa ja olin myös ulkopuolisille ärsykkeille hyvin altis. Baker 2g ei olisi voinut ilmestyä tätä ajatellen ”täydellisempään” aikaan.
Jo leffan alkutekstit pelottivat.
”Kuka on J. Strickland ja miksi hänellä ei ole etunimeä?”
”Onkohan noi tyypit niin hyviä, koska ne on kokoajan noin sekaisin?”
Leffan punaista lankaa suorittavat vetäjien pätkien väliin leikatut osuudet 10-vuotiaasta Knox Godoysta ja taaperoa yllyttävästä ärsyttävästä mutta karismaattisesta Beaglesta.
Jo Misled Youthista itselle tuttu Jim Greco oli uskomattoman kova. Pätkä sisälsi alle 20 trikkiä, mutta ne olivat toinen toistaan sairaampia. “Hammer”-käsite oli syntynyt.
Leffa on jaettu A- ja B-puoliin. Näistä jälkimmäinen oli käsittämätöntä dadaa, jota ei porukoiden läsnä ollessa halunnut katsoa. Grecon lisäksi kovimpia jätkiä olivat kunnon gangsta Mike Maldonado ja ylityylikäs Jeff Lenoce. Tietenkin itse Reynolds oli myös kova. The Endin enteilevä miehen kokema paha olo välitettiin nyt selkeästi katsojalle.
Tämä elokuva vahvisti ajatustani skeittauksesta. Kyseessä ei ole urheilulaji. Sitä en ainakaan myönnä.
Blind – Video Days – 1991 – Spike Jonze
Nyt eletään jo vuotta 2002–2004. Skeittaus oli supersuosittua ja kaikki nuoret pyörivät Nolla.net-sivustolla.
Sivusto oli itselleni erittäin tärkeä. Asuin tuolloin vielä Outokummussa ja lähipiiristäni kovin moni ei enää skeitannut.
Ikäiseni ihmiset rupesivat puhumaan foorumeilla Blindin leffasta, josta tulisi tykätä. Latasimmekin leffan Kazaasta ystävieni kanssa, mutta elokuvan katsominen lopahti jo jonnekin Guy Marianon pätkän loppuvaiheille. Tämän vuoksi en osaa sanoa elokuvasta mitään.
Näin jälkeenpäin olen pohdiskellut, olisiko Video Daysin herättäminen uudelleen ollut vastaveto skeittivideoiden päihdekeskeiselle ja skeittaukseltaan rajulle ulosannille?
