KotiArtikkelitHaastattelutRoope "Norppa" Venäläinen (HU 2/18)

Roope ”Norppa” Venäläinen (HU 2/18)

En tiedä mistä se johtuu, mutta joistain ihmisistä aistii heti ensimmäisellä kohtaamisella, että heidän kanssaan tulee juttuun. On olemassa muutamia tyyppejä, joiden näkeminen ja seura saa lähtökohtaisesti aina hyvälle tuulelle, olipa itsellä sitten millainen päivä tahansa. Roope on itselleni yksi heistä, ja vierestä seuranneena tuntuu, että aika monelle muullekin. -Eesu

Teksti: Eesu Lehtola   Kuvat: Mikko Kempas & Samuli Härkönen

Roopessa on tietynlaista itsevarmuutta, vilpittömyyttä ja aitoutta, mikä heijastuu vahvasti myös hänen skeittaukseensa. Roope ei yritä skeitata kuten muut, vaan menee omalla tyylillä ja tekee sitä, mikä hyvältä tuntuu. Roope on tehnyt bonelesseja ja early grabeja jo junnuna, koska flipit eivät lähteneet eivätkä ne tuntuneet muutenkaan luonnollisille. 

Muistan vieläkin, kun Roopen kanssa tavattiin ekan kerran Kiasman minillä reilu kolmisen vuotta sitten. Sen lisäksi, että Roopesta huokuva into ja energia jäi mieleen, myös Roopen tavassa skeitata oli jotain uniikkia ja raakaa. Makuasioita toki kaikki, mutta sen jälkeenkin muistan nähneeni Roopen milloin missäkin, ja jotenkin aina se olemus laudan päällä pomppasi massasta. Lisäksi Roope tuli aina ystävällisenä ja fiiliksissä juttelemaan.

Roope on yksi niistä tyypeistä, joiden skeittaus ja persoona tulee parhaiten esiin livenä, mutta tämän haastattelun kuvat ja tarinat antavat kyllä hyvää osviittaa siitä, miten jalosta oman tiensä kulkijasta on kyse.

Puistola, Skäge, virastotalo Ja Lahma

Roope on Kotkasta kotoisin, ja hän on viettänyt lapsuutensa Puistolassa, joka on nykyään Katariinaa. Hän aloitti skeittaamaan 7-vuotiaana pian ekalle luokalle menon jälkeen. Sattumoisin samalla seudulla sijaitsivat Kotkan kuuluisat Puistolan rampit. Vuonna 2001 valmistuneesta ja sittemmin puretusta Karhuvuoren (Skäge) parkista ja Kotkan virastotalosta tuli pian Puistolan ohella Roopen vakiospotteja.

Roope: “Tapasin mun kaverin Leon ensimmäisenä koulupäivänä, ja meillä synkkas samantien. Leolla oli kaks skeittiä, ja sain lainata toista niistä. Mulla on syntymäpäivä elokuun lopulla, ja sain lahjaksi 50 markkaa, joilla ostin Leolta toisen skeitin omaksi. Se oli sellainen perus markettilauta, mut toimi sillon just hyvin. Pohjassa oli jotain voodoo-kalloja tai kutistettuja päitä.

Ennen skeittausta tuli koetettua myös jalkapalloa ja korista, mutta ei ne jostain syystä ikinä iskeneet samalla tavalla. Noihin aikoihin myös monet muut luokkakaverit osti lautoja ja rullailtiin siellä Kotkan kaduilla porukassa. Nopeesti löydettiin myös Puistolan rampit, jonne porukat vei meidät koulupäivän jälkeen. Piti olla täydet suojat päällä, mutta aina noin viis minuuttia porukoiden lähdön jälkeen heitettiin suojat pois ja laitettiin ne takas päälle, kun ne tuli hakemaan. Tää oli vuonna 2000, ja mun isovelikin aloitti skeittaamaan samoihin aikoihin.

Vuonna 2001 Kotkan Karhuvuoreen tuli skeittiparkki, jossa tapasin paljon uusia kavereita – mm. Sepän Niken, jonka kanssa ollaan vieläkin hyviä ystäviä ja skeitataan edelleen yhdessä. Karhuvuoressa tapasi myös paljon vanhempiakin skeittareita, kuten Erosen Ilen, Vainikan veljekset ja muita, joiden kautta Kotkan skedeskene alkoi avautumaan.

Seuraavana vuonna muistan, kun Karhuvuoren parkille tuli Laminan järkkäämä Supertour, josta jäi etenkin Puupponen mieleen. Se veti niin kovalla vauhdilla ja monipuolisesti parkkia, että sieltä muistaa edelleen jotain tiettyjä temppuja.

Samoihin aikoihin aloin käymään myös Kotkan Virastotalolla ja Lahmalla, jotka ovat pitkään olleet Kotkan ainoita streetspotteja. Aloin myös skeittaamaan itseäni vanhempien skettareiden kanssa. Muistan, kun soittelin lankapuhelimella mm. Vainikan Petrille, joka on mua kuusi vuotta vanhempi, että lähe skeittaa. Ymmärrettävästi Petri oli hieman ihmeissään, kun 8-vuotias junnu soittelee 14-vuotiasta skeittamaan, mut meistä tuli kyllä hyviä kavereita. Varsinki tällee vanhempana hengaillu enemmän yhdessä skeittaamassa. Myös Lönnrothin Teemun kanssa ollaan tosi hyviä ystäviä edelleen, ja se oli niitä äijiä, ketä katto ylöspäin junnuna.”

Ollie neulansilmään Soukassa. Kuva: Mikko Kempas

Kotka

Kotkassa on aina ollut verrattain pieni ja tiivis skeittiskene, kuten lähestulkoon kaikissa muissakin samankokoisissa kaupungeissa. Ei ollut niin selkeitä eri posseja, vaan kaikki tulivat toimeen kaikkien kanssa ja skeittasivat yhdessä. Kulmakivenä ovat olleet vähäiset spotit ja Boardstock-kauppa, joka on yksi Suomen vanhimpia skeittikauppoja. Kotkassa on aina ollut tyylillisesti erilaisia skeittareita. On löytynyt niitä, jotka fiilistelevät Zeroa ja hämmerimeininkiä, mutta myös niitä, jotka ovat skeitanneet teknisemmin. Mitään erityisempää syrjintää ei ikinä ole ollut eri tyylejä kohtaan, mikä on myös puskenut hyvällä tavalla Roopen skeittausta omanlaiseensa suuntaan. 

Roope: “Kaikki skeittarit ja muutkin nuoret pitää ja on pitänyt Kotkassa aina aika hyvin yhtä. Meil oli meidän oma Nasu-posse, mut sit oli myös vanhemmat tyypit ja Puistolan tyypit. Osa porukkaa kiinnostu jossain vaiheessa bleidaamisesta ja osa mopoista, mut kaikki hengas yhdessä. Kotkassa ei sorsittu ketään, vaan kaikki sai tehdä omaa juttuaan, mut silti tehtiin porukassa. Totta kai vanhemmat saatto antaa hyvällä tavalla vähän kuittia, jos teki jotain wäkkiä, mut ei siel silti ketään syrjitty.

Nuorempana tuli puskettua vähän väkisinkin aina isompien tyyppien matkaan ja huudeltua sieltä porukan hänniltä, mut aika nopeesti sitä sitten pääsi niihin porukoihin mukaan. Siitä kun mentiin yläasteikään, osa porukkaa alkoi lopettelemaan ja siinä vaiheessa jäi vähän yksin skeittauksen kanssa. En oikee tykkää yksin skeittaamisesta, ja se juttu on aina ollu se skeittaaminen kavereiden kanssa. Noihin aikoihin innostu onneks myös muista hommista ja kävi mm. parkouraamassa, harrastamassa taistelulajeja, oli musaprojekteja ja löys uusia kavereita. Myös piirtäminen ja sarjikset on ollu ihan skidistä asti tosi tärkeitä, joten niihinkin on paneutunut aina aika syvälle.

Tuli sitä kyllä käytyä skeittaamassakin, mutta tehtyä myös paljon muutakin. Yläasteella tutustuin Reimaan ja sen broidiin Arttuun, joka sit näytti mulle ekoja skeittileffoja. Sen ja muutaman muun kaverin kanssa tuli käytyä skeittaamassa. Siinä vaiheessa ikäero oli myös niihin vanhempiin skeittituttuihin sen verran iso, että ei niiden kanssa tullut niin paljon hengattua. Noihin aikoihin oli just kaikenlaista wannabe trash-, punk- ja emo-meininkiä. Kaikenlaisia bändihommia oli, ja musajutuista oon kyllä vieläkin innoissani. Mä olin myös yhdessä vaiheessa pitempään tatskapaikassa harjoittelussa, ja tatuointeja yleisesti oon aina fiilistelly tosi paljon.

Inspiraatio

Veikkaisin, että Roopen skeittaamisesta erottuvaa tekee pari asiaa. Ensinnäkin se, että Kotkassa on ollut hyvin vapaa ja villi meno skeittityylien suhteen. Toiseksi se, ettei Roope ole nuorempana juurikaan katsonut skedeleffoja ja -lehtiä. Kolmanneksi se, että Roope ammentaa inspiraatiota skeittaukseen skeittimaailman ulkopuolisista tekijöistä.

Roope: “Koska mulle aina flipit ja tekniset jutut on ollu haastavia, niin aloin jo nuorena vetää juttuja earlygrabista ja bonelessista. Kotkassa on aina ollut avoin ja monipuolinen skeittiskene. Siellä on ollut kaarityyppejä ja neppaajia. Sen takia siellä ei oo kukaan tullut kouluttamaan, että miten pitäisi skeitata ja mitä temppuja tehdä, vaan jengi on tsempannu toisiaan niiden omissa jutuissa. Sen takia ei itsekään kokenut painostusta, että pitäisi skeitata muuten kuin mikä itsestä tuntui hyvälle. Vaikkei toi ympäristö välttämättä puske ketään kehittymään niin hyväksi kuin sellaisessa kilpailuhenkisessä ja tietynlaista skeittausta fiilistelevässä ympäristössä, niin sitä kehittyy enempi sellaseks omantyyliseks ja vahvistaa niitä omia juttujaan.

Vaikkei itse tekninen skeittaaja olekaan, niin yhdeksi isoista inspiraatioista pitää nostaa Halmeen Mika. Mikalla on musta tosi chilli tyyli, ja se oli jo ajat sitten flippien kanssa ihan omalla tasolla varsinkin Kotkassa. Yks toinen iso inspiraatio on myös Marc Johnson, jonka skeittaus on myös täysin erilaista kuin oma, mutta se ehkä se oma juttu onkin – että tykkää ottaa inspiraatiota erilaisista asioista. Vallely on silti ollut aina sellanen, jota fiilisteli jo junnuna ja jota fiilistelee vieläkin. Myös Bamista oon tykänny aina. Ne on skeitannu aina tosi omaperäisesti, ja ehkä niiden skeittaus on myös jossain määrin lähellä sitä, mitä itse hakee skeittaamiselta, niin sitä on fiilistellyt.

Sen lisäksi tykkään Polarin menosta ja Enjoista. Tottakai sitä lähes jokainen skeittari hakee inspiraation omaan skeittaukseen ja vaatetukseen skeittileffoista, mutta tykkään myös hakea inspiraatiota muusta. Musiikin suhteen Misfitsiä ja Danzigia tulee fiilisteltyä, mut myös 80-luvun funkkia ja diskoa oon fiilistellyt varsinkin viime aikoina. Oon pitkään tykännyt myös japanilaisista sarjiksista kuten One Piecestä ja Akirasta, mut yhtä lailla Aku Ankasta. Vaatteiden suhteen tykkään tosi paljon R-Collectionista. Ne on jotenkin ottanut myös tuon skeittipuolen siististi haltuun, vaikka se merkki tulee ihan skeittauksen ulkopuolelta. Kyllä mä fiilistelen myös sellasia juttuja, mitä monet muutkin tällä hetkellä fiilistelee eli Strobeckin pätkiä ja Supremea, mutta myös yhtä lailla niitä itse tehtyjä rässi-liivejä (thrashmetal-liivit), joita junnuna teki.

Aika laidasta laitaan fiilistelee juttuja ja sitä kautta saa inspiraatiota niin skeittaamiseen kuin muuhunkin.

High jump wall walk. Kuva: Mikko Kempas

Skeittauksen kuvaaminen

Roopelle kuvaaminen tuli kuvioihin vasta 17–18-vuotiaana. Vaikka skeittileffoja oli 2000-luvun alussa kohtalaisesti saatavilla, Roopelle pitkään ainoat skeittipätkät olivat THPS-pelien videoklipit, Jackassit ja Poliisiopisto 4 sekä eräs vuoden 2001 Transworld-lehti, jonka isoveli sai Boardstockista kaupanpäällisenä. THPS:n kautta löytyi myös Arto ja Mike Vallely. Vuonna 2014 Helsinkiin muuton yhteydessä Roope tutustui paljon uusiin tyyppeihin – muun muassa Eskolan Samiin, Skaten Nikolaihin, Heikkilän Lauriin ja FTR-porukkaan, minkä myötä aktiivisempi kuvaileminenkin alkoi ja muodostui For The Reindeer 2 -elokuvaksi.

Roope: “Yks aikaisimpia kuvausmuistoja on, kun tultiin joskus 16-vuotiaana Helsinkiin ja koitin tehdä boardsliden Kampin tuplaputkireiliin. Siihen samaan, jossa pidettiin yks tän vuoden Helride-osioista. Eihän siinä hyvin käyny, mutta oli vaan niin paljon intoa, että halus yrittää.

Itselle kuvaaminen on aina ollut samalla tavalla spontaania kuin skeittauskin. Kyllä niitä spotteja tietysti spekuttaa etukäteen, mutta tykkään mennä vaan spoteille skeittaamaan, ja jos tulee jotain mieleen, niin kuvaa sit siinä hetkessä jotain. En oikeen ikinä oo ollut mikään tekniikkanero tai tippuja, niin koittaa aina miettiä spotteja vähän omalta kantilta ja omien temppujen kautta. Kotkassa, kun ei oikein ollut mitään ihmeempiä spotteja, mitkä ei oo aivan sairaita, niin tuli paljon kruisailtua ja skeitattua paikasta toiseen – ei niinkään yhdellä spotilla sessaten.

Se kruisailu onkin sellaista mistä tykkää ja mistä leffoissakin saa fiiliksiä. Sitä on paljon vanhoissa Powellin leffoissa, joista on vieläkin tosi fiiliksissä. Tykkään muutenkin pitkistä leffoista, ja esim. Polarin I Like It Here Inside My Mind, Don´t Wake Me Up This Time on yks ehdottomia lempileffoja. Myös Mind Field on vieläkin tosi kova, ja se oli myös ensimmäinen skeittileffa, jonka näin. Kyllä mä tykkään kattoa lyhyempiäkin pätkiä, mutta kyllä sitä fiilistelee ja kattoo just kokonaisia leffoja tosi mielellään. Porukka näkee niiden kuvaamiseen paljon vaivaa, niin mielellään nauttii niistä kokonaisuudessaan.

Nyt viimeaikoina on ollut tosi fiiliksissä kuvaamisesta, ja olis mukavaa saada kuvattua mahdollisimman paljon. Mä kuvaan itsekin jonkin verran, ja mulla on tollanen vanha Hi-8-kamera. Oon ollut tosi innoissaan, kun on saanut tähän haastatteluun kuvattua Kempun ja Samulin (Härkönen) kanssa valokuvia. En oo aiemmin juurikaan kuvia käynyt ottamassa, muuta kuin mun kaverin Vidgrénin Antin ja Hirven Justuksen kanssa. Vaikka sitä vieläkin tykkää skeitata ihan vaan skeittauksen ilosta, niin kyllä kuvaamisesta saa sellasta hyvää lisäintoa yrittää jotain juttuja, mitä ei muuten ehkä uskaltaisi tai tulisi yritettyä.”

Mallorcan riemukaari. Kuva: Samuli Härkönen

Spekutus ja fiilistely

Ne, jotka ovat viettäneet Roopen kanssa aikaa yhtään pidempään, tietävät, että Roope tykkää fiilistellä ja spekutella milloin mitäkin. Liittyipä se sitten skeittaukseen, vaatteisiin, musaan, sarjiksiin, matkustamiseen tai elämään yleisesti.

Roope: “Tällä hetkellä on eniten innoissaan skeittaamisesta, mutta myös vaatteet, piirtäminen ja musahommat kiinnostaa. Nyt haluaa silti laittaa vapaa-ajan skeittaamiseen, ja olis mukavaa jos vois tehdä töitäkin jotenkin siihen liittyen. Kyllä mulla on haaveena ollut, että joskus olis joku vaatemerkki tai muu vastaava, mutta just työ esim. jossain skeittikaupassa olis mukava. Sitä kuitenkin tietää paljon skeittauksesta, ja kaikki siihen liittyvä kiinnostaa muutenkin.

Reissaaminenkin on ollut tosi siistiä, ja varsinkin Japani kiinnostaa skeittauksen ja kulttuurin puolesta. Viime kesänä kävin Berliinissä ja Lontoossa, jossa vietin pidemmän aikaa, ja siitä tykkäsin tosi paljon. Kyllähän sitä aina miettii just, että vaikka tällä hetkellä skeittaus on se, mikä kiinnostaa eniten, niin tulee myös muita vaiheita elämässä ja haluu tehdä muutakin siinä samalla. Oon mä aina ollut kiinnostunut monista erilaisista asioista.

Muun muassa eri kielet ja kulttuurit on kiinnostaneet viimeaikoina tosi paljon. Oon lueskellut paljon kulttuurin tutkimuksesta ja ylipäätään kulttuureihin liittyvistä jutuista. Kaikki tollanen on tällä hetkellä heti tokana skeittauksen jälkeen, ja oliskin siistiä päästä opiskelemaan jotain kulttuureihin ja sen tutkimukseen liittyvää.

Kiitokset: 

Mun tyttöystävälle Tiinalle, joka on jo vuosii jaksanu tätä mun ’’psykoosia.’’ Äiskälle, kun tajus ettei mua oikeasti kiinnostanut ne muut jutut. Perheelle ja kavereille, kun ovat aina jaksaneet tsempata. Myös koko FIRE1984:n ja Lasten_osasto:n tyypeille, kun saa olla kaikessa siistissä mukana.

Se on ihan ok olla omanlainen.

Fiilisjutut:

TOP-skeittarit: Mike Vallely, Bam, Marc Johnson, Jim Greco, Louie Barletta, oma lähipiiri!

Skedeleffat: Polar: I Like It Here Inside My Mind, AWS: Mind Field, Lakai: Fully Flared

Skedespotit: Lahma, Kotkan mini, Kotkan Halli

Musiikki: Punk/HC, kasarifunk, pop, disco ja Slipknot (everything goes)

Sarjis: One Piece, Fullmetal Alchemist, Aku Ankka, Shingeki No Kyojin (Attack on Titan)

Leffa / sarja: LOTR, Harry Potter, Hopeanuoli, Kickboxer, Battle Royale

Merkit: Alien Workshop, Polar, Enjoi, WKND

Kaupunki: Kotka, Helsinki, Lontoo 

Early grab tail smack. Kuva: Mikko Kempas
- Mainos -
- Mainos -spot_img

Suosituimmat