Oletko koskaan pohtinut miten skedeys tunkeutuu nukkuessasi piilotajunnan alueelle – toisin sanoen unien maailmaan? Oletko herännyt omaan huutosi, kun olet muuttunut Fabio Sleimaniksi ja tippunut verttihyllyn päältä suoraan haarat levällään ruosteiseen kaiteeseen? Tai kokenut suunnatonta mielihyvää haavetrikkiesi onnistumisesta ja pettynyt katkerasti, kun auringonvalo on herättänyt sinut raadolliseen totuuteen siitä, ettet edelleenkään osaa nosegrindistä cabaflippiä ulos?
Mitä unet ovat osana inhimillistä kulttuuria, tai mitä ne pikemminkin kertovat skeittaajalle? Miten mieli toimii lepotilassa? HangUp halusi ottaa selvyyden skedeejien maailmasta myös silmät kiinni. Lukijoilta tuli jonkin verran palautetta, mutta ilmiön tarkastelemiseksi HangUp otti yhteyttä myös psykotelepaattissignaalisten ärsykkeiden luentaan keskittyneeseen psykokulttuurin lisensiaattiin Hans-Jörgen Strömbergiin. Annetaan Hans-Jörgenin seuraavaksi luonnehtia tietynlainen perusesitys unista ylipäätänsä ja siitä, miten skeittaus mahdollisesti esiintyy osana unia.
Johdatus unianalyysiin tapausesimerkkinä rullalautailu. Esityksen laatinut psyk.kult.lis. Hang-Jörgen Strömberg
Unet ylipäätänsä muuttavat ihmisen suhdetta toisiin, ympäröivään maailmaan – sekä ennen kaikkea itseensä. Unissa ihmisellä näyttäytyy ”SE”. Nimitetäänkö sitten sitä alitajunnaksi, tiedostamattomaksi, tiedostumattomaksi, piilotajunnaksi tai miksi vaan; kyseessä on se materiaali, johon ihminen ei pääse valveilla käsiksi. Koulukunnat tapelkoon käsitteiden nimestä keskenään; yksinkertaistaakseni esitystäni nimitän sitä nimellä ”unitajunta”.
Tehtäväni on ollut analysoida Hang Upin saamaa materiaalia koskien rullalautailun ja unien välistä suhdetta. Minähän en rullalautailusta mitään tiedä, enkä myöskään siitä kauheasti perusta. Näkisin, että rullalautailu on jonkinlainen tapa toisaalta pitää yllä lapsenomaista mieltä, ja toisaalta se on myös hyvin infantiilia ja myös seksuaalisestikin epäilyttävää ruumiin kulttuuria. Toisaalta maskuliinisessa kontekstissa se on hyvä vaihtoehto toteuttaa infantiilit tarpeensa verrattuna esimerkiksi erilaisten koneiden ja kojeiden ostamiseen. Monella keski-ikäisellä miehellä on esimerkiksi BMW:n jälkeen pakonomainen tarve ryhtyä Audi-mieheksi, ja kun ostaa Busterin, niin pitää nopeasti saada jahti. Tämä voi johtua monista erilaisista traumaperäisistä syistä tai tukahdetuista haluista, jotka liittyvät lapsuuteen.
ASIAAN. Käyn läpi seuraavaksi lukijoilta saatua materiaalia niin sanotusti tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tässä unessa näyttäytyy unitajunnan suhde varsinaiseen todellisuuteen sekä organismeihin. Nukkuessa kehohan kuitenkin on valveilla, mikä saattaa saada aikaan yhden sun toisenkinlaisia reaktiota:
Olin joskus nuorena kloppina hakemassa kaveria Keravan juna-asemalta illalla/yöllä. Olisinkohan ollut tulossa jostain reissusta. Odottelin autossa ja torkahdin unen rajamaille, jossa nukkuu, mutta raajat saattavat vielä totella. Olin aikaisemmin samalla viikolla hinkannut 360 flippiä, ja tämä tuli uneen. Hirvee pinnistys unessa ja hullulla voimalla flippi pyörimään. No raajat tekivät työtä käskettyä myös todellisuudessa: nilkka pamahti kytkinpolkimen alle ja kovaa…lopputuloksena murtunut nilkka. Unet ovat vaarallisia! Hyvin hämmentävää herätä kovaan kipuun nilkassa ilman mitään tietoa siitä, mitä on tapahtunut.
-Marko Lampinen
Nukkuminen on siis vähintään yhtä vaarallista kuin lapsenomaisten tarpeiden (skeittailun tai kikkailun) harjoittaminen. Joskus myös, jos ei pääse tätä tarvetta enää vuosien jälkeen harjoittamaan, saattavat tähän liittyvät muistot palata unitajunnan kautta tietoisuuteen. Tämä on mielestäni erityisen kiinnostavaa, miten liikeradat tai mielteet kehon toiminnasta yhdistyvät näihin asioihin, joita rullalautailukulttuurissa ”trikseiksikin” kutsutaan:
En ole skeitannut vuosikymmeneen. Silti näen toistuvasti samaa skeittiunta about kerran tai pari kuussa. Pohjustan myöntämällä, etten ole koskaan tehnyt blunttia kaareen rehellisesti ilman grabia ulos. Meillä ei ollut miniä pitäjällä, kun olin nuori, eikä hallia – paitsi heti kun lopetin, tuli molemmat. Ja lisäksi betoniparkki, p@$§&le! Mutta unissani teen bluntin päälle aina, ja vielä niin aidon tuntuisesti, että uskoisin osaavani sen ihan oikeasti kymmenen vuoden tauon jälkeen, jos ballsit riittäisivät. Teen sen unessa välillä jopa pystysuoraan seinäänkin. Ihan mihin vaan ja aina päälle. Oikeastaan mikään muu temppu ei koskaan onnistu paitsi blunt kaareen tai seinään. Mystiset on mielen tiet. -Antti Hyvönen
Tämä on malliesimerkki terveestä itsevarmuudesta tai fantasiasta, joka ei ole toistaiseksi toteutunut reaalin maailman puolella. Kaikki fantasiat eivät kuitenkaan ole edes ajatuksen tasolla mahdollisia. Fantasiat saattavat saada mielessä mielteen, joka vastaa pikemminkin vitsiä kuin mitenkään mahdollista tilannetta. Tästä käy hyvänä esimerkkinä seuraava uni:
Tämmöinen vajaa kymmenen vuoden takainen uni muistui mieleen.
Olin San Franciscossa Tikari-porukan kanssa, ja päädyttiin paikallisen hampurilaispaikan viereen. Joku jengistä kattoi sen mestan kylttiä ja veti ”burger joint” -sanasta ekan puoliskon yli spraylla ja laittoi ihan järkyttävän kokoisen jointin palamaan. Tämän jälkeen lähdettiin öiseen San Franciscoon tekemään pitkiä powerslidejä. -Jussi Pohjanen
Että unissa myös sitten tämmöistä. Toisaalta ”unitajuntaan” myös asettuu materiaaliksi usein hyvinkin arkisia, jokapäiväisiä asioita, jotka saavat vain kieroutuneen muotonsa:
Varmaan liittyy tuohon, että kun meiltä tuli toi J. Karjalainen -mallisto Höyryltä ulos ja Doriksessa oli violettiä väriä, niin näin sellaista painajaista, että oltiin tehty Jölelle lautamallisto. Meidän varasto oli unessa jossain vintillä, jossa oli sellaisia lankkuja pystyssä: vanhan ajan vintti, tosi hämynen. Jöle tulee kattomaan, ja me vähän yllätetään se siinä unessa. Se tapahtui ihan oikeastikin, kun mentiin Jölen kämpille painamaan ovikelloa, kun sen bro model tuli ulos. No unessa se tuli sinne varastolle, ja yllätän Jölen näyttämällä sille violettia lautaa. Jöle siihen, että ’Mitä vittua teitte mulle violetin laudan’! Heittää kolme dekkiä maahan, että ’Mitä vittua’!? Siinä on Höyryn tiimi, josta kaikki menee huonoksi. Ja mä sitten siihen, että ’Joo meillä on tää vaatemallistokin’. Vitun pitkiä t-paitoja ja pitkähihaisia t-paitoja, vähän Nyjah-henkisiä. Sitten oli huppareita, joissa on selässä kuusi isoa hengitysaukkoa, jotka ovat CD-levyn kokoisia ja tehty mustasta sääskiverkosta. Jöle sanoo siihen, että ’Mitäää vittua nämä on’!? Kaataa rekkejä ja huutaa ’Nämäkin vittu violettia, mitä vittua’! -Jake Poropudas
Tämä oli tietynlainen esimerkki painajaisesta, joka liittyy mahdollisen häpeän kantamiseen. Unitajunta on alue, jossa ihminen mittaa ja arvioi myös kriittisesti itseään, omaa riittävyyttään ja ennen kaikkea riittämättömyyden tunnetta. Tämä voi edustaa niin sanottua henkistä kanttia tai myös täysin ammatillista näkökulmaa, kuten seuraava tapaus osoittaa:
Minun onneksi suht harvakseltaan toistuva painajaiseni liittyy todennäköisesti enemmän paineisiin ja riittävyyden tunteisiini suhteessa työhöni kuin varsinaisesti skeittaamiseen. Mutta koska työpaikkani on Kontulan skeittihallilla, niin kaipa tämä tavallaan skeittaukseenkin liittyy.
Uni vähän vaihtelee kerrasta toiseen, mutta toistuva teema on se, että olen yksin sulkemassa hallia, mutta ihmisiä vaan tulee lisää sisälle. Kukaan ei kuuntele yhtään, kun yritän sanoa, että hei halli menee kiinni ja nyt pitäs lähtee. Jengi vaan kattoo mun läpi, ja on kuin en edes olisi siellä. Edes valomerkki ei auta, vaan porukka skeittaa silti, jopa täysin pimeässä. Ja sitä jengiä tosiaan on aivan helvetisti, ja koko ajan vaan tulee lisää. Hallilta ei edes pääse pois, kun koko käytävän täyttävä sisään valuva ihmisvirta on niin tiivis, että siitä ei pysty kulkemaan ulospäin.
-Tuomas Nyyssönen
En ole varsinaisesti vastannut, minkä takia rullalautailusta nähdään unia, mutta olen pyrkinyt osoittamaan, että rullalautailusta unien näkeminen on ymmärrettävää ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa inhimillisestä aktiviteetista unen näkeminen. Kommentoin jo edellä, että rullalautailu ei sinänsä ole ehkä luontevin aktiviteetti osana ihmisen psykodiagnostisrationaalisen luonteen kehittymistä, mutta kuten suomalainen lapsenomainen iskelmätähti joskus totesi, lapsi on terve, kun se liikkuu. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvitus: Ossi Pirkonen
