Unet Valinnat

[lofa4000]

Ihme jos tamppoonin asentamisesta ei tule painajaisia..

[Crookmon]

Olin beckin ja gunvaldin kanssa barcelonassa snoukkaamassa ja selvittämässä rikoksia.

Haha! Ketkä niistä Beckeistä ja Gunvaldeista?

[mr.vili]

[Crookmon]

Frontside big spin joka kerta päälle, roskiksien ja jonku maassa makaavan duden yli. v***u oli hyvä uni, pitääkin nyt hereillä ollessa testata; kunnon hyppy ja sutaisu vaan, etujalan kätsäys ja vähän myöhässä yläruumiin kääntö. Menisköhän?

[Crookmon]

No ei menny bigspinit mutta kyllä toi uni vähän auttoi siihen ruumiinliikkeen hallintaan, lauta jäi vaan jälkeen eikä popannut tarpeeksi reippaasti.

[pena]

Istuin ison järven umpeenkasvaneella rannalla pienten puiden välissä ja kirjoittelin kalenteriin muistiinpanoja. Olin juuri saanut jonkun tosi hyvän idean ja se piti kirjoittaa nopeasti muistiin, ennen kuin se karkaisi päästä. Oli kesä, aurinko paistoi ja laineet liplattelivat rauhallisesti rantaan. Istuin aurinkotuolilla jalat edessä olleen korkea kannon päällä. Kuulin takaani risujen naksuvan ja poksuvan poikki jonkun lähestyessä. Mieleeni tuli heti ensimmäisenä, että sieltä tulee joku hirviö syömään minut. Pakottauduin olemaan katsomatta taakse ja olin vähän turhautunut omaan pelkooni. Järkeilin asian, sanoin itselleni ettei hirviöitä ole olemassa ja ajattelin jonkun perheenjäseneni lähestyvän rantaa. Jatkoin kirjoittamista ja äänet lähestyivät. Seuraavaksi viereeni kävi makuulle aivan helvetin iso karhu. Siinä mahallaan makoillessaan sillä oli pituutta ainakin kolme metriä ja leveyttä puolet siitä. Karhu ei ollut huomannut minua. Se makasi noin puolen metrin päässä tuijottaen järvelle. Lähdin hirmuisen pelon vallassa liikahtamaan toiseen suuntaan, mutta minua tiheästi ympäröineet puut hankaloittivat liikehdintää. Ison rasahduksen aiheutettuani katsoin taakseni ja siellä se karhu nousi pystyyn ja lähti muristen perääni. Juoksin aivan helvetinmoista vauhtia ympäri rantatiheikköä etsien tarpeeksi paksua puuta johon voisin kiivetä turvaan. Lopulta löysin sen ja kurkku suorana kiljuen sain revittyä itseni muutaman metrin korkeuteen. Sieltä näin rantatiheikön ylitse avoimelle pihamaalle, jossa siskoni juoksi helvetin isoa hirveä pakoon vauva sylissään. Karhu juoksi ympäri pientä taloa jahdaten vanhempiani. Huusin kurkku suorana apua puun heiluessa uhkaavasti. Allani ollut tiheikkö täyttyi pienemmistä karhuista ja hirvistä. En saanut ääntä muodostumaan vaan huuto oli tukahdutettua vikinää. Jalkani alkoivat väsyä puussa roikkumisesta ja kurkkuani raastoi huutoyritykset. Lopulta tilanteen näyttäessä hävityltä sain suustani kovan äänen ilmoille ja talosta juoksi ulos kukas muukaan kuin kuhmolainen ääriviihdyttäjä H. Luokkanen. Heikki näki tilanteen ja kuuli avunpyyntöni. Näin hänen arvioivan tilannetta. Sanottuaan vitut itsesuojeluvaistolleen Heikki juoksi karhun kiinni, otti hupparinsa pois ja lassosi karhun sillä. Heikillä ei ollut supervoimia ja karhu oli paljon häntä isompi, mutta jotenkin Heikki sai hupparin kiristettyä karhun kaulan ympärille itse sen selässä roikkuen. Karhu joutui hidastamaan juoksuaan ja lopulta karhun naaman alkaessa sinertää Heikki huusi sen korvaan erittäin ryypätyllä äänellä "alat painua vittuun täältä nyt tajjuuksää?" ja löi karhua nyrkillä nenään. Heikki tippui maahan ja karhu nousi takajaloilleen nostaen etutassunsa nyrkkeilijäasentoon. Heikki otti karhua henkseleistä (kyllä) kiinni ja uhkasi tappaa karhun jos se ei poistu paikalta heti. Karhu poistui itkien metsään ja Heikki potkaisi ohijuossutta hirveä päähän. Hirvi nousi myöskin takajaloilleen ja tanssahteli paikallaan kuin nyrkkeilijät kehässä esileikin aikaan. Heikki tarrasi hirveä sarvista kiinni ja potki sitä mahaan kunnes hirvi alkoi uikuttaa ja pyysi päästä poistumaan. Heikki katsoi minua ja pudisti päätään pettyneenä kävellessään takaisin mökkiin sisälle.

Heräsin suonenvetoon jalassa ja sitä ääneen kiroillessani huomasin eilisen ulkoilun jättäneen kurkun käheäksi.

Tätä viestiä on editoitu käyttäjän pena toimesta 18.10.2013 08:54

[hytky]

Istuin ison järven umpeenkasvaneella rannalla pienten puiden välissä ja kirjoittelin kalenteriin muistiinpanoja. Olin juuri saanut jonkun tosi hyvän idean ja se piti kirjoittaa nopeasti muistiin, ennen kuin se karkaisi päästä. Oli kesä, aurinko paistoi ja laineet liplattelivat rauhallisesti rantaan. Istuin aurinkotuolilla jalat edessä olleen korkea kannon päällä. Kuulin takaani risujen naksuvan ja poksuvan poikki jonkun lähestyessä. Mieleeni tuli heti ensimmäisenä, että sieltä tulee joku hirviö syömään minut. Pakottauduin olemaan katsomatta taakse ja olin vähän turhautunut omaan pelkooni. Järkeilin asian, sanoin itselleni ettei hirviöitä ole olemassa ja ajattelin jonkun perheenjäseneni lähestyvän rantaa. Jatkoin kirjoittamista ja äänet lähestyivät. Seuraavaksi viereeni kävi makuulle aivan helvetin iso karhu. Siinä mahallaan makoillessaan sillä oli pituutta ainakin kolme metriä ja leveyttä puolet siitä. Karhu ei ollut huomannut minua. Se makasi noin puolen metrin päässä tuijottaen järvelle. Lähdin hirmuisen pelon vallassa liikahtamaan toiseen suuntaan, mutta minua tiheästi ympäröineet puut hankaloittivat liikehdintää. Ison rasahduksen aiheutettuani katsoin taakseni ja siellä se karhu nousi pystyyn ja lähti muristen perääni. Juoksin aivan helvetinmoista vauhtia ympäri rantatiheikköä etsien tarpeeksi paksua puuta johon voisin kiivetä turvaan. Lopulta löysin sen ja kurkku suorana kiljuen sain revittyä itseni muutaman metrin korkeuteen. Sieltä näin rantatiheikön ylitse avoimelle pihamaalle, jossa siskoni juoksi helvetin isoa hirveä pakoon vauva sylissään. Karhu juoksi ympäri pientä taloa jahdaten vanhempiani. Huusin kurkku suorana apua puun heiluessa uhkaavasti. Allani ollut tiheikkö täyttyi pienemmistä karhuista ja hirvistä. En saanut ääntä muodostumaan vaan huuto oli tukahdutettua vikinää. Jalkani alkoivat väsyä puussa roikkumisesta ja kurkkuani raastoi huutoyritykset. Lopulta tilanteen näyttäessä hävityltä sain suustani kovan äänen ilmoille ja talosta juoksi ulos kukas muukaan kuin kuhmolainen ääriviihdyttäjä H. Luokkanen. Heikki näki tilanteen ja kuuli avunpyyntöni. Näin hänen arvioivan tilannetta. Sanottuaan vitut itsesuojeluvaistolleen Heikki juoksi karhun kiinni, otti hupparinsa pois ja lassosi karhun sillä. Heikillä ei ollut supervoimia ja karhu oli paljon häntä isompi, mutta jotenkin Heikki sai hupparin kiristettyä karhun kaulan ympärille itse sen selässä roikkuen. Karhu joutui hidastamaan juoksuaan ja lopulta karhun naaman alkaessa sinertää Heikki huusi sen korvaan erittäin ryypätyllä äänellä "alat painua vittuun täältä nyt tajjuuksää?" ja löi karhua nyrkillä nenään. Heikki tippui maahan ja karhu nousi takajaloilleen nostaen etutassunsa nyrkkeilijäasentoon. Heikki otti karhua henkseleistä (kyllä) kiinni ja uhkasi tappaa karhun jos se ei poistu paikalta heti. Karhu poistui itkien metsään ja Heikki potkaisi ohijuossutta hirveä päähän. Hirvi nousi myöskin takajaloilleen ja tanssahteli paikallaan kuin nyrkkeilijät kehässä esileikin aikaan. Heikki tarrasi hirveä sarvista kiinni ja potki sitä mahaan kunnes hirvi alkoi uikuttaa ja pyysi päästä poistumaan. Heikki katsoi minua ja pudisti päätään pettyneenä kävellessään takaisin mökkiin sisälle.

Heräsin suonenvetoon jalassa ja sitä ääneen kiroillessani huomasin eilisen ulkoilun jättäneen kurkun käheäksi.

Räkänaurut tulis jos en olis täyessä junassa.
Hyvä Heikki!!

[Lypsyvoide]

Nauroin ääneen. Mahtava tarina, kiitos.

[Crookmon]

Nyt oli Penalla kova uni.
Itellä ollut unissa kans noita uhkaavia ja lähellä lymyäviä eläimiä, lähinnä niitä semi-kiellettyjä koirarotuja, Dogo Argentinoa ja Kanarian Doggia. Oon ainoa joka tajuu että ne on vaarallisia ja ympärillä juoksee, kiljuu ja leikkii paljon pieniä lapsia. Koirat siitä sitten aina sekoaa ja oon laittamassa kättä sinne leukojen väliin jotta lapset selviäis ehjin nahoin. Hmmm...

Taitaa olla tekemistä niiden viime aikaisten "koira hyökkäsi lasten kimppuun"-lööppien kanssa ja dekkarilla jossa Rottweiler puri sankaripoliisia niskaan.

Tätä viestiä on editoitu käyttäjän Crookmon toimesta 19.11.2013 16:07

[igor]

on kyllä hulluja unia tullu nähtyä tässä näin tota.

[markkatakaisin]

Osallistuin sm-karsintoihin jotka järjestettiin Lidlissä. Samassa ranissa skeittasi häppärin Kisu. Veti kassahihnaan nosegrindin, itse tein bäkkiteilin. Kaupan perällä oli myös telinevoimistelijoiden vaahtomuovimonttu ja kaksi suurta sammaleista trampoliinia joilla kävin rentoutumassa ranin aikana.

[pena]

Olin koulunkäyntiavustajana yläasteella ja luokallani oli viisi veljestä, kaikki iältään 15-vuotta. Mulla oli hyvät välit poikiin ja työnkuvaani kuului hengata koulun jälkeenkin heidän kanssaan. Seuraavaksi olimmekin poikien kotona, joka oli keskellä metsää sijaitseva kantoon ruuvattu polejam. Ja siis aivan tavallinen polejam, semmonen polvenkorkunen putki, joka oli jollakin vanteella kiristetty kantoon ja jonka alle tai sisään ei todellakaan kukaan mahtuisi. Mutta se oli poikien koti eikä siinä ollut mitään outoa. Flätti polejamin ympärillä oli semmosta perus mettäflättiä, juuria ja neulasia, eikä siis mitenkään skedettävä. Ei kukaan pojista kyllä skeitannutkaan, skeittaus ei itse asiassa liittynyt uneen mitenkään.

Tunnelma oli tosi rauhallinen ja arkinen kunnes yhtäkkiä aloin kattoa poikia vähän tarkemmin. Jumalauta, eihän ne näyttänyt yhtään toisiltaan. Heistä oli mahdotonta löytää mitään yhteisiä piirteitä, joita veljeksillä kuitenkin yleensä on. Yksi heistä oli tummaihoinen ja puhui suomea vieraalla korostuksella, toinen puhui leveetä savoa ja yksi ärsyttävästi stadin slangia. Katsoin heidän kotipolea ja kävelin määrätietoisesti sen luokse epäilysten kasaantuessa päässäni. Kaivoin taskustani työkaluja ja aloin ruuvaamaan polea kannosta irti poikien ihmetellessä toimintaani peloissaan. Kun olin saanut putken irti kannosta käännyin hikisenä katsomaan poikia, jotka seisoivat toisiinsa kietoutuneina takanani. ”Kuinkas paljon muistatte lapsuudestanne?” kysyin. Pojat katsoivat säikähtäneinä toisiaan ja selvisi, ettei heistä kukaan muistanut mitään ensimmäisistä kahdesta elinvuodestaan (joka ei tietenkään oikeasti kovin ihmeellistä ole).

”Mitä sitten?” pojat kysyivät yhteen ääneen kuin yrittäen kieltää väitteeni jo ennen kuin olin sen ääneen sanonut. Vastaukseksi nostin vanteen kannon ympäriltä ja pojat kiljahtivat. Kannon vuosirenkaista nimittäin näkyi, että pole oli kytketty kantoon 13 vuotta sitten, eli KAKSI VUOTTA HEIDÄN SYNTYMÄNSÄ JÄLKEEN! Tämä tieto oli merkittävä tietenkin siksi, että tuossa todellisuudessa kotipole kytketään kantoon heti kun lapsi syntyy ja tämä kahden vuoden heitto paljasti epäilykseni siitä, että POIKIEN ”ISÄ” OLIKIN KIDNAPANNUT HEIDÄT 13-VUOTTA SITTEN OIKEISTA PERHEISTÄÄN! Tässä vaiheessa uni olikin jo ihan silkkaa jännityselokuvan ja painajaisen yhdistelmää.

Aloin kertomaan pojille kuinka heidän oikeat perheet varmasti kaipaavat heitä ja kuinka heillä saattaa olla siskoja ja veljiä ja kotieläimiä ja kaikkea. Hetkellisesti tunnelma oli tosi rauhallinen ja pojat ihan innoissaan miettivät millaisetkohan heidän huoneensa ja vanhempansa on. Noh, tämä keveys loppui saman tien kun poikien ”isä” ilmestyi metsän reunaan ukkosen paukkuessa ja salamoiden lyödessä. En ollut nähnyt ”isää” aikaisemmin ja arvatkaapa kuka se oli? No v***u mun hullu vuokranantaja katajanokalta (josta kirjotin kuudennessa haijumpissa) ja nyt se oli joku kolme metriä pitkä ja aivan saatanan raivoisan näkönen - ja animaatiohahmo. Minä, pojat, metsä, kotipole ja kaikki oli ihan tämmöstä oikeeta, mutta isä oli semmonen animaatiohahmo. Tässä kohtaa oli muuten myös selvää, että hän oli myös se nyt uutisissa ollut tyyppi, joka oli hukuttanut kavereitaan yhteisillä veneretkillä jonkun seittemän vuoden ajan. Nähtävästi nää kaverit oli kans ymmärtänyt poikien ulkonäön tai kotipolen vuosirenkaiden kautta, että tää tyyppi oli kidnapannut ne muksut ja sen takia se oli hukuttanut ne! Aloin sitten soittamaan kytille, että nyt on tosi kyseessä ja ÄÄNI KATOSI! Sanat oli vaan pientä pihinää ja kytät tietenkin luuli sen olevan joku pilari ja löivät luurin korvaan (v*tun natsit) ja sitte pitiki ottaa muksut kainaloon ja lähtee täysillä juoksemaan.

Siinä kun juoksin ne viis teinipoikaa mun sylissä aloin miettimään, että ei helvetti oiskohan mun pitänyt varmistaa homma ennen kuin annoin niitten ymmärtää että ne on kidnapattu. Että onhan se aika saatanan noloa jos paljastuukin, että oon kehitellyt koko homman päässäni ja ne jo innoissaan miettii jotain kotieläimiä ja ”oikeita” vanhempiaan. Just ennen kun heräsin olin jo aika varma, että oon mokannut pahemman kerran, koska EIHÄN KENENKÄÄN KOTIPOLE OLE IHAN JUST SILLÄ SEKUNNILLA KYTKETTY KU MUKSUT SYNTYY, siinähän saattaa olla kaikenlaista kiirettä ja säätöä – viiden muksun kanssa varsinkin.

[lofa4000]

Hieno tarina!

[TRKR1998]

Ihme jos tamppoonin asentamisesta ei tule painajaisia..