Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Flow 2014

12.09.2014 / Toimitus

Toimituksen fiilikset Helsingin isommaista kaupunkifestarista. Oliko liian hipsterii vai oliko kivaa? 


Massiiviseksi paisunut Helsingin kansanjuhla aka Flow järjestettiin jälleen Elokuun lopulla loistavan sään vallitessa. Tapahtumasta jaksetaan jauhaa Hipsterien kokoontumisajoina, joissa on vain outoja bändejä, mutta toimitus ei taaskaan kokenut asiaa niin. Loistavasti järjestetty tapahtumassa jossa läsnä ihmisiä nuoresta vanhaa ja musiikkia laidasta laitaan. Suosittelemme edelleen. Tänä vuonna skeittauskin oli saatu yhä paremmin ohjelmaan mukaan ja skeittauksen ulkopuolinenkin yleisö tuntui viihtyvän Suvilahden parkilla pidetyssä sessareissa. Eniz, Kyy, Kiiskilä ja moni muu liekitti menemään niin että pelotti. 

Ohessa toimituksen jäsenten hajanaisia ajatuksia katsotuista keikoista ja tunnelmia kuvien kautta. Ensi vuonna sitten taas. FLOW FESTIVAL.

 

RBMA-takapiha

Tänä vuonna tuli oltua niin disco/house-päissään, että suurin osa vietetystä Flow-ajasta kului takapihalla heiluttaen sormea ja näyttäen spedeltä. Ystäville jotka olivat spekuttaneet viettää housetonta kesää olin jo todennut suoraan skeptisesti, että onko se edes Helsingissä mahdollista? Tai onko se edes järkevää, jos oikeasti haluaa pitää hauskaa? Toisaalta esimerkiksi seurustelu saattaa asettaa ihmisen itsesuojeluvaistot uusille urille jolloin on luonnollista, että pyrkii rajoittamaan omaa toimintaansa välttämällä housea.

Amerikkalaisen modernin pörinäteknon lippulaivajulkaisija L.I.E.S:n nokkamiehen Ron Morellin onnistuin jällen kerran missamaan perjantain alkuillasta nukkuessani pois työviikon takaista univelkaa, mutta eipä kauheasti harmittanut kun I-F avasi oman Flow-bakkanalisointini. Ferenc E. van der Sluijs onnistui jälleen todistamaan, minkä takia itse pidän häntä sekä teknisesti, että tyylillisesti maailman parhaimpina diskodj:nä. Mies on tehnyt itsestään tavaramerkin soittamalla tyylikkäästi yhteen niin vanhaa electro, italoa, housea kuin moderniakin elektronista musiikkia ja tarjosi juuri tätä perjantai-iltaa. Setin ehdoton kohokohta oli random editti Michael Zager Bandin Let’s All Chantista, joka koostui lähinnä mimmivokaalien voihkimasta ”You body, my body, everybody move you body”-kohdasta I-F:n pyörittäessä lähes epileptiseen vimmaan päätään silmät kiinni. I-F:n jälkeen meno jatkui vähintään yhtä taakina Ceephax Acid Crew:n alias Andy Jenkinson aka. Squarepusherin broidin virittäessä kamansa lavalle. Jenkinson on ehdottomasti viennyt acid housen omalla levelilleen tuoden rohkeasti mukaan sekvenseripohjaisten laitteiden rinnalle perinteisistä poikkeavia syntetisaattoreita ja pedaaleja. Oikean kaavan mukaisesti asiaan kuului lihavien kaljujen äijien pomppiminen acid basslinen tahtiin.

Muilta päiviltä takapihalta nostamisen arvoisia suosituksia oli ehdottamasti Young Marcon balearisempi disko-setti, joka alkoi ehkä turhan arastellen perinteisellä housella, mutta päätyi kiinnostaviin hindi-tyylisiin diskoraitoihin. Sunnuntaina vastaavaa tarjontaa tarjosi pitkän linjan dise duo Optimo, sekä Istanbulin diskovelho Baris K. -Joonas 

 

Slowdive

Mitä sentimentaliaa! Slowdive oli omissa Flow-odotuksissani ehdoton ykkönen ja onnistui täyttämään odotukset, sekä todistamaan minkä takia shoegazella on aina ollut paikka omassa sielunmaisemassani.  Voiko olla mitään herkempää kuin se, että sekä keski-ikäiset miehet sekä parinkympin korven saavuttaneet tytöt spiidaavat samalla keikalla! Erästäkin piti ihan selkään taputella, että kyllä se elämä jatkuu Slowdiven keikan jälkeenkin vaikka ei uskoisi. Kaikki itselle tärkeät kappaleet kuten Allison, Machine Gun ja When the sun hits tuli kuultua ja olo ei jäänyt millään tavoin kylmäksi. Verrattuna viime vuotiseen My Bloody Valentinen keikkaan Slowdive ei yhtyeenä kuulosta livenä ehkä niin autenttiselta kuin MBV verrattuna levysoundeihin, mutta soundillisesti ei pahempaa huomautettavaa löytynyt. Ainoa miinus oli se, että Black Tentin valot olisivat voineet olla huomattavasti tyylitellymmät, eihän sitä itkeä päräyttämään pysty jos kirkas valo osuu silmään. -Joonas 

 

Kavinsky

Elektoninen live on oma haastava taiteen lajinsa, joten on erittäin hyvä kysymys, että mitä on sitten elektroninen levylive-konsepti? Kavinskyn Outrun tulee tuskin olemaan mestariteos, mitä klubikulttuurissa saatikka kotioloissa kukaan pahemmin fiilistellään kymmenen vuoden päästä. Tosin Drive-elokuvan jälkeinen hype on mahdollistanut varmaankin, että Vincent Pierre Claude Belorgey kykenee lentämään ympäri maailmaa pitämässä kuolevan blogihouse-kulttuurin perintöä yllä.  Omiin odotuksiini nähden keikka oli itse asiassa yllättävän viihdyttävä. Ehkä suuri ihmismassa ja dionyysinen hulina saamat aikaa hurmoksen, joka pakottaa nauttimaan elektronisesta musiikista suurissa festivaalioloissakin. Vastaava ilmiö tapahtui itse asiassa Paul Kalkbrennerinkin keikalla, vaikka sain varoituksia, että tämä ei todellakaan olisi minun tyylistä kauraa.  Orjallisesti Kavinsky ei Outrunin levyjärjestystä noudattanut ja vikana kuullun Nightcallin aikana lavalla ei nähty CSS:n Lovefoxxxia. Siitä päästään takaisin lähtökysymykseen, että mikä se pointti siinä elektronisessa levylivessä sitten on? -Joonas 

Outkast

Outkastin 20-vuotis juhlakiertue oli varmasti yksi Flown suurimpia vetonauloja ja buukkausta voikin pitää onnistuneena ison lavan rap-aktina, toisin kuten edellisiltana esiintynyttä Mos Defiä. Stadion-kokoluokan rap on vaikea laji ja vain harvalla on sen verran meininkiä ja karismaa Flow ison lavan täyttämiseen. Big Boi huhki riimien puolesta ja Andre3000 sekoili lavalla kokohaalareissa ja peruukissa, hoitaen oman osansa myös riittävän hyvin jotta kokonaisuus toimi.
Keikka keskittyi suurelta osin hitteihin. Paljon tuli Speakerboxxx-hittejä, kuten Bombs over Bagdad, Hey ya ja niin edelleen, mutta myös alkupään tuotannon faneja hemmoteltiin. Tuli muun muassa ATliens, Rosa Parks ja ennenkaikkea henk. koht. todella odotettu Player’s Ball. Siinähän sitä kelpasi heilua. Keikka oli monipuolinen, riittävän pitkä ja pysyi kasassa. Taisi mennä aika suoraan kovimman ison lavan rap-keikan pallille. Loppufinaali oli tietenkin sitten se että Häppärin Jake hillotti itsenä samaan baariin Andren kanssa illalla. Kateeksi kävi. -mk

Pietarin Spektaakkeli
Kovassa suosiossa oleva Pietarin Spektaakkeli soitteli vuonna 2013 vielä Flow alueen ulkopuolella omaan laskuunsa, mutta vuodessa asiat ovat ehtineet mennä sen verran eteenpäin että kutsu on käynyt 360-pallolavalle. Lehterit olivat täynnä permantoa myöten Spektaakkelin täydennettyä kokoonpanoaan Flowta varten vielä kitaristilla ja haitarilla. Mitja Tuurala virtusioi Bassossa ja koskettimissa sekä Tyko tavalliseen tapaan loisti rummuissa. Kaikenkaikkiaan bändissä kiteytyy paljon taitoa, tyyliä ja "katujen karismaa". Ajattoman tyylikäs meininki. Myös uusia biisejä kuului keikkasettiin, mikä lupailisi uutta levyä. Rap-Pietarin fanien onneksi myös Taikuri tuli keikkasetin loppupäässä. -mk

Neneh Cherry
Buffalo Stance hitistään 80-90 luvun taitteessa parhaiten tunnettu Neneh Cherry voi vaikuttaa nimenä yhden hitin ihmeeltä, mutta Neneh on tehnyt musiikkia tasaiseen tahtiin ja hänen uusin, Blank Project, on kertakaikkiaan päräyttävä levy. Levyn on tuottanut Four Tet aka  Kieran Hebden. Minimalististä taustaa loihtiva kahden hengen (syntikka & rummut) muodostama Rocket Number Nine soi livenä aivan loistavasti, tosin bändistä riippumattomat tekniset ongelmat vähän varjostivat keikkaa. Saundillinen detalji pitää mainita ja se on Rocket Number Ninen:n särölle viritetyt sähkörummut muun muassa biisissä Blank Project. Lov it. 

Kaikenkaikkiaan tästä tulee mieleen Massive Attack, Portishead ja Jamie XX & Gil-Scott Heronin yhteislevy. 

Lähes 50 ikään ehtinyt Neneh oli livenä varsin vauhdikas tapaus, joka liikkui ja heilui kuin teini-ikäinen ekan luokan discossa. Hyvällä tavalla. Yksi Flown yllättäjiä. Jos Neneh Cherry tulee klubi-keikalle Suomeen niin olen varmasti katsomassa. Kuuntele Blank Projectiä. -mk

Muita satunnaisia havaintoja: 

Jori Hulkkosen ja Joni Palosmaan (Villa Nah) kylmän viileetä elektropoppoa nimeltä Sin Cos Tan. Kuuntele uusi sinkku tästä.

Action Bronson räppäsi yli puolet keikasta yleisöstä, oli jopo suussa, pölli tuopin ja teki kaikkea muutakin mitä ei saisi tehdä. Myös liian lyhyen keikan. Mutta sen ajan kun Bronsolino oli näköpiirissä oli keikka silkkaa kovuutta. Lavapresenssiltä yksi fyysisempiä räppäreitä. 

Jos Action Bronson ei ole tuttu niin kokeileppa tästä miten Nykiräp voi vuonna 2014. 

Eurocrackin Henri ei skimaskista luovu, vaikka sen verran kuuma taisi olla. 

Real Estatetin hillityn kuulia indietä. 

Sarah Kivi & Non-Orchestra

Natinonalin kylmänviileetä stadion indietä. Hieno yhtye, loistava keikka, hienot visuaalit, kylmät väreet. 

Vuonna 1982 perustettu Tinariwen on kotoisin Saharasta ja soittaa jotain jolle on keksitty nimi "Desert Blues". Omalaatuinen musiikki yhdistelee Arabien kansanmusiikkia ja perinnerunoutta länsimaiseen kitaramusiikkiin ja bluesiin. Meininki oli kieltämättä livenä eksoottinen ja hypnoottinen. Suosittelemme tutustumaan jos musiikki muualtakin kun länsimaiden hyvinvointivaltioista kiinnostaa. 

 

Kovassa nosteessa oleva suomipunkin seuraava nimi, Teksti Tv 666, veti energisesti koko salin hurmokseen. Meininki oli varmasti yks Flown kovimpia. Lyhyiden biisien punk-kaavasta poiketen Teksti-TV:llä soi pidempi kraut-jumittelu ja melodiset kitarat. Kuvat jäi saamatta. 

Keikkojen lomassa pystyi myös katselemaan parin tunnin erittäin viihdyttäviä skedesessareita. Tästä tulossa enemmän juttua seuraavaan lehteen. Tässä Eniz ja kickflip bs tailslide. 

Tekstit: Joonas Pulkkinen & Mikko Kempas   Kuvat: Mikko Kempas

Keskustele Facebooksissa