Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

VHS-klassikko: Rollin with Turku Boys

15.08.2014 / Toimitus

Lehdessä 4/13 julkaistu VHS-klassikko nimeltään Rollin with Turku Boys


Rollin With Turku Boys

”Rolling With Turku Boys” -leffasta puhuttaessa tulee monelle leffan nähneelle vanhemman polven skeittaajalle etunenässä mieleen todella luokaton kuvanlaatu. Editointikin on välillä todella niin ja näin. Temput ja lainit katkeavat etuajassa tai näkyvät vain alusta. ”Siis se alkuperänenkin kuvan laatu on ihan paska. Kaksilla videoilla leikattu ja kuvattu sen ajan videokameran kasetille varmaan tsiljoona kertaa päälle ja päälle uudelleen. Sekin saattaa vaikuttaa. Yhtenä iltana leikattiin se Hannulan Samin kaa ja lähettiin näyttää Helsinkiin”, kertoo Kivi. 
Leffaa itsessään kyllä tehtiin tosissaan. ”Sellaset muistot, että ihan helvetisti pyöräiltiin ympäri Turkua videokameran kanssa joka päivä. Sessioitiin erilaisia mestoja”, muistelee Hannula. Musat on saatu leffaan siten, että tuon ajan tietyissä videonauhureissa oli dubbaus-mahdollisuus. Tämän takia leffassa ei kuulu rullausääniä. Musina leffassa on ajalle tyypillistä ”skedepunkkia” ja x-hardcorea, muun muassa Sub Societya, Green Dayta ja Violent Childreniä. ”Se oli streittibändi Youth Of Todayta edeltänyt autotalliprojekti. Hynninenkin on sen perään jälkeen päin kysellyt”, muistelee Kivi.

Elokuvalla oli aikoinaan kuitenkin suomalaiselle skeittiskenelle kova kulttuurinen merkitys. Pitkän linjan puskija ja itsekin leffoja tehnyt Toni ”Hynä” Hynninen muistelee: ”Muistan, kun olin ollu Turussa ja Mynämäellä skeittaa ainaki Sami Karhusen ja Tom Elfströmin kaa; oisko ollu kolmen päivän reissu. Kivikoski, Turo Nurmi, Juri Kaplas, Hannula bros (Sami & Kari), Pekka Koivikko, Saku Krappala – kaikki löylytti. Sillon tajus, miten kovaa menoo oli Turussa. Sitten pojilla oli juuri valmistunu 'Rolling With T-Boys', mikä oli sit toiselta planeetalta kun muut sen ajan Suomi-leffat. Oli late-shovettii, railii, rappusii, flipuja ja vielä hyvällä tyylillä ja musat kohdillaan. Sit lähettiin takas Helsinkiin ja taidettiin näyttää se Psycho Skatessa Vuorikadulla, ni kyl oli porukka aika ihmeissään, kun näki sen pätkän. Itellä se kyl kuuluu selkeästi Suomi top 10 -leffoihin. Vielä tänä päivänä ihmettelee, miten sairaita juttuja pojat veteli. Turku rules!” 
”Se oli aika jännä tilanne. Siel oli Kukkohovi ja jos mä en väärin muista niin Armanikin. Sit ku sinne Pyschoon mentiin, oli vähän sellanen tunne, et ei vittu kehtaaks tätä näyttää, kun on niin paska kuva ja editti mitä ikinä onkaan. Mut kyl sit siinä jätkillä hymy hyyty, kun alko temppua tulemaan”, muistelee Kivi. 
Joitain kontakteja Helsinkiin ennen leffaa oli jo Turku-boyseilla olemassa, joten mistään perämetsistä ei kuitenkaan tultu. ”Just Elffi, Hynninen, kyl Davokin tais olla käynyt meidän kaa skeittaa. Ja Niki tietty Krunasta! Vuonna '87–'88 yksissä kisoissa Göteborgissa, jossa oli ainakin Hannulan Sami, Koivikon Pekka ja  Turo Nurmi ja jotain Helsinki-jätkiä, oisko jopa Hessu ollut? Niin siellä on varmaan noita ekoja suhteita luotu. Mun vanhemmat ei suostunut päästää mua sinne, kun mä olin vielä niin nuori”, kertoo Kivi.

Skeittaus on siis paikoitellen todella kovatasoista suhteutettuna aikaansa. Temppukuvastoon kuuluvat kaikki ajanmukaiset koiruudet: nosebonkit, grabit, impossiblet (myös slaideihin sisään) sekä rehellisen kokoiset hänkät feebleineen. Skeittauksesta tulee mieleen vahvasti esimerkiksi jonkin verran New Dealin ”Useless Wooden Toys”, Planet Earthin ”Now’n later” ja Alien Workshopin eka leffa ”Memory Screen”. Tästä varmaan onkin bongattu kävelevä hämähäkki Kiven parttiinkin. Kivi ja Hannula myös ”keksivät” leffaa kuvatessa vahingossa late shove-itin. ”Kukaan meistä ei ollut ikinä nähnyt tai kuullut sellasesta tempusta. Me hypittiin sellasesta bumpista pyörän yli. Mä yritin fs olliee ja se ei oikein lähtenyt, niin mä meinasin vahingossa ländää sen late shove-itin. Sitten tuli sellanen ahaa-elämys meille molemmille että v**tu tommonen temppu. Samana iltana me molemmat väännettiin ne temput videolle. Mä meinasin myös ländätä 360 late shovitin, mutta en jaksanut jauhaa. Me ei keksitty mitään nimeäkään sille tempulle, mutta ennen kuin toi leffa tuli valmiiksi niin tuli Video Days pihalle. Ja siinähän Mariano duunaa jo bigspin late shovettia. Se oli silloin pieni pettymys, et jes ollaan keksitty oma temppu ja kohta kaikki prot veti jo sitä”, nauraa Kivi. 
Video Daysista puheen ollen: leffassa on myös itse asiassa jopa kaksi samaa spottia kuin Video Daysissa. Ne löytyvät Lontoosta (pieni valkoinen reili ja portaat), jolla Hannula kävi ikuistamassa lainin ja pari temppua. ”Mä muistan, että Jason Lee oli tehnyt nosewheelien sillä spotilla, niin ehkä mä jotenkin innostuin siitä”, muistelee Hannula.  
Hannula tekee leffassa myös varmaan Suomen ellei jopa koko maailmanhistorian ensimmäisen hipariflipin. ”Hipariflipistä on pakko sanoa, että se meni toisella yrityksellä täydellisesti päälle. Sitten kun mä aloin jyystää sitä, niin siinä meni helvetin kauan. Että vähän silleen jäi harmittaa. Mut en mä tiedä mistä se tuli mieleen. Testailun kautta se jotenkin tuli mieleen. En mä ollut kenenkään sitä nähnyt tekevän”, kertaa Hannula, miten tajusi temppua yrittää. Vertailukohtana voi todeta, että edes tuon ajan flippivelho Ocean Howellin parteista ei kyseistä temppua löydy; tosin H-Streetin ”Next”-leffassa on 270 flippi lipslide kanttariin. Leffassa vetävä Turo Nurmi oli aikaisemmin freestyle-orientoitunut skedeejä, joka leffan myötä ”pakotettiin” vetämään streettiä. 
”Freestyle-Ville voitti aina freestylen SM-kisat, Krisse oli toinen ja Turo oli kolmas. Se oli melkein aina toi sama järjestys. Sitten me alettiin kuvaa sitä leffaa niin toi freestyle oli jo sen verran kuollut, että me tyyliin pakotettiin Turolle streetti-complete, että jos oot meidän leffassa niin skedeet sitten streettii. Ihan hyvän partin se sai sit aikaseks, ei siinä mitään. Turo valitsi aina mahdollisimman lyhyen laudan, ja kun siihen aikaan ei ollut mitenkään hirveästi nosea laudoissa, niin se oli tottunut, että freestyle oli aika samanalainen, yhtä iso nose ja taili niin se poras aina trukkia taakse päin, että siitä tuli enemmän freestyle-dekin tyylinen”, valottaa Kivi. Tämä selittänee miehen temppuvalikoimaa – josta löytyi varsin paljon flippejä – sekä myös sitä, miksi Turolla on muihin leffan vetäjiin verrattuna silmin nähden hieman erilainen tatsi. 
Legendaarisella Pekka Koivikollakin piti alun perin olla leffassa partti, mutta herkässä iässä sattuu ja tapahtuu, ja matskut jäivät lopulta käyttämättä. ”Mä muistan että jengille tuli kiire lähtee näyttää leffaa jengille johonkiin Korsoon tai stadiin. Siiten sitä ei koskaan editoitu sitä kiinni siihen. Meillä oli joku teinikiista. Varmaan kovia taiteellisia erimielisyyksiä (naurua). Mä oon ollut kuustoista, niin varmaan ollut tosi vahva näkemys miten hommat hoidetaan (naurua)”, muistelee Koivikko. 
Matskut ovat edelleen olemassa, mutta Koivikolla ei ole hajua siitä, missä äidin kätkössä lienevät. Hannulan jäätyä työttömäksi rahtimieheksi hakkaa hän nykyään biljardia, pelaa golfia, kerää ja soittaa levyjä silloin tällöin sekä hengaa muksun kanssa. Välillä on käyty myös kruisaamassa 70-luvun slalom-laudalla. 
Mutta miten leffan muut vetäjät? ”Pekka asuu nykyään Helsingissä ja välillä taitaa jopa käydä skeittaamassakin. Turo on vähän vajonnut tonne laitapuolen kulkijoiden joukkoon eli valitettavasti huumeisiin mennyt. Jugen näin vuosi sitten viimeks ja Turussa asustelee; silloin tällöin skeittaa ja sama meininki edelleen. Ei siinä ihmeempää”, kertaa Kivi muiden vetäjien kuulumisia.

RWTB oli käytännössä ensimmäinen turkulainen skeittileffa, jota ennen Hannula oli tosin tiettävästi kuvannut yhdessä edesmenneen veljensä kanssa videolle ainakin jotain. Paitsi että leffalla on ollut vaikutus koko Suomi-skenelle, niin on siitä jäänyt hyvät muistot myös vetäjille itselleen. ”Kyl pikkupoika-ajat on aina vanhempana kivoi, et aika kultaa muistot, mut oli se yleisesti siistiä aikaa, että esimerkiksi sitä late shove-ittiä ei oltu nähty mistään ja että pysty tavallaan keksii uusia temppuja mitä ei oltu tehtykkään. Tänä päivänä se onkin vähän vaikeampaa. Kuvaaminen oli vähän huolettomampaa kuin nykyään. Lähit vaan skeittaa ja tsägällä saatto tulla jotain variaatioita, et kato se lauta pyöri tolleen”, toteaa Kivi. 
Leffan jälkeen pojat tekivät paimiolaisten kanssa yhdessä  leffan, ”C-vitamiini”, seuraavana talvena hallileffan ”Still Life”, sekä olivat mukana legendaarisen Olari-ohjaaja Jaatisen leffassa ”Muistoja” vuodelta 1992 sekä leffat ”Faboulous Turku Rippers” ja uudemman klassikon ”Juge Wanabees”.  RWTB lienee kuitenkin jäänyt kovimpana historian lehtiin mieliin. ”Sami teki vitun isoi frontti hipareita aikanaan, ja Kivi oli sellanen pikkupoika, kumpikin ihan omalla tasollaan. Kyl mä kuvittelisin, jengi oli pannut ittensä ihan alttiiksi sen ajan skaalan mukaisesti”, pohtii Koivikko. ”Kyl se on ehkä meidän tekemistä leffoista paras. Still Lifessä on kanssa paljon hyvää, se vaan ei ollut ehkä parasta skeittausaikakautta, oli pressure flippejä ja isoja housuja. Mutta Rollingissa on yleisesti paras meininki esimerkiksi musien kautta. Siinä on eniten munaa”, toteaa Hannula. 

  

Vuosi: 1991

Tekijä:  Kivi ja Sami Hannula

Vetäjät:  Juri Kuplas, Sami Hannula, Turo Nurmi, Mikko Kivikoski

 

Teksti: Joonas Pulkkinen

 

   

 

Keskustele Facebooksissa