Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Fire1984 – Rakkaudesta tekemiseen

04.10.2019 / Toimitus

Kaksi vuotta sitten Firellä oli iso liekki päällä ja tavaraa tuli enemmän kun keskivertikuluttaja ehti sisäistää. Videoitakin tuli useampi vuodessa. Sitten tapahtui jotain. Tavarat katosivat kaupan hyllyiltä ja tahti somessa hyytyi. Skeittimerkin pyörittäminen ei Suomessa (tai missään) ole pelkkää kivaa alusta loppuun. Mitä siis tapahtui? 


Sanat "yrittäminen" ja "yrittäjä" kuvaavat minusta hyvin sitä, mistä yrittämisessä on konkreettisesti kyse. ”Tekeminen” ja ”tekijä” olisivat mielestäni vielä parempia termejä, koska olipa kyseessä pieni tai iso yritys, homman pyörittäminen vaatii jatkuvaa tekemistä. Tämä pätee myös musiikin tekemiseen, taiteeseen ja muuhunkin luovaan työhön – ylipäätään kaikkeen työhön. Prosessin ydin on ko. asian tekeminen, ja sitä kautta siihen liittyy vahvasti yrittäminen, oppiminen sekä myös epäonnistuminen. Suurin osa skeittareista tietää tunteen, kun pääsee tempun, josta on haaveillut – tai vielä parempaa: ei ole edes osannut haaveilla. Osalle skeittareista ne onnistumisen tunteet ovat voimakkaampia kuin mikään, mitä muilla elämän alueilla kokee. Kuitenkin se matka tietyn tempun oppimiseen on voinut kestää vuosia, ja vaikka oppiminen olisi ns. oheistuote sille, että on halunnut skeitata mahdollisimman paljon, silti se on vaatinut aikaa ja lukuisia yrityksiä sekä epäonnistumisia. Eivätkä ne pannut ja hinkkajaiset aina mukavia ole olleet.

Skeittibisnes ja -yrittäminen Suomessa on hyvin verrattavissa ammattiskeittaukseen Suomessa. Meillä on muutamia menestyneitä skeittareita, jotka tienaavat elantonsa – ja vielä tosi hyvää palkkaa keskivertopalkansaajaan nähden. Suurin osa silti ns. suomipro-skeittareista saa parhaimmillaankin vain tuotteita ilmaiseksi tai alennettuun hintaan – ehkä silloin tällöin ulkomaan matkan, joka on kokonaan tai osittain maksettu. Enkä usko, että moni Suomessa sponsoroitu skeittari edes sen kummempia odottaa tai vaatii. Yhtä lailla suurin osa skeittimerkeistä, pois lukien kaupat, pyörii Suomessa täysin talkoovoimin ja rakkaudesta lajiin. Grafiikoista, filkoista ja kuvista maksetaan joissain tapauksissa hyvin nimellistä korvausta luovan alan normipalkkaukseen nähden, mutta tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtään skeittimerkkiä, jolla olisi varaa tai mahdollisuutta maksaa edes yhdelle ihmiselle keskinkertaista täysipäiväistä palkkaa homman pyörittämisestä.

Itselläni motiivi yrittämiseen, luovaan työhön ja kaiken tekemiseen onkin kummunnut samasta selittämättömästä palosta, mikä innostaa myös skeittaamaan. Samalla tavalla, kuin nuorena mietti illalla spotteja ja temppuja, nykyään miettii erilaisia kuvituksia, animaatioita, musiikkia ja muuta luovaa tekemistä. Sama into, joka puski skeittaamisessa eteenpäin, puskee nykyään muilla elämän alueilla. Se, miten nuorena jahtasi skeittaamisessa onnistumisen ja itsensä voittamisen tunteita peilaantuu nyt laajemmin elämään. Sama intohimo on myös motivoinut kehittämään Fireä jatkuvasti uusiin suuntiin. Missään vaiheessa en halunnut siitä perinteistä skeitti- tai vaatemerkkiä, vaikka skeittauksessa ja katumuodissa Firellä vahvasti juuret ovatkin. Pyrin luomaan jotain, joka koskettaisi laajemmin ja ennen kaikkea luo hyvää.

Todellisuudessa se, mitä Firestäkin ulkopuolelle näkee, on vain se jäävuoren huippu siitä työmäärästä, joka kaikkeen menee. Se on hyvin verrattavissa skeittileffan tekemiseen. Puolen tunnin leffaa varten on saatettu kuvata parikin vuotta, ja pelkästään parin sekunnin klippiin on voinut mennä tunteja tai useampia sessareita. Puhumattakaan siitä, kauanko kyseisen tempun oppimiseen ennen kuvausta on mennyt ja kauanko leffan tekijällä on mennyt kuvaamisen, leikkaamisen ja niiden laitteiden opetteluun. Valmis leffa, siinä missä mallistokin, on monesti ainakin tekijöilleen vaivan arvoinen, mutta siitä huolimatta sen toteuttamiseen menee monesti uskomattomasti enemmän aikaa, yrittämistä ja epäonnistumista, kuin voisi sivullisena kuvitella. Vaikka olisi niin hyvässä asemassa, että saisi skeittileffan tekemisestä palkkaa, käytettyyn aikaan nähden aika roposista puhutaan. Eikä niitä toki rahasta tehdäkään, kuten ei pyöritetä Suomessa skeittimerkkejäkään.

Ylikunto on lähinnä urheilussa käytetty termi, mutta yhtä lailla sitä voi esiintyä niin skeittauksessa kuin muussakin tekemisessä. Vuonna 2017, jolloin Fireltä tuli neljä mallistoa, minulla oli työn alla myös pitkään työstetty lyhytelokuva, animaatioprojekti sekä useita kaupallisia duuneja. Samalla olin perustamassa Visual Kultia, ja Silent Paprika Filmsin kautta riitti tekemistä. Em. yrityksillä oli koko ajan enemmän kysyntää, ja siinä rinnalla koetin tehdä myös Fireä mahdollisimman hyvin. Fiilis vastasi loppuvuodesta sitä, jos olisi hyppinyt Stockan tuplia vuoden putkeen. Matskua oli niin sanotusti kertynyt, mutta mies oli loppu. Henkiset jalat olivat hilkulla pettää.

Minulla oli kokonainen mallisto Firelle valmis aina katalogia myöten jo kevääksi 2018 ja ennakkotilauslomakkeet kauppiaille lähdössä. Sen lisäksi meillä oli Beyondin kanssa B84-mallisto työnalla. Kun Firen Mallorcan-reissulla oli vihdoin aikaa hengähtää ja sain etäisyyttä kaikkiin projekteihin, tuntui että pitkään kasautunut uupumus pääsi vihdoin niskan päälle. Päätin, että B84-mallisto tehdään, mutta oma mallisto saisi jäädä. Päätin keskittää aikani fiksummin, karsia turhan tekemisen minimiin ja antaa itselleni aikaa. Firen osalta se tarkoitti myös sitä, että seuraava mallisto tulisi sitten, kun se tulee, ja samalla perinteinen kevät, kesä, syksy ja talvi -julkaisusykli sai jäädä. Tosiasia on, että vaikka Fire antaakin paljon, vaatii tällaisen pienenkin skeittimerkin pyörittäminen yllättävän paljon aikaa, rahaa sekä sellaista duunia, joka ei ole erityisen mielekästä. Suunnittelu ja filkkojen teko on se mukavin osuus, mutta ennakkotilausten tekeminen, kirjanpito ja hallinnointi, tuotteiden pakkaus ja toimitus, laskutus jne. vievät aikaa ja energiaa.

Vuoden luovan tauon jälkeen tuntui taas siltä, että ns. henkiset jalat olivat palautuneet, ja on aika tehdä uutta Fireä. Kesän 2019 malliston punainen lanka on halu luoda mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita ja teoksia kannanottona nykyajan kulutusyhteiskuntaan ja kulutustottumuksiin. Siinä missä hyvä vaate kestää parhaimmillaan vuosia, kulkevat taideteokset monilla mukana läpi elämän. Parhaimmillaan ne ovat keskeisellä paikalla kotona ja tuovat fiiliksiä päivittäin. Dekkien ohella mallistossa onkin myös veistoksia, valaisimia ja risoprinttejä. Kaikki teokset ovat numeroituja ja signeerattuja sekä käsin valmistettuja alusta loppuun. Printit on painanut Deeli Vallilassa omassa risopainossaan. Lisäksi mukana on wäksi, jonka koostumus on optimoitu Hakin kanssa. 

Sen lisäksi, että minulle on innostavaa kehittää Fireä tuotteiden osalta, kehitän sitä jatkuvasti myös arvoiltaan ja tarinaltaan. Sitä kautta tulee niitä samoja oppimisen, oivaltamisen ja onnistumisen tunteita, jotka monille ovat tuttuja skeittauksesta. Ennen kaikkea Firen porukka, muistot, yhdessä tekeminen, yhteistyöt, reissaaminen sekä ne ihmiset, joita Firen kautta on tavannut, ovat täysin korvaamattomia.

Vaikkei Firen pyörittämisestä palkkaa saakaan, päin vastoin, niin näille edellä mainituille asioille on mahdoton laittaa rahallista arvoa. Sen vuoksi Fireä pyöritänkin, ja veikkaan, että samantyyliset motivaattorit ovat muidenkin suomalaisten skeittimerkkien takana. 

Teksti: Eesu Lehtola

www.fire1984.com

 

Keskustele Facebooksissa