Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Rakkautta ja Anarkiaa – 32nd Helsinki International Film Festival 19. –29.9.2019

19.09.2019 / Joonas Pulkkinen

Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali tutkii tänä vuonna muun muassa omana teemasarjana ihmisen luontosuhdetta ja ilmastonmuutosta. R&A pohtii tapaansa mukaan ihmisyyttä ja mahdollisia maailmoja laajasti sekä kulkee kansainvälisten elokuvafestivaalien rintamassa paremman maailman puolesta. Festivaali on kirjoittanut Cannesin ja Berliinin filmifestivaalin tavoin 5050x2020 -vetoomuksen edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ohjelmistossaan ja toiminnassaan.

 


Skedeejien kannalta ohjelmiston kiinnostavia leffoja ovat Fuck it, I’m Young -ohjelmasarjaan kuuluvat Skate Kitchen ja MID90’s. Crystal Mosellen Skate Kitchen sukeltaa fiktion kautta oikean newyorkilaisen all-female -tiimin elämään. Muun muassa Wolf of Wall Streetistä  (2013) tutun näyttelijän Johan Hillin ohjaama MID 90’s  kuvaa skedeejän elämää 1990-luvun puolivälissä. Näistä leffoista lisää kuitenkin seuraavassa Hang Upissa, alla muutamia vinkkejä, mitä muuta festivaalilla on tarjota.

Quentin Dupieux – Deerskin (Ranska, 2019)

Myös Mr.Oizona tunnettu elektronisen musiikin tuottaja ja 1990-luvun kaikkien rakastaman musiikkivideosankarin Flat Ericin isä Quentin Dupieux on tehnyt jo varsin pitkän uran myös elokuvan parissa. Kansainvälisesti suurinta huomiota Levis-mainokseen asti päätyneen Flat Ericin lisäksi lienee kerännyt hänen toinen kokopitkäelokuvansa Rubber (2010), joka kertoi tappajarenkaista. Kaikille maailman kauriille omistettu Deerskin on monimutkainen ja kiero parisuhteesta kertova tilannekomedia, johon liittyy niin väkivaltaa kuin keski-iän kriisiä.

 

Matteo Garrone – Dogman (Italia, 2018)

Hyytävän, Etelä-Italian rikollisuutta kuvaavan Gomorran (2008) ohjannut Matteo Garrone on ohjannut uuden Rooman eteläpuolelle sijoittuvan elokuvan koirahoitolaa pitävästä Marcellosta, joka joutuu tahtomattaan tekemisiin rikollisuuden kanssa. Tositapahtumista innostuksen saaneessa elokuvassa Garrone rakentaa sitä, mitä parhaiten osaa, kiehtovia roolihenkilöitä. Marceolloa esittävä Marcello Fonte palkinttii elokuvan koirien kanssa Cannesissa Kultaisella palmulla.

Miguel Llansó - Jesus Shows You the Way to the Highway (Espanja/Viro, 2019)

Mahdollisesti R&A:n oudoin elokuva Jesus Shows You the Way to the Highway on oodi b-luokan elokuville, jossa kohtaavat itse Stalin sekä varhaista Batmania muistuttava supersankari. Tuotannolliset arvot ovat oudoista lähtökohdistaan huolimatta kohdillaan ja elokuvaa on kuvattu ympäri maailmaa Espanjaa ja Etiopiaa myöten. Toimintaa ja eksentrisiä roolihenkilöitä.

 

Pia Hellenthal – Searching Eva (Saksa, 2019)

Berliinissä asuvasta 24- vuotiaasta Eva Collésta kertova dokumentti Searching Eva on kurkistus ajan identiteetin muodostuksen tapaan. Eva on blogaaja, runoilija ja malli, vihainen feministi, seksityöläinen ja huumeaddikti, mutta mikään näistä ei määritä häntä omien sanojensa mukaan tyhjentävästi. Eva etsii suhdettaan itseensä, ihmisiin ja paikkoihin, elämän rosoisuudelta ei vältytä. Elokuvan kuvat ovat kuin Ed Templetonin tai Larry Clarkin nuoria kuvaavia kuvat.

Susanne Heinrich – Aren’t you Happy? (Saksa, 2019)

Aren’t you Happy on saksalaisen Susanne Heinrichin esikoisohjaus, ”depressiivinen komedia”, saksalaisesta romantiikasta ponnistavasta arkkityypistä, ”melankolisesta neidosta”. Se on kunnianosoitus leikittelevälle kokeelliselle elokuvalle, avant-gardistisille ja absurdeille kerronnan tavoille sekä itsekriittiselle feministiselle dialogille.   

 

Jonathan Sutak – Dons of Disco (Yhdysvallat, 2018)

Den Harrow oli keskeinen 1980-luvun italialaisen discon, italo Discon kiiltokuvapoika. Harrowin suuruudesta kertonee jotain, että parhaimmillaan Harrow onnistui pesemään jopa Michael Jacksonin Italian single-listoilla. Den Harrow viittaa italian sanaa denaro, joka tarkoittaa rahaa. Harrowin takana oli playbackina laulanut miesmalli Stefano Zandri. Dokumentti Dons of Discon lähtökohta muistuttaa jossain määrin legendaarista arcadepeleistä kertovaa dokumenttia The King of Kong (2007). Harrow kiistää, että ei olisi laulanut playbackkina. Harrowin taustat lähes 99,999%:n todennäköisyydellä laulanut amerikkalainen italodisco raitojen takaa löytyvä takapiru ja kultakurkku Tom Hooker on taas aloittanut keikkailun nimellä Den Harrow.

 

Brian Welsh – Beats (Iso-Britannia, 2019)

Vuonna 1994 reivikulttuuri oli murroksessa. Acid House oli tehnyt jo jonkin verran tilaa breakbeatille, mutta happy hardcore sekä myöhemmin drum´n bass ja junkka alkoivat vallata tilaa tanssilattioilla. Beats on tarina Johnnosta ja Spannerista, jotka elävät kesää oman aikuisuutensa kynnyksellä Skotlannissa. Siirtymäriittinä aikuisuuteen tarvitaan kuitenkin vielä ainakin yhdet reivit, muu on yhden tekevää.

Terrence Malick – A Hidden Life (Yhdysvallat, 2019)

Eräänlaisena perfektionistina tunnetulta Terence Malickilta (muun muassa The tree of life [2015] ja Veteen piirretty viiva [1998]) nähdään R&A:n päätöselokuvana hänen uusin ohjauksensa A Hidden life. A Hidden life on elokuva ihmisyydestä sekä ihmisen sisäisistä ristiriidoista. Se on pyhimykseksikin julkistetun Franz Jägersttäterin ja hänen perheensä tarina Itävallassa, jossa valtaan nousevat natsit. Jägerstätter päättää tehdä vaikean valinnan olla taistelematta isänmaansa puolesta osana ihmisyyttä hävittävää väkivaltakoneistoa, mutta valinta ei ole Malickin kerronnan tapaa helppo. Elokuva on tarina moraalisesti oikean valinnan vaikeudesta sekä siitä seuraavasta sisäisestä monologista.  

 

Anna Odell – X&Y (Ruotsi/Tanska, 2018)

Ruotsailainen Anna Odell aiheutti jopa pienen kohun vuonna 2013 ensi-iltansa saaneella Luokkajuhlallaan (2013), jossa hän kohtasi häntä itseään koulukiusanneita henkiöotä. X&Y ei liiku yhtään sen helpommalla alueella, vaan käsittelee elokuvaohjaajan työtä #metoo-keskustelun jälkeisissä diskursseissa. Metaelokuvassa Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimpiin näyttelijöihin lukeutuva Mikael Persbrandt näyttelee itseään.

Penny Lane – Hail Satan? (Yhdysvallat, 2019)

Tiesitkö, että saatana ja satanismi voi toimia lähtökohtana myös poliittiselle liikkeelle? Näin kävi Yhdysvalloissa viimeksi vuonna 2013, kun The Satanic Templen jäsenet ajoivat uskonnonvapauteen perustuen, että myös saatanaa tulisi voida opettaa osana koulujen rukoushetkiä. Saatana yhdistää kymmeniätuhansia ihmisiä ja erilaisia arvoja, jotka sinänsä eivät ole edes kovin kaukaisia vaikkapa Helsingin punaviherkuplasta.

 

Muita tärppejä:

Vuonna 1968 Länsi-Saksassa valmistunut Ula Stöcklin The Cat Has Nine Lives vaikuttaa kiinnostavalta aikammekin feministisiä teemoja sivuavalta kulttielokuvalta. Elokuva kertoo viidestä naisesta, jotka haluavat ottaa irtioton sukupuolistereotypioista ja kädenlämpöistä lätinää puhuvilta poolopaitaisilta vasemmistointellektuelleilta. Myös legendaarisen Kidsin (1995) käsikirjoittajana tunnetun Harmony Korinen Gummo (1997) on taas kunnianosoitus yhdysvaltalaisille punaniskoille. Lähivuosina muun muassa Spring Breakers (2012) tunnetun Korinen Gummo on elokuva, joka jää varmasti kummitelemaan mieleen vuosikymmeniksi. Beauty And Decay (2019) on taas dokumentti Berliiniläisen tekno Disney Worldin Berghainin pelätystä portsarista Sven Marquardtista, joka työskentelee myös valokuvaajana. Ranskalaisohjaaja Claire Denisiltä nähdään myös useampi elokuva.

 

Jonah Hill – Mid90’s (Yhdysvallat, 2018)

 

Crystal Moselle - Skate Kitchen (Yhdysvallat, 2018)

Tyttörullalautailijat ry:n varapuheenjohtaja Alva Strangin perusteellisempi elokuvaa käsittelevä kirjoitus:

https://hiff.fi/ra-media/2019/09/04/skeittausta-ja-girl-poweria/

 

Teksti: Joonas Pulkkinen

 

Keskustele Facebooksissa