Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Pentti Järvelin - Tuoli Sarjakuva

05.11.2018 / Toimitus

Pentti "Pena" Järvelin on monesta tuttu mies, todellinen moniosaaja. Moni tuntee hänet Tikarin skeittaajana, Hai Jumpin tekijänä ja Skeittauksesta -podcastin luojana, mutta Penan arsenaaliin kuuluu myös sarjakuvat. Tuoli on seikkaillut nyt useassa omakustanteessa ja päätimme tiedustella Penalta hänen taustoistaan sarjakuvien parissa.


Kerro vähän mistä sun sarjakuvaharrastus alkoi ja miten Tuolin hahmo kehittyi?

Kesällä 2015 kerroin kaverille mun ystäväni Petjan tatuoinnista. Siinä on tuoli, jossa lukee pöytä. Selkänojassa “pö” ja istuinosassa “ytä”. Nerokkaan järjetön tatuointi siis kyseessä. Tätä tatuointia selittäessäni piirsin nopeasti sanojeni tueksi kuvan siitä, jotta kaveri ymmärtäisi kuinka upee juttu on kyseessä. Mulla oli ollut pitkään haaveena oman sarjakuvan tekeminen, mutta hahmo puuttui. Tiesin tarvitsevani hahmon, jonka pystyisin piirtämään eri kuvakulmista eri eleillä niin, että se olisi aina helposti tunnistettavissa. Pari päivää tän jälkeen liikuttelin kynää paperilla päämäärättömästi ja satuin piirtämään yksinkertaisen tuolin Petjan tatuoinnista inspiroituneena ja selkänojan päälle sellaset pallot. Lisättyäni istuinosaan viivan suuksi tajusin heti, että tässähän tää kauan toivomani hahmo nyt on. Lähdin samana päivänä ystäväni Rengen luokse Ouluun ja junassa piirtelin ensimmäisiä muutaman ruudun mittaisia strippejä. Oulussa pelattiin Rengen kanssa korttia 10 tuntia putkeen vesisateen estäessä skeittihommat ja siinä korttipelin lomassa piirsin monen tulevan Tuolin raakaversiot ja se hahmo alkoi saamaan lopullista muotoaan. Ekoissa sarjiksissa mentiin hyvin pitkälti kuvallisen kerronnan varassa, mutta myöhemmin Tuolin pohdinnat on noussut isompaan rooliin


Minkälainen sarjisten lukija sä oot ollut ennen kun aloit tekemään Tuolia? 

Kuten varmaan moni muukin niin mäkin oon lukenut ne Aku Ankat, Tintin seikkailut ja Lucky Luket lapsena eli se on ollut formaattina aina hyvin tuttu ja mieluinen. Parikymppisenä Pertti Jarlan Fingerpori ja Joonas Rinta-Kannon Fok_It viihdyttivät, mutta mullistavinta oli löytää Jyrki Nissisen tekemät sarjakuvat, kuten Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät, Auttajahai sekä tietenkin Borgtron. Enemmän oon kuitenkin aina lukenut kirjoja kuin sarjiksia.

Ootko ollut missään sarjistapahtumissa tai pienlehtitapahtumissa Tuolin kanssa? 

En muistaakseni. Ehkä oon kävellyt jonkun tapahtuman lävitse ja myynyt siinä matkalla muutaman Tuolin, mutta en mä silleensä sen enempää. 

Ite tuli pyörittyä noissa nuorempana ja jotenkin skedeskenen ja omakustanne sarjisskenen fiiliksessä oli mun mielestä paljon samaa, tuntuuko susta siltä? Molemmissa pystyy esim. Pärjäämään vaikka et olisi muodollisesti ”hyvä” sanan perinteisessä merkityksessä vaan pystyt löytämään tavallaan kiertoteitä ilmaisuun. Mikä ehkä näkyy sun skeittauksessa ja Tuolissa myös? 

Joo mähän oon aina aatellut etten osaa piirtää. Mulla on ollut sellanen hölmö ajatus, että osaaminen mitattais sillä mitä lähemmäksi esim. lyijykynällä pääsee jotakin valokuvaa. Ja mähän en osaa piirtää mitään fotorealistista maisemaa tai ihmisiä tai muuta sellaista. Enimmäkseen tää johtuu siitä etten mä ole harjoitellutkaan. Eniten mä oon haastanut itteeni piirtäjänä toimiessani kymmenen vuotta sitten erityisammattioppilaitoksessa ohjaajana. Opiskelijat olivat autismin kirjon henkilöitä ja monen kohdalla kommunikointi tapahtui kuvakommunikaatiokorteilla ja niin, että piirsin niille nopeesti ohjeet kuinka toimia. 


Se, että sä pystyt jättämään kynällä jäljen paperiin tarkoittaa sitä, että sä osaat piirtää. Kaikki tän jälkeen on vaan mielipiteitä ja makuasioita. Sarjakuvassa sillä piirtojäljellä ei ole mulle kovinkaan paljon väliä jos se tarina toimii ja on mielenkiintoinen. Mä pystyn piirtämään arkisia asioita pelkistetysti ja tunnistettavasti. Kävelen keittiöön kattomaan uunia ja mietin millasista viivoista se koostuu. Sitten kävelen takas työpöydän ääreen ja piirrän paperille uunin. Mulle riittää se, että sä lukijana tunnistat sen uuniksi. 


Tiettyjä yhtymäkohtia skeittaukseeni löytyy. Taidon tai voiman tai uskalluksen puutteen korvaan useasti luovuudella halutessani skeitata jotain spottia. 

Mitkä on sun lempisarjiksia? 

Lauri Ahtisen uusi teos “Elias” on erittäin hieno kuten myös edellä mainitun Jyrki Nissisen koko bibliografia. Varmaankin eniten oon suositellut tutuilleni Ville Pirisen “Yhesti yhes paikas” -sarjiksia, jotka ovat aivan älyttömän hauskoja. Ystäväni lainas mulle niitä aikana jolloin mulla oli mieli maassa enkä jaksanut edes avata niitä moneen viikkoon. Sitten kun avasin yhden niistä niin ahmin ne kaikki samalta istumalta ja nauroin yksin ääneen vedet silmissä. Emmi Valveen Armo on seuraavana lukulistalla. Näkemieni arvostelun perusteella uskon tykkääväni siitä. 

Minkälainen tyyppi sun mielestä Tuoli on? Onko se kuinka paljon sun kaltainen? 

Tuoli on sellanen apaattinen arjen filosofi, anarkisti ja hedonisti. Paikoitellen sellanen vanha kyynikko, joka kiroaa maailman menoa. Se on oikeudenmukainen ja potee maailmantuskaa, mutta toimii paikoitellen hyvin egoistisesti. Tuolilla on auktoriteettiongelma ja vastaus kaikkeen, mutta ei siitä kannata mitään roolimallia tehdä. Yhteiskunnan silmissä Tuoli on sosiaalituilla elävä syrjäytynyt pitkäaikaistyötön ja todennäköisesti päihde- sekä mielenterveysongelmainen, mutta ei se itteensä koe sellatteeksi. Tuoli on hyvä tyyppi, joka elää pahassa maailmassa. Enimmäkseen se vaan hengailee kämpillä ja pohtii asioita. Sillä olisi varmasti parempi olla jos se viettäisi enempi aikaa muiden kanssa ja vähemmän omien ajatustensa kanssa. Mä en ole Tuoli, mutta allekirjoitan kyllä osan hänen ajatuksistaan. 

Onko Tuolin jatkosta tietoa?

Ihan ekana haluan myydä tän lokakuussa julkaistun “Tuoli muuttaa maalle” -sarjiksen pois. Niitä on vielä joitain kymmeniä jäljellä. Sitä voi tilata multa Tuolin somekanavien kautta instasta ja facebookista tai sähköpostitse: pena.internet@gmail.com. Suunnitelmissani on piirtää muutama lyhyempi sarjis ja saada ne julkaistuiksi joissakin lehdissä. Ja sitten ois yksi laajempi itsenäinen teos, joka on jatko-osa tälle uusimmalle. Käsikirjotukset näihin on jo päässä, eli ne sarjikset on tekemistä vaille valmiit. Vuonna 2019 olisi hienoa julkaista noin 100-sivuinen kovakantinen kokoelmateos ja aattelin kysellä lähtiskö joku kustantamo siihen mukaan. Vaikka tää omakustanteisesti toimiminen on ihan näppärää niin jakelukanavat on toki aika suppeat ja lehtien postittaminen vie aikaa siltä piirtämiseltä. Oon muutes todella kiitollinen Suomen skeittiskenelle. Merkittävä osa Tuolin lukijoista on skeittareita vaikka eihän Tuoli liity skeittaamiseen mitenkään. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että tämmöstä omakustanteista sarjista sais 200 kappaleen painoksia myytyä ilman noin laajaa tukijoukkoa.  

Seuraa Facessa: https://web.facebook.com/tuolisarjis

Jo ilmestyneet Tuoli-sarjikset löytyvät osoitteesta https://issuu.com/tuolisarjis

Tuoli on myös instagramissa: https://www.instagram.com/tuolisarjis/

Jos haluat tuolin postitettuna kotiisi 7,5e kokonaishintaan laita mailia niin saat maksuohjeet. pena.internet@gmail.com

Tai sitten menet johonkin näistä liikkeistä lunastamaan lehden itsellesi vitosen käteishintaan: Real Deal, Turun Sarjakuvakauppa Oulu, Kulkukatin Poika, Lamina.fi

 

Keskustele Facebooksissa