Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin vuoden 2018 ohjelmisto

18.09.2018 / Joonas Pulkkinen

Oletettuja täkyjä ja mahdollisia huteja. Lista perustuu osittain arviointeihin, osittain laukkakisoista opittuun kykyyn haistaa oikealla hetkellä musta kylmäverinen epämääräisen ponilähdön sijaan.


31st Helsinki International Film Festival

Oletettuja täkyjä ja mahdollisia huteja. Lista perustuu osittain arviointeihin, osittain laukkakisoista opittuun kykyyn haistaa oikealla hetkellä musta kylmäverinen epämääräisen ponilähdön sijaan. Tämän vuoden teemoina muistetaan muun muassa 100-vuotiasta Viroa ja Ingmar Bergmania. Ohjaajavieraana elokuvafestivaaleilla käy muun muassa Spike Lee.

Cold War (2018, Puola, ohj. Pawel Pawlikowski)

Pawel Pawlikowskin Ida (2013) ihastutti R&A: ssa 2014 voittaen festivaalin yleisöpalkinnon. R&A -yleisö olikin ilmeisen tarkkana, Ida voitti myöhemmin parhaan ulkomaalaisen elokuvan oscar-palkinnon sekä oli ehdolla parhaan kuvauksen oscar -palkintoon. Pawlikowskin uusin elokuva Cold War jatkaa visuaalisesti Idan jäljillä, mustavalokuvilla, joissa otetaan niin luonnon kuin keinovalosta kaikki irti. Elokuva seuraa 1940-luvun lopulta 60-luvun alkuun Wictorin (Tomasz Kot) ja Zulan (Joanna Kulig) monimutkaista ja rakkaustarinaa ympäri Eurooppaa. Tyttökuoroon laulajia etsivä Wictor ja esiintyvä laulaja Zula ovat kohtalokkaasti täydellinen ”miss match”, mutta tämä ei poista intohimoa heidän väliltään. Pawlikowski palkittiin elokuvasta tämän vuoden Cannesissa parhaasta ohjauksesta.

 

Thelma (2017 Norja, ohj. Joachim Trier)

Norjan tämän hetken kansainvälisesti tunnetuimpiin ohjaajiin lukeutuvan Joachim Trierin uusin elokuva Thelma on Trierinkin mukaan Stephen Kingilta vaikutteita ottanut elokuva, joka yhdistää yliluonnollisen ”kiellettyyn rakkauteen”. Elokuva kertoo Thelman (Eili Harboe) ensirakkaudesta Anjaan (Kaya Wilkins), johon yksinäinen Thelma tutustuu yliopisto-opiskeluidensa myötä. Saattaa kuulostaa nykyisten kulttuurisotien aikana taantuneelta, mutta rakkautta tuntemattomalle Anjan kaltaiselle herkälle sielulle, on ensi-rakkaus aina ymmärtämisen kyvyt ylittävä tunne.

 

Sink or Swim (2018 Ranska, ohj. Gilles Lellouche)

Keski-ikäinen patriarkaatti harrastaa yhdessä vapaa-ajallaan taitouintia. Joukkueen jäsenistä yhtä vaivaa masennus, yhtä hallitsemattomat raivokohtaukset. Porukkaan saadaan kuitenkin eloa, kun alkoholisoitunut naisvalmentaja (Virginie Efira) alkaa käskyttämään joukkoa pyörätuolista käsin. Ennalta saattaa arvata, että miehet oppivat myöhemmin jotain itsestään ja toisistaan.

 

First Reformed (2017 Yhdysvallat, ohj. Paul Schrader)

Paul Schrader on elokuva-alan moniosaaja, joka on kerännyt mainetta niin kriitikkona, käsikirjoittajana (muun muassa Taksikuski, 1976), esseistinä, kuin tietysti ohjaajana (muun muassa American Gigolo, Mishima). Scharder on opiskellut aikoinaan myös teologiaa ja First Reformedin protestanttipappi Toller (Ethan Hawke) on ristiriidoissaan kuin tilattu kunnioittamaan 100-vuotta sitten syntynyttä Ingmar Bergmania. Bergmania itseään R&A muistaa 22.9 järjestettävällä lyhytelokuva -näytöksellä Orionissa.

 

Don’t Worry, He Won´t Get Far on Foot (2018 Yhdysvallat, ohj. Gus Van Sant)

Yhdysvaltalaisen art house – ja indie -elokuvan kestosuosikkia Gus Van Santia on kenties viimeisen parin vuosikymmenen aikana vaivannut jokseenkin epätasaisuus, mutta uusimmalla Don’t Worry, He Won´t Get Far on Foot -elokuvallaan Van Sant lunastee vähintään kymmenen vuotta sitten ilmestyneen Milkin (2008) odotukset. Elokuva on tosi tapahtumiin perustuva tarina portlandilaisesta pilapiirtäjä John Callahanista (Joaquin Phoenix), jolle pilapiirtäminen avaa mahdollisuuden avoimuudelle elämää kohtaan, viinan tarjoaman kyynisyyden sijaan. Elokuvan näyttelijäkaarti on huikea. Callahanin vaimoa Annua esittää Rooney Mara, muuten elokuvassa nähdään muun muassa Kim Gordon, Jonah Hill, Udo Kier ja Jack Black.

 

Diamantino (2018 Brasilia, Portugali, Ranska, ohj. Gabriel Abrantes & Daniel Schmidt)

Diamantino on elokuva, jonka sisältöä ei trippaavan aineistonsa takia voi tyhjentävästi edes avata. Elokuva kertoo Christiano Ronaldoa ulkoisesti ja myyttisesti muistuttavasta portugalilaisesta jalkapallojumalasta Diamantino Matamouroksesta (Carloto Cotta), joka seikkailee niin jättikoirien, tähtipölyn, rahanpesun kuin maahanmuuttokriisin muodostamassa maailmassaan.  

 

Ága (2018, Bulgaria, Ranska & Saksa, ohj. Milko Lazarov)

Elokuvan historiassa aina lähtien Robert J. Flathertyn Nanook, pakkasen pojasta (1922) arktiset alueet ja löytämätön ovat kiehtoneet elokuvaohjaajia. Ja miksi autioita seutuja ja tiukkoja olosuhteita kuvaavat kuvat eivät kiehtoisikin näitä tallentavia tekijöitään tai kankaalta katsovia katsojiaan? Milko Lazarovin Ága on dokumentaarista antropologista elokuvaa, jossa arktisten yakuttien elinolot kuvataan fiktion keinoin.

 

Dokkarit

Dokumenttirintamalla kiinnostavilta vaikuttavat brittiläisestä maantiepyöräilijä David Millarista kertova dokumentti Time Trial (2017 Iso-Britannia, ohj. Finlay Pretsell). Elokuva kertoo dopingin-kärynneen Millarin paluuta Ranksan ja Italian ympäriajojen etapeille. Hyvänä johdantona new yorkkilaiseen disco -kulttuuriin toiminee yökerho Studio 54:sta kertova samanniminen dokumentti (2018 Yhdysvallat, ohj. Matt Tyrnauer). Oleellisesti uuden aallon ajan musiikkiin vaikuttaneen Vivienne Westowoodin elämää käsitellään dokumentissa Westwood: Punk, Icon, Activist (2018 Iso-Britannia, ohj. Lorna Tucker). Cassandro the Exotico! (2018 Ranska, ohj. Marie Losier) taas on dokumentti maailman toisen vapaa-painin kuningasmaan Meksikon, avoimesti homoseksuaalista kulttipainijasta Cassandrosta.  

Kotimaisen dokumenttielokuvan koviin kertojiin muun muassa Hilton! (2013) ja Joutilaat (2001) elokuvillaan lukeutuvalta Virpi Suutarilta nähdään kotimaisen maaseudun elinkeinon harjoittamisen realiteetteja tarkasteleva Yrittäjä (2018 Suomi, ohj. Virpi Suutari). Kirsi Marie Liimatainen käsittelee dokumentissaan Comrade Where are you Today? (2016, Saksa, Suomi, ohj. Kirsi Marie Liimatainen) kommunismin jättämää psykohistoriallista traumaa, etsien DDR:ssä hänen kanssa samaan aikaan opiskelleita opiskelukavereitaan ympäri maailmaa.

 

Viro – 100 -vuotiaan maan elokuvaihmeet

100 -vuotiaan Viron edustus R&A: ssa vaikuttaa todella kiinnostavalta ilmankin maan kansainvälisesti tunnetuinta ohjaajaa ja R&A:n kestovierailijaa Veiko Õunpuunta.  The Man Who Looks Like me (2017, ohj. Andres & Katrin Maimik) on musta komedia itsesäälistä rypevän musiikkikriitikon Hugon (Rain Tolk) suhteesta jazz-muusikko isäänsä (Roman Baskin), joka muuttaa Hugon luokse tekemään kuolemaa. The End of Chain (2017, ohj. Priit Pääsuke) on Priit Pääsuken esikoisohjaus, joka perustuu Viron uudenpolven dramaturgin ja näytelmäkirjailija Paavo Piikin näytelmään. Elokuva sijoittuu Ketju nimiseen hampurilaisravintolaan, jota pyörittää yksin tarjoilijatar (Maiken Schmidt). Lisäksi festivaaleilla nähdään myös neuvostoaikainen Dead Mountaineer´s Hotel (1979, ohj. Grigori Kromanov), suunnilleen Tarkovskin Stalkerin kanssa valmistunut sci-fi elokuva, jota jopa yleisesti neuvostoelokuvasta puhuttaessa voi pitää kiistatta kulttiklassikkona. Kuolleen alppimiehen hotelliin sijoittunut elokuva on sosiaalipsykologinen trilleri sen käsittämättömistä asiakkaista. Trillerin kruunaa neuvostoajan avaruusprogen kuninkaan Sven Grünbergin musiikillinen anti. Palju õnne, Eesti!

 

Muuta

Teatterilevitykseen todennäköisesti päätyvistä (ja osin jo loppuunmyyntiin) elokuvista mainittakoon muun muassa Kuuma Suo elokuvastaan tunnetun Lucrecia Martelin paluu yhdeksän vuoden tauon jälkeen valkokankaalle, uuden maailman löytämiseen sijoittuvalla elokuvallaan Zama (2017). Belgialaisen Lukas Dhontin balettitanssijaksi tahtovasta transtytöstä kertova esikoiselokuva Girl (2018), joka voitti Cannesissa peräti neljä palkintoa. Kultaisen palmun niin ikään Cannesissa voittanut japanilaisen Hirokazu Kore-edan Shoplifters (2018) jatkaa taas japanilaisten vahvojen perhedraamojen perinnettä Yasujirō Ozun viitoittamassa hengessä. The Coup-yhtyeen Boots Riley on ohjannut etnisiä väestöjä stereotypioin kuvaavan esikoiselokuvansa Sorry To Bother You (2018). Eero Milonoff taas tekee keskeisen roolityön ruotsalaisessa draamaelokuvassa Rajassa (2018), joka kertoo poikkeuksellisen tarkan hajuaistin omaavasta Tinasta (Eva Melander). BlacKkKlansman elokuvan ohjaaja Spike Lee vetää lauantaina 22.9 mestarikurssin klassikkonsa Do the Right Thing – Kuuma päivä (1989) esityksen jälkeen Bio Rexissa. Mestarikurssille on tällä hetkellä (18.9) vielä muutamia paikkoja jäljellä.

Kohuohjaaja ja #metoo:n tiimoiltakin ryvettynyt Lars von Trier on saanut valmiiksi uuden elokuvansa The House that Jack Built (2018). Sarjamurhaajasta kertovassa ja autobiografisia piirteitä omaavassa elokuvassa von Trier siivittää lavalle tuttuun tapaan eturivin näyttelijäkaartista, kuten Matt Dillonin, Uma Thurmanin ja Bruno Ganzin.

Teksti: Joonas Pulkkinen

Keskustele Facebooksissa