Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Tomi Toiminen - Ensimmäinen miehemme maailmalla

24.08.2018 / Toimitus

Jo kauan ennen niitä, jotka lähtivät kokeilemaan onneaan maailmalla pro-laudan kuva silmissään, oli yksi suomalainen nähnyt jo 90-luvun alussa omalta osaltaan mitä ison maailman industry-elämä on. Tomi Toimiselle avautui Powellin Euro-tiimin kautta tie maailmalle, ja lopulta pitkä työura skeittauksen ja lumilautailun parissa. Julkaistu numerossa 1/18.

 

 


Toiminen on syntynyt Vantaan Mikkolassa, Korson kupeessa. Suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan hän on asunut Pohjois-Helsingissä. ”Skedeys tuli kuvioihin 1986 tai 1987.” arvioi Toiminen. Toiminen laskee kuuluvansa 80-luvun skedeboomin ensimmäiseen sukupolveen, joka jatkui 90-luvulle asti. ”Musta toista sukupolvea olivat vaikka Hessu ja Häivölän Joni, mä skeittaisin silloin kuitenkin, kun Arman (Alizad) vielä skeittasi.” Tälle polvelle ei ollut hirveästi merkitystä, mistä kukin varsinaisesti oli kotoisin. ”Jos oli Stadin ympäristöstä kotoisin, niin ei sillä hirveästi väliä ollut. Jos tuli junalla keskustaan ja meni Laatoille (Makkaratalon ja Helsinki World Trade Centerin välissä oleva aukio Kaivokadulla), niin siellä oli kaikki. Sieltä yleensä aloitettiin ja kruisattiin jonnekkin Kompassille (Edelleen Kaivopuiston rannassa oleva spotti). Silloin ei ollut hirveästi mitään ramppeja tai muita härveleitä. Aika paljon se oli kruisailua ja noissa paikoissa skeittaamista.” Minkä takia juuri Laatat?  ”Se oli hyvä kohtaamispaikka Steissin vieressä ja siellä oli kuitenkin aika hyvä flätti. Lisäksi oli muutamat partaat. Taisi olla jotain penkkejäkin. Ja sitä handreiliä alettiin kanssa jossain vaiheessa vetämään.” Skeittaajien yhtenäisyys näkyi esimerkiksi siinä, että skeittaajat eivät erotelleet toisiaan vert- tai street-skeittaajiin, saati Laatoilla olleisiin freestyle-skeittaajiin. ”Niitä oli vaikkapa Kukkohovin Joni ja Freestyle Ville (Ville Heikkala), sekä muutama muu. Mutta mikäs siinä, se oli siihen aikaan ihan normaalia. Powellin leffoissa oli aina vähintään yksi freestyle-partti. Ei me pidetty sitä mitenkään outona, se oli skedeystä siinä missä muukin. Jos sä skedesit sä olit skeittaaja, that’s it.” 

Se miten yksittäiset trendit ovat aikoinaan saapuneet Suomeen on Toimisen mukaan  pikemminkin yksittäisten henkilöiden, kuin median ansiota. Videot toki ovat näytelleet oman roolinsa. ”Esimerkiksi Järvisen Timppa, joka oli vielä yhtä sukupolvea mua ennen, niin sillä oli vaikutus. Oli kanssa sellainen lentokapteeni, joka toi jengillä kamaa ympäri maailmaa 80-luvun alkupuolella kamaa Suomessa. Silloin kun mä aloitin, niin oli jo ensimmäiset Powellin leffat. Sitten tuli Santa Cruzit ja Visionit. Niitä katottiin ja isoin vaikutus tuli kyllä niistä.”  Yksittäisistä vetäjistä Toimisille muistuu mieleen esimerkiksi edesmennyt Olli Klemetti. ”Se oli paljon messissä ja aika vaikuttava skeittaaja. Ei me kyllä katsottu hirveästi toisiamme, pikemminkin oltiin yhteisö, missä kaikki skedes ja yritti oppia jotain uutta, mitä oli kattonut sata kertaa joltain videolta.”  

Yleiset mielikuvat Toimisen skeittauksesta liittyvät yleensä miniramppiin ja verttiin, mutta Toiminen itse kokee skeitanneensa aina kaikkea. ”Mä oon skeitannut streettiä, vaikka en ole ikinä ollut mikään maailman teknisin tyyppi. Oikeastaan skeittasin ihan kaikkea mitä vastaan tuli. Jossain vaiheessa pääsi skedee hyviä miniramppeja ja niitä tuli skeitattua enemmän. Vertti taisi olla ihan ensimmäisiä asioita, mitä rupesin skedeemään. Ekana opeteltiin streetillä olliet, mutta sitten samaan aikaan rakennettiin Puistolaan jo verttiä. Sillä lailla miten sen rakentamisen silloin käsitti. Oltiin nähty jossain leffassa jotkut kaaret. Pöllittiin jostain vanerit, laitettiin lautoja tuiksi, jotta saatiin käännettyä ne kaariksi. Ei tullut mielenkään, että vanerista voisi leikata kaarta. Mutta siinä oppittin droppaamaan sisään. Sitten tuli tietty Lepakon vertti. Aluksi oli pelkkä verttiramppi, jota skedettiin pelkästään Lepakon sisällä. Se on ollut varmaan 1988-1989. Radio City oli jo olemassa siellä.” 90-luvun alkupuolella seurasi vaihe, jolloin kunnat satsasivat suuren määrän rahaa, kyseenalaisiin ja surullisenkuuluisiin Vepe-ramppeihin. ”Niitä tuli aika paljon. Muistan, että osassa oli säästetty rahaa, niin että ei ollut toista hyllyä, vaan copingista lähti melkein suoraan vain aita.”  Lepakon ja itse Puistolaan rakennettujen ramppien lisäksi Toiminen luettelee Psycho Skate -hallin. ”Se oli oikeastaan ensimmäinen kunnon paikka, jossa oli vert, street ja spinemini. Se oli varmasti yksi tekijä, joka puski skedeystä Helsingissä eteenpäin tosi paljon.”

Toimisen partti OUF Tilitys-leffasta vuodelta 199

Haastattelun tekohetkellä vuoden 2018 Skedeyksen SM-kisat lähestyvät Tampereella. Mikä oli SM-kisojen painoarvo 90-luvulla? ”Ei ollut kisoja hirveästi. SM:t oli jäähallissa ja kaikki tuli sinne. Tuntui, että niillä oli Suomessa vähän erilainen arvo. Mä oon aika kilpailuhenkinen tyyppi, niin otin ite kyllä vähän tosissani ne. Mutta siellä näki paljon frendejä ympäri Suomea, joiden kanssa pääsi skedee ja sessaamaan. Ja Suomessa ei ollut hirveän montaa streettiä siihen aikaan, niin pääsi tietysti skedee itse niitä härveleitä, jotka oli vaan siellä kisoissa.”  

Kisaaminen vei lopulta Toimisen Euroopan kautta Powellin Euro-tiimiin. ”Me lähdettiin ekan kerran vuonna 1988 EM-kisoihin Klemetin Ollin, Kukkohovin ja City Hobbyn Tumpin kanssa. Seuraavan vuonna 1989 mentiin Kööpenhaminaan. Siinä vaiheessa Ken Park ja Gator oli käynyt jo Suomessa.” Gatorin traaginen tarina on monille tuttu, mutta Toimisella on ainakin legendaarisesta verttiskeittaajasta hyvät muistot. ”Sekä se ja Park oli hyviä tyyppejä, ei mulla ole kuin hyviä muistikuvia kummastakin. Mä tapasin Gatorin useamman kerran ennen tätä traagista tapahtumaa. Ei siitä olisi voinut päälle päin arvioida, mitä tapahtuu. Kai silleen voi käydä kenellä tahansa, jos päässä napsahtaa.” Toimisella oli ennen Kööpenhaminan EM-kisoja ollut alustavia neuvotteluja Visionin suuntaan mahdollisesta sponssi-diilistä. ”Mutta sitten mentiin kisoihin ja Frank Messmann, joka oli Euroopan Powellin pomo, tuli juttelee mulle kisojen jälkeen. Olin viides tai kuudes streetissä. Se kysyi sitten, että mites ois, halutaan sut skeittaa Powellille?” Tätä kautta Toimiselle avautui mahdollisuus päästä skeittaamaan Powellin Euro-toureille jenkkiproiden kuten Hawkin kanssa. Powellin Euro-tiimiin kuuluivat Toimisen lisäksi Sami Harithi Saksasta, sekä Curtis McCann Brittien saarilta. ”Nicky Guerrero kuului samaan aikaan kanssa siihen tiimiin.”

Toiminen on harvinaislaatuinen skedeejä suomalaisessa skeittivideohistoriassa. Hänellä on ollut ensimmäisenä suomalaisena skedeejänä matskua jenkkimerkin leffassa. Toiminen on taltioituna ainakin Powellin Chaoksessa ja Propagandassa. Tämäkään tosin ei ole täysin varma väite, koska Toimisen omat muistikuvat ovat eri mieltä. ”Powellin leffoissa on useammassakin kannessa mun nimi, mutta vaan yhdessä on joku 30-45 sekunnin juttu.”

Suomalaisista leffoista hänellä on matskua esimerkiksi legendaarisessa Olari-leffassa Tilityksessä. ”Jaatinen kuvasi sen Lepakon ulkopuolen vertillä. Videomatskua olisi voinut olla leffoissa enemmänkin.” Seuraavana vuonna, kun Mike Frazier oli jo Powellilla (viitannee vuoteen 1991. toim.huom), mun piti saada vähän isompi partti leffaan. Lensin sitten Amsterdamiin kuvaa verttiosuutta. Stacy Peralta oli antanut ohjeet, että teet vaan kaksi eri rania, että niiden pitää olla vaikeimpia, mitä pystyt ikinä tekemään. Siellä mä olin hinkkaamassa yksin niitä, Frank Messmann kuvaamassa. Kaks päivää hinkkasin, että saan ne tehtyä. Sitten olin, että jes saan videopartin. Sitten just, kun leffa on tulossa, niin tulee soitto, että sori me ei voitu käyttää sitä. Kaikki muut matskut on kuvattu 16 mm:llä ja sun matskut oli kuvattu VHS:llä. Mä olin sitten vaan, että kiitti.” nauraa Toiminen. 

Toiminen vuoden 1989 SM-kisoissa

Eurotourit hoituivat konseptilla, jossa Toiminen ja Guerrero täydensivät Jenkeistä tulevan kahden tai kolmen pron joukon. ”Euroopassa oli oikeastaan kaksi eri grouppia, jotka kiersivät samanaikaisesti eri puolilla. Oikeastaan kaikki Powellin jenkkiprot kävi Euroopassa. Mä asuin kesät Amsterdamissa, koska Powellin Euroopan päämaja oli siellä. Tourien välissä olin siellä ja lähdin sieltä aina reissuille.”  Toiminen ei koskaan tavannut Stacy Peraltaa, mutta kylläkin George Powellin. Lafkana Powellin tarina on hienoja kiistaton osa skeittauksen historiaa, mutta Mike Vallelyn hautausmaan läpijuoksemiset, sekä Mullenin kaltaisten legendojen kasvukivut ovat yleisesti tiedossa. Millainen fiilis Toimiselle jäi Powellista? ”Ne oli tosi reiluja tyyppejä, ei mulla ole mitään pahaa sanottavaa. Ja jos kattoo niille vetäneiden protyyppien uria ja vertaa vaikka Hosoiden ja muiden uriin, niin ne piti kyllä hyvää huolta niiden skideistä. Ne katto oikeasti vähän niiden perääkin. Ei se mikään korporaatio ollut.” Toimisen aika Powellilla päättyi skeittauksen laskusuhdanteessa, jossa Powellin toimintakin hyytyi hetkeksi. ”Tää oli 1994 tai jotain. Fyrkat tyrehtyi. Skeittaus veti vähän sellasen dipin.” 

 Toiminen oli alkanut snoukkaamaan ensimmäisten lumilautojen saavuttua Suomeen. Skeittauksen ajauduttua globaalisti taantumavaiheeseen, lumilautailusta kehkeytyi Toimiselle toinen ura. ”Kävin kisoissa talvella, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Mulle tarjottiin Simsiltä jo aika alkuaikoina diiliä, että olisin voinut alkaa proksi siellä. Sanoin, että kiitti, mutta mä oon skeittaaja. Kun skeittaus hyytyi, mä jatkoin snoukkaamista, joka antoi toisen uran ja toiset kymmenen vuotta maailmalla.” Toiminen painottaa, että snoukkaus skeittauksen ohella antoi oikeastaan enemmän kuin toisen uran, koska hänen koko työuransa perustuu lajin harrastamiselle. ”Mä muutin Suomeen takasin, kun olin ollut melkein 23 vuotta pois Suomesta. Sen kaiken saa laittaa skeittauksen ja lumilautailun piikkiin. Sitä kautta löytyi jatkoura työelämästä.” 

Lumilautauralle Toiminen ajautui puolivahingossa. Toiminen oli Amsterdamista päätynyt 90-luvun alussa keskellä skeittauksen lamaa takaisin Suomeen ja asui Lahdessa. ”Me skedettiin siellä, kun ei ollut enää mitään toureja tai muutakin. Mulla oli Lahdessa kanssa töitä. Mun lumilautaura alkoi vähän vahingossa. En ollut oikeastaan laskenut pariin vuoteen ja menin pummaa lautaa Hudelta, että voisin lähtee laskemaan. Se sanoi, että tuu käymään täällä ensi viikolla, että tänne tulee yksi tyyppi Itävallasta. Että se on perustamassa uutta lumilautafirmaa ja haluaisi jonkun vanhan skedeejän sinne, joka osaa laskeakkin. Sitten musta tuli yhtäkkiä lumilautapro.”

Toiminen Kiinassa. Kuva: Samu Karvonen

Toiminen veti alkuun purjelaudoistaan paremmin tunnetun F2:n omistamalle Duotone Snowboardsille. ”F2 halusi laajentua freestylen puolella ja päätyi siten myös snoukkaukseen. Täyden sattuman kautta tuli sinne päädyttyä.” Toimisella ei ollut varsinaisesti omaa pro-lautaa Duotonella, mutta oma graffitimaalarina ja taiteilijana tunnetun Jani Tolinin suunnittelema lauta, jossa ei ollut Toimisen nimeä. Duotonen jälkeen Toiminen päätyi laskemaan Lib Techille viideksi vuodeksi. ”Partteja tuli kuvattua muutama ja kisoissa ihan hyvin menestyttyä. Big air -kisoja tuli voidettua ja olin pipessakin ehdolla Naganon olympialaisiin. Mulla tuli kuitenkin vähän riitaa Lumilautaliiton kanssa. Mä olin 12. sinä vuonna maailmanlistalla, mutta erimielisyyksien myötä oikeastaan lopetin maailmancupin kiertämisen kokonaan ja keskityin pelkästään vapaalaskuun. Mä en ehkä sopeutunut siihen maajoukkue-elämään. Erilaisia poliittisia näkemyksiä.” nauraa Toiminen. 

Toiminen oli päätynyt asumaan lumilautauransa alussa Keski-Eurooppaan, josta matkasi ympäriinsä maailmancupin kisoihin. Myöhemmin hän kuitenkin asui myös Jenkeissä Kaliforniassa ja Oregonissa. ”Vuonna 1998 muutin Jenkeistä Ranskaan Soorts-Hossegoriin asumaan.  Lupesin laskemaan silloin Quiksilverille. Siinä diilissä oli takana sellainen ajatus, että jäisin sitten myöhemmin duuniin niille. Mä olin jo silloin vähän vanhempi, niin mun tehtäviä oli pitää junnulaskijoista huolta. Näyttäisin niille vähän maailmaa. Jäin niille duuniin 15 vuodeksi.” 

Alkuun Toiminen toimi team managerina, mutta Quiksilverin laajennettua skedeyksen puolelle Toiminen toimi Quiksilver Skateboardingin Euroopan Brand Managerina viisi vuotta. Ranskaan asettuminen sopi hyvin myös surffausta harrastaneelle Toimiselle. ”Jenkeissä olin jo surffannut, mutta kun muutin Ranskaan, niin asuin rannalla. Silloin tuli surffattua kyllä melkein joka päivä.”

Työn Quiksilverillä Toiminen koki hauskaksi, mutta painottaa sen olleen oikeasti työtä. ”Tuotekehittelyä aika paljon, sekä markkinointia. Helvetisti reissaamista. Team Managerin hommassa ei meidän firmassa niin hirveästi noiden kisojen päälle kateltu, oli enemmän kuvauskeikkoja. Mutta tosi siistiä hommaa, varsinkin skeittipuolella. Meillä oli Euroopan parhaat skeittaajat. Me kierrettiin ympäri maailmaa, oltiin ensimmäisten joukossa, jotka oli esimerkiksi Kiinassa skeittaamassa. Se oli vitun siistiä, koska koko se maa on tehty skeittaamiselle. Pääsi kiertää ja auttaa montaa ihmistä, jotka pääsi urallaan eteenpäin ilman, että olisi tehnyt vaikka samoja virheitä mitä mä olin tehnyt. Ehkä pystyin antamaan omista kokemuksista vähän eteenpäin.” 

Toiminen ei tarkoita virheillään mitään varsinaisia hölmöilyjä, vaan tietynlaisen pelisilmän puutetta. ”Jos sulla on talenttia, niin ei se ole pelkästään sitä, että oot sponsoroitu, vaan sun pitää myös pelata sitä peliä. Et sä voi olettaa, että tuolta saan rahaa ja ilmasta kamaa, että mun ei oikein tarvitse tehdä mitään.”  Omista löytämistään suojatistaan Toiminen mainitsee esimerkkinä Ross McGouranin. ”Se oli mun tiimissä siitä saakka, kun se oli 12-vuotias.” 

Arto Saari ja Toiminen kuvaushommissa. Kuva: Samu Karvonen

Ranskassa Toimisen naapurissa asui myös muuan Samuli ”Hessu” Heino, joka oli päätynyt Ranskaan omien kuvioidensa kautta. ”Se asui samassa kylässä, kun tuli Elementille töihin. Element oli Billabongin alaisuudessa ja niillä oli tilat siellä. Asuttiin seitsemän vuotta samassa kylässä, mutta reissattiin kumpikin niin paljon, että törmättiin yleensä jossain lentokentällä ihan muualla puolella Eurooppaa. Pari kertaa vuodessa yritettiin pitää kyllä joku Suomi-ilta.”  

Suomeen Toiminen päätyi takaisin pari vuotta sitten löydettyään suomalaisen tyttöystävän. Nykyään Toiminen työskentelee vaikuttamismarkkinoinnin parissa Hypement Oy:ssa, lukeutuen yhdeksi yrityksen perustajista. Lautailu on mukana elämässä vieläkin. ” Yritän esimerkiksi auttaa Rullalautaliittoa etsimään kaupallisia yhteistyökumppaneita ja sitä kautta rahaa, jotta Suomen rullalautailua saataisiin vietyä eteenpäin.”  

Toimisen ura ja elämä ovat olleet värikkäät, mutta turbulenssilta ei olla myöskään säästytty. ”Alkuaikoina ei kyllä ollut rahaa. Myytiin skideille tarroja demojen jälkeen. Ei se ikinä helppoa ollut, mutta en vaihtaisi sitä kyllä mihinkään. Aika paljon tuli opittua ja aika monta hauskaa päivää on ollut.” Toiminen onkin suurimman oppimääränsä kerännyt matkustamalla ympäri maailmaa. Muuna koulutuspohjana on pelkkä peruskoulun oppimäärä. ”Kaikki mitä halusi oppia, piti oppia itse. Toisinaan kantapään kautta, toisinaan vähän helpommin.” Toiminen näkee skeittauksen menneen 80-luvun lopulta uskomattoman matkan eteenpäin. ”Ei olisi voinut ikinä ajatella, mitä jengi tekee nykyään. Lajin progressio on ollut ihan sairasta. Musta on helvetin siistiä, että betoniparkit on tullut takaisin. Se monipuolistaa skeittausta ja tuo myös erilaista juttua siihen. Kun betonipooleissa kisataan, jengi voi vetää bonelessejakin kisaraneissa. Voi tehdä myös stailisti vanhoja juttujakin, joka lisää väriä.” Elämän ohjeita Toiminen ei kuitenkaan lukijoille jaa. ”En mä. Skeitatkaa.”  

Teksti: Joonas Pulkkinen  Kuvat: Samu Karvonen & Youtube

 

Keskustele Facebooksissa