Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Rap skeittileffoissa

12.12.2018 / Toimitus

Jatkamme eri musiikkigenrejen historiaa skeittileffoissa. Tällä kertaa vuodossa rap ja hip hop. Aihe on sen verran laaja, että tässä pystytään raapaisemaan lähinnä pintaa ja keskitytään 90-luvun ihmeisiin. Pieniä leffoja hyvillä biiseillä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tästä alkuun. Varmasti jotain unohtuu, mutta laittakaa viestiä pääsemme tekemään 2. osan. 


Ensimmäinen ajatus aiheeseen tietenkin on: ”mikä oli ensimmäinen rap-biisi skeittileffoissa?” Ihan varmaa vastausta ei tähän ei pysty edes toimitus antamaan, mutta toimituksen valistunut veikkaus menee Powell-Peraltan leffojen suuntaan. Esimerkiksi Ban Thisistä löytyy jo ihan täysverinen rap-biisi, nimittäin edesmenneen Skatemaster Taten Justice to the bass. 

Rap yhdistettiinkin aluksi usein freestyle-partteihin, kuten tässä Per Welinderin partissa samaisesta Ban This:stä. Biisistä ei vain ole tietoa. 

Ban This ja Powell-Peralta oli muutenkin eturintamassa laajentamassa skeittileffojen soundtrack-toimintaa skedepunkin ulkopuolelle. Monista Ban Thisin biiseistä vastasi nuori tuottaja Tim Simenon, joka tunnetaan paremmin Bomb The Bass -nimellä. Ilmeisesti hänen tekemiä biisejä löytyy Ban Thisistä, mutta ainakin tästä Stacyn ja Tim Simenonin yhteisprokkiksesta. 

Vaikka Tim Simenon ei nyt rap-musiikkiin liitykkään niin silti tämä voidaan merkitä aikakirjaan kohdaksi, jossa skedeleffojen soundtrackit muuttui pelkästä skedepunkista ja rockista laajempaan skaalaan. 

Plan B:n kaksi ensimmäistä leffaa merkitsivät isoa muutosta soundtrackeihin ja myös rap-musiikin / hip hopin tuloa osaksi skeittausta myös muutenkin kun pelkkänä musiikkina. Vaatetus ja kulttuuri muuttui ja käsite ”rap-skeittaaja” syntyi, ainakin henkisellä tasolla. Sean Sheffey, Sal Barbier ja Mike Carroll olivat nimiä, jotka toivat aivan uudenlaisen lähestymisen skeittaukseen ja sitä myötä myös pukeutumistyylin. Näistä Virtual Reality on soundtrackiltään rapin kannalta vielä Questionablea merkittävämpi. Vaikka Questionablessa oli jo samaan Hieroglyphics-perheeseen kuuluvan Delin biisi, oli Del tähän aikaan jo tunnettu MTV:llä pyörineen Mistadaboliina-hitin takia. Vasta Virtual Realityn Casualin biisit esittelivät tosissaan undergroundimman rapin skeittiyleisölle. Kaksi Casualin biisiä ja Beatnutsin loistava Story esittelivät 90-luvun uudet tekijät ja tuulet rap-musiikissa. Ehkä uudet nuoret rap-artistit koettiin vähän samaistuttavammiksi ja maanläheisimmiksi kun 80-luvun lopun Eric B. & Rakimin henkiset kultaketjuissa patsastelevat räppärit.  

Plan B - Questionable (1992)

Sal Barbierien Questinablen partilta löytyvä Fu-Schnickens oli lyhytaikainen ilmiö itärannikolta rap-historiassa. Kolmikon persoonallinen tyyli muistutti Das Efx:n nopeita tyyliräppejä ja sen ympärillä oli pientä mainstream-menestystä muun muassa Triben ja Shaq O’neillin kanssa tehtyjen yhteistöiden takia. Kolmikko katosi kumminkin nopeasti unohduksiin. 

Questionablesta pitää tietenkin muistaa myös Mike Carroll ja Beastie boys. Vaikka tämä biisi ei nyt rappiä olekaan niin silti Beastie Boys kuuluu ehdottomasti rap-historiaan ja videokin sisältää skeittausta. Toinen biisi stand together on sitten taas sitä itseään. 

Blockhead - Debbie Does Blockhead (1992)

Tämä on niin varhainen esimerkki että pitää lisätä listaan. Blocheadin leffasta vuodelta 1992 löytyy Rick Jaramillon partista Black Sheepin Choice is yours.

Plan B - Virtual Reality (1993)


Virtual Realityssä Mike Carroll ja Sean Sheffey skeittaavat molemmat Casualin loistavalta Fear Itself -levyltä löytyviin biiseihin. Levy on ehkä paras Hieroglyphics kokonaisuus hieman synkemmällä otteella. 

Carrollin partti jatkuu taas Beatnutsin upealta Intoxicated Demons levyltä olevalla Story-biisillä. 

Suht unohdetun, mutta kovan skeittaajan Tony Fergusonin partista löytyy loistava Souls Of Mischief - Souls Of MIschief (Tämä biisi ei löydy Souls of Mischiefin ensimmäisellä kokopitkällä, mutta löytyy muun muassa Hiero Oldies: Volume One kokoelmalta) 

SF Back to the bay 411vm

Entäs se THE Souls of Mischief biisi sitten? No, lyön vetoa että Suomen kovinkaan räppipää ei ollut kuullut biisiä ennen tätä 411VM kisaparttia, minkä alussa on videomatskua kun Souls of Mischief käy esittelemässä kisapaikalla uuden singlensä, 93 til’ infinityn. Biisi on soitettu Suomen klubeilla yli 20 vuoden aikana varmaan 100000 kertaa ja äänestettiin Basson äänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi rap-biisiksi, mutta missä se kuultiin ensimmäisen kerran? No tietenkin skeittileffassa. Tämä on useammankin ikäpolven anthem, mutta 90-luvun skeittaajille varmaan se eniten kuuntelukertoja saanut rap-biisi, jos kaikki klubeilla kuullut kerrat lasketaan mukaan. Itse biisihän on lyriikoiltaan varsin mitään sanomatonta nonsenseä, eikä sen taiteelliset arvot ole kyllä kovin korkealla, mutta ei annata sen haitata. Hookki on tarttuva ja meno on kova. Klubeilla se toimii ja videossa edelleen tyylikkäintä gearia miesmuistiin. 

FTC I (1993) oli myös rapin kannalta ihan oleellinen leffa, vaikka valinnat on osunut sinne vähän isompiin artisteihin. 

Delin 2. Levyltä (loistava levy sekin) löytyy ”Worldwide” 

Myös De La Soul sai tämän myötä säilyttää paikkansa hip hop -uskottavan skeittaajan kasettidekissä. Ihan saakelin loistava biisi ja siinä mielessä myös merkittävä biisi, että tämä katkaisi edes hetkeksi räpissä vallinneen pahistelun.

FTC II (1996) Mike Carroll & Rick Howard

FTC:n toisesta leffasta löytyy myös klassikko, Ras-Kassin Drama Howardin ja Carrollin yhteispartista. Biisissä mukana ei sen vähempää kun siihen aikaan isona starana tunnettu Coolio. Ras-Kass ei välttämättä sano nimenä hirveän monelle mitään, mutta hän Comptonista, Wattsista lähtöisin oleva rap-artisti, kuka puuhaili uransa alkuaikoina muun muassa Xzibitin kanssa. Se, mitä monet eivät tunnu sisäistävän jenkkien rap-ympyröistä on, että valtavat MTV-artistit, kuten Xzibit, ovat lähtöisin samoista ympyröistä ja autotallistudioista kun nämä underground-legendatkin. Ras-Kass yritti hakea myös kaupallista menestystä, varsinkin ensimmäisten levyjen jälkeen, mutta ei sitä ikinä samassa määrin saavuttanut. Ras-Kassin eka levy on varsin monimutkaista lyrikaalisuutta sisältävä synkeähkö Soul on Ice, jonka nimi on otettu Mustien pantterien johtohahmon Eldridge Cleaverin vankilassa kirjoittamasta samannimisetä kirjasta. Kirja on muuten jopa suomennettu usean painoksen voimin. Itse Ras Kassin Soul on Ice sisältää illuminati-visiointia ja vähän ryppyotsaista radikaalikonservatismiä, mutta lyrikaalisen räpin saralla se on edelleen ehdoton merkkiteos. Drama eroaa levyn muista biiseistä totaalisesti, ollessaan enemmän hittihakuinen kesäbiisi. 

Underworld Element - Skypager (1993)

Hyvää, mutta ei mitään hirveän yllättävää. Biiseinä muun muassa Boogie Down Productions - We In There, EPMD - You Gots To Chill, Run-DMC - Sucker MC's & Gang Starr - Dwyck. Kaikki 90-luvun alun isojen starojen tuotantoa. 

Ja vähän samaa rataa jatkaa Elementin Fine Artists Vol. 1 - Leffasta löytyy muun muassa Lord Finesse & DJ Mike Smooth - Funky Technician Pepe Martinezin partista. Eli ei mitään yllättävää, mutta hyvä biisi silti ja toimii loistavasti Pepen skeittaukseen Washingtonin Freedom Plazalla. Martinezin merkitys oli todella suuri taas ”rapskeittaajan” käsitteelle ja Pepe Martinezin vaatekaappia voikin pitää 90-luvun puolivälin suomiskeittaajan stereotyyppinä. Vaaleat Levikset, valkoinen t-paita, fitted lippis väärinpäin, Addun Gazellet tai vastaavat sekä kovimmilla jäbillä kultahammas, korvakoru ja hakulaite taskussa. 

Toinen kova biisi leffasta on Freestyle Fellowshipin Innercity Boundaries Stevie Williamsin partissa. Sikäli vähän ohiveto, että Stevie on tietenkin Phillystä ja Freestyle Fellowhip oli taas länsirannikon Los Angelesin underground-soundia. No, Fellowship oli tässä vaiheessa suuressa levydiilissä kiinni ja juuri julkaissut innercity Boundaries levyn, joka jäi historiaan loistavana albumina, mutta itse yhtye ajatui liiaksi musabisneksen koukeroihin, eikä kaupallinen menestys seurannut enää huumeongelmiin ja muihin erimielisyyksiin ajatunutta yhtyettä. Fellowshipin jäsenet, yhdessä ja erikseen, kumminkin jatkoivat musiikin tekemistä näihin päiviin saakka. Freestyle Fellowshipin Cornbread löytyy myös Brent Atchleyn pro-debyytistä Elementille. 

101 - Snuff (1993)

Tästä leffasta pitää tietenkin mainita Gino ja Wu-tang - Method man. Kyseessä siis Method Manin ensimmäinen soolobiisi Wu Tangin alla, joka löytyy alunperin Protect ya neck sinkun B-puolelta. 

New Deal - Da Deal is Dead (1992), Whatever (1993) ja Children of the Sun (1994) 

New Deal piti huolen pressure-flip-flop aikakauden leffoista. Kolmena peräkkäisenä vuonna tehdyt leffat eivät ole mitään suuria klassikoita ja täynnä epämääräsiä ländejä, lateflippejä, jättihousuja ja nollavauhtia. Klassista ajankuvaa silti, tämäkin vaihe piti elää. Joka tapauksessa leffoissa on paljon räppiä, joten omalta osaltaan ne olivat myös edistämässä rap-musiikin tuloa osaksi skeittausta. 

World Industriesin vähemmän tunnettu New World Order (1993) pitää sisällään myös erinomaisen rap-soundtrackin. Mainitaan esim. Black Sheepin Black with N.V. Slick Rickin I shouldn't have done it ja De La Soulin loistava Eye Know. Kaikki vähemmän tunnettuja biisejä, kaikki silkkaa 10/10 kultaa. 

World Industries - 20 shot sequence (1995)

Tämän leffan eeppisimpiin hetkiin kuuluu tietenkin Menacen partti ja Method Manin Release yo self. Menace määritteli viimeistään 90-luvun rap-skeittauksen vaatetuksineen, tageineen ja forties-pulloineen. Leffassa on myös pari muuta Method Manin biisiä, kuten Bring the pain. 

Kova biisi leffassa on myös Dillin, Ginon ja Clyde Singletonin parista Löytyvä Kool G. Rapin On the Run sekä Redmanin Time 4 sum aksion, joka löytyy Redmanin loistavalta debyytiltä. 

Trilogy (1996)  

Shiloh Greathousen partti muistetaan Mary J Bligen I Love you -biisistä, josta tuli iso hitti myös Smith’n’Wessumin feattaamana remixinä. Kyseessä on myös enemmän kun eeppinen rap-hitti, joten laitetaan tähän rap-remix, jota partissa ei siis kumminkaan ole. Samasta leffasta löytyy myös samaan aikaan jättihitiksi muodostuva Nasin If I ruled the world Kareemin partista. Mainitaam myös että Trilogyn Menace partissa artistina on siihen aikaan vielä täyttä underground-mainetta nauttiva Jay-Z. 

Scott Johnson 411vm profile 

411:sistä löytyy loistavia rap-biisejä enemmän kun tarpeeksi, mutta tässä on yksi sellainen alkupään biisi, mistä ei muuten olisi mitään hajua. Kiitokset tästä muistuksesta menee Ameeba-Sakelle. Artistista ei ole mitään hajua, mutta kuunnelkaa. Aivan perhanan loistava kappale, joka on näemmä julkaistu vinyylillä vasta myöhemmin. 

Tim O'Connor - EE3 (1996) 

Nykyään vähän unohdettu kaksikko Artifacts julkaisi aikanaan kaksi kokopitkää, joista varsinkin ensimmäinen Between a rock and a hard place on loistava kokonaisuus. Timin parttiin tämä sopii sikäli loistavasti että Artifacts on myös New Jerseystä kotoisin. Biisi on Artifacts: C'mon Wit Da Git Down

Eastern Exposuresta löytyy myös loistava Pete Rock & C.L.Smoothin All The places. Kesäinen ja kepeä Donald Byrdin sampleen vahvasti nojaava upea biisi. 

Eastern Exposuresta ja räpin yhdistelmästä pitää tietenkin mainita myös legendaarinen Quim Cardonan freestyle

Mad Circle Skateboards - Let The Horns Blow (1996)

Leffasta löytyy kaksi biisiä Main Sourcea (Live at the Barbecue, Friendly Game of Baseball). Ja Main Source pitää tietää kahden loistavan (Erityisesti kuunnelkaa Looking at the Front Door. Yksi hienoimpia kokopitkiä rap-historiassa) 90-luvun alun kokopitkän ohella siitä, että se on Large Professorin alkuperäinen ryhmä. Ja Large Professor on taas tuottanut oman soolouransa ohella useita hip hop -klassikoita, kuten Nasin Halftimen ja useita loistavia Remixejä, Kool G. Rappiä sekä tietysti omaa soolotuotantoaan:

Large Professor tunnetaankin uraansa aloittavan Nasin mentorina, mutta hänen soolotuontantonsa voisi laittaa ”nukuttujen” klassikoiden listalle. 

Zoo York - Mixtape (1998)

Tämä ei ole yksi biisi, mutta ehkä yksi kovimmista räpin ja skeittauksen yhdistelmistä. RB Umalin ja Eli Morgan Gesnerin vuonna 1998 tekemä Mixtape tiivistää itäskeittauksen hengen varsinkin kun taustalla pyörii The Stretch Armstrong and Bobbito Shown freestylet ja videomateriaali. Kyseisessä DJ Bobbiton ja DJ Stretch Armstrongin houstaamassa radioshowssa debytoi valtaosa 90-luvun rapstaroista Biggiestä  Wu-Tangiin ja Nasista Jay-Z:hen. Radiolla oli myös vahva merkitys underground räpille ja muun muassa MF Doomin ja Company Flown kaltaiset artistit ovat aloittaneet uransa kyseisen radiohjelman kautta. Kattava arkisto lähetyksiä löytyy muun muassa täältä (https://www.mixcloud.com/discover/stretch-bobbito/) ja Youtubesta. Showsta on tehty myös hyvä dokumentti Stretch and Bobbito - Radio that change lives.

Mixtapen merkitys oli siinä, että se oli harvinainen videodokumentti artisteista, joita ei vuonna 1998 voinut kuvitellakkaan näkevänsä livenä Suomessa. Radiolähetykset olivat itsensä Gesnerin kuvaamia, joka oli DJ-parin frendejä ja sattui vaan olemaan kameroineen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Tim O’Connor - Third eye view (1998)

Yksi Stretch Armstrongin ja Bobbiton radioshowsta tutuksi tullut biisi, joka oli myös heidän tekemällä Mixtapella. Skeittileffoista jäi hyvin mieleen sen takia että todella mielenkiintoista miniskeittausta näkee niissä harvemmin. Tim O’Connorin suoritus tän partin alussa onkin yksi eeppisimmistä. Partissahan on pelkkä instru, joka lienee valittu elements-vokaalisamplen takia, mutta itse biisikin toimii varsin hyvin. 

Ginon Chocolate Tour (1999)

Ginon partista löytyvä GZA Publicity instrumental on täydellinen esimerkki siitä, miten keskinkertainen biisi paranee hyvässä partissa, vieläpä instrumentalina. Tätä tuskin moni muistaisi GZA:n tuotannon kulmakivenä ilman Ginoa. 

GZA - Publicity instrumental 

P-Jays Recordings (Rob Dyrdek, Muska, DJ Greyboy) n.1997-2000

Rap ja skeittaus yhdistyi lopulta myös levy-yhtiöksi saakka kun Dyrdek, Muska ja DJ Greyboy perusti P-Jays labelin. Labelin rosterista löytyy itseasiassa aika kovia biisejä kuten 12 jewels 12”sia. 

https://www.discogs.com/label/44277-P-Jays-Recordings

Henry Sanchez - TWS- Sight Unseen (2001)

Kahden keskitason menestystä saavuttaneen länsiräppärin muodostama Cali Agents (Rasco & Planet Asia) toimi varsin hyvin Henry Sanchesin comeback-partissa TWS:n Sight Unseenissä biisillä Neva Forget. Jälleen kotiseuturakkautta parhaimmillaan.

Josh Kalis - TWS - Sixth Sense (1998)

TWS-leffojen jälkikäteen arvioituna klassisempia partteja oleva Josh Kaliksen Sixth Sense -partti toimii kun sata jänistä. Company Flown Funcrusher-levyltä löytyvä Vital Nerve sopii täydellisesti Kaliksen katuskeittauksen soundtrackiksi vaikka samassa itärannikon kaupungissa ei tässäkään olla. Company Flow on New Yorkilainen undergroundyhtye, jonka tuottaja/räppääjä El-P on nykyään osa Suomessakin tiheään keikkaillutta Run the Jewels -kaksikkoa. 

Josh Kalis - Photosynthesis (2000)

Black Robin tarina on tuttu. Ensin sainataan Bad Boy recordsille, useiden feattien jälkeen julkaiseen ensimmäisen sinkkunsa ”Whoa”, joka menestyy varsin hyvin ja ura on nousukiidossa, mutta sitten se jäikin vähän siihen. Harva osaa sanoa mustalta Robilta mitään muuta biisiä kun tämän 2000-luvun vaihteen hitin. Black Rob viettikin sitten vuodesta 2006 eteenpäin aikaa tiilenpäitä lukemassa. Josh Kalis taas tämän partin myötä hakkasi nuorempien Brian Wenningin ja Anthony Poppalardon kanssa Philadelphian skeittauksen, Love-parkin ja tre flipin roskiksen yli uudestaan lähtömättömästi skeittihistoriaan.

Mike Carroll - TWS Modus Operandi (2000)

Kurupt on Snoopin kanssa Death Rowlla aloittanut Dogg Poundin jäsen, jonka hän muodosti yhdessä Daz Dillingerin kanssa. Monet varmasti muistaa Tha Dogg Poundin esimerkiksi Snoopin alkuaikojen levyiltä. Kuruptin ura oli tämän jälkeen melkoista vaiheilua, eikä beeffiltä Snoopin ja Dazin kanssa vältytty, mutta nykyään herrat ovat jo puheväleissä. Partissa kumminkin Kuruptin biisi "Trilogy".

Max Schaaf - Real to Reel (2001) 

Kotiseuturakkaus on monesti yhdistävä tekijä kun biisejä on valittu vahvasti johonkin tiettyyn paikkaan henkilöityneen skeittaajan parttiin. Mikään ei oikeastaan sovi paremmin yhteen kun Max Schaaf, Oakland & Too Short biisillä "No Love from Oakland". Rääväsuu veteraaniräppäri reppaa ahkerasti Oaklandiä, kuten myös vert-veteraani Max Schaaf. Klassisia kundejä, kumpikin. Pientä muutosta tapahtuu myös vähitellen siinä, että ihan klassinen vanhan koulun länsirannikon gangsta-rap alkaa ilmestyä skeittileffoihin 90-luvun reppuräpin ja klassikoiden tieltä. Tätä tapahtuu niin Suomessa kuten Amerikassakin. 

Aesthetics - Ryde or die vol. 1 (2001)

Ruff Rydersin (2000-luvun alun rap-label, vastuussa muun muassa DMX:n ja Jadakissin kaltaisten artistien olemassaolosta) ekan kokopitkän mukaan nimetty Aestheticsin ainoaksi leffaksi jäänyt kokopitkän eeppisin partti on tietenkin Welshin partti, mikä määritteli 2000-luvun alun teknisen kurbikundin vaatetuksen ja temppuvalinnat. Shyheim oli taas jo 14-vuotiaana uransa startannut lapsitähti Wu Tangin ja Method Manin suojeluksessa, josta povattiin myös seuraavaa rapin superstaraa. Kuten yleensä, ura ei kumminkaan lähtenyt odotettuun nousuun ja nykyään Shyheim istuu linnassa pitkää tuomiotaan taposta. 

Rob Welsh - Shyheim - I declare war

Photosynthesis - Mr. Dibbs (2003)

Kun palkataan tuottaja tekemään vartavasten biitit skeittileffaan ollaan väistämättä riskin äärellä. Paras ja yksi ainoista tälläisistä onnistuneista toteuksista on Mr. Dibbsin biitit Alien Workshopin Photosynthesis leffan Habitat-osuuteen. Mr. Dibbs on 2000-luvun backpacker artistien kanssa paljon töitä tehnyt DJ ja tuottaja, joka oli muun muassa osa 12000 hobos DJ-ryhmää monen Anticon artistin kanssa. Mr. Dibbs toimi myös muun muassa Atmospheren ja El-P:n keikka DJ:nä. Jos tämä tippuu niin 2000-luvun alun Anticon-tuotannosta artisteilta kuten Sixtoo ja Dj Signify löytyy paljon vastaavaa musiikkia. 

Rob Welsh - Free your mind (2003) (myös Mike Carroll - Yeah Right VHS) 

I.M.P. (Eli Ill Mannered Playas) - Frisco. Tässä ollaan taas oikealla tavalla kotiseuturakkauden ytimessä kun tähän aikaan Friscoa kovasti repanneen Rob Welshin (Welsh ei ole alunperin Friscosta) partista löytyy Frisco-gangstan suurin anthem, jossa esiintyy muun muassa Andre Nickatina, Cougnut, Cellski, C-fresh, Chewy C  ja niin edelleen. Samaa biisiä käytettiin myös Mike Carrollin Yeah Right partissa, mutta DVD versioon Carrollin biisiksi vaihtui Scarfacen (Geto Boys) Born Killer. Henk. koht. Mielipide että I.M.P toimi paremmin, mutta vaihdon syyt ovat hämärän peitossa. 

Mike York - Hot Chocolate Tour (2004) - Andre Nickatina Ayo for yeyo

Kuka tiesi Andre Nicatinaan ennen tätä? Ei moni. Tämän jälkeen taas todella moni. Leftfield gangsta-artistin laajasta levyarsenaalista pitää suositella myös kahta ensimmäistä Dre Dog -nimellä tehtyä klassisempaa gangsta-levyä, joista varsinkin I hate you with passion on todellinen gangstaklassikko.  

Slave- Radio Television (2009)

Brotha Lynch Hung - Rest In Piss 

Uudempi esimerkki löytyy Slaven leffasta Pat Burken pätkästä. Vaikka leffa ei nyt muuten niin ”rap” olekaan niin gangsta-klassikko vuodelta 1995 sopii silti leffaan loistavasti. Kyseessä on Brotha Lynch Hungin klassikko ”Rest in piss”. Brotha Lynch Hung on enemmän synkästä kauhukuvastosta ponnistavaa independent-gangstaa, jonka sanoituksia ei kannata lasten kanssa kuunnella. Artisti on Sacramentolainen gangsta-artisti, jonka nimeen yhdistetään yleensä horrorcore ja sen ”aloittaminen”. Horrorcore kuulostaa nykyään liian kirosanalta, mutta ei anneta sen hämätä. Kuunnelkaa biisi ajatuksella, kun tuotannossa vinkuu gangstapillit, joiden päälle pistetään uskomattoman hienoa räppäystä, tuplatempoja, melodioita niin kyseessä Ihan helvetin kova biisi. 10/10 klassista materiaalia, suositellaan jos vaikka Geto Boys on lähellä sydäntäsi. 

Oma lukunsa on sitten skeittaajat jotka skeittaajat omiin biiseihinsä. Yleensä tämä ei kuulosta kovin hyvältä idealta, mutta Got Gold? leffassa Henry Sanchez ja Pat Washington aka P.W.Esquire suorituvat ihan mukiinmenevästi.

 

TÄSTÄ artikkelin soittolista

 

Lue myös: 

Jazz Skeittileffoissa 

Skeittauksen Soundtrack (Skate rock/punk) 

Teksti: Mikko Kempas

 

Keskustele Facebooksissa