Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Seksihullut

16.08.2018 / Toimitus

Seksihullut on Suomi-punkin Kaisa Mäkäräinen. Ei lopeta ennen kuin kultaa tulee. Eikä kuulema lopeta, vaikka tulisikin. ”Se ei vaan, lopeta.” uhoaa yhtyeen basisti Hilla Kohtamäki. Yhtye on kuitenkin 11-vuotisella urallaan jäänyt vaille tarpeeksi arvostusta, jonka yhtyeelle mielellään soisi. Siitä hyvästä juhlistamme yhtyeen 11-vuotista taivalta sekä yhtyeen uutta levyä Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat. 


”Se oli sellainen tapahtuma kuin Pottupelto-rock Kempeleessä. Seksihullut perustettiin viikko tai kaksi ennen sitä. Sen on täytynyt tapahtua kesällä.” kertoo laulaja-kitaristi Jyrki Nissinen. ”Kun 10 vuotta tuli täyteen, se on vähän sama, kun täyttää 30. Ihan sama minkä ikäinen on.” kuvaa pääosin yhtyeen vokaaleista vastaava Sirpa ”Sipe” Järvenpää yhtyeen iän merkitystä. 10-vuotista taivalta yhtye ei erityisemmin juhlistanut ja uusin levykin Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat äänitettiin yhtyeen ollessa vielä 9 vuotta. ”Julkaisutoiminta on yleensä paljon hitaampaa, mitä ajattelee.” kuvaa yhtyeen rumpali Max Mäkinen.  Kitaristi Jarkko Kujasalo kuitenkin muistuttaa, että ”Seksarit” soittivat kuitenkin juhlakeikan, jolla soittivat myös yhtyeen vanhat jäsenet Ville ”Vilu” Vuorenmaa ja Tuuli Sirkeinen. 

Seksihullut sai alkunsa Turussa vuonna 2007. Myöhemmin enemmistö jäsenistä on kotiutunut Helsinkiin sekä yhtyeeseen ovat liittyneet helsinkiläistaustaiset Hilla ja Max. Heistä kumpikin on ehtinyt soittaa yhtyeen historiasta yli puolikkaan verran, Hilla hiukan pidempään. Mitkä ovat erot Turun ja Stadin aikojen bändeissä? ”Tällä kokoonpanolla on helpompi pysyä suunnitelmassa, että biisi mitä kulloinkin soitetaan, on se biisi mikä on.” summaa Nissinen. Turussa vieläkin asuvan Sipen mukaan Turussa oli vaikeampaa saada yhtye kokoon treenikselle, jotka olivat yleensä kaukana Turun keskustasta. ”Turusta menee taas Helsinkiin koko ajan linja-autoja halvalla.” nauraa Sipe. Onnibussin keksiminen tai rantautuminen linja-autovuorojen hintamarkkinoille lienee siis ainakin yksi ero, vaikka Sipe julistaa Onnibussia vihaavansakin. Maxin mukaan treenien järjestämisessä välimatkojen sijaan yksi hankaluus on se, että kaikilla jäsenillä on paljon muutakin tekemistä. ”Välimatkoista huolimatta me pystytään kyllä hyvin tätä bändiä pyörittämään. Se, että saa aikuiset ihmiset samaan huoneeseen tekemään jotain juttua on itsessään saavutus.” lisää Max. 

(Vasemmalta oikeaan) Tuuli Sirkeinen (ex basisti), Jyrki, Vilu, Sirpa Turun vanhalla TVOlla 2008 yhtyeen arviolta neljäs keikka.

Uuden levyn nimessä on hauska yhteensattuma, nimittäin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. ”Nimi tuli meillä paljon aikaisemmin. Saatiin myös sähköpostia, että tervetuloa tänne Lempäälään minne ties Vänrikki Stoolin kotiseuduille. Sielläpäin on varmaan joku Vänrikki Stoolin historiaa vaaliva yhdistys. Kyllä sinne voisi mennä keikan soittamaan.” Paikkana lienee todennäköisesti kuitenkin Kuru, jossa sijaitsee Vänrikki Stoolin esikuvana toimineen Karl Gustaf Polvianderin tupa, jossa Stoolista vastannut Runeberg useasti kävi. Vänrikki Stoolin historiaa ei liene relevanttia eritellä kummemmin sen enempää, mutta Vänrikki Stoolin seksihullujen tarinoiden LP-version julkaisusta ovat vastanneet Joteskii Groteskii sekä Roku Records. ”CD:n teki If Society ja kasetin Bemböle Casettes, mikäs muunkaan.” summaa Max. Monimutkaista tämä julkaisutoiminta nykyään, mutta Hillan mukaan julkaisijat löytyivät eri formaattien taakse kivuttomasti. Bembölen kohdalla tämä ei ole ihmekään, koska Seksihullut jakavat treeniksensäkin Bembölen edustamien artistien, kuten esimerkiksi Skeletonin kanssa. 

 

(Vasemmalta oikeaan) Jarkko Kujasalo (kitaristi), Ville Vuorenmaa (ex rumpali), Erkki Nampajärvi (yhtyeen kuski ja pitkäaikainen tukija) Turun tavarakatu 2F:n eli Juoppotalon; keittiö/treenikämppä yhdistelmässä syksyllä 2007.

Nissinen julisti ensimmäisen s/t-levyn aikaisen haastattelun yhteydessä, että bändi tulisi lopettamaan todennäköisesti vuoteen 2017 mennessä. ”Siinä oli kyse vain todennäköisyydestä, kaikkea ei pidä uskoa.” nauraa Nissinen. Yhteiskuntatieteilijänä taustan omaava Hilla selittää tämän tilastollisella poikkeamalla. Vaikka Hilla on perehtynyt kvantitatiivisiin metodeihin, oli 8 hänen mukaansa hyvä numero matematiikasta, muilla matikasta on todistuksessa kutosta ja seiskaa. Siispä selitykseenkin kannattaa suhtautua varauksella. ”Kerran sain 8:n matikasta, kun oli geometria aiheena.” kertoo Nissinen. 

Nissisen mukaan ensimmäiset viisi vuotta olivat yhtyeellä huomattavasti kaoottisempia, johtuen  kymmenen vuotta nuoremmasta iästä. ”Toisaalta ovathan Max ja Hilla nuorempia kuin me nyt. Mutta hyvä, että se meni just nuin päin. Ensin lähti Tuuli bändistä. Vaikka siitä hermostuin, niin kyllä se varmaan kaikkien kannalta parhaimman päätöksen teki. Sama homma, kun Vilukin lähti. Sitä kautta mahdollistui toinen viiden vuoden satsi. Oli mukava kuitenkin soittaa viime syksynä Suvilahdessa Tuulin ja Vilun kanssa keikanpoikanen. Mutta jos se olisi ollut ensin viisi vuotta tällä kokoonpanolla ja sitten sillä, niin se olisi mennyt aivan väärässä järjestyksessä.” pohtii Nissinen. Turun aikoja Nissinen kuvaa teltassa asumiseksi. ”Ei oikein tiedetty, mitä seuraavaksi tapahtuu, tosin ei sitä tiedä välillä nykyäänkään.” kuvaa Nissinen. Hilla näkee muutoksen erityisesti kappalaisessa: ” Niihin on tullut hyviä sävyjä, on ne tosi erilaisia.” 

 

Jyrki ja Sirpa tekemässä sanoituksia Hakaniementorilla 2008 kesällä. (kuva: Eero Ruotsalainen)

Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjassa Valtio vihaa sua kuvaa Nissisen turunaikojen asuntoa merkityksellisenä paikkana yhtyeen toiminnan kannalta.”Periaatteessa koko bändi asui samassa talossa. Treenis oli alakerrassa, talvella se siirtyi keittiöön yläkertaan. Se oli siten intensiivistä.” kuvaa Nissinen. Sipe ei ollut alusta asti mukana bändissä vaan liittyi myöhemmin mukaan. ”Tuuli, Jyrki ja Vilu olivat soittaneet Pottupelto-rockissa jo yhden keikan. Joku pohti, että pitäisikö olla erillinen laulaja. Sitten joku muu tai mää oli, että mää. Muistan tämmöisen hetken, mikä kuulostaa vakavammalta mitä olikaan eli koe-esiintymisen. Yhtye soitti biisejä ja mä tulin laulamaan.” nauraa Sipe. Nissinen myöntää itse järjestäneensä tämän ”castingin”. ”Sydän suli, kun Sipe oli kirjoitellut sanoja ylös. Mietti, että eihän tätä voi olla pestaamatta bändiin, jos joku on nähnyt tälläisen vaivan. Lyriikan taso oli silloin, mitä tosin nykyisinkin on, että joku koittaa soittaa Kurvista lisäannosta puhelimella. Samanlaista änkkäämistä.” naurahtaa Nissinen. Samalla yhtye havahtuu odottamattomaan totuuteen, että Nissinen on itse asiassa ainoa bändin alkuperäisjäsen. ”Mutta sitten toisaalta voisi vähentää puoli vuotta siitä bändin iästä, koska se alkoi toimimaan vasta, kun Sipe tuli mukaan.” lisää Nissinen. Sipe oli tehnyt lisäksi bändin jäsenille bändipaidat jo yhtyeen ensimmäiselle keikalle. Hän kantaa yhä ”stylistin” roolia ja vastaa bändin fani tuote -katalogista. 

Ensimmäisen kerran itse näin Seksihullut 2010-luvun vaihteessa aktiivisesti keikkapaikkana toimineessa Lepakkomiehessä. Samalla keikalla esiintyivät myös Kivesveto Go Go, Kakkahätä 77 sekä Turku Thrashin. Lepakkomiehen historiassa erityisen maininnan ansaitsee Kakkahädästä tunnetun Teemu Bergmanin pyörittämä Fucking Disco -klubi. Klubi veti paikan usein täyteen ja bändien soitettua useat jäivät vielä kuuntelemaan tiskijukkien soittamaa euro dance ja schlager -potpuriakin. Suomi punkiin liittyvä julkaisutoiminta tuntui olevan aktiivista ja lähes jokaisella keikalla oli uusi 7” tai EP myynnissä. Nissinen jakaa muistikuvan runsaasta keikkojen määrästä, vaikkakin kokee tunteneensa itsensä aina puoliksi ulkopuoliseksi. ”Välillä jotkut oudoksuivat tai sitten Seksihullut ei vain kelvannut kaikille, kun se ei ollut niin puhdasta lepispunkkia. Ja ei varmaan ole vieläkään.” kuvaa Nissinen. Aikalaisbändeistä suosikeikseen Nissinen mainitsee Kyre & Duunarit-yhtyeen, Kivesveto Go Go:n, sekä Bergmanin yhtyeet yleisesti. Turussa taas on edelleen varsin aktiivinen punk- ja rock-elämä, vaikka esimerkiksi Airiston Punk -levyjen kohtalosta kukaan ei osaa tarkalleen mitään sanoa. Tku Thrashin kuulema ajoi matkallaan viimeksi Helsinkiin keikalle kuulemma ojaan. Kukaan ei loukkaantunut. Miettiin-yhtyeen sielu Vili Miettinen vaikuttaa nykyään Turussa sekä muun Seksihullujen kehumat Raamattu, Kovaa rasvaa ja Jukka Herva. ”Turku Thrashinissa tiivistyy jollain tavoin turkulainen punk bändi -toiminta. Se on kova ja raju bändi, toivottavasti vielä soittavat.” hehkuttaa Nissinen. ” Turussa on myös todella aktiivinen runo-skene.” muistuttaa Jarkko. 

 

 

Seksihullujen toinen keikka Oulun AC Willisika baarissa syyskuussa 2007. Kuvan ottaja Ville Pirinen ohjasti pitämään näkymätöntä kahvitermaria käsien välissä, "vähän niinkuin Immortalin siinä yhdessä promokuvassa". Tulokset näkyvät kuvassa.

Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat on yhtyeen kolmas studioalbumi. Esikoisalbumia ja kakkosalbumia Seksihullujen armoilla vaivasi ehkä kappaleiden runsaus suhteessa äänitysten laatuun. Uusimmalla levyllä tämä ei kuitenkaan tunnu olevan mikään ongelma, vaikka kappaleiden määrä on samaa luokkaa. Erillistä tuomasholopaismaista visiota yhtyeellä ei levyn tekoon ole. ”Ne biisit, mitä ollaan saatu äänitettyä, niin se tavoite on, että niistä saa sen pitkäsoiton tai seiskatuuman verran kasattua.” kuvaa Nissinen. Sipen mukaan biisien laadun ja määrän välinen suhde vaikuttaa julkaisemiseen, Max myöntää taas pohtivansa paljonkin albumikokonaisuutta levyä suunnitellessa. ”Oma panos biisintekemiseen on sovituksellinen, oma musiikin tekijyys on muiden ideoiden muovaamista johonkin muotoon. Mulle kokonaisuudet on tärkeitä, oli kyseessä sitten settilista tai millainen on a- tai b-puoli levyssä. Biisit voi olla enemmän kuin osiensa summa, jos ne ovat tietyssä järjestyksessä tai muodostavat keskenään jonkun draaman kaaren.” pohtii Max. Maxin rooli ja suhde bändiin on siinä suhteessa erikoinen, että hän päätyi rumpaliksi fanittamaansa yhtyeeseen. ”Mä oon löytänyt Seksihullut Combat Rock Shopista, kun ensimmäinen 7” tuli ulos. Oon kuuntelijan asemasta tutustunut Jyrkin biiseihin ja sitä kautta on helppo toimia myös bändissä.” kuvaa Max. 

Vänrikki Stoolia varten yhtye levytti huomattavasti enemmän materiaalia kuin itse levylle päätyi, peräti noin 30 kappaletta. ”Sitä joutui siinä mielessä pohtimaan kokonaisuutena aika paljonkin. Mutta se on myös väkisinkin dokumentti siitä ajasta, jolloin se on tehty. Ei sen tarvitse olla myös niin matemaattisen tarkkaa, koska kuten kävi ilmi, me ollaan paskoja matikassa. Äänitettiin pitkästä aikaa myös coveri eli Hedelmäpommin Elämä on eropeliä.” lisää Max, joka vertaa levyn ”shufflemaista” kasaamista siihen, että söisi happoja, eikä jaksaisi kääntää levyä. Nissinen ja Sipe pohtivat myös, että aika tuo etäisyyttä levyyn. Kokonaisuutta arvioi eri tavoin tai siltä puuttumaan jääneet kappaleet saattavat tuntua odottamatta hyvälle. ”Joskus biisit ei mahdu, vaikka eivät huonoja olisikaan.” lisää Max. Kuuntelutottumukset muuttuvat myös Spotifyn kaltaisten palveluiden kautta, mikä luo haasteensa paitsi Maxin sanoin ”täydellisen pyramidin kasaamiseen” niin myös, että ylipäätänsä saa kappaleensa itse suoratoistopalveluun. ”Mulla se oli ihan saatananmoisen työn tulos, siitä ei sen enempää.” huokaa Max. 

 

Pärnun keikkareissulla 2016 Lokit yhtyeen kanssa visiitti loistavaan Veeren Olu pubiin. Kolmen Saku tuopin ostajalle hienot punaiset Saku aurinkolasit, joissa pullonkorkinavaajat istutettu näppärästi sangan korvatukeen.

Keväänaikana yhtye on tehnyt melkein parikymmentä uutta kappaletta pelkästään maalis–huhtikuun välillä. ”Menee pitkä aika loppukesästä ja joulu, että kuuntelee kotona jotain Brian Enoa ja vastaavaa. Peilaa omaa Seksihullut-tekemistä siihen ja ei pääse oikein tunnelmaan. Mutta kevät on aina ollut ihme aika, jolloin kannattaa takoa. Parhaat biisit tulevat äkkiä ja nopeasti valmiiksi.” pohtii Nissinen. Hän on itse tilannut lähiaikoina vanhaan ranskalaista Oi!/- ja muuta punkkia Espanjasta, jota on kuunnellut aktiivisesti aamusta iltaan. Yhtyeitä kuten Komintern Sect, Brainwash, Tolbiac’s Toads, Rixe, Warrior Kids ja Camera Silens.”Camera Silensin laulaja tuli hiljattain julkisuuteen, pakoiltuaan poliisia Espanjassa 30 vuotta. Hän oli tehnyt aikoinaan nykyrahassa mitattuna noin 3 miljoonan euron arvokuljetusryöstön. Kyllä noi bändit innostaa tekemään meidän tyylistä musiikkia. Saakin innostaa, koska tulee se ambient-kausi. Silloin tekee näitä Bemböle-kasettien erikoisuuksia.” lisää Nissinen. Syksy vaikuttaa häneen sanojensa mukaan siten, että tekee mieli olla kotona enemmän kynttilän valossa ja tehdä hyviä ruokia. ”Tulee aina tehtyä kummia ehdotuksia bändille. Maxille sanoin viime joulukuussa, että mitä jos tehtäisiin esoteerisempi levy. Max ei oikein kommentoinut mitään, sain itselleni todeta, että ehkä ei.” nauraa Nissinen. Sipe lisää, että olisi itse ollut mukana ideassa, Hilla kuvaa tähän viitaten, että Maxilla on tässäkin suhteessa oma roolinsa bändinsä. ”Kun muut alkavat miettiä new age -kaapuja, niin aa järjen ääni tulee kuuluviin jostain sieltä.” nauraa Hilla. Järjen äänen tukahduttamaa pilvissä leijailevaa villiä mielen vapaata leikkiä ovat jotkut jäsenet kuitenkin päässeet toteuttamaan muun muassa Nukkujat-yhtyeellä yhden keikan verran helsinkiläisgalleria Sorbuksessa.  

Uuden levyn keräämässä palautteessa yhtyeen jäseniä lämmittää, että moni on kehunut levyä yleisesti hyvin kuunteluun sopivana levynä. ”Siellä on enemmän pehmeitä sävyjä, joita on kiva soittaa ja on ollut kiva saada palautetta, että moni tykkää niitä myös kuunnella.” iloitsee Hilla. Jarkon mielestä myös Jyrkin sanoitustyö on kiteytynyt levyllä, vaikka Sipe ei haluisi vertailua muiden levyjen välillä tehdäkään. ”Alusta asti oon halunnut tehdä sellaisia biisejä, joita on päässyt nyt jo aika lähelle. Ei siinä ole kyse pelkästä kypsymisestä vaan että ollaan soitettu paljon just tällä kokoonpanolla. Jokainen pystyy olemaan aika luonnollinen toistensa seurassa, mikä näkyy siinä yhteissoitossa.” tuumaa Nissinen. Levy itsessään on äänitetty Konalassa kaverien treeniksellä.” Meidän ystävä Markus Leminen, joka on paljon miksannut myös meitä, on sen siellä äänittänyt. Se kyllä, että on helppo soittaa, niin varmasti kuuluu bändissä.” miettii Max.

 

Finnlines on linkkimme Eurooppaan. Jos olisimme heti ensimmäisellä kerralla liittyneet starline klubiin, etumme olisivat nyt kovat. Kuvassa "Finnlady"- laivan kannella 2017.

Seksihulluja on vuosien varrella kuvattu muun muassa sanoilla avantgardismi, anarkismi ja arki, mutta yhtye on yksimielisesti sitä mieltä, että arki on näistä lähimpänä yhtyettä. ”Ehkä avantgardistinen arkikokemus.” nauraa Hilla. ”Toki se riippuu, miten noita termejä itsessään määrittelee. Oon viettänyt paljon aikaa mökillä kuunnellen Radio Suomea, että kyllä se mun elämä on aika avantgardistista ja anarkistista. Itsehän koen sen aika arkiseksi möllöttämiseksi.” kuvaa Max elämäänsä. Mielikuvat yhtyeesä lienevät lähtöisin yhtyeen lyriikoista, jotka vääntävät arjen logiikan runoilija Daniil Harmsin novellien tavoin sekaisin tai väärin. ”Ei ne biisit kerro kuitenkaan hampaiden pesusta tai jostain ruoan laitosta, vaan ne on sitä tiettyä arkea, mikä ei ehkä ole sitä arkisinta arkea.” pohtii Hilla. Jarkko ajattelee, että Nissisen lyriikat rakentavat arjesta tiettyä karikatyyriä, Max taas näkee yhteyden taiteilija Nissisen Borgtron -sarjakuvasarjan tapaan karnevalisoida arkea. ”Moni ajattelee, että ne on ufoja juttuja, mutta ei ne musta yhtään ufoja ole, vaikkakin villejä visioita, niin olen aina kuitenkin mieltänyt ne johonkin todellisuuden muotoon.” ajattelee Max. Onko Nissinen Vierämän Kafka? ”Ehkä oon myös se ja Zacharias Topelius sekä Paulo Coelho. Juhani Ahon lapsuuden leikkimökki on Vierämässä, mutta ei sieltä ole oikein muita tullut, niin olen kyllä kaikki.” vastaa Nissinen. 

Olen itse jossain yhtyeen julkaisun arvostelussa kuvannut Seksihullujen sanoituksia jonkinlaisen naivismin ja arjen yhdistelmänä. Ehkä kuitenkin osuvampaa olisi kuvata, että se on suurenmoista lyriikkaa siitä, miten nuori aikuisuus on samaan aikaan maailman mahtavinta aikaa ja ihan perseestä. Tai miten nuoren aikuisen mielikuvitus kääntyy erikoisiin muotoihin. Nissinen kokee oman lyriikkansa kuvaamisen itselleen vaikeaksi, Sipe laulajana kokee olevansa kyllästynyt saarnaaviin, neuvoviin tai opetuksen sisältäviin teksteihin. ”Noissa se tulee jotenkin pinnan alta hienosti ilman, että se lytätään päin naamaan.” arvioi Sipe. Hän kokee, että hänen ei yleensä tarvitse Nissien lyriikoita kyseenalaistaa, vaikkakin on juuri kieltäytynyt laulamasta uutta kappaletta Olen juoppo. ”Totesin vaan, että aika ahdistavaa.” nauraa Sipe. Tunteitaan tai tuntemuksiaan ei Nissinen ”göstamaisesti” kappaleihin tietoisesti tuo. ”Ne tulee, jos on tullakseen. Gösta Sundqvist varmaan toi roolihenkilöiden kautta niitä ja teki sitä varmaan tosi hyvin. Mutta mulla ei ole analyyttista kykyä tekstien suhteen. Luotan siihen, että kun ne sanat tulee, siihen että kykenen lukemaan niitä muille ääneen. Se on tietty testeri siinä.” kuvaa Nissinen tapaansa kirjoittaa. 

 

Hilla ja Max välissään De Hoje Haelen, The Monoliths, Jarlen And The Dreamers ja monien muiden Tanskalaisten bändien rumpali Esben Glindvad joka järjesti bändille ikimuistoisen illan Kööppenhaminassa keväällä 2018. Taustalla Norjalaisen "space crust" bändi Akrasian jäseniä.

Uudella levyllä olevat runsaat viina-aiheiset sanoitukset saivat pohtimaan, että ehkä jokin riittää tai liika on liikaa päihteistä laulamiseen. ”Ei sitä ole kuitenkaan niin alkoholisti. Mutta monet bändit, jotka ovat sanotuksiltaan tai soitoiltaan esikuvia, ovat olleet päihdemyönteisiä bändejä. Vaikka joku Maho Neitsyt. Se on omia sanotussuosikkia. Tai Terveet Kädet. Vaikka niillä on ihan eri tyyliset sanotuksensa, niin tykkää ihan yhtä lailla. Kuolema-bändi, joka sitten on ihan omistautunut huonoille elämäntavoille, niin niistä sanoista ja musiikista kyllä ite tykkään, vaikka en edes ite elä sellaista elämää.” kuvaa Nissinen. Ulkomailta hän mainitsee ”kunnon saastana” australialaisen Rupturen sekä GG Allinin. Nissinen tosin väittää, että ei ole Allinia kuunnellut samassa mielessä kuin Misfitsiä tai Ramonesia. Verrattuna Maho Neitsyeen tai Terveisiin Käsiin ei Seksihulluja kuitenkaan voi mainittujen yhtyeiden tietynlaisesta nihilismistä syyttää. ”Ei täs nihilismi auta. Vaikka terapiamielessä se välillä hyvälle tuntuu.” tähdentää Nissinen. Hän katsoo, että loppujen lopuksi itse sanotuksia merkityksellisempää on itse ilmaisu: ”Jos ajatellaan, vaikka Misfitsin sanotuksia, niin eihän niissä paljoa sanota, vaan se ilmaisu on se mikä on merkityksellistä.” Monet Seksihullujen jäsenistä jakavatkin ajatuksen, että Danzigin tapa sanoittaa 15-vuotiaan teinipojan tapaisesti osui juuri hedelmälliseen mahaan jäsenten ollessa saman ikäisiä. 

 

 

Aika muuttuu ja vihapuheen ja eri ihmisryhmien loukkaamattomuuden takia keskustelun ilmapiiri muuttuu varovaisemmaksi ja yleisesti sensitiivisemmäksi. Onko Seksihullujen täytynyt varoa esimerkiksi nimensä tai sanotustensa takia, mitä tulee sanottua? ”Saksassa, kun oltiin squateissa ja muualla soittamassa, jouduin monesta mielentilasta johtuen kuumottamaan, että tulee kaikin tavoin varottua heilaamista tai mitään muuta vastaavaa, joka olisi siellä arka paikka. Kaveripiirissä toki kykenee vitsailemaan vaikka mistä, mutta mitä enemmän yrittää varoa, niin sitä enemmän tekee kaikkea liikkeitä ja eleitä. Sitä kai oppi itsestään jotain, että vittu rennosti, ei kai sitä pohjimmiltaan ole paha ihminen.” pohtii monimiimisestä esiintymistyylistään tunnettu Sipe. Hilla arvioi yhtyeen säästyneen varsin hyvin osoittelulta, että esimerkiksi sanotuksia olisi syytelty seksistisyydestä tai muulta moralisoinnilta. ”Jos mietitään teemoja, mitä me käsitellään, vaikka panemista biiseissä tai asioita, jotka on näiden nykyisten kulttuurisotien aikana herkkiä aiheita, niin ei ainakaan mun korviin ole kantautunut mitään. Eikä siihen kauheasti voi vaikuttaakaan, me näitä biisejä vilpittömästi soitellaan ja ei me siihen kauheasti voida vaikuttaa edes.” pohtii Max, joka on esimerkiksi myös Love Sport-yhtyeen kanssa joutunut Rajat kiinni -liikkeen kanssa turpakäräjille. Nissinen arvioi, että ulkomailla epäilyksiä saattaa kohdistu bändiin esimerkiksi antifa-yhteisöissä. ”Ehkä siksi, kun me ei näytetä siltä, miltä ne. Keikan jälkeen moni tulee virkistäytyneinä kiittämään, että hyvän tämä oli!” hehkuttaa Nissinen. Max huomauttaa, että Saksassa vakavampaan suhtautumiseen vaikuttavat esimerkiksi Saksan historia jaettuna maana ja holokausteineen, mutta myös punkkareiden yleinen puristisuus sekä suoran kansalaistoiminnan radikaalimmat muodot. ”Kyllä siellä jotkut ihan tosissaan sanoo, että todellakin kytät pitää tappaa.” kuvaa Max. 

Jarkko näkee yhtyeen arvona omalta osaltaan myös hälventää vallitsevia ennakkoluuloja sekä myös yhtyeeseen kohdistuvien epäilysten osoittamista vääriksi. ”Vierämällä kun oltiin kerran joulun aikaan soittamissa, niin mietittiin eka, että pitäisikö täällä soittaa vain hitaita, mutta sitten kun vedettiin samanlainen setti, mitä yleensä soitetaan, niin siellä oli ihan mummopitti.” nauraa Sipe.  Muuten yhtye on kiinni ajoissa Hillan mukaan esimerkiksi runsailla musiikkivideoillaan. ”Tuntuu, että niitä tehdään yleisesti aika paljon ja siinä suhteessa ollaan aktivoiduttukin. Musavideoiden teko on yleisesti herännyt uudestaan henkiin.” kuvaa Hilla. Haastattelumme on ajoittunut juuri ennen vappua. Vapun ohjelma on ainakin jollain yhtyeen jäsenillä ollut pitkään selvä. Nissinen on lainannut Kärpänen 1:n ja 2:n, joten hänen vappunsa menee näiden elokuvien analyysiin. Tulevaisuus näyttää loistavalta, yhtye nauttii siitä mitä tekee, eikä myös häpeile, että kehujakin satelee. ”Nyt ehkä maksetaan takaisin siinä, että jaksetaan vieläkin tehdä. Me oltiin pitkään vähän niin kuin pronssimitalilla. Aina tuli luettua jostain, että Kakkahätä 77:n vanavedessä tulevat Seksihullut. Viisi vuotta sen jälkeen luki, että Räjäyttäjien kanssa samalla keikalla, Seksihullut. Mutta voisiko nyt olla 10:n vuoden jälkeen pelkästään Seksihullut? Jälkikäteen on ajatellut, että on ollut ehkä ihan hyväkin, että on ollut siellä omassa bunkkerissa.” nauraa Nissinen.  

 

Teksti: Joonas Pulkkinen

Kuvat: Seksihullujen kotialbumi jos ei toisin mainita.

Kuvatekstit: Jyrki Nissinen

 

Keskustele Facebooksissa