Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Hangman (Hang Up 2/17)

19.07.2018 / Toimitus

Enemmän. Enemmän rappusia, joissa korkeampia reilejä, joissa enemmän kinkkejä ja mutkia, kunnes vedämme niitäkin kohta alhaalta ylös. Enemmän vauhtia, enemmän vaaraa. Korkeammalta kauemmaksi, isommin, ilmavammin, enemmän. 


Tarkemmin, hallitummin, enemmän kaikkea paitsi virheitä tai eleitä. Ja nopeammin, nokkelammin, erilaisemmin, monimutkaisemmin ja monipuolisemmin. Mielikuvituksellisemmin, oudommin – väkisinkin. 

Sosiaalisen median loputon kuva- ja videovirta tuo eteemme jatkuvasti jotain, mitä vielä viime viikolla ei ollut skeittilaudalla tehty. Voiko kasvu ja kehitys olla loputonta, vai saavummeko lajina jossakin vaiheessa maaliin? Onko jokaisen next level -jutun takana aina uusi leveli vai lopulta se skeittauksen viimeinen taso – The Final Level of Skateboarding?

Jo 30 vuoden ajan tätä skeittauksen viimeistä tasoa on määrätietoisesti metsästänyt Texasin Missourissa asuva Todd Falcon. Syntyjään Todd on sukunimeltään Cook, ja Falcon on vuonna 1985 käyttöön otettu taiteilijanimi, skeittaava alter ego ja ennen kaikkea kunnianosoitus skeitti-idoli Tony Hawkille. Monelle Falcon on vitsi, yksin autotallissaan erikoisia temppuja tekevä outolintu, johon suhtaudutaan väheksyen tai naureskellen, kuten surullisen usein on valtavirrasta poikkeaville tapana. Todellisuudessa Falcon on paljon enemmän kuin kaikki se, mitä hänestä on kirjoitettu tai sanottu. Siinä, missä skeittaus näivettyy urheilulajiksi omien turhien sääntöjensä muodostamassa ahtaassa karsinassa, Todd Falcon on kaikkea sitä, mitä skeittaus voisi olla. Todd Falcon on skeittaus puhjenneena kukkaan.

Falcon on jatkuvassa luomisvimmassa oleva multitalentti; skeittaamisen lisäksi hän tekee kauhuelokuvia ja musiikkia. Ensimmäisen kauhuelokuvansa Falcon ohjasi kahdeksanvuotiaana, ja hän on sittemmin tehnyt 20 kokopitkää kauhuelokuvaa. Falcon on ohjannut, kuvannut, leikannut, tuottanut ja näytellytkin kauhuelokuvissaan. Sama kokonaisvaltainen työskentelytyyli ja eri roolien hallitseminen näkyy Falconin musiikissakin. Hän soitti kaikkia instrumentteja ja kirjoitti lyriikat Stage Dive -yhtyeessään, joka julkaisi vuosina 1996–2006 peräti 19 kokopitkää albumia, eli noin kaksi per vuosi. Sittemmin Falcon on työstänyt soolomateriaaliaan, jossa hän hoitaa kaikkien soittimien lisäksi myös laulamisen.

Merkittävä tapahtuma Falconin skeittielämässä sattui vuonna 1987 hänen kuullessaan päänsä sisällä äänen. Päänsisäisten äänien kuuleminen on itse asiassa yleisempää kuin ehkä ajatellaan. Suomen Moniääniset ry:n nettisivuilla (moniaaniset.fi) kerrotaan, että tutkimusten mukaan 4–10 prosenttia ihmisistä kuulee ääniä, joita muut eivät voi kuulla, ja lähes 40 prosenttia ihmisistä on jossakin vaiheessa elämäänsä kuullut sisäisiä ääniä. Sisäisten äänien kuuleminen ei ole sairaus, mutta se voi liittyä johonkin psykoottiseen häiriöön. Useasti nämä äänet alkavat traumaattisen tai muuten voimakkaan kokemuksen seurauksena, ja niiden alkamiseen voi liittyä myös stressitekijät sekä synnynnäinen alttius. Tavallisimmin äänet ovat puhetta, ja ne voivat olla selostavia, keskustelevia tai käskeviä, tunnistettavia tai tunnistamattomia, kovaäänisiä tai hiljaisia, mukavia tai ilkeitä. Vuonna 1987 Falcon katsoi kaveriensa kanssa Bones Brigaden juuri ilmestynyttä elokuvaa The Search for Animal Chin, kun sisäinen ääni antoi hänelle hyvin yksityiskohtaisen tehtävänannon: ”You have to invent at least 1,000 original tricks. You have to create all new levels of skateboarding that never existed before. You have to reach the final level of skateboarding.” Tuossa hetkessä 13-vuotiaan Falconin elämä muuttui merkittävästi, ja hän on siitä asti seurannut saamiaan ohjeita. 

Falcon aloitti määrätietoisesti keksimään uusia temppuja ja kirjaamaan niitä ylös. Innovatiivisuus ja oman tiensä kulkeminen on aina ollut Falconilla veressä, ja hän oli keksinyt omia temppuja jo ennen äänen antamia toimintaohjeita. Pian skeittaamisen aloitettuaan hän tunnisti lajin säännöt ja rajat ja alkoi tietoisesti rikkoa niitä. Ensimmäisellä skeittiviikollaan 80-luvun alussa Falcon näki muiden tekevän bonelessia ja alkoi itse tehdä sitä laittaen molemmat jalat maahan, ponnistaen mahdollisimman korkealle ja levittäen kätensä ilmassa. Falcon kutsui temppua nimellä ”Super Boneless”. Muiden oli turha yrittää sanoa Falconin skeittaavan väärin, koska hänen mielestään mitään sääntöjä ei ollut. Ja miksipä olisi?

Falcon on skeitannut viimeiset parikymmentä vuotta suurimmaksi osaksi omassa autotallissaan, jossa on pienen minirampin lisäksi kaistale flättiä. Falcon ei halua kertoa keksimiensä temppujen lopullista määrää, koska se selviää hänen tulevassa leffassaan Skateboarding Revelations – Journey to the Final Level. Jotakin vihiä antaa se, että vuonna 2014 temppuja oli listalla jo 3500. Falcon on kuvannut kaikki skeittisessarinsa, joten pelkästään kasettienkin määrä on valtava. Tästäkin syystä elokuvan ilmestyminen on venynyt jo vuodella alkuperäisestä ajankohdasta. Kesäkuussa 2017 Falcon arvioi elokuvan valmistumisen venyvän seuraavan vuoden puolelle. Uskon, että odotus lopulta palkitaan.

Elokuva on Falconin omien sanojen mukaan skeittileffan, dokumentin, musiikkivideon, tosi-tv:n sekä kauhuelokuvan yhdistelmä, joka seuraa hänen matkaansa kohti skeittauksen viimeistä leveliä aina 80-luvun alkupuolelta vuoteen 2014 asti. Tuona vuonna Todd Falcon saavutti elämäntyönsä päämäärän – sen, mitä kohti ääni käski 27 vuotta aikaisemmin kulkemaan – eli skeittauksen viimeisen tason. Falconille viimeinen taso oli mahdollisimman vaikean skeittitempun ländääminen. Falcon pyrki vuosien ajan tekemään niin vaikean tempun, ettei kukaan, hänet itsensä mukaan lukien, pystyisi toistamaan sitä koskaan.

Falcon jaottelee keksimänsä temput ”juuritemppuihin” ja niistä jalostettuihin variaatioihin. Esimerkkinä juuritempusta on ”Pretzel”, joka tehdään rampissa poppaamalla lauta fakie olliella pystyyn hyllylle, takajalka jää teilille ja etujalka sitoo laudan pohjasta jalkojen väliin, jonka jälkeen lauta vapautetaan takaisin ramppiin ja hypätään päälle. Kun Pretzelistä lähtee impossiblella pois kyseessä on variaatio nimeltään ”Popsicle”. Falconin tapa nimetä variaatiotkin uusiksi tempuiksi on herättänyt kritiikkiä, mutta Falconia kritiikki ei tavoita, koska hän on niin kiireinen luodessaan musiikkia, elokuvia ja temppuja. 

Skeittauksesta-puheohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella vieraanani ollut Heini Luotola nosti esille sen, kuinka temput mielletään oikeammiksi ja virallisemmiksi, jos niillä on jokin nimi. Esimerkkinä Heini mainitsi ramppitempun, jossa takajalka jätetään kaareen ja lauta käytetään etujalalla hyllyllä. Tajusin, etten ollut itsekään mieltänyt liikettä oikeaksi tempuksi, koska en tiennyt sillä olevan nimeä. Kun Heini kertoi tempun olevan nimeltään ”Staple Gun”, mielsin sen heti oikeammaksi tempuksi. Saman keskustelun myötä aloin pohtia yleisemminkin sitä, kuinka selkeästi temput rajautuvat ainakin minun päässäni oikeisiin temppuihin ja pelleilytemppuihin. Vaikka kuinka pyrin laajentamaan tempputajuntaani ja unohtamaan sisäistämäni rajoitukset, tiedän tarkkaan, milloin astun rajan yli. Tehdessäni viime talvena temppuja, joille en tiennyt nimeä, otin yhteyttä Todd Falconiin ja kysyin häneltä apua nimeämisessä. Useimmiten selvisi, että Falcon oli tehnyt ja nimennyt tekemäni temput jo kymmenen vuotta aikaisemmin, ja näiden viestinvaihtojen myötä hahmotin oman skeittaukseni viimeisen tason: In order to reach the final level of skateboarding I have to invent at least 1 original trick that Todd Falcon hasn’t done yet. 

 

Temppukyselyjen yhteydessä kesäkuussa 2017 haastattelin Falconia skeittauksesta,  sen säännöistä ja niistä vapautumisesta. 

Pena: Todd Falcon, what is skateboarding?

Todd: In my definition It’s a combination of motions, poses or stances performed on a skateboard (with or without all accessories) while rolling (or not rolling) with 1, 2 or no hands or feet used in accordance with the ground, air or other object as desired by the skateboarder. My perception of being a true skateboarder is one who has no boundaries, no limitations and no rules, someone who understands skateboarding as an art. They skate for themselves. 

What kind of comments and reactions have you received from your style of skating? 

I've seen the highest of praise and of course the exact opposite as well, but I never paid any attention to the negative commentary. I don't have time for negativity. I have created everything in my life from 100% positive creative energy and I am honored at all of the truly sincere nice things people say. I have worked a lifetime to hear these words. Now that so many skaters around the world are doing my tricks and it appears to be catching on, the attitude has changed and there is far more support today. 

Has it been hard or lonely skating in your own level and style? 

No. I only skated for myself and for a very specific journey that has never been done before, so I stayed focused on the journey for 34 solid years so far. I always preferred to skate alone when inventing tricks because the level of focus I needed became ultimately greater than I ever dreamed, so it was easier inventing tricks with no distractions. 

To me it seems like you haven't gotten the respect and attention you deserve from the skate media or skate industry. Any thoughts on that? 

I think that mainstream skateboarding has always been about doing tricks that are widely done by the masses so that there is some sense of measurement of difficulty, community, etc. My skating went extremely far beyond all of the standard tricks and forced entire new balance, power, precision, timing, focus, ability and skill. These all new balances were mostly mocked and dismissed by the industry and mainstream because of the extreme technical difficulty and extreme dedication to land them. I KNEW my tricks were so advanced and futuristic that nobody would be doing these moves for a very long time. The first FalconPlant ever landed by another skater happened only a couple years ago. I invented it in 2001. My life goal is to be accepted by the mass industry as THE pro who represents what skateboarding is about today and should have been from the beginning. NO RULES, freedom of individuality and reaching the ultimate potential of your existence. 

Do you think your style of skateboarding and trick selection will be mainstream some day

I definitely hoped for my tricks to become the new standards when the world was ready for them. I am seeing so many skaters adopting my tricks now and it's amazing to see! I am seeing some of my root tricks being done by skaters everywhere around the world and it's almost daily that I am tagged in something that is either a direct trick I invented or a slightly new variation off of one. 

What do you think it takes for a trick to become popular?  

I have no idea really since I have always been creating my own levels. My guess would be a trick that the masses can grasp and one that is based off of standard balances that most skaters possess. 

We have thousands of different variations and possibilities but most of the skaters are stuck doing the same few tricks that are popular. What do you think about that? 

Skateboarding has always been that way and I never understood why. It has always been about rules and conformity which are both stifling and counterproductive. That was not for me so I ignored it. 

Skateboarding is thought to be free from rules but when we look at the mainstream skateboarding we find many rules. What do you think are the unwritten rules of skateboarding and how do they affect you? 

Skateboarding has always focused on landing everything with 2 feet on the board and not using hands for the most part. Those are massive limitations. Rules have never affected me in any way at all because there was never a situation where I had to follow any. 

Do you have any rules about your skateboarding when you're inventing new tricks? 

ZERO RULES at ALL TIMES. There have literally NEVER been any rules since I first started inventing new tricks. 

Todd, here's a video of a trick I did. It’s going to be in the next Tikari film. I’d like you to give it a name since you’ve been such a big inspiration to me.

Wow! That trick is KILLER! It looks like a variation of my "Raptor Ho-Ho" where you do a Ho-Ho lifting the board with feet around trucks. I did mine with a full extended hand-stand rather than using my head, but this is definitely a new variation: a 1/2 flip darkslide to Raptor-HoHo to sit flip. "Hangman" would be a cool name!

SKATEBOARD REVELATIONS - Journey to the final level - ORDER NOW HERE

Todd Falconin skeittausta löytyy hänen youtube-kanavaltaan osoitteesta www.youtube.com/user/falconskates

Keskustele Facebooksissa