Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Skedepsykoosi

26.06.2018 / Toimitus

Miltä tuntuu rikkoa skeittaamisen kirjoittamattomia sääntöjä? Samuli Hurtig avaa tuntemuksia suomiskeittauksen tunnetuimmasta tuuletuksesta. 


Skeittauksessa on lukematon määrä kirjoittamattomia sääntöjä. Lautaa ei saa kantaa trukista ja tiettyjä temppuja ei saa tehdä, jos et halua joutua skeittikiusatuksi.

Yksi selkeimmistä säännöistä on ollut, että tempun jälkeen ei saa liikaa tuulettaa onnistumisen merkiksi. Parin nyrkkifemman pitää riittää, ja jos kuvataan, niin taustalla ei huudella. Nykyään tunnelma on onneksi vapautuneempaa, mutta vielä 2000-luvun alussa skeittauksen kuvaaminen oli monelle vakavaa hommaa. Malli otettiin rapakon takaa, josta kopioitu TWS:n leffojen siloteltu äärislomojen tunnelma oli tavoitetila myös Helsingin kaduilla.

Skeittaus on kumminkin tunnelaji ja kun tunteet ovat pelissä, niin saattavat ne välillä roiskua myös laidan yli. Oli kyse sitten raivareista, joissa heitellään lautaa pitkin katuja tai pitkäksi kääntyneistä juhlista ländätyn tempun jälkeen.

Suomiskeittauksen legendaarisimpiin ländäyksen jälkeisiin tuuletuksiin kuuluu ehdottomasti Samuli Hurtigin fakie varial flip Ruoholahden S-Marketin kutosista Melodican Bird Songissa. Ländätyn tempun jälkeen Samuli oli kirjaimellisesti repiä paitansa ja tämä kaikki päätyi videoon.  Kaikki tuntuivat olevan fiiliksissä oikeasti Samulin tuuletuksista, mutta itse tempun tekijä ei varauksettomasti osannut tällöin nauttia kovasta matskusta. Skeittauksen kirjoittamattomien sääntöjen rikkominen harmitti, jopa sai tuntemaan häpeää esiintymisestä yhdessä sen ajan kovimmista kotimaisista skedeleffoista. Ajatus tällaisesta häpeästä saattaa tuntua vuonna

2017 absurdilta, mutta mitä Samuli ajatteli silloin ja miltä tilanne tuntuu jälkikäteen läpikäytynä? 

 

Samuli: Nate Jones Real to reelissä sai minut ihastumaan varial flippiin, tuohon aikanaan aliarvostettuun temppuun. Sittemmin trendikäs liike, jota nykyään nähdään usein suoritettavan muun muassa New Yorkin kaduilla.

Opin fakie varial flipin nopeasti ja se on itselle jostain syystä luontainen liike, ehkä johtuen lestadiolaisesta taustastani. Nimittäin ainakin pohjoisessa varial flippiä nimittäin kutsuttiin lesta flipiksi (toim. huom. termi taitaa juontaa juurensa Oulun suunnalta).

Muistan miettineeni mistä voisin hypätä ja kuvata fakie varial flipin. Jussba ehdotti Mikonkadun Beamhillissä käydyssä keskustelussa Ruohiksen kutosia. Idea oli hyvä ja kävimme tuumasta toimeen.

Mestoille tultiin kesäisenä päivänä Olli Oilingin, Peffin ja Mikko Seppäsen kanssa. Tein ensin portaista fakie ollien. Olli laittoi kameran valmiiksi ja Pef alkoi kuvata videolle. Aika pian sain ländättyä laudalle, mutta kaaduin wheel baitteihin monta kertaa. Yritin temppua varmaan 50 kertaa. Temppu oli täysin tehtävissä, mutta minulla ei ollut vain munaa ottaa sitä alle. Aloin väsyä ja kärsiä krampeista. Olli sanoi jossain vaiheessa, ettei jaksa enää montaa yritystä. Yhtäkkiä ländäsin tempun ja menin skedepsykoosiin.

Tuuletin kuin Salabanzi konsanaan, kädet nousivat kohti taivasta ja paitakin meinasi lähteä päältä. Seppäselle annoin pakkohalit, vaikka hän olisi itse varmasti tyytynyt femmoihin. Tajusin aika pian järjen juoksuni selvittyä, että tuuletukset menivät yli ja pahasti. Kysyin Peffiltä, että voiko tuulettelut leikata pois? Hän sanoi sen onnistuvan ja huokaisin helpotuksesta. Lopulta annoin matskun Timille (Valo) Melodican Bird Songiin. Sanoin, että on ehdottoman tärkeää, että psykoosiosio leikataan pois.

Timi lupasi hoitaa tämän. Noin kuukausi myöhemmin olin ravintolassa syömässä nykyisen vaimoni kanssa ensi-illan kanssa samaan aikaan. Kuulin jostain, että temppuni oli leffassa tuuletuksineen. Avauduin Elinalle (eli vaimolleni) asiasta oikein kunnolla. Olin oikeasti huonona ja häpeissäni. Mietin mitä jengi minusta ajattelee. Elina ei osannut asettua asemaani. Hän sanoi, että kai onnistumista voi tuulettaa. En jaksanut alkaa luennoimaan hänelle skedekulttuurin vaietuista säännöistä. Olin rikkonut niistä yhden pahimmista. Sitä halusi olla asetettujen standardien mukaisesti eleettömästi cool ja harmitti, kun tuuletus söi mielestäni tempun arvoa. Itsetuntoni ei tuohon aikaan ollut ihan korkeimmalla tasolla ja kyllä asia pyöri mielessäni paljonkin. Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä, joten prosessi tokenemiseen oli tästäkin tuttua. 

Nykyään asialle voin nauraa ja en toimintaani häpeä. Timi perusteli myöhemmin, ettei missään nimessä halunnut tahdostani huolimatta leikata tuuletusta pois, koska siinä näkyi niin vahvasti onnistumisen ilo. Ajattelen tänäkin päivänä, että temppu oli kova suoritus ja siihen aikaan harvinainen liike portaista suoritettuna. Nykyään mietin, miksi muut eivät tuulettelujeni kaltaisia ”virheitä” tee. Yksi selitys asialle oli varmasti se,  että olen hyvin spontaani tunneihminen. Tyyppiä ”ensin toiminta, sitten miettiminen”. 

 

Kuva: Samuli Hurtig, Fakie varialflip, Ruoholahti 2003

Photo: Olli Oilinki 

Keskustele Facebooksissa