Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Ian Waelder – Skeittauksen, muistin ja tilan suhteet

28.05.2018 / Joonas Pulkkinen

Valokuvataiteen museossa on vielä tämän viikon ajan mahdollisuus nähdä espanjalais-amerikkalaisen Ian Waelderin (s.1993) näyttely Who would be interested in an empty parking lot? Näyttely on osa Waelderin teossarjaa, jossa hän tutkii skeittauksen yhtäläisyyksiä yhteiskuntaan, taiteeseen ja arkkitehtuuriin sekä skeittauksen synnyttämiä poliittisia konnotaatioita. 


Näyttelyn pääpaino on skeittaajien potreteista koostuvassa Professional Portraits (A Chronology of Skateboarding) -työssä, jotka Waelder on kaapannut kuvakaappauksina. Tuloksena on ajatuksia herättävä kokemus skeittinörtin muistipelistä.

Ian Waelder – Skeittauksen, muistin ja tilan suhteet

“The noise, the traces and marks are the results of an activity that did not necessarily expect to produce them”. – Ian Waelder.

Valokuvataiteen museossa on vielä tämän viikon ajan mahdollisuus nähdä espanjalais-amerikkalaisen Ian Waelderin (s.1993) näyttely Who would be interested in an empty parking lot? Näyttely on osa Waelderin teossarjaa, jossa hän tutkii skeittauksen yhtäläisyyksiä yhteiskuntaan, taiteeseen ja arkkitehtuuriin sekä skeittauksen synnyttämiä poliittisia konnotaatioita. Näyttelyn pääpaino on skeittaajien potreteista koostuvassa Professional Portraits (A Chronology of Skateboarding) -työssä, jotka Waelder on kaapannut kuvakaappauksina. Tuloksena on ajatuksia herättävä kokemus skeittinörtin muistipelistä.

Waelderin tausta taiteen tekemiseen tulee hänen perheensä sekä yleisesti ”skeittiskenen” kautta. ” Muistan, kun olin töissä Stance Mallorca nimisessä skedekaupassa, missä meillä oli erillinen tila näyttelyille. Silloin pidin sitä jotenkin ihan normaalina juttuna, mutta nyt kun sitä miettii tarkemmin taiteen tekemisen näkökulmasta, niin on se aika erikoista, että skedekaupalla on oma erillinen tila näyttelyille. Jopa Ed Templetonilla oli näyttely siellä.”

 

 

Yksityiskohtia After a Hippie Jump -installaatiosta (2014). Näyttely Gallery L21 - Madrid, Spain (2014).

 

Taiteilijana Waelder on lähtökohdiltaan itseoppinut. Hän lopetti koulunkäynnin vuosi ennen kuin hänen olisi ollut mahdollista hakea yliopistoon opiskelemaan. ”En ollut myöskään kovinkaan vakuuttunut espanjalaisten yliopistojen taiteen maisteri-ohjelmista. Vaihtoehdot opiskella muualla olivat taas niin kalliita, että muuta vaihtoehtoja ei oikein ollut.” Viimeiset viisi vuotta Waelder on kartoittanut omaa osaamistaan pääasiassa omien taiteilijaystäviensä kautta. ”Lokakuusta lähtien olen kuitenkin opiskellut Städelschulessa Frankfurtissa Peter Fischlin johdolla. Taidekoulutus on Saksassa tosi laadukasta ja halpaa!” Fischli on nimenä keskeinen sveitsiläinen nykytaiteilija, joka yhdessä edesmenneen David Weissin kanssa loi 80- ja 90-luvulla loi pohjaa video- ja installaatiotaiteen keskenäisten suhteiden kehittymiselle. Kovan tason opetuksesta on siis kyse.

Waelderin näyttely sisältää potrettimaisia, kuvakaapattuja kuvia skeittileffoista esittäen skeittaajia neljältä eri vuosikymmeneltä. Näistä Waelder muodostaa koko seinän kollaasin Professional Portraits (A Chronology of Skateboarding). Kollaasi muistuttaa omalla tavallaan jokaisen skeittinörtin omaa muistipeliä. Valokuvataiteen museon näyttelytilassa on esille lisäksi vedos, All the times i´ve fallen since 2008 (2018) -äänityö sekä seinäprintti. ” Sen sarjan lähtökohtana oli vähän kuin laittaa koko skeittauksen historia yhteen seinään. Se alkoi, kun luin Raphael Zarkan erinomaista kirjaa On a Day with No Waves. A Chronicle of Skateboarding. 1799-2009. Sitä voin lämpimästi suositella jokaiselle skedenörtille, joka on myös kiinnostunut skeittauksen kulttuurisesta linkittymisestä arkkitehturiin, yhteiskuntaan ja taiteeseen. Iain Bordenin Skateboarding, Space and the City: Architecture and the Body on myös pakkolistalla ja siitä oli Zarkallekin paljon hyötyä, kuten hän kirjassaan toteaa. “

 

Professional Portrais ( A Chronicle of Skateboarding), 2016 - 2018. 76 tulostetta luonnospaperille. 21 x 28 cm kappale. Valokuvataiteen museo, Helsinki (2018).

Zarkan kirjaa lukiessa Waelder kiinnitti huomionsa miten Zarka nosti esiin kronologisesti tunnettujen skeittajien syntymiä. “ 1969 on esimerkiksi Natas Kaupaksen syntymävuosi. Ja myöhemmin kirjan jatkuessa huomaamme Kaupaksen tekevän jotain, mikä muuttaa ikuisesti sen miten me ymmärrämme arkitehtuurin ja skeittauksen. Syy tälle sarjalle ja eri skeittaajien potrettien keräämiselle on ollut valita eri skeittaajia, jotka ovat innoittaneet minua henkilökohtaisesti tai vaikuttaneet skeittauksen historiaan.” Potretit on kaapattu eri leffoista, jotka Waleder on uudelleen rajannut korostaen henkilöiden kasvot. Potretit hän on vedostanut monochrome laser tulostimella 90 grammaiselle luonnospaperille. Kronologista jatkumoa kollaasi ei sinänsä muodosta. “ Mua kiinnostaa miten potrerit linkittyvät historiallisesti toisiinsa sekä miten ne potretit on itsessään esitetty. Toisella puolella on nuori Guy Mariano, jota on inspiroinut Mark Gonzales, Mariano on taas vaikuttanut nuorempaan sukupolveen kuten Anthony Pappalardoon, Marisa dal Santokseen tai Omar Salazariin. Joku voisi helposti nähdä yhtymäkohtia musiikin tai taiteen historiaan. Työ on sekoitus eri sukupolvia, jotka ovat kasvoineen linkittyneet erään kulttuurin historiaan, joka on jättänyt vuosikymmenet jälkensä katukuvaan eri puolilla maailmaan.”

Mediumina valokuvan kanssa Waelder on työskennellyt pisimpään. ” Halusin aina olla klassinen Magmum-tyylinen kuvaaja. Aloitin hyvin varhain auttamalla isääni kuvauksissa, kun hän toimi ajoittain mainoskuvaajana. Hän opetti minulle perusteet, kuinka käyttää kameraa ja ymmärtää valaistusta.” Waelder kuvasi alkuun omia projektejaan, matkasi kameran kanssa tai kuvasi aiheita vain kaduilla. Jossain vaiheessa hänellä tuli kokemus siitä, että ei voi enää kehittyä tällä tavoin ja hän alkoi perehtyä enemmän taiteen yleisiin kysymyksiin. ” Siitä saakka olen työskennellyt asioiden kanssa, jotka tuntuvat itsestäni mukavalta, kuten veistämisen, teksti, äänen ja kankaan. Se kaikki tapahtui, kun aloin ymmärtämään omat vedostamani kuvat toisena pintana, materiaalina ja veistoksena. Kaikki muu tuli sitä kautta. “

Skeittaamisen Waelder aloitti muistikuviensa mukaan viimeistään vuonna 2004. Aikaisemmin hän oli harrastanut esimerkiksi karatea ja ollut jalkapallomaalivahti. ” Pelasin fudista paljon ja voisin sanoa, että olin melko hyvä siinä, mutta sitten kuin aloitin skeittaa, niin ei sille oikein mikään vetänyt vertoja, niin kuin Sinéad O’Connor laulaa. Lopetin fudiksen ja mun valmentaja tuli vielä koulun pihallekin pyytelemään jatkamaan harrastamista, mutta mä pyhitin kaiken aikani skeittaukselle.” Skeittauksen kautta Waelder löysi parhaimmat ystävänsä ja oli jonkin aikaan Switch People skate shop -ketjun sponsoroima skeittaaja ketjun Palman kaupassa. ” Tapasin Charlie Guerreron ja joitain niiden tiimin vetäjiä siellä, kun olin skeitannut muutama vuotta ja ne kysyivät mua vetämään niille. Ne oli mulle kultavuosia, koska sain tavaraa mun suosikkiskeittibrändeiltä kuten Girl, Chocolate tai Antihero ja Deklinen kenkiä. Kun Charlie päätti laittaa Palman kaupan kiinni vedin vielä kansalliselle tiimille Madridissa, tein joitain reissuja ja esiinnyin joissain lehdissäkin. ” Waelder alkoi kuitenkin ottamaan liikaa paineita kuvien ja videomateriaalin kuvaamisesta sekä sponsoroituun skeittaukseen liittyvästä sosiaalisesta kilpailusta. ” Mun oma hetkeni kansallisessa mediassa oli siten aika lyhyt. Se oli aikaa, kun aloin enemmän panostamaan taiteeseen, enkä skeitannut niin paljoa. ” Skeittamista Waelder ei ole kuitenkaan jättänyt. ” Mä tarvitsen sitä. Oli aika, kun skeittasin vain koska ihmiset odottivat multa sitä ja otin paineita siitä. Myös itsessään siitä kelasta, että jos ei skeittaa joka päivä ei ole mikään oikea skeittaaja. Mutta kyllä mä nautin siitä nykyään ihan yhtä paljon, kun aloitin.”

Who would be interested in an empty parking lot? -näyttelyn yleisnäkymä. Valokuvataiteen museo, Helsinki (2018).

Waelderin näyttelyä voi lähestyä myös näkökulmasta, miten videokuvaukseen ja televisioon liittyvä teknologia on kehittynyt eri vuosikymmenien aikana. ”Ehdottomasti ja miten se vaikuttaa muistiin. Olin niin innoissani avajaisissa, kun ihmiset kysyivät, että hei eikö toi kuva ole klipistä, kun Eniz Fasliov tekee fs bluntsliden Parisiissa. Yes! Sama kokemus on mahdollista myös muiden kuvien kohdalla. Ne tavallaan heräävät eloon, kun ihmiset tunnistavat alkuperäisen yhteyden. Ja se lisää kiinnostavan tason ympäristöön, miten me tunnistamme erilaisia paikkoja ympäri maailmaa pelkästään istumalla penkillä. Penkiltä tavoitetaan eri paikkoja ja se todellinen on jossain Santa Monicassa tai San Franciscossa. Me ei olla ehkä koskaan käyty siellä, mutta ollaan katseltu sitä jokaisessa videossa yli 10 vuoden ajan.”
Teknologinen kehitys on muuttanut myös kuvan esittämisen nopeutta. Harva jaksaa nähdä vaivaa vuosia kestäviin videoprojekteihin. Monella on tarve laittaa kuva kuvatusta tempustaan heti verkon mahdollistamiin yhteisöpalveluihin. “Muutos on ollut välttämätön. Asiat kiihtyvät jokaisella kentällä, myös taiteessa, jonka takia moni haluaa näyttää kaiken mahdollisimman nopeasti siirtyäkseen uuteen asiaan. En näe, että moni ländää fs flipin 15 rappusen portaista kauan työstetyssä ja hyvin tehdyssä leffassa. Sen sijaan moni haluaa laittaa klipin Instagramiin ja saada hypeä muutaman päivän, joka hukkuu hashtagättyjen skedeklippien mereen. Ehkä joku tekee yhden pidemmän klipin parhaista klipeistä muutaman kuukauden sisältä. Mä en ajattele, että se on huono asia, mä näen sen vaan hyvin erilaisena ja eri tavalla hyvänä juttuna. Ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia näyttää, mitä he tekevät pienessä maailman yhteisössä, mutta se tekee monen riippuvaiseksi näyttämään sitä myös koko ajan. ” Waelder nostaa, että monet isot skeittifirmat tekevät myös megaluokan Hollywood-tason tuotantoja, joissa skeittaus näyttämää lähes fiktioelokuvalta. ” Bones Brigage teki näitä leffoja, sekä tietysti Ty Evansin ja Spike Jonzen kaltaiset nerot esimerkiksi Yeah Rightin näkymättömillä rampeilla. Jonze on aina ollut edellä aikaansa. On aina virkistävää nähdä, miten hän kääntyy sen suhteen, mitä on oppinut kaupallisessa elokuvauksessa sekä skeittileffojen tekemisessä suuntaan ja toiseen. Mutta toisaalta kaikki voivat taas ostaa aina halvan dronen ja tehdä Pretty Sweetin kaltaisen intron. Laitteistoon liittyvät muutokset ovat enemmän demokratisoituneita ja se on hieno asia.”

Wall ride drawings. (2015). The noise, the traces and the Marks -näyttelystä LOCAL Arte Contemporáneo, Santiago de Chile (2015)

Vaikka skeittaus on selkeästi ja näkyvästi läsnä Waelderin taiteessa, ei skeittauksen esittäminen sellaisenaan ole hänen taiteellisen intentionsa tarkoitus. ” Skeittaus yleisesti on mulle tavallaan tekosyy. Tapa selittää itselleni erilaisia näkökulmia ja saada ihmiset ymmärtämään omia lähtökohtiani. Siksi olen aina ollut esimerkiksi kiinnostunut liasta tai jäljistä seinissä. Varmasti moni asia tulee mun omista kokemuksista skeittaajana sekä musiikista, mitä on tullut kuunneltua. Senkin lähtökohta on monien skedeleffojen soundtrackeille. Sen sijaan, että rakentaisin taiteellisin näkökulmani siihen mitä tulee katsoa, luulen, että olen kiinnostunut kysymyksestä, että miksi olen itse kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin. ” Waelder näkee skeittauksen ja taiteen välillä  yhtymäkohtia performatiivisuudessa sekä asioiden nimeämisessä. Paikkojen ja asioiden merkityiksissä, joilla ei ole selkeä paikkaa yhteiskunnassa. ” Vähän kuin joku urbaani huonekalu tai tietyt paikat, jotka ovat itsessään hyödyttömiä, joiden ainoa funktio on, että voimme käyttää päivämme siellä skedeten ja antamalla siten oman luentomme liittyen tilaan, sekä tilasta löytyviin objekteihin. Siihen liittyy totta kai paljon myös politiikkaa. Se on vain yksi näkökulma, mutta ehkä itselleni läheisin.”

Ian Waelder, All the times I've fallen since 2008, ääniteoksen verkkoversio (2018).

https://soundcloud.com/user-56477836/all-the-times-ive-fallen-since-2008-2019/s-IH5aJ

Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Ian Waelderin kotiarkisto

Waelderin näyttely Who would be interested in an empty parking lot? auki sunnuntaihin 3.6. asti Valokuvataiteen museon Projekti-tilassa. Näyttelyyn sunnuntaihin asti vapaa pääsy. Info:

https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/who-would-be-interested-empty-parking-lot

Keskustele Facebooksissa