Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Joni Laurinen (Hu 2/17)

18.04.2018 / Toimitus

Joni Laurisen uusi partti ja samassa paketissa lehdessä 2/17 julkaistu haastattelu. 


Jonin checkout oli lehdessä 4/2013. Sittemmin Laurinen on muuttanut Raumalta Turkuun ja viettää juttua kirjoittaessa kesälomaa. Laurinen on päättänyt käyttää siitä huomattavan osan kuvatakseen Helsingissä matskua. Sitä on kertynytkin, tarkoitus ei ole tosin täysin selvillä. Laurisen onneksi haastattelu ajoittuu kenties kesän sateisimmalle päivälle. Jonin ja Meloksen kanssa pohdimme cafe Kardemummassa Varsinais-Suomen olemusta ja kysymyksiä skeittauksen hahmottamisesta. 

Teksti: Joonas Pulkkinen, Arttu Melos   Kuvat: Olli-Pekka Hopia, Aleksi Fräki

Frontside Bluntslide Kampissa. Kuva: Olli-Pekka Hopia

Pulkkinen: Kenen luona sä oot bunkannut täällä Stadissa?

Joni Laurinen: Voutilaisen Valtterin, asuu tossa kulman takana. Se taitaa olla Lohjalta kotoisin. 

P: Ja kenen kanssa sä otat photoja?

J: Olli-Pekan kanssa tai sitten Fräkin kanssa tulee enimmäkseen otettua.

Melos: Aleksi on kyllä paras.

P: Ja mitä kautta te tunnette?

J: Mehän ollaan asuttu ihan skidinä samoilla nurkilla. Ollaan samanikäisiä eli 90:siä. 

P: Ai niin säkään et ole Melos alun perin Turusta.

M: Joo. Uudestakaupungista oon alun perin. Jonihan ei ole sieltä, vaan Kalannista vierestä.

J: Mä olen syntynyt Uudessakaupungissa, mutta asuin pitkään Kalannissa. Pieni kylä siinä vieressä.

P: Itse asiassa kysyin taannoin, millainen kaupunki se on ja tuli mielikuva, että se on kaupunkirakenteeltaan tosi typistetty. Ruotsin ajan kauppala, jossa ei juuri muuta ole kuin se tori.

M: On siellä varmaan 25 000 ihmistä. [noin 16 000 toim.huom]. Tosi kiva ja kaunis kaupunki kesällä hengailla. En tiedä onko se kuitenkaan ihmiselle mikään paras paikka kasvaa. 

J: Kyllä siellä varmaan kasvaa. Mutta jos haluaa tehdä jotain muuta, kuin hitsata tai ryyppää, niin kannattaa miettiä jotain muuta. Kiva kesäkaupunki.

P: Kun menee Turun torille 00.00-aikaan viikonloppuna, niin saa kyllä aika hyvin kuvaa niistä Varsinais-Suomen pienemmistä paikoista.

M: Jep. Perus mopoautoa aika paljon liikenteessä.

P: Onko se mopoauto se, joka määrittää sitä varsinais-suomalaisuutta? Robinillakin on mopoauto.

J: Paha kysymys, kun en ite ole ollut koskaan noissa hommissa mukana.

M: Nippelitietona, että Uudessakaupungissa on pidetty myös mopopautojen kiihdytyskilpailut.

P: Sä olet Joni asunut Raumalla ainakin, olitko sä asunut myös Porissa?

J: En, mutta Raumalla kyllä. Lapsuuteni olen asunut Ukissa ja Kalannissa. Sitten menin kouluun Raumalle, vähän skeittauksen perässä. Mulla oli kavereita siellä valmiiksi, niin oli helppo mennä. Valmistuin ammattikoulusta lvi-asentajaksi viidessä vuodessa. Opiskelin ensin kirjapainoa, mutta droppasin sen vuoden jälkeen. Tuntui, että ei ollut kovin järkevä valinta työllistymisen kannalta. 

M: Mehän käytiin paljon Uudestakaupungista Rauman hallilla skeittaamassa. Se varmaan osittain vaikutti, että tunsit jengiä sieltä?

J: Joo te kävitte pikkupoikina aika paljon. Kyllä se silleen.

Varial Heelflip Turussa. Kuva: Aleksi Fräki 

P: Oliks Cubea siihen aikaan?

M: Oli oli. Mutta Raumalle oli vaan puoli tuntia matkaa. Turkuun oli tunti. Kyllä sielläkin tuli käytyä. Sitten tuli Uuteenkaupunkiin halli. Säkin kävit siellä aika paljon.

J: Joo, se oli vähän kuin toinen koti. Kun koulussa oli jotain TET-viikkoja, niin tuli mentyä sinne duuniin. Muistan joskus jopa nukkuneeni hallilla pari päivää, kun on ollut vaan siitä niin fiiliksissä.

M: Hallia ei ole enää. Jengi meni pelaa jotain golffia myöhemmin sinne.

J: Niin, mitä sille tapahtui? Vai oliko se, että kukaan vaan ei enää käynyt siellä?

M: Eka siellä ei ollut valvojia ja tuli  joku pieni ongelma, perus alkoholin käyttö ja konflikti. Ei ollut ketään, joka pyörittäisi sitä, niin kaupunki kypsyi. Sitten joku paikallinen moottoripyöräkerho, niin sen jäseniä tuli pitää sitä kaksi iltaa viikossa.  Kaks tuntia. Ihan sairasta. Kaks talvea putkeen pääsi skeittaa neljä tuntia viikossa. Sitten mä aloin käymäänkin Turussa enemmän. 

P: Rauma – Uusikaupunki – Turku. Erot? Plussat ja miinukset.

J: En tiedä, kyllä Turku on viihtynyt nyt muutaman vuoden hyvin skeittauksen puolesta. Nyt siellä on hyvä jengi, toi Dimsum-porukka, Raumalla skeittasi tosi paljon yksin.

P: Musta tuntuu 88- syntyneenä, että meidän ikäisiä ei tunnu sieltä päin tulevan ollenkaan.

J: Joo ei kyllä. Salon veljekset oli siellä, mutta kun ne lähti, niin ei siellä oikein ketään ole ollut. 

M: Rauma on siitä mielenkiintoinen paikka, että musta tuntuu, että ne jätkät skeittas aina sitä hallia. Kesät-talvet, ne ei käynyt ulkonakaan skeittaa. Paitsi vasta sitten kun sä muutit sinne.

J: Joo me käytiin Halmisen Mikon kanssa, joka on nykyäänkin mun kämppis. Mutta muuten hallin lisäksi jengi tosiaan skeittasi ulkoparkkia.

P: Onko siellä spotteja? Maauimala nyt tietty?

J: Joo, mutta ei siellä oikein muita ole mitä muualta tuleville suosittelisi. Ainut vähän erikoisempi. Sitten on lähinnä parkkipaikkoja ja nurtsigapeja. Aika hedelmätöntä aluetta rullalautailulle. 

P: Turussahan on ihan hyvä tilanne Helsinkiinkin verrattuna.

J: Joo, en näe kauheasti mitään syytä vähän aikaan muuttaa muualle, jos se meininki pysyy näin hyvänä. Hyvä remmi minkä kanssa lähteä skeittaamaan ja halli on vitun hyvä.

P: Kenen kanssa sä käyt kuvailee Turussa?

J: Turussa on just toi Dimsum-porukka. Siihen kuuluu muun muassa Silvennoisen Miro, Halosen Miro, Torvisen Jere, Ahosen Eemi. Kundeja, jotka on muuttanut Savonlinnasta ja Mikkelistä. Halonen taitaa olla Lohjalta? En muista tarkemmin. Siitä on muodostunut sellainen porukka pikkuhiljaa, joiden kanssa käy rullaamassa. Kaikilla niistä on omia videoprojekteja.

M: Se Dimsum kyllä nosti Turun meininkiä tosi paljon. Mä muutin osittain Helsinkiin sen takia, että jossain vaiheessa spottimeininki oli niin kuollut. Jengi ei vaan käynyt spoteilla kuvailee, aina sai mennä Pojun tai Kiiskilän kanssa kahdestaan. Matias Törnen ja Heikkisen Antin kanssa tuli kanssa käytyä paljon. Sitten kun muutti, niin meni vuosi tai pari, se oli ihan eri meininki. 

P: Muutenkin näyttää, että meno on kova siellä täällä hetkellä. Usea hyvän oloinen porukka siellä.

M: Useita porukoita, mutta kuitenkin jengi on aika yhdessä. Porukat ei ole enää niin erikseen kuin aikaisemmin. Matiaksen kanssa tuli käytyä skedee ja sitten oli naantalilaisten porukka.

P: Millainen paikka Naantali on?

M: Siellä paistaa aina aurinko!

J: En oo kauheasti käynyt, ei pitäisi kauheasti mitään spotteja ainakaan olla. Joku parkki siellä on.

M: On siellä se sillan alus spotti. Ja Karvetin koulun himo hänkkä-spotti! 

P: Muumimaan heitto.

M: Joo, mut sielläkään ei ole päässyt käymään. Fräkin joku flippi jossain leffas. 

P: Oliks se niin, että Salon Juhani bonggasi sut Raumalla Laminalle?

J: Joo, se taisi olla 2012 talvena. Siellä oli kisat ja tuli paljon jengiä Tampereelta ja Stadista. 

M: Oliko se just se kerta, kun Juhku vei meidät Onnelaan ja sen mökille sieltä?

J: Haha, mä en tainnut olla mukana.

M: Se oli ihan sairas reissu. Norro ja noi oli kanssa silloin Raumalla.

J: Oli se sama viikonloppu. Leivo ja Juhku kysyi haluaisinko vetää Laminalle. Jotain pientä säätöä oli ollut sitä ennen. Oli aika helppo vastata. Polvet oli vähän vetelänä, kun junnulle, joka on Uudestakaupungista, niin Salon veljekset oli raumalaisina aina ollut sellaisia, joita katsoi ylöspäin.

Nollie Flip Turussa. Kuva: Aleksi Fräki 

P: Ja homma toimii Laminan kanssa edelleen?

J: Todella hyvin. Vähän liiankin hyvin. Ei mitään valittamista.

P: Ketkä on Rauman kovimmat vetäjät?

J: Ei siellä ole oikein ketään. Salon veljekset joo, mutta Juhkukin taitaa asua nykyään taas Stadissa. Jounia ei ole sitten vähään aikaan näkynytkään.

P: Entä Turun kovimmat?

J: Siellä on kyllä paljon. Just Dimsum-tyypit. Esimerkiksi Eemi Ahonen. Tykkään kattoa sen kruisailua, sillä on hyvä flow koko ajan. 

M: Carli. Erittäin kova. Sekin taitaa olla alun perin Naantalista. Ja sit Poju.

J: Ja sit Elmosta voisi puhua paljonkin. Elmo Laiho, vähän päälle parikymmentä. Erikoisvalintoja, jotain no-complyja joistain capeista.

M: Se teki kurbiin fiftari late bodyflipin, kun oltiin Latviassa skedeemässä.

J: Se ei pelkää oikein mitään. Sillä on aika iso reikä päässä, kun se pystyy hyppimään niin huolettomasti. Jonkun pitäisi heittää kyllä dekkejä sille.

P: Miten, mistä sulla into tippumiseen tulee? On yleisesti tiedossa, että Reynolds on sun idoli.

J: Just toi Nummelinin Juho Naantalista kyllä jaksaa heittää tota Reynolds-läppää. Enkä sitä kiellä, kyllä Reynoldsia oon aina fiilistellyt. Mut fiiliksiä tippua? Se on ollut vähän aina tapa skeitata, en ole sitä mitenkään tietoisesti valinnut. Tykkään skeitata kaikkea muutakin, se on vaan yks juttu.

M: Itellä oli ainakin yks tietty aikakausi just siellä hallilla, että tippuminen ja hänkät oli se juttu. Hänkät ja portaat. Piti osata se flippi frontti slaidi. Oli Flipin leffat ja Zeron leffat ja niin edelleen.

J: Ehkä vähän osu skeittauksessa sellaiseen aikakauteen, että oli se hammertime-meininki. Nahkatakit, sukkahousut ja pillifarkut. Sitten ehkä lähtenyt huomaamattaan sellainen haippi päälle. 

P: Aika harva meidän ikäisistä tosin enää tippuu.

J: Kyllä se vaikeammaksi käy iän myötä.

M: Sattuu niin maan saatanasti. Tai ei satu vaan palautuminen kestää pidempään. Jos hyppää ja menee yli 20:tä yritystä niin tietää, että on aika vitun nipussa seuraavana päivänä. 

J: Jep. Kyllä siihen vähän tottuukin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. 

P: Pystyykö sitä muuten jeesaa? Harrastatko sä esimerkiksi muuta liikuntaa? 

J: En oikeastaan. Nyt lähiaikoina jotain voimapyörää ja tasapainolautaa olen pyöritellyt. Mulla nilkat on tollaset, että ne pyörii miten sattuu. Yritän vahvistaa niitä sitä kautta. 

M: Jalat jäähän ja tiikeribalsamia magnesiumilla. Venyttelee jos muistaa.

J: Sitä pitäisi tehdä. Viime reissulla Helsingissä skeittasin yhden päivän ja heräsin seuraavana päivänä, niin mulla oli kroppa täysin lukossa. En pystynyt hyppäämään flatilläkään. Kun yritti flattitemppua meni kipupiikki koko kropan läpi. Kävin terveystalolla ja ne antoi jotain kipulääkettä ja sanoi, että menee ohi ajan kanssa. Seuraavana aamuna kävin hierojalla. Se sanoi, että mulla on niskasta perseeseen koko runko ukossa. Oli vähän outoa, koska ei ollut koskaan ollut mitään sellaista. Tuli olo, että ehkä vois aloittaa sen venyttelyn. 

P: Hommaa sellainen selkärulla.

M: Niin sellainen foam roller.

J: Meillä olis kyllä kämpillä sellainen, mutta sillä on niin kivuliasta…

M: Mut kun sillä tekee vähän aikaa, niin kyllä siihen tottuu. Mulla oli foam roller- aikakausi, kun asuin Aapon kanssa. Sitten se kyllä jäi.

J: Mulla meni pari viikkoa ton reissun jälkeen, että venyttelin ensin viikon joka päivä. Tokan viikon venyttelin joka toinen päivä. Nyt taas venyttelee kerran viikossa. Heti rupee luistelee.

P: Mieluummin rulla kuin piikkimatto. Vittu se sattuu. Pistää veren kiertämään, mutta tottumiseen menee hetki.

J: Oon kyllä ite kuullut kanssa hyvää, pitäs pistää testiin joskus.

P: Jos Reynolds ja Flipin jätkät on ollut innoittajina, niin ketä nykyään tulee fiilisteltyä?

J: Varmaa aika samoja tyyppejä kuin silloin. Just noi vanhat jätkät, vaikka Mariano. Pirun siisti kattoo niiden skeittaavan vielä hyvällä haipilla. Kyllä uusistakin löytyy, joku Miles Silvas. 

M: Se on kyllä paha, hyvin nykyaikainen meininki. Switch bänä smitit ja vitun hieno staili.

P: Spekutettiin toimituksessa ennen haastista, että Laurinen osaa skeittaa, mutta osaako se skeittaa kaaria? Sitten näin videon, jossa oli talven Cube-matskut. Kyllä sekin näytti jotenkin sujuvan.

J:. Kyllähän sitä jonkin verran osaa, mutta jos menee oikeaan puuliin tai vertille, niin kyllä on kuin kala kuivalla maalla. 

P: Oon miettinyt viime aikoina skeittaamisen hahmottamista. Kurbiskeittauksessa se on kaksiulotteista miettiä liikerataa, mutta kun viet sen kaariin, niin tulee ihan uusia avaruuden tasoja.

M: Joo. Mut kaarethan on tavallaan kurbeja. Ne on isoja slappyja. Jos sä teet bakki smitin kaareen, niin se on tavallaan ihan sama asia tehdä se kurbiin. Sun pitää oppia vaan miten sä meet siihen. 

J: Kyl jotain kaaritemppuja pystyy lähestyy kuin kurbitemppuja. Jotain fronasmittejä ollas aina ennen sisään. Nyt on oppinut ajamaan niihin. Joku bs nosepickki, siihen on kiva ihan vähän hypätä.

P: Miten sitten, oon aina miettinyt sitä ollie gamea kaaressa niin miten te hahmotatte sitä avaruutta?

J: Mä en hahmota.

M: Osaan tarpeeksi hypätä koparin yli kaaressa frontsidena ja backsidena, mutta jos on verttikaari ja pitäisi tehdä bäkki airi scuuppaamalla, niin sitä ei kyllä vieläkään hahmota. Jotain todella ujoja fs aireja, mutta se on eri maailma. Pitäisi vaan testata, se näyttää ihan helvetin yksinkertaiselle.

Switch flip. Kuva: Olli-Pekka Hopia

P: Mä oon miettinyt, että meneekö se vaan vauhdilla ja ajamalla yli?

M: Joo. Näyttää vaan, että se pitäisi scuuppaa ja ländää. Varsinkin jos kaari on pystyssä, sitä mä oon nyt koittanut. Todella yksinkertaisen näköistä, pitäisi vaan hyväksyä. Ja syödä ehkä vähän paskaa. Oon kattonut monta kertaa kun Willis tekee maailman helpoimman näkösiä bs aireja.

J: Jotenkin näin mäkin sen näkisin. Mä en tiedä vaan mistä aloittaisi. Juhku koitti opettaa, että älä ollaa, vaan anna koparin heittää. En tajunnut silloin, enkä tajua vieläkään.

P: Kai se riippuu kaarestakin. Oon kanssa miettinyt, sori spekulaatio, että flipit ja tollaset, kun kattoo Pennyn skeittaustakin. Että onko se joku illuusio, että ne ylittää koparin? Kun ne lähtee olliesta, vaikka ne ei totuudessa ees menisi?

M: Ne lähtee kyllä olliesta. Se poppaa ne niin huolella, että ne menee koparin yli. Minirampissahan se vetää aika paljon, heittänyt vertissäkin varmasti sairaita juttuja. Mutta se tekee ollien ja flipin. Pystysuorassa kaaressa, et sä siinä ollaa. Meet muuten flätille. Scuuppaat vaan ja meet ylös. 

P: Miten pitkät grindit? Onnistuuko ne kaaressa?

J: Kyllä mä varmaan jotain fiftareita ja pivotteja saan. Frontti smitti, sitä pystyy liuttelee hetken. 

P: Miten se Cuben keskihärveli,  miten sä saat siihen pyöreään putkeen grindit niin hyvin lukkoon?

J: Reileissä ei ole mitään ylimääräistä. Kaaressa ottaa renkaat kiinni hyllylle tai putkeen. Kun saat reiliin grindin lukittua pystyt olee pitkään mukana. Olen kanssa aina skeitannut aika paljon flättiparrua.

M: Se on kyllä totta. Joku bäkki smitti tai feeble, se etutrukki vaan roikkuu siinä tyhjän päällä. Jos sulla on paino oikein, niin se vaan menee siinä.

P: Mutta joku 5-0 on jo aika hankala.

M: Siihenkin tarvii vaan munaa hypätä, niin se menee. Jätkä osaakin kyllä sen aika hyvin.

J: Joo, mutta en ole kyllä hetkeen tehnyt sitä mihinkään.

P: Mikä muu on hankalaa skeitata?

J: Manualit. Ne ja kaaret. Oikeat streetti-hänkät. Ne on aika pelottavia, vaikka niitä haluaa skeitata.

P: Mikä manuaaleissa on hankalaa?

J: Ei vaan pysy kahdella renkaalla. Samoin joku flip in, flip out. Se on tuntien taistelu, jos haluaa saada jonkun tollasen päälle. Ei ole oikein koskaan skeitannut noita. Pitää olla hyvä päivä.

P: Sä tykkäät kuitenkin skeitata vissiin aika paljon kurbia?

J: Joo jossain vaiheessa tuli opeteltua perus nosegrindit ja muut, nyt ehkä vähän unohtanut osan. Ssaa sitä paljon enemmän mitä muutama vuosi sitten. On se hauskaa, pystyy louhia tosi helposti uusia juttuja. Se UJP:n kurbi on tosi hyvä, vaikka vähän raffi. 

P: Mitä sä haluaisti oppia?

J: Varmaan niitä kaaria. Mutta en mä oikein enää mieti skeittausta silleen, niin kuin ehkä pienempänä, että haluaisi tai pitäisi oppia. Tajuaa vaan, jos on tajutakseen.

P: Sitäkin olen miettinyt miten se oppiminen prosessina skeittauksessa tapahtuu.

M: Olin Turusen Jessen kanssa eilen Wammassa skeittaa sitä patukkaa. Tein nollie frona slaidin siihen pikku patukkaan. Jesse kysyi oonko tehnyt koskaan sitä feikkiin, ja en kyllä ollut. Pystyin tekemään sen fakieen sitten jollain kolmannella yrityksellä. Ei vaan ollut tajunnut yrittää. 

J: Niin se vaatii välillä ehkä, että joku muu heittää jonkun idean.

M: Välillä nähnyt jotain sairaita unia ja oppinut sitä myöten.

J: Mä opin flippi bäkkilipin reiliin silleen. Pari vuotta sitten näin unen ja tajusin miten potkaista flippi reiliin, että se menee yli.

P: Marc Johnssonhan puhuu tosta just jossain Hot Chocolatessa. Että minkä tahansa tempun pystyy kelaamaan, niin sen pystyy tekee todennäköisesti.

J: Varmaan toimii sille ihan hyvin. Mutta, jos mä lähtisin tässä pari päivää prosessoimaan sitä bäkki airii kaaressa, niin ei se varmaan siltikään menisi.

P: Mut on se niin sairasta, kun on vasta ite lähiaikoina tajunnut mikä merkitys sillä ajatustyöllä on.

J: Todellakin. Etenkin jos menee spoteille kuvaamaan. Sitä alkaa tekee aika kauan, ennen kuin menee kuvaa.

P: Mullen on varmaan ääriesimerkki siitä, että kuinka paljon ja miten kelaa skedeystä. Kaikki ne temput on kuitenkin tullut sen päästä, niin on aika sairas miettiä, mitä sen päässä liikkuu.

J: Siitähän oli se joku dokumenttipätkä, että se sai skedee vaan tietyn määrän päivässä autotallissa. 

P: Siinä Bones Brigade-dokkarissa on kanssa juttua, että se katoaa jollain tourilla, kun ei ole saanut skeitata sitä tiettyä määrää päivässä. Sitten se löytyy joltain parkkipaikalta tekemässä casperia ja primoa. Ehkä se on autossa vaan oivaltanut jotain ja ollut, että pakko mennä.

M: Youtubessa on ihan sairas clippi siitä jossain talkshowssa. Se tulee sinne, vetää fingerflipin. Sitten se vetää jonkun ihan sairaan primocasper-kombon, joka kestää neljä minuuttia. Kaikki päälle.

P: Mutta tosta aiemmasta, niin fakieen tekeminen on kyllä skedeyksessä tosi aliarvostettua. Peruksen tyypit kuten Turusen Jesse on hyviä esimerkkejä siitä, miten se juttu muuttuu, kun tekee fakieen. Ja, että ne on tarkoituksella valittuja, aina kovempi juttu silleen.

M: Mulla jos teen flippi bäkkiteiliä ja koittaa päästä oikein päin, niin se kääntyy aika usein feikkiin. 

J: Aika usein huomaa, että crooksi kääntyy feikkiin. Vähän kuin laiskottelisi siinä päällä. Mutta ei se musta huono hommakaan ole. Mutta se just, että päätätkö sä mennä sinne vai et.

M: Niin just esimerkiksi crooksi poppi feikkiin on tosi hieno.

J: Etenkin jos poppaa silleen kuin Welsh noseslidesta.

P: Meillä oli Porvoosta yksi tyyppi, joka meidän ikäisistä oppi crooksia pitkällä liulla ensimmäisenä. Se ei päässyt pois siitä, niin se tuli popparilla keskeltä ulos. Näin sen joku kymmenen vuotta sitten viimeksi. Silloin se oli samoilla silmillä liikenteessä ja selitti, kuinka se on kelannut skeittausta ja tullut tulokseen, että ei olekaan regu vaan goofy. Kymmenen vuoden skeittauksen jälkeen. Se teki bs hiilin ekalla ja totesi, että kato switch bs heeli. Ei kannata sitä skeittausta liikaa miettiä. Se kyllä skeittasi tosi hyvin switchistä, teki nollie inward heelejä ja nollie bs flippejä portaista. Ja switch flippi oli siisti. Suorat flipit oli yhtä hyvät kumminkin päin. 

M: Se on kyllä musta siistiä, että switch näyttää switchille ja normi normille skedeyksessä. Jos näyttää liian normille switch, niin ei se näytä enää niin hyvälle.

J: Pieni hiomaton timantti on kyllä hyvä. Mä oon yrittänyt selittää joillekin, jotka ei skedee, että skeittaaminen väärin päin olisi kuin kirjoittaisi väärällä kädellä, mutta en tiedä sitten.

Smith Grind. Photo: Olli-Pekka Hopia

P: Mitens tulevaisuuden suunnitelmia muuten?

J: En kyllä tiedä. Varmaan pikkuhiljaa on pakko palata töihin, kun kesäloma alkaa olemaan lopussa.

P: Mitä sä teet työkses?

J: Oon töissä sellaisessa firmassa kuin Aquanova, joiden pääpaino on uima-altaissa. Siinä olen minä ja yks Marko Nuutinen, jotka tehdään vedenpuhdistuksia.

M: Ruvetkaa tekee skedettäviä pooleja! Niin kuin se Alvar Aallon suunnittelema.

J: Meillä on paljon uima-altaita, mutta ikävä kyllä ei ole toistaiseksi ollut pyöreätä muotoa. 

P: Eli klooriprosessit ovat tulleet erittäin tutuiksi? 

J: Sinne päin, ei kuitenkaan. Enimmäkseen tulee tehtyä merivedestä juomakelpoista. Se on siistiä, että pääse reissaamaan Ahvenanmaalle ja saaristoon, näkee siistejä paikkoja. Talvella voisi kattoa, jos tekisi jonkun skedereissun, vähän ollut sellaista puhetta.

M: Kyllä joka talvi pitää päästä johonkin lämpimään.

P: Sanoo herra Etelänmatka. Missä me voidaan nähdä tän jutun matskuja tai muuta videona?

J: Pari vuotta oon nyt tietoisesti kuvannut, en tiedä oikein mihin se sitten menee. Voi olla, että annan Petelle vaan jossain vaiheessa. Mutta tietoisesti säästellyt, keväällä oli viis, kuus minuuttia matskua. Jos saisi tänä vuonna saman verran, olisi hyvä lähteä karsii niistä.

P: Ehkä nyt on spekutettu tarpeeksi. Haluatko sanoa loppuun jotain?

J: No varmaan pakko kiittää porukat, frendit ja sponsorit. Erityisesti äiti, Pete ja Lamina. Kaikki ne, jotka haluaa portaiden juurella istuu, kun itse lähtee hamuilemaan ja tekee katteettomia lupauksia. Kaikki joiden luona saa bunkata, kun kuvailee. Hitto. Haen lisää kupin kahvia ja mietin sitten tulisko jotain painavaa sanottavaa.  

Nosegrind. Kuva: Olli-Pekka Hopia

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele Facebooksissa