Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Marko Harmaala - One more round

25.01.2018 / Toimitus

Hakin instagram on täyttynyt tänä vuonna toinen toistaan kovemmista matskuista. Kokosimme clippejä yhdeksi partiksi ja haastattelimme myös Hakkiä siitä, mikä ajaa miehen yrittämään uusia juttuja lähes joka päivä ja mikä on Hakin skeittauksen tulevaisuus. Taustalta löytyy yllättäviä syitä ja käänteitä. Hakki on kyllä skeittauksen suurlähettiläs ja esimerkki siitä miten pitkälle on valmis menemään tämän rakkaan lajin takia. 

 


Marko Hakki Harmaala - Hallipätkä 2018 from Hangup Magazine on Vimeo.

Sulla on ollut nyt hirveä liekki päällä hallilla, mikä tähän on johtanut? 

Kiitoos! Aika hankalan pistit alkuun, heh! Joo, taustalla aika iso kokonaisuus ja siinä monta pienempää osaa, yritän niistä osan pilkkoa auki satunnaisissa järjestyksessä.

Saan nykyisin vaan skedeyksestä niin paljon enemmän irti yrittämällä uutta, kuin toistamalla vanhaa. Siitä jatkumona, kun onnistumisia tulee, niin itseluottamus kasvaa ja se ruokkii taas hyvää ja niin edelleen. Nälkä kasvaa syödessä.Tässä vaarana, että homma saattaa kääntyä myös itseänsä vastaan ja se on hyvä tiedostaa.

Toisekseen tuo uusien temppujen hinkkaaminen on terapeuttista ja älyttömän kivaa/henkisesti raskasta samaan aikaan. On ollut ihan käsittömättömän siistiä ymmärtää, että voit päästä aika hankalankin jutun täysin nollaleveliltä, kun mietit ja pyörittelet sitä ekaksi kunnolla päässä ja sitten alat sitä pala palalta rakentamaan. Esimerkiksi nuo combovariaatiot oli ihan tarkoituksenhakuisia itsensä haastamista ja uudelle alueelle hyppäämistä, koska niissä pitää miettiä niin prkkleen montaa juttua yhden liikkeen aikana. Hyppääminen, liuku, painopisteen vaihto ja vielä poiskin pitäisi päästä. Korvienväli 50%, keho 50% ja saatanallinen intohimo voi olla yhtä kuin uusi temppu!

Kolmannekseen kesä tulossa - ja jos kaikesta mitä on talven aikana puuhastellu saisi edes pieniä murusia saan siirrettyä streettispoteille, niin silloin homma pelittää. Jos tässä vielä meinaa kuvata jotain, niin sisällöllisesti sieltä pitää löytyä edes pikkasen jotain uutta, eli siinäkin haluaa haastaa itsensä.

Ja se kokonaisuus isoin osa on, että minun skeittaus valitettavasti loppuu siinä vaiheessa, kun sisuskalut ei kestä enää noita kipulääkkeitä. Joudun tälläkin setupilla tekemään niin hemmetisti hommia tuon kintun eteen, että väistämättä on päiviä, kun kelaa, että voisihan sitä lungimminkin ottaa. Onneksi maksa-arvot oli kunnossa viimeksi kun ne otettiin, mutta ei voi tietää milloin loppuu... ja tämä laittaa ukkooon pikkasen töpinää kinttuun, koska en jaksa sitten jälkeenpäin vatuloida, mitä olisin pystynyt tekemään ja mitä en.

Eli loppuun asti täysillä se mitä irtoo ja sitten kiiitos hei!

Mikä nyt on tilanne ton kanssa, et ilmeisesti osaa sanoa? Vuosi max. pari? Polvelle ei ilmeisesti voi vaan mitään enää tehdä? 

Polvelle ei tässä aktiivisessa skedevaiheessa kannata lähtee tekemään muuta, kuin mahdollisesti käydä puhdistuttamassa se irtopaloista, ja sekin vähän niin ja näin, viimeksi siitä kyllä oli apua, kun se neljännen kerran tongittiin, mutta onneksi siellä ei nyt toistaiseksi ainaskaan pahemmin niitä ole, koska ei ole lukottanut. Omalla kuivaharjoittelulla on pystynyt pitämään liikuntakyvyn tilanteeseen nähden kohtalaisena, mutta noita kipulääkkeitä joutuu vetämään päivittäin ja ne ei silti tarjoa kuin rajallisen skedeajan, pää haluaisi enemmän, he hee! Tekonivelhommat on sitten, kun lauta laitetaan seinälle ja todetaan, että se oli tässä! Pari vuotta vielä olisi nöyrä toive....

Jos olisin nuorempi, niin voisi kokeilla jotain uusia menetelmiä, mutta niissä on vuoden kuntoutus. Se, mitä itseltäni skedeyksen suhteen vaadin olisi siinä auttamattomisti ohi, eli näillä mennään loppuun asti ja sitten tehdään jotain aivan muuta.

Minkälaisia määriä kipulääkkeitä sä joudut sitten vetämään skeittauksen eteen? 

Skedepäivät Arcoxin 120mg + Panadol extend 1330mg + Opti MSM 3xpäivässä + magnesium/glukosamiini/arnikauute sprayvoitelu ennen ja jälkeen + muut luontaistuotteet. Toi MSM on sellanen, että se voimistaa Arcoxinin tehoa, mikä on sellanen lääke mitä normaalisti vedetään kuureina vaikka reumaan. Mä oon vetänyt sitä nyt muutaman vuoden putkeen...Kolmiolääkkeissä menee oma raja, sille puolelle en siirry, ihan oman menneisyydenkin takia. Mutta tämä on tarkkaa optimointia. Jos tiedän että olen menossa esimerkiksi kello 15.00 hallille niin valmistelut pitää aloittaa kello 11. Välillä voi käydä vähän kuumana jos menee hallille ja se on niin täynnä, että en pysty vetämään, niin sitten oon ikäänkuin turhaan vetänyt sen lääkesetin. Siinä alkaa sitten välillä raivoamaan itselle turhautumista, mutta vain itselle, ei ympärilläolioille. 

Jumppa/välipäivinä yritän selvitä puolikkaalla setillä.

Kuinka usein sä sitten skeittaat? 

Ensinnäkin sessareilla mun pitää lämmitellä ja malttaa eka tunnin verran, ennen kun voin antaa itselleni luvan alkaa yrittämään uusia kovempia juttuja. Pidän myös sessareita, missä en lähde haastamaan mitään uutta, koska se hyvä tatsi on kumminkin pohja niille uusille jutuille. Skeittausta mulla on joka toinen päivä ja välillä skeittaan vaan flättiä, jotta herkkyys säilyy. Joka toinen päivä on sitten lepopäivä. Välillä voi mennä myös 2-3 päivää putkeen skedee, mutta sitten se myös vaatii pidemmän tauon, ja nyt tuo joka toinen päivä skedee ja välipäivinä jumpat on toiminut hyvin, kunhan vaan malttaisi pysyä siinä. Välillä on luovempia kausia uusien juttujen kanssa ja välillä kuivempia, mutta se voi alkaa myös turhauttamaan ja lopettamisajatuksetkin saattaa tulla mieleen. Oon aika vaativa itselleni ja siitä haluaisin oppia pois, mutta vain osittain. Se on kumminkin se pohja, minkä takia mun skeittaus menee eteenpäin. Eero Ettala on mulle hemmetin hyvänä esimerkkinä, mitä sillä omalla tahdolla ja päättäväisyydellä voi tehdä, vaikka terveystilanne olisikin vähintään haasteellinen. Terveisiä vaan Eerolle. 

Luuletko siis että jos sun skeittauksella ei olisi takarajaa niin skeittaisit eri tavalla? 

Lopun lähestymisen tiedostaminen vaikuttaa varmasti skedeykseen, mutta oikeestaan tuossa on ollut ihan positiivinen sävy, ukon töppösiin on tullut virtaa ja saanut tukisteltua itteensä sopivasti, koska en luultavasti esim: kahden vuoden päästä enää lähde haastamaan stokkan tuplista mitään, ja jos tietäisin, että jatkan vielä pitkään, niin homma ei välttämättä olisi edes niin antoisaa, mitä se nyt on.

Pelottaako se tilanne kun skeittaus loppuu? 

Tottakai se välillä mietityttää, mutta onneksi olen saanut olla yli 10v. raittiina, niin pystyy näkemään tilanteen jopa uusina mahdollisuuksina eri asioille. Tuo 24/7 skedekela kun pyörii koko ajan päässä, niin voi olla aika hapekasta miettiä välillä jotain muutakin.

Onko sulla ajatusta mitä sen tilalle tulee vai mennäänkö nyt päivä kerrallaan? 

Päivä kerrallaan , mutta oon miettinyt kaikenlaista ja tiedostan mitä pää/keho vaatii tilalle, että nuppi pysyy kasassa ja elämä hymyilee!

Jännittääkö alkoholin suhteen, että voiko skeittausaddiktio vaihtua jälleen toiseen addiktioon? 

Paljon olen tätäkin kelaillut ja yrittänyt siihen valmistautua ja kyllä siinä selkeä vaaramomentti on ilmassa, mutta jos hoidan itteeni kuten tähänkin asti ja täytän skeittauksesta jäävän tyhjiön, niin kaikki menee hyvin.

Oletko miettinyt miten muu elämä tulee fyysisesti sujumaan skeittauksen loputtua? Kuinka kipeä polvi on ihan jokapäiväisessä elämässä? 

Kyllä se tässä menee, kun on mennyt tähänkin asti ja tuonkin päässä kelannut, että x hinta maksettava, mutta aika näyttää miten pystyn kiput hyväksymään. Jatkuva kipu on tunne/yliherkälle päälle kuitenkin sellainen tunne, että se pistää pään vinkumaan aika huolella, ja sitten punnitaan oikeesti henkinen hyvinvointi.

Olet skeittihallilla duunissa niin luuletko että pystyt olemaan siellä jos et pysty skeittaamaan? 

Saa nähdä kummalle puolelle kääntyy. Aika fifty-fifty tilanne. 

Ehkä viimeisenä – Onko skeittaus ollut mielestäsi terveyden hinnan arvoista? Tai olisitko tehnyt matkalla mitään eri tavalla? 

Ollut 100% terveyden arvoista! Skedeys on ottanut, mutta antanut niin moninkertaisesti takaisin ja niin monella eri tavalla laidasta laitaan, liikunnasta kuin ihmisenä kasvuun ja kaikkea siltä väliltä, että ei voi olla kuin kiitollinen! Ja special kiitos Kaisalle kotiin ymmärryksestä – polven ehdoilla on menty sielläkin aika perusasioissa. 

LOVE, FOREVER, SKATEBOARDING

Teksti: Mikko Kempas 

Seuraa Hakkia Instagramissa

Keskustele Facebooksissa