Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Tapio Tuomi (Hang up 3/17)

11.01.2018 / Toimitus

Parin korttelin päässä Tapion lapsuuden kodista Karjasillan idyllisellä rintamamiestaloalueella sijaitsee Karjatupa, omalaatuinen lähiöbaari, joka sopisi sisustuksen, tunnelman ja asiakaskuntansa perusteella sellaisenaan Kaurismäen leffan näyttämöksi. Tilaamme oluet ja istumme pöytään rupattelemaan. Tapio kertoo käyneensä täällä aiemmin joskus pelaamassa shakkia, kuulostaa ihan kohtaukselta siitä samaisesta elokuvasta. -Harri


"Jossain vaiheessa kaikki treeniaikataulut, kilpailut ja ponnahduslaudan alla odottava kylmä vesi ei vaan enää maistuneet yhtä hyvältä kuin skeittaus. Vapaus. Se, että sai tehdä just sitä, mitä kulloinkin halusi, ilman rajoja ja aikatauluja. Siinä oli valtava kontrasti noihin muihin urheilulajeihin verrattuna. Mutta sieltä peräisin on varmasti vartalonhallinta ja motoriikka, sellainen ketteryys, josta on ollut hyötyä paljon skeittauksessa. 

Mun lapsuus oli tosi urheilullista aikaa. Oli kilpauintia, uimahyppyä, sulkapalloa, jääkiekkoa ja talvisin hiihdettiin. Koulun kisoissa kisailtiin naapurin Jarin kanssa aina ykköspaikasta. Vanhemmat oli tosi kannustavia ja vei eri harrastuksiin. Skeittaus alkoi 10-vuotiaana vanhempien poikien rullaamisesta innostuneena. Naapurin veljesten kanssa skeitattiin aluksi omissa oloissamme pihatiellä ja läheisellä Lintulammen parkilla. Lintulammen parkilla oli kaksi isoa vaneriditchiä ja mini, jossa ei ollut flättiä välissä. Hovinsuon betoniparkki oli juuri valmistunut ja se löytyi oikeastaan vahingossa, kun oltiin vanhempien kanssa lenkillä. Hovinsuolla rullatessa tutustui sitten vanhempiin skedeejiin, ja kaveripiiri laajeni. 

Lapsuuden harrastuksissa oli aika paljon kisailua, en tiedä jäikö sieltä jotain traumoja, mutta nykyään vierastan paljon sellaista kilpailuasetelmaa. Ja ristiriitaista ehkä, aina välillä se kilpailuhenkisyys nousee kuitenkin sisältä. Se on enemmän sellainen päänsisäinen asia, että haluaa tehdä jonkun jutun paremmin kun tietää että siihen pystyy. 

Tailslide / Photo: Olli Oilinki

Kisaskeittaus ei oo koskaan ollut se mun juttu, enemmän saa fiilistä päälle, kun on vaikka kuvaamassa. Kutsu Real Dealin tiimiin tuli kuitenkin juuri Hiukkavaaran hallikisoissa menestymisen ansiosta neljä vuotta sitten. Toinen diili napsahti kun Saltevon Onni soitteli ja kysyi, että lähdenkö mukaan New Balancen tiimiin. Kesällä kuvailtiin pikku promopätkä New Balancelle Sampan kanssa. On huippu juttu, että on sponsoreita ja mielellään edustaa sellaisia juttuja, joita itse fiilistelee, mutta mulle sponsorit ei ole mikään päämäärä. En halua, että skeittaus on liian ammattimaista tai vakavaa, eikä mulla oo tähtäin missään skeittauksen huipulla. Hauskanpidon takiahan tätä tehdään ja just sen takia skeittaus meni muiden harrastusten ohi. Pelkään. että jos skeittaisin tavoitteellisesti ja havittelisin ammattilaisuutta niin se jokin, mikä mua juuri skeittauksessa viehättää saattaisi vaarantua. Tuntuis aika hurjalta, jos olis tyyliin voimatreenit ja optimoidut ruokavaliot skeittauksen takia! 

50-50 / Photo: Harri Tarvainen

Lähtökohtaisesti pidän skeittausta terapiana, siinä pääsee niin keskittyneeseen mielentilaan, ettei muut asiat mieltä paina. Silti skeittaus itsessään on se juttu, rauhoittuminen ja hyvä olo tulee sivutuotteena. Katuskeittaus, curbit, reilit ja hyvä flätti on mulle ominta ympäristöä, mutta tietenkin haaveilen kaarien haltuunotosta! Enemmän se on sellaista pientä ja teknistä näppärää rullausta, vaikka aina välillä tulee sellainen spotti, että pitää haastaa itseään isompiinkin juttuihin. Joskus pelkästään hyvästä flätistä saa toimivan spotin. Se riippuu seurasta ja mielentilasta. 

Muiden skeittauksessa sitä kiinnittää huomiota hyvään tyyliin, mutta itse kun on laudan päällä, ei koskaan tuu mietittyä tyyliä. Pukeudunkin lähinnä kamppeisiin, missä tuntee olonsa mukavaksi. Kaikilla on oma tyyli ja se on siisti juttu, jos se ei oo päälle liimattu. Fiilistelen sitä, että antaa sen oman sisimmän näkyä kaikessa mitä tekee, se on aitoa. Ja tietty fiilistelen Olli Liljaa, se on kunnon styleking! 

Lipslide / Photo: Harri Tarvainen

SFTB (Something for the bitches, 2013) oli meidän leffan nimi, ja se nimi jäi jotenkin elämään. Porukka on laaja, meillä on varmaan sellaiset 40 tyyppiä SFTB:n Whatsapp-ryhmässä. Sinne kun laittaa viestiä, niin aina joku kaveri lähtee mukaan rullaamaan. Parhaat sessarit on aina kavereiden kanssa, vaikka yksinkin tulee lähdettyä rullaamaan. Silloin sen just huomaa että kyllä tää skeittaus on silti joukkueurheilua! 

Ollaan kuvattu viime kesästä saakka matskua ja leffa tulee ehkä joskus ulos. Viime talvena oltiin viikon skedereissulla Barcelonassa Heikin, Stefun ja Valtterin kanssa. Viikko tuntui vähän turhan lyhyeltä ja jäi kunnon reissukuume päälle. Meillä oli hyvä tuuri, kun Skativa Waxin porukka oli samaan aikaan mestoilla ja vei meitä eri spoteille. Pitää potkia Stefua liikkeelle, että se saa Barcelonan pätkää eteenpäin! Barcelonan reissua ja Diilin toureja lukuunottamatta oon ollut skeittireissuilla aika vähän ja tuntuukin, että juuri maailman näkeminen ja kuvaaminen hienoilla spoteilla olis ne suurimmat tavoitteet, mitä mulla skeittauksen suhteen on. 

Arkkitehtuuriopinnot alkoi tänä syksynä Tampereen Teknillisessä Yliopistossa. Opiskelin jo pari vuotta Oulussa AMK:ssa rakennusarkkitehtuuria, ja sen vuoksi pystyi suhtautumaan tosi rennosti ja ennakkoluulottomasti pääsykokeisiin. Pääsykokeet olikin aikamoinen urakka, ennakkotehtävien jälkeen pääsee matikan kokeeseen ja sitten on neljän päivän valintakokeet, joissa on seitsemän erilaista kolmen tunnin tehtävää. Sisäänpääsy tuli vähän puskista ja ei kai siinä muuta, kuin kämppää etsiskelemään ja uutta kaupunkia päin! 

Syksy on ollut tosi intensiivinen opintojen suhteen. Aika ja ajatukset on ollut niissä hommissa. Jos on päässyt vaikka kerrankin viikossa skeittaamaan, niin on pitänyt skeitata sitten tulevankin viikon edestä. Opiskeluporukan kanssa on tosi yhteisöllistä menoa ja siellä on paljon hyviä tyyppejä. Luokalla on muitakin skeittareita, ja koulun väestösuojassa meillä on pieni ja simppeli skeittihalli, jossa pääsee päästelemään pahimmat höyryt pihalle.

Arkkitehdeissä on aika paljon jengiä, jolla on taustaa rullauksessa. Skeittarit on kiinnostuneita rakenteista ja muodoista ja näkee rakennuksen ja ympäristön potentiaalin eri lailla kuin muut. Skeittauksen kautta on oppinut näkemään arkkitehtuurin laajempana käsitteenä. Ei pelkästään rakenneta sitä taloa, vaan mietitään, että miten se istuu ympäristöön myös toiminnan puolesta. Nykyään otetaan huomioon rakennusten ja alueiden monikäyttöisyys, vaikkapa miten hyödynnetään pihapiiriä. Noita juttuja skeittarina on helppo miettiä.

Tykkään myös piirtää ja maalata, mutta selkeästi ominta aluetta on askartelu ja pienoismallien rakentaminen. Sellainen käsillä tekeminen ja tilallinen hahmottaminen. Oon valokuvannut kanssa jonkin verran viime aikoina. Fiilistelen kuvia, joissa näkyy tarina. Pidän kuvista, joissa on merkitystä tai sanomaa, silloin se on jotain enemmän, kuin vain kaunis kuva. Opinnoissakin painotetaan juuri tätä, ettei suunnitella vain jotain mikä näyttää hyvältä. vaan että siinä on mukana se idea ja merkitys.

Opiskellessa tulee kyllä paljon istuttua koneen ääressä ja oltua paikallaan. Vähän tuntuu siltä, että on kroppa jäykistynyt, niin oon sitten käynyt vastapainoksi joogassa ja tehnyt kotona kanssa niitä liikkeitä. Työelämä tulee olemaan helposti niin staattista, että koittaa ottaa tuota puolta vähän huomioon jo nyt.

Kickflip / Photo: Harri Tarvainen

Oon hyväntahtoinen tyyppi. Rauhallinen. Aika paljon tulee puntaroitua asioita vaan omassa päässä. Aikuistuessa sitä on oppinut pukemaan niitä ajatuksia paremmin myös sanoiksi, vaikka edelleen koen olevani enemmän tarkkailija, kuin se porukan kovaäänisin tyyppi. Koulujuttujen suhteen, jos oon jotenkin liian analyyttinen ja mietin liikaa asioita, niin yritän muistaa, että täällä on tilaa tehdä virheitä. Luovassa työssä se ajatus siitä, että on turvallista kokeilla ja tehdä virheitä, on avain siihen luovuuteen. Ja toinen avain on vuorovaikutus ihmisten kanssa. Joskus voi olla tosi iso asia ihan vaan kysyä, että mitä sulle kuluu? Se, että on kiinnostunut toisista ihmisistä ja mitä ne ajattelee, on usein avain ongelman ratkaisuun. Ei me olla täällä kilpailemassa, vaan enemmänkin yhdessä tekemässä, ja jos muilla on hauskaa, niin itsellälkin on hauskaa. Ja se pätee niin opiskeluun, skeittaukseen, kuin elämään yleensäkin!” 

50-50 / Photo: Olli Oilinki

Nimi: Tapio Tuomi

Ikä: 22

Kotipaikka: Oulu, nykyään Tampere

Vuosia laudan päällä: oisko 12 vuotta

Sponsorit: Real Deal, New Balance Numeric

Instagram: @taapsu

Soittolistalla juuri nyt: proge

Katselussa juuri nyt: Docventures, Narcos

Kiitokset: Harrille, Real dealille ja Pefille, New Balancen Juliukselle, chmyysiälle, sftb-äijille ja tottakai äitille <3

******

Teksti: Harri Tarvainen & Tapio Tuomi   Kuvat: Harri Tarvainen & Olli Oilinki

 

 

 

Keskustele Facebooksissa