Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Joni Kukkokovi (Hang Up 2/2017)

02.01.2018 / Toimitus

Joni Kukkohovin nimi ei tämän päivän skeittaajille soita välttämättä mitään kelloa. Joni oli kumminkin skeittaaja, joka oli monessa mukana ja raivaamassa tietä ensimmäisenä muun muassa Suomalaiselle skeittaukselle kohti ulkomaita. Tämä 80-luvun ensimmäinen aalto lähti pitkälti vailla esimerkkiä ja karttaa katsomaan, miltä skeittaus näyttää isossa maailmassa. 


80-90-lukujen taitteessa Helsingin Vuorikadun sisäpihalla sijaitsi Psycho Skate -niminen skeittikauppa. Vähän rähjäinen ja pimeä sisäpihalla sijainnut liike, joka oli kuin sanan ”skeittikauppa” määritelmä. Kun portaat käveli alas vähän maan alla sijaitsevaan liiketilaan, jota valaisi vain kellarikerroksen pienet kattoikkunat, saattoi vastassa olla 50 skeittaajan lauma istumassa laudoillaan ja tuijottaen noin 16” telkusta uusinta skeittileffaa. Tilaa reunustaneen pitkän tiskin takana päivysti monesti Joni Kukkohovi -niminen mies, joka jaksoi kertoa nuorelle asiakkaalle, miksi World Industries on kovin dekkimerkki juuri vuonna -91 ja miksi sitä kannattaisi ostaa. 

Jonilla oli siihen aikaan uusimmat temput hallussa ja tuorein tieto siitä, mitä tulee seuraavaksi skeittauksessa tapahtumaan. Joni oli myös ensimmäisten joukossa matkaamassa katsomaan, miltä skeittaus näytti suuressa maailmassa ja hän toi sitä näkymää myös takaisin Suomeen päin. Lopulta Psycho-skate tuli tiensä päähän, mutta Jonin skeittaus ei. Muutamien vuosien taukoja on ollut välissä, mutta haastattelua tehdessäni Leppävaaran parkilla todistin omin silmin, kuinka 37 vuotta skeitannut Joni teki kaareen muun muassa bigspin flip pivotin. Uskaltaisin väittää, että kovin moni samoilla kokemusvuosilla liikkuva skeittaaja ei Suomessa vastaavaa tee. Joni on ollut monessa mukana ja vaikuttamassa kulissien takana paljon siihen, kuinka Suomen skeittaus kansainvälistyi 90-luvun alussa, joten onkin jo korkea aika saada mies kertomaan matkastaan skeittauksen parissa. –Mikko 

Teksti: Mikko Kempas   Kuvat: Mikko Kempas & Jonin arkisto 

Mikko: Tarkennetaan sun alkuaikoja vähän, kun itselläni ei ole ainakaan selkeätä käsitystä koska sä aloit oikein skeittaamaan? 

Joni: Vuonna 1985. Ihan eka kosketus lautaan oli joskus 1979. Meidän talossa asu Pessi Manner -niminen jäbä, joka oli sitä 70-luvun ekaa aaltoa. Sen kautta sain ekan tuntuman lautaan. Mut sit -85 ulkomaanreissun jälkeen aloitin skeittaamaan omalla laudalla. Tunsin Armanin ja Tuben breikki-kuvioista, ne oli myös saaneet ulkomaanreissulta laudan. Siinä oli meidän eka skedeposse.  Muita skeittaajia siihen aikaan oli muun muassa Johannsonin Jani, Ykä Grönlund ja tietty Bosley! Se oli ollut vaihto-oppilaana jenkeissä ja oli aikalailla muita edellä, kun tuli Suomeen. Legenda-
status syntyi jo silloin. 

Me aloitettiin muun muassa skeittaamaan Laatoilla, taidettiin olla ekat, ketkä siellä skeittasi ja keksittiin se nimi sille kans. Laatat nimi tuli laatoituksesta, jolla se alue oli päällystetty. Siinä oli kaksi marmoripenkkiä, ne kaivonkannet jonka yli ollailtiin ja snadit portaat, jotka ovat vieläkin olemassa.  

Siitä tuli aika nopeesti kokoontumismesta, kuten myös Kaivopuistonrannan Kompassista. Merihaka oli kanssa sellanen spotti, missä käytiin paljon. Mukaan tuli tätä kautta sitten mm. Pikku-Pete ja Tedi Partanen, ne oli aina kimpassa. Tumppi Vatanen oli kanssa mukana alussa saakka. Siellä Kaivopuiston rannassa oli City Hobbyn porukka, Tumpin faija toi dekkejä silloin maahan City Hobby -nimellä, muun muassa Powellia ja Zorlacia. Mä aloitin skeittikaupassa duunit vissiin -86. Eka Museokadulla sijainneessa Ski Systemissä (Sama firma perusti myöhemmin Forumin taakse Museokadulle Skate Systemin. toim.huom.). Olin siellä yhden kesän duunissa ja sit seuraavana kesänä kaverit pisti Pro Deckin pystyyn. Pro Deckistä tuli siis myöhemmin Psycho skate. 

M: Oliks Pro Deckillä siis ihan fyysinen liike jossain? 

J: Joo, Tarkk’ampujan kadulla. Koposen Timo, joka oli vanhoja surffijäbiä toi dekkejä maahan ja möi niitä pienestä kivijalkaliikkeestä. Postimyynnin kasvaessa ne pisti parin vuoden jälkeen varaston pystyyn Olariin ja sitten etsittiin myymälää keskustasta. Tämä myymälä oli siis Vuorikadun Psycho Skate ja sit Olarin varaston myötä alkoi liittyä mukaan myös Olarin posse. Ne oli aina varastolla notkumassa. 

M: Postimyynti tarkoitti siis ihan jotain postimyyntikuvastoa ja sitä kautta myyntiä? 

J: Joo, jengi soitteli ympäri Suomen tai faksasi jostain faijan faksista tilauksia. Ihan perinteinen katalogi-meininki. 

M: Te aloititte kanssa ulkomaiden valloituksen hyvin aikaisin? 

J: Joo, me oltiin ihan ekoja, ketkä alkoi käymään rajojen ulkopuolella. Ihan aluksi käytiin Stokiksessa, kun Street Style (myöhemmin Systemet) järjesti kesäleirin, mihin lähettiin suomalaispossella. Mä, Toiminen ja Johanssonin Jani oltiin varmaan vanhimmat siellä jonain 16-vuotiaina. Suht sairasta, ikinä en päästäis omia skidejä kyl yksin Stokikseen sen ikäisenä, nuorimmat olivat jotain 11-vuotiaita. Mut siellä sai ensimmäistä kertaa kosketusta pro-skeittajiin, kun ne toimi siellä opettajina. 

M: Kyseessä siis samat legendaariset leirit missä McGill on vetänyt ekan mäkkärin vuonna 1984? 

J: Joo, kyllä. Kesä siellä eka oltiin leirillä ja sit jäätiin notkumaan kavereiden nurkkiin sinne. Sit ne ruotsalaiset alkoi puhumaan Euroopan kisoista ja sitä kautta saatiin idea lähteä vuonna -88. Ekalla kerralla reissussa oli minä, Toiminen, Klemetti ja Tumppi Vatanen. Me mentiin junalla Prahaan, missä oli siis Euroopan Openit. Tämä oli vielä aikaa, kun Berliinin muuri oli pystyssä. Itä-Saksan rajalla Klemetti saa jonku ihme skitsokohtauksen ja alkaa heitellä pulloja junan ikkunasta laiturille, missä on itä-saksan poliisit konekiväärit kourassa. Alkaa kauhee huutaminen ja ne tulee rynkyt kainalossa hakemaan meidän passeja pois. Sit selitettiin vaan, että Olli sekoilee unissaan ja jotenkin ihmeen kaupalla ne päästi meidät läpi. Sit oltiin pari viikkoa Prahassa jollain parin kympin budjetilla. Siellä ei ollut mitään skeittikauppoja tai mitään kamoja myynnissä muutenkaan, niin me vietiin sinne mennessämme kamaa myyntiin. Etsittiin vaan eka lokaali skeittaaja ja sanottiin, että tässä patsaalla myynti kello kuusi. Myytiin meidän kaikki kamat pois ja elettiin niillä rahoilla kuin kuninkaat siellä pari viikkoa, kun ei sillä rahalla ollut ees mitään arvoa sen maan ulkopuolella. Jossain vaiheessa sit alkoi käynti Köpiksen Skandinavian Openissa ja Münsterin kisoissa. Sit kun Toiminen sai Powellin sponssin, niin se alkoi pyörimään sen tiimin kanssa Euroopassa ja mä aloin käydä jenkeissä. 

M: Menestyikö niissä skaboissa yleensä kukaan? 

J: Joo, Uuksu tais olla ihan palkintosijoilla, ehkä 2. sijalla joskus 80-luvun lopulla. Vedin siis siihen aikaan vielä freestyleä. 1990 pääsin semeihin saakka Brnossa, silloisessa Tšekkoslovakiassa, streetin puolella. Mut enemmän se oli sitä lifestyleä, mitä siellä käytiin haistelemassa. Se oli kans ainoa paikka nähdä uudet temput ja jutut ekana, sen takia me siellä käytiin, aikana ennen kuin videoita oli juuri olemassa. Muuten kaikki tuli Suomeen monta vuotta jäljessä, mut se oli ainoa tapa pysyä ajan hermolla. Sit kun Psycho aloitti Vuorikadulla me alettiin tuoda pro-skeittaajia Suomeen ja rakennettiin kans Psycho-halli Kaapelille, Ruoholahteen (Koko Ruoholahti oli tähän aikaan käytänössä joutomaata ja teollisuus/varasto-aluetta - toim. huom). Aika monta ensimmäistä juttua Suomen skeittauksessa tapahtui silloin saman ydinjengin toimesta. 

M: Muistatko ketä skeittaajia silloin toitte Suomeen? 

J: Jason Lee ja Vallely tais olla ekat. Se oli sillain mielenkiintoinen homma, et ne siirsi Suomen skeittauksen kertaheitolla kivikaudelta nykyaikaan. Jengi teki perus ollieta ja bonelesseja, mutta Vallelyn 180° tuolin yli ja Leen 360 flippi muutti meiningin ihan tosissaan. Ne kundit veti miniä kuin streettiä, flippejä ja ollie bluntteja ekaa kertaa… Suomalaiset veti inverttejä ja early-grab methodeita rampissa. Kaikki oli, että mitä helvettiä nyt tapahtuu, ja bonelessit ja early grabit jäi siihen paikkaan. 

Sit tuli Gator, Hosoi, Gonz, Jovontae Turner, Ron Chatman ja Mullen, joka kävi ainakin kolme kertaa Suomessa. Psychon seinällä oli sellainen seinä, missä oli kaikkien nimet ketkä täällä kävi meidän kautta. Meillä oli Visionin, World Industriesin, Blindin ja New Dealin maahantuonti. Sit toimintaan kuului kans Psycho halli, joka meni kiinni 90. 

M: Onko pro-skeittaajista mitään hyviä stooreja, kun niitä tuli houstattua täällä? 

J: Mullen oli ainakin ihmeissään, kun hain sitä Stokkan kellon alta vappuaattona. 80-luvun lopulla me oltiin yleisesti aika suoraan sanottuna venäläisiä, niin muun muassa kanssa se, kun Jason Lee ja Vallely tuli. Ne oli vegejä, mikä oli siihen aikaan täysin käsittämätöntä, ei me oltu ikinä ees kuultu sellasesta tai tiedetty, mistä me saatais niille ruokaa. Gatorin kanssa oli aika villiä, se ei ihan Roope-limun voimalla vetänyt. Ne tyypit oli aika rokki-staroja siihen aikaan ja eli sen mukaisesti. Vallely oli ihan kuumana Lepakon ministä, kun siinä oli niin pitkä flätti. Se vaan droppas sisään ja teki flättitrikkejä kaaritemppujen välissä. 

Reissuilta on kyl kaikenlaista tarinaa. Muun muassa sellainen, että herätessä Prahassa hotellista nousen sängyltä ja totean, että seison polvia myöten vedessä ja hotellin johtaja ja vartijat on vieressä selittämässä hirveällä tahdilla prahaksi jotain. Kävi ilmi, että tanskalaiset oli tunkenut yöllä paloletkun meidän huoneen oven ali ja koko hotelli käytännössä tulvi. Ne meinas laittaa meidät maksamaan koko homman ja otti meidän passit pois. Ala-aulasta oli kannettu Space Invaders -videopelejä viidenteen kerrokseen ja niin edelleen, hirveätä maailmanlopun meininkiä. Hotellissa oli jäljellä vain ruotsalaiset ja tunsin niistä skedeleirien takia team managerin hyvin, niin sain sen maksamaan laskun, koska me oltiin jo rahattomia. Lasku oli tosin Suomen rahassa vain joku 500 markkaa. Saatiin sitten meidän passit takaisin ja päästiin lähtemään kotiin. 

M: Miten ite muistat Psycho Skaten ajan? Se oli kumminkin klassinen skedekauppa, mihin jengi kerääntyi kattomaan uusimmat leffat ja kokoontui ennen sessareita? Mitä sun duuniin kuului? 

J: Joo, mä olin sen 4-5 vuotta myymäläpäällikkönä siellä ja sitä kautta tuli muun muassa ekat jenkkireissut, kun kävin ASR:ssä San Diegossa messuilla. Siihen aikaan siellä oli skabat samaan aikaan, näin paljon pro-skeittaajia, kävin World Industriesin, Droorsin ja vastaavien varastoilla pyörimässä. Sen Psychon ajan aikana näin kyllä varmasti kasvotusten jokaisen siihen aikaan skeitanneen suomalaisen ja monta tyyppiä tuli ainakin naamatutuksi. Muun muassa jälkeen päin Ville Valo käveli joskus sporassa mun luo ja kyseli että oonko mä Joni? Vastasin, että joo, mut mistä sä mut tiedät? Valo kertoi sitten, että oltiin skeitattu stadikan parkkisella joskus yhdessä.  

Pivot to fakie Leppävaarassa 2017 Kuva: Mikko Kempas

 

M: Oliks teillä siihen aikaan ihan kaupan tiimi? 

J: Joo, kyllä kaikilla kaupoilla oli tiimi. City Hobbylla oli, Statumilla oli, Skate Systemillä oli, Ponke’silla oli…me kierrettiin sitten pitämässä demoja ympäri Suomea. Ponkeshan tuli niin, että Klaus Ritvala tuli Levikseltä Pro Deckiin duuniin tarkoituksena alkaa vetämään kenkä- ja vaatepuolta. Se oli duunissa vajaan vuoden ja pisti sen jälkeen oman liikkeen pystyyn, aluksi Universal Exes -nimellä. Se sai sitten Airwalkin edustuksen ja samaan aikaan Airwalkin kysyntä räjähti taivaisiin ja se muutti Kluuviin Psychon naapuriin. Se vähän muutti voimasuhteita. 

Mä hoidin Psychon tiimiin Elffin (Tom Elfstörm), Tuukan (Deeli), Tedin (Tero Partanen, se onefoot tailgrab Itiksen ruukuilla -toim. huom) sun muut. Elffillä oli ihan paikka New Dealin kansainvälisessä flow-tiimissä.  

M: Oliks muilla Suomi-vetäjillä siihen aikaan kansainvälisiä sponsseja? 

J: Elf tosiaan sai laudat jenkeistä. Sen lisäksi Tuukalla oli vissiin Visionin kenkäsponssi. Sit Toiminen oli tietty Powellilla. Aallon Timolle sain silloin kans Visionilta kamaa, se veti verttiä siihen aikaan ja pärjäsikin kisoissa. Mut ne tarkoitti lähinnä ilmaista kamaa ja matkakustannuksia, ei kukaan palkkaa saanut. 

M: Mitkä oli silloin sellaisia leffoja, jotka muutti hommaa isosti? 

J: No, Video Days tietty ja sitä ennen Rubbish Heap. Se oli eka game changer, sitten Video Days ja sen jälkeen muun muassa Plan B:n Virtual Reality. Ne oli kaikki sellasia, mitkä muokkasi sitä miten skeitattiin. Mut, se mikä eniten kyl muutti skeneä oli se kohta, kun jengi alkoi saada ajokortteja ja autoja. Sitä ennen se oli ne pari keskustan spottia, mut sitten jengi alkoi käydä spoteilla ympäriinsä pienemmissä ryhmissä, sen verran porukkaa, mikä mahtui yhteen autoon. Sitä ennen se oli Kompassi, Siljan Manut, Postin kurbit ja vastaavat, mut autojen tulo aiheutti sen, että iso jengi hajaantui pienempiin klikkeihin, jotka kävi skeittaamassa milloin missäkin ja myös muualta tuli enemmän jengiä Helsinkiin. 

M: Mä muistan kans et näin Rubbish Heapin ekaa kertaa Psychossa. Muun muassa se, että Jeremy Klein teki bs tailsliden katukanttia korkeampaan kurbiin oli ihan käsittämätöntä. Mut siirrytään ajassa eteenpäin, sitten jossain vaiheessa Sascha korvasi sut Psychon leivissä? 

J: Joo, se oli varmaan -92. Muutin Lahteen silloisen tyttöystävän perässä muutamaksi vuodeksi. Siellä oli silloin skedeparkki Turusen Janin mutsin kioskin pihassa Hollolassa. Ja myöhemmin tuli surullisen kuuluisa Hollolan halli, jossa oli kaikenlaista epämääräistä tapahtumaa. Sachan aikana Psychoon rakennettiin se mini sisälle ja Foghorn ynnä muut alkoi edetä. Meininki vaihtui maailmalla paljon sinne Friscon suuntaan, 411vm tuli kuvioihin ja vaikutti paljon siihen miltä skeittaus näytti. 

M: Hiipuks sulla itellä skeittaus jossain välissä? 

J: Lahdessa ei ollut oikein työttömänä muuta tekemistä kun skeitata, silloin ehkä alkoi sitten enemmän vetää vain streettiä, kun sitä ennen oli vetänyt vähän kaikkea. Sen jälkeen oli muutaman vuoden väljempi aika ja 2001, kun mun skidi syntyi niin ajattelin, että nyt lauta on pysyvästi narikassa. Meidän lapsi oli tosi allerginen ja vei tosi paljon aikaa ja energiaa. Meidän skidi kumminkin innostu jostain syystä ihan pienestä seisomaan laudan päällä ja sen ollessa 3-4 vuotta mä vein hänet sitten skeittiparkkiin. Huomasin siinä sit itsekin useamman vuoden täyden tauon jälkeen, että tämähän on helvetin jees hommaa, kun ei ollu enää mitään stressiä siitä, että on onko uusimmat temput hallussa. Piti opetella temput vähän alusta uudelleen, että mites tää nyt menikään. Aluksi meni niin, että käytiin muutaman kerran vuodessa. Sitten kun löytyi hyvä porukka, muun muassa Jari Salo ja Asikaisen Tomi, joiden kanssa käytiin aluksi Kontulassa ja pitkin Helsingin parkkeja 4-5 kertaa viikossa. Nyt sellaset 6-7 viimeistä vuotta on tullut käytyä yleensä monta kertaa viikossa skeittaamassa. 

M: Ootko seurannut skeittausta kaikki väliajat kumminkin? 

J: Joo, ei siitä ei ole päässyt mihinkään. Berricksiä sun muuta tulee katottua päivittäin ja instan kautta tietenkin tulee katottua paljon kaikenlaista. Jos oon reissussa, niin otan kyl aina laudan mukaan ja yritän ottaa vähän kontaktia skeittaajiin. Viimeksi jenkeissä duunimatkallakin oli lauta mukana, mut oli niin kuuma, että skeittaus oli ihan mahdotonta. 

M: Sä taidat kumminkin olla vanhimpia skeittaajia siltä ajalta, joka vielä ihan aktiivisesti skeittaa? 

J: Joo kyllä. Rad Mike taitaa olla muutaman kuukauden vanhempi. Mika Uuksu taitaa olla seuraava ja Toni Hynninen aika samoilla lukemilla. Mut nyt on alkanut näkyä taas yli 40-vuotiaita tyyppejä, ketkä on aloittanut uudestaan skeittaamaan. Mulla on Anteron (Nuutinen) kanssa edelleen sellanen meininki, että yritetään oppia uusia temppuja ja pusketaan sessareilla ihan täysiä. 

M: Sulla on aika kovan luokan ura mainostoimistoissa ja muistan, et sulla oli kynä kädessä jo Psychossa tiskin takana? Mikä skeittauksen osuus on tuolle urapolulle, oliko sillä vaikutusta? 

J: Oli joo, mul on tallessa sellanen Iltasanomien haastis, vuosi tais olla -89, niin siinä sanoin jo että musta tulee isona AD. Mul on graffiti-tausta ja sit Psycholle tein tarroja ja paitoja. 90-luvun puolessavälissä aloin miettimään, miten tästä vois tehdä elinkeinon, ja monen mutkan kautta se onnistui. Se on hauska huomata, että siellä mainostoimistomaailmassa on järjetön määrä skeittaajia duunissa niiltä ajoilta. Voi tulla joku mainoselokuvaohjaaja sanomaan, että hei, me ollaan skeitattu yhdessä. 

M: Se on aika hauska, et nykyään kovin moni ei tajua kuinka toi graffiti, breikki ja skedeskene on ollut tolloin 80-luvulla hyvin yksi ja sama? 

J: Joo, se varmaan johtuu pitkälti siitä, että Suomen yleinen ilmapiiri oli siihen aikaan niin venäläinen. Monilla oli vaan hirveä halu murtaa sitä maailmaa millä vaan. Kaikki sen vallitsevan olotilan ulkopuolinen kiinnosti. Toi hip hop-skene on kanssa sama, et monet niistä maalaajista ja breikkaajista niiltä ajoilta on edelleen geimissä mukana. Se on kaikki lifetime deal kuten skeittauskin.  

Lehtileikeollie vuosien takaa. (1990) 

Astetta tuoreempi flippi pivot.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele Facebooksissa