Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Palestiinan skeittiskene elää ja voi hyvin

07.11.2017 / Toimitus

Mikael Ashorn toimi Palestiinassa ihmisoikeustarkkailija, ja siinä sivussa hän pääsi tutustumaan myös paikalliseen DIY-parkkirakentamiseen ja skeittiskeneen. 


Joitakin vuosia sitten Facebookin uutisvirran syövereistä vastaan osui Epicly Laterdista väännetty Epicly Palestined – katsaus Palestiinan Länsirannan tuoreeseen skeittikulttuuriin. Mielenkiintoista katsottavaa, mutta ei siihen tullut kiinnitettyä sen enempää huomiota ennen viime talvea, jolloin löysin itseni ihmisoikeustarkkailijana keskeltä Länsirantaa.

Kiinnostus heräsi uudestaan ja muistot dokumentista heräsivät eloon. Oli aika tutustua asiaan tarkemmin. Vaikka päätehtävänäni oli valvoa ihmisoikeusrikkomuksia puolin ja toisin tämän, tänä vuonna 50-vuotista ”juhlapäiväänsä” viettävän konfliktin keskellä, niin otin asiakseni tutustua myös paikalliseen skeittikulttuuriin. Olihan Palestiina sen verran eksoottinen paikka josta ei ihan heti olisi odottanut löytävänsä skeittausta.

Eräänä aurinkoisena päivänä otin suunnakseni Qalqilyan eläintarhan, johon olin sopinut tapaamisen SkateQilya-nimisen kansalaisjärjestön paikallisen koordinaattorin, Mohammadin, kanssa. Eläintarha on kuulemma maailman huonoin ja huhut kertovat jopa leijonasta joka on kasvissyöjä koska eläintarha on niin köyhä, ettei sillä ole rahaa ruokkia sitä. Leijona ei minua kuitenkaan tällä kertaa kiinnostanut, sillä huhut kertoivat myös, että eläintarha kätkee sisäänsä länsirannan komeimman minirampin.

Ikävä kyllä Mohammedia ei näy, ja ovet rampille pysyvät visusti lukossa. Harmi, sillä mitä ovenraosta onnistuin kurkistelemaan, näytti ramppi varsin toimivalta kapistukselta. Leveä kuin mikä, kolmea eri korkeutta ja jopa roll-in!

No – ehkä ensi kerralla sitten. Ei saa kuitenkaan lannistua, vaan leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, kuten sanontakin kuuluu.

Niin lähellä mutta niin kaukana. Tätä Qalqilyan eläintarhan syövereistä löytyvää oliivipuiden varjostamaa kaunokaista olisi todellakin ollut hauska päästä kokeilemaan!

 

Seuraavana etappina oli pieni Asira Al-Shamaliyan kylä Nabluksen lähellä. Muutama kilometri kylän ulkopuolelta, koulun pihalta, löytyi pitkän etsinnän jälkeen uudenkarhea betoniparkki. Tämä 2015 valmistunut seitsemänsataaneliöinen betoninen unelma on rakentunut kahdenkymmenen kansainvälisen vapaaehtoisen ja lukemattomien paikallisten voimin. Parkista löytyy kaikki mitä hyvältä betoparkilta voi toivoa: on hänkkää, bänkkiä, ditsiä, kaarta, pyramidia, manuboksia, flättireiliä sekä miniramppi poolikulmalla. Kaikki ensiluokkaista jälkeä. Parkin on mahdollistanut kansainvälinen järjestö nimeltä SkatePal. Näin talviaikaan parkki oli kuitenkin täynnä käpyjä ja muita pommeja (onneksi vain kuvainnoillisesti), joten lyhyet sessarit saivat riittää.

Juuri kun olimme tekemässä lähtöä, paikalle pamahti kolme lasta lautojensa kanssa. Kaksi tyttöä jotka molemmat näyttivät alle kymmenvuotiailta eikä poikakaan voinut olla paljoa yli kymmenen vanha. Ällistyneenä jäin ihmettelemään, kun yksi toisensa jälkeen lapset droppasivat parkkiin sisään ja kruisivat ympäri hämmästyttävän hyvin. Välillä lasten isä ojensi auttavan kätensä pitääkseen jotakuta lapsista pystyssä korkeassa droppauksessa tai rock-to-fakien opettelussa.

Tätä en todellakaan ollut osannut odottaa!

 

Samalla kun Palestiinan cooleimmat skeittarit –  Ali (10v), Asinat (5v) & Ledia (8v) –  kruisivat ympäri parkkia, pääsin haastattelemaan perheen isää, joka sattumaisin oli myöskin Ali nimeltään.

Ali tuo kolme lastaan joka ilta skeittiparkille. Hän kertoi, että parkki on yksi harvoja paikkoja Palestiinassa jossa lapset saavat olla lapsia ilman huolta Israelin 50-vuotta kestäneestä miehityksestä ja sen mukanaan tuomista ongelmista.

Yli puolet länsirannan väestöstä on alle 21-vuotiaita, alle kolmekymppisiä on yhteensä jopa 70% populaatiosta. Nuorisotyöttömyysluvut hipovat pilviä ja konservatiivinen yhteiskunta estää etenkin tyttöjä toteuttamasta unelmiaan. Oman lisänsä tuovat katukuvaa hallitsevat muurit, piikkiaidat, vartiotornit ja tarkastuspisteet. Israelin armeijan mielivaltaiset pidätykset, kyynelkaasuiskut sekä yölliset kotietsinnät ovat arkipäivää ja moni nuorista kertoo kuinka ovat nähneet kavereidensa haavoittuvan tai jopa kuolevan. Ei siis ole ihme, että nuorten tulevaisuudennäkymät kuulostavat melko synkiltä.

Annettakoon mall-grab tällä kertaa anteeksi. Palestiinan cooleimmat skeittarit Ali 10v (vas.), Asinat 5v & Ledia 8v poseeraavat Palestiinan lipulla varustetun kaaren päällä. 

Miksi Ali sitten tuo lapsensa joka ilta skeittiparkille? Eikö hän pelkää, että lapset satuttavat itsensä? Ja eikö (sanat jotka jokainen vähänkään vanhempi skeittari on joskus elämässään kuullut) skeittaus muutenkin ole vain ajanhukkaa ja nuorten tulisi aikuistua ja tehdä jotain kehittävämpää elämällään – varsinkin kun eletään miehityksen alla?

”Ei” kuuluu Alin yksiselitteinen vastaus.

Lapset haluavat olla lapsia ja konfliktin keskellä se on vaikeata. Ali on huomannut, että kun lapset ovat innostuneet toden teolla jostain jaksavat he yrittää uudestaan ja uudestaan, antamatta minkään lannistaa itseään. Jokainen skeittari varmaan muistaa sen fiiliksen, kun illan hämärtyessä hinkattiin sitä viimeistä temppua, vaikka kuinka monetta kertaa ja jokaisen kaatumisen jälkeen ylös noustiin entistä sisuuntuneempana ja vakuuttuneempana siitä, että ennen ei luovuteta ennen kuin se temppu on mennyt päälle. Ali toivoo, että tämä skeittauksen kautta opittu asenne säilyisi läpi elämän ja näkyisi myöhemmin myös muilla elämän osa-alueilla.

Tähän samaan asenteeseen pohjaavat SkateQilia, SkatePal sekä Betlehemissä toimiva SkateAid. Jo edes mennyt Nelson Mandela totesi löyhästi suomennettuna, että urheilulla on potentiaalia muuttaa maailmaa. Sillä on potentiaalia inspiroida ja yhdistää eri tavalla kuin millään muulla. Ja skeittauksella jos jollain on potentiaalia muuttaa yhteiskuntaa positiiviseen suuntaan.

Skeittauksesta ”urheiluna” voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta jokainen joskus laudan päälle astunut varmasti muistaa sen yhteisöllisyyden, sen miten kaikki parkilla kuuluvat samaan porukkaan ja muut murheet unohtuvat. Laji tarjoaa loppumattoman määrän haasteita ja aina on mahdollista kehittyä sekä ylittää itsensä. Toisia kannustetaan ja riippumatta siitä oppiiko joku handplantin taikka vasta droppaamaan, niin kun kovan yrityksen jälkeen temppu vihdoin menee päälle, koko parkki hurraa. Tässä mielessä skeittaus sopii täydellisesti työkaluksi muuttamaan yhteisöjä positiivisempaan suuntaan. Tärkeintä ei ole muiden voittaminen, vaan uuden oppiminen, esteiden voittaminen, yhdessä touhuaminen ja ne onnistumisen tunteet. Lisäksi yhteiskunnassa jossa naisten ja tyttöjen oikeuksia rajoitetaan huomattavasti, on laji riittävän uusi, ettei sitä ole tajuttu vielä kieltää. Ja koska laji on uusi, ei siitä ole muovautunut vielä niin miesvoittoinen kuin meillä kotona ja tyttöjen kynnys lähteä mukaan harrastamaan on selvästi paljon pienempi.

 

Viimeisenä etappina oli Betlehem. Katsellessani bussilastillisia keski-ikäisiä turisteja parveilemassa jeesuksen syntymäkirkolla mietin huvittuneena itsekseni, että yhdenlainen pyhiinvaellus kai se tämäkin on. Koskaan en ollut kuvitellut lähteväni Betlehemiin, saatikka seikkailevani raamatullisissa maisemissa skeittilaudan kanssa.

Olin sopinut Timin, hollantilaisen vapaaehtoisen, kanssa sessareista parkilla. Muutaman puhelinsoiton jälkeen löysin perille ja Orpokodin takapihalta löytyi kirkkailla väreillä maalattu, todella hämmentävänmuotoinen DIY-parkki jonka betoni rupesi monilta osin rapautumaan. Mutta niin kuin niin usein, sketsillä parkilla pääsi käyttämään mielikuvitustaan, ja sessareista kehkeytyi todella ikimuistoiset, kun opeteltiin early-grabeja, kruisittiin skidien kanssa kilpaa ympäri parkkia ja yritettiin ajaa mahdollisimman hämmentäviä linjoja.

Tim kertoi käyvänsä viikoittain länsi-Jerusalemin skeittaamassa. Parkki on vain alle tunnin ajomatkan päässä, mutta Jerusalemin länsiosa on Israelia ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Moni palestiinalainen näkee parvekkeeltansa muurin yli Israelin puolelle, mutta Israel kontrolloi lähes kaikkea mikä tulee Palestiinaan sisään. Johtuen tästä, Palestiinasta ei saa mitään skeittaukseen liittyvää tavaraa. Paikalliset skeittarit ovat siis ulkomaalaisten lahjoitusten varassa, koska ilman Israelin myöntämää lupaa ei heillä ole mitään asiaa Israelin puolelle. Israel myös kontrolloi Palestiinaan tulevia materiaaleja ja näin ollen parkkien rakentaminenkin on osoittautunut erittäin vaikeaksi, joskus jopa mahdottomaksi.

Mun ja Timin lisäksi sessareilla oli kymmenkunta lasta orpokodista. Oli hämmentävää huomata, kuinka samalta lasten toiminta näytti kuin missä vaan muualla skeittiparkilla. Kun lapset saivat käsiinsä puhelimen jossa oli kunnon kamera ryhtyi yksi kuvaamaan kun muut skeittasivat. Kuvia ja videoita analysoitiin, temppuja yritettiin kimpassa ja kaikki tuulettivat, kun yks sai tempun päälle.

Betlehemin DIY-parkki oli todella raffi, mutta hauska. Parkki oli värjätty kirkkaaksi ja puiden ympäri kiersi hämmentäviä reittejä

Tämä kaikki loppui kuitenkin kuin seinään heti kun käveli ulos betonisesta turvapaikasta. Vain alle kilometrin päässä skeittiparkilta törmäsin nuoriin, jotka huutelivat rivouksia perääni. Kun kysyin, että mistäs nyt kiikastaa kävi ilmi, että mua oltiin luultu Israelilaiseksi ja paikalla oli alkamassa joka viikkoinen yhteenotto palestiinalaisnuorten ja Israelin armeijan kanssa. Kontrasti skeittiparkille oli melkoinen!

Kun kyynelkaasupatruunat rupesivat putoilemaan hieman liian lähelle katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle, vaikka uudet ystäväni pyysivät jäämään katsomaan showta. Kyynelkaasu ja kumiluodit eivät ole kuulemma yleensä hengenvaarallisia, joten homma on enemmänkin peliä. Kiitos, mutta ei kiitos. Skeittaus kuulostaa yhtäkkiä hyvinkin terveelliseltä harrastukselta.

Alle kilometrin päässä Betlehemin skeittiparkista mielenosoittajat valmistautuivat ottamaan yhteen Israelin armeijan kanssa. Kyynelkaasupatruunoiden ruvetessa putoilemaan jalkojen juureen katsoi kirjoittaja aiheelliseksi poistua paikalta vähin äänin.

 

Tällä hetkellä maailmassa on enemmän nuoria kuin koskaan ennen, joista suuri osa elää väkivallan keskellä eikä pysty kuvittelemaankaan parempaa tulevaisuutta. Järjestöt yrittävät skeittauksen kautta luoda pohjaa erilaisille onnistumisen tunteille ja luoda itseluottamusta, tarjota johtamiskoulutuksia ja jopa töitä, saada nuoria takaisin kouluun ja pois kaduilta. Tärkeintä on luoda uskoa siihen, että omilla toiminnoilla ja sinnikkyydellä on merkitystä. Palestiinassa on jo esimerkkejä siitä, kuinka kristityt ja muslimit ovat ystävystyneet, kun he ovat ruvenneet skeittaamaan yhdessä. Jotkut huhut kertovat jopa palestiinalaisten ja israelilaisten skeittareiden yhteisistä sessareista! Ehkä skeittauksella voi kuin voikin muuttaa maailmaa, ja ehkä nämä kerran mummojen kauhuksi mielletyt lökäpöksyt ovatkin eturintamassa rakentamassa rauhaa?

Skeittaus siis kasvaa ja voi hyvin Palestiinassa. Tällä hetkellä SkatePal ja SkateQilya rakentavat yhdessä uutta betoniparkkia Jayyousin kylään. Rahoituksesta puuttuu vielä osa, mutta suunnitelmat näyttävät upeilta ja pohjustuksetkin on tehty jo! (Parkki aukesi virallisesti Lauantaina 21.10 ja on jo kovalla käytöllä -toim. huom)

Kirjoittaja työskenteli EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Mielipiteet ovat hänen omiaan, eivätkä välttämättä edusta EAPPI-ohjelman kantaa.


AVAUSKUVA: Skeittiparkki on yksi ainoita paikkoja jossa lapset saavat olla turvallisin mielin ja unohtaa ympäröivän konfliktin. Perheen isä Ayman Ali Sawalha valmistautuu auttamaan Lediaa ollaamaan alas kurbin päältä.

SkatePal: http://www.skatepal.co.uk

SkateQillya: http://www.skateqilya.org

SkateAid: http://www.skate-aid.org/en/projects/asia/palestine-bethlehem/the-situation

Teksti ja kuvat: Mikael Ashorn

 

 

Keskustele Facebooksissa