Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Hanna Ylätalo (Hang Up 2/17)

03.10.2017 / Toimitus

Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että muutaman viime vuoden aikana tyttöskeittaajien määrä on noussut maassamme hurjasti. Vielä viisi vuotta sitten tyttöskeittaaja oli hieman harvinaisempi näky parkilla, mutta nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla tyttöjä näkee parkeilla kosolti. On ilo ja kunnia päästä tuomaan näitä tyttöjä ja naisia esille, ja kurkistaa hieman kauniimman sukupuolen ajatusmaailmaan.

 


Hanna skeittaa aina täysillä ja täydellä energialla. Kun muut ovat jo uupuneet ja siirtyneet istuskelemaan parkin reunalle bissen äärelle, Hannalla on vielä täydet sessarit käynnissä. Lisäksi mimmi on täynnä yllätyksiä ja saattaa yhtäkkiä ländäillä jotain megatrikkejä, kertoo Hannan ystävä. Tämän vuoksi Hanna on saanut toisen nimen Hammer. 

Varial flip to fakie Suurpellossa. 

Moi Hanna. Lähetäänpä ihan perus asioista liikkeelle, eli onko sun sukunimi siis Hyvätalo vai Ylätalo? Tästä ei tuntunut kellään olevan täyttä varmuutta…

Haha, Ylätalo se on oikeasti. Oltiin joskus menossa Tallinnaan ja kaveri oli vahingossa ilmoittanut mun nimen väärin. Ja tää on tapahtunut itse asiassa kaksi kertaa. Tää aiheuttaa välillä hieman ongelmia, kun kukaan ei tiedä mun oikeaa nimeä… Myös lentoliput on kertaalleen varattu väärällä nimellä, mutta ne kerettiin onneksi vaihtamaan.

Hahah, allekirjoittanut pystyy samaistumaan nimi ongelmaan…mutta hei onneksi olkoon, sulla oli eilen synttärit! Toivottavasti oli mukava päivä?

Joo kiitos, oli kiva päivä! Ollaan täällä Suomi-neito tourilla just ja satuttiin olemaan Tampereella, josta löytyi sattumalta reggae-bileet. Nyt tänään ajeltiin Turkuun, jossa tulee tän päiväisten fiilisten mukaisesti vettä.

Niin te ootte siellä tyttötourilla nyt, kerro siitä vähän?

Joo, tää on Keep Rolling Movementin järjestämä touri, joka on siis muutaman skeittaavan naisen perustama yhdistys, jonka tavoitteena on edistää skeittikulttuuria eri tavoin. Se on järjestänyt mm. pakolaisille skeittisessareita ja Intiassa skeittikouluja. Tässä meitä on nyt kakskyt mimmiä mukana, et aika tuhti paketti, mutta aika omalla painollaan tässä menty eteenpäin. Kymmenen päivää olis tarkoitus kiertää Suomea ja päättää touri sitten HELrideen. Osa jengistä nukkuu bussissa tai teltoissa, ite oon nukkunut riippumatossa.


Aika siistin kuulonen meininki. Mites se riippumatossa nukkuminen sujuu, ootko aikasemmin moisessa viettäny öitä?

Hyvinhän tää sujuu. Joo on tää entuudestaan tuttu, oon ollut Intiassa skeittitourilla niin siellä tuli nukuttua riippumatossa.

Oho aijaa! Kerrohan siitä?

No se oli sellainen paikallinen yhdistys, kun järjesti siellä skeittitourin ensimmäistä kertaa Intiassa. Siellä oli vähän erilainen skedemeininki, melko alkutekijöissään oli vielä silloin, kun olin siellä vuonna 2013. Skedeys oli siellä silloin melko marginaalikulttuuria, jopa vähän anarkististä meininkiä. Jengillä oli sellainen tietynlainen alkupalo siihen hommaan. Ei siellä juuri mitään parkkeja ollut, DIY-meiningillä pieniä erikoiskyhäelmiä. Usein melko mielenkiintoisia kyhäelmiä.

No taatusti ollut melko mielenkiintoinen kokemus kerrassaan! Miten sä oot siis itse alunperin aloittanut skedeemään?

Se alkoi vähän yhtäkkiä, mulla oli sellainen boheemi aikakausi meneillään, että kehittelin ja vähän hain omia juttuja. Yhtenä päivänä vaan tuli se ajatus, että vähän tää on hyvä juttu, mä alan skeittaamaan. Laitoin broidille viestin, että alkaisko se skeittaamaan mun kanssa ja seuraavana päivänä mentiin Laminaan ostamaan completet. Mä en oikein tiedä mistä se tuli, ei mulla ollut ketään skeittaavia kavereita. Teininä on ollut jotain skeittaavia poikaystäviä, mutta ei sitä silloin tajunnut, että sitä vois itsekin tehdä.  


Ai, hauska tarina. Minkä ikäinen sä olit silloin?

Mä aloitin melko vanhana, 23-vuotiaana. Nyt mä täytin kolmekymmentä. Totta kai se sama palo, joka on alusta saakka ollut skedeemiseen, on säilynyt tähän päivään asti, mutta on oma suhtautuminen skeittaamiseen on myös muuttunut nyt vanhetessa.


Koitko sä silloin aluksi, että sulla ois jotenkin hankalaa skeittaamisen kanssa siksi, että sä oot tyttö? Tai ootko sä joskus tässä matkan varrella kokenut niin?

No ei sitä sukupuoliroolia enää ajattele. Silloin kun aloitti, ei ollut tottunut siihen, että on silmätikkuna siellä parkilla, kun tuntui, et kaikki tuijotti. Sen vuoksi oli alussa aika isokin kynnys lähteä mihinkään parkille ylipäätään. Sitten siitä pääsi yli, et mitä väliä sillä on, jos joku näyttää tyhmälle. Silloin kun vielä tuli itse siihen skeittikulttuuriin ihan ulkopuolelta, niin ei sitä sillä tavalla osannut ajatella, millaisia asenteita ihmisillä saattoi olla.

Ootko sä saanut kuulla siitä, että oot ”tyttöskeittari”?

No ei skeittaajilta oo tullut mitään paskaa niskaan. Tavallisten tallaajien suusta kuulee välillä sitä perus ”heitä flippi” nälvintää, kerran joku osas epäillä, että ”taitaa olla sun poikaystävän lauta”.

Just, kivat niille. Mites, kun sä oot matkustanut vissiin enempikin laudan kanssa, niin miten muualla maailmalla näkee mimmiskeittaajia?

No siellä Intiassa näin yhden skeittaavan tytön. Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa nähnyt jo enemmän, mutta onhan tää laji miesvaltaista edelleen. Suomessa tyttöjen skeittiskene on kyllä mullistunut parin vuoden sisällä.

No niin on. Miten sä koet, onko näiden tyttöjen välillä vahva yhteisöllisyys? Onko piireihin helppo päästä vai onko se enemmän sisäpiirin juttu?

No kyllä mä näen, että on tosi hyvä meininki, en oo ainakaan koskaan kuullut, että ois mitenkään vaikeasti lähestyttävissä. Koko ajan tulee lisää tyyppejä mukaan, ja hyvin aloittelijoita mun mielestä huomioidaan. Onhan tää yksi iso yhteisö, jossa kaikki tuntee/tietää toisensa, mutta paljonhan tässä on pienempiä porukoita. Usein laji kuitenkin aloitetaan kavereiden kanssa, jolloin luonnollisesti muodostuu niitä omia pienempiä porukoita, joiden kanssa skedetään.

Näinhän se on. Voisin kuvitella, että tytöille rinnakkaistuki tärkeämpää, kuin pojille?

Onhan se varmaan tytöille aluksi tärkeää, kun tää on niin miesvaltainen laji. Tyttörullalautailijat Ry:llä on kyllä tärkeä rooli tässä, kun niillä on paljon matalan kynnyksen ohjelmaa aloittelijoille.

Tämähän ehkä on vähän sellainen aihe, mistä moni nainen ei mielellään ääneen puhu, mutta mistä sä ajattelet sen johtuvan, että tytöt ei yleensä yllä samalle tasolle poikien kanssa?

Isoin syy on se, että 90% pojista on aloittanut skedeemään nuorena, ja ne jotka on olleet siinä hyviä ja innostuneet lajista, jatkaa sitä ja vie sen pitkälle. Tytöt yleensä aloittaa vanhempana, jos aloittaa. Jos mä olisin aloittanut skeittaamaan vaikka 10-vuotiaana, niin olisinhan mä paljon parempi. Ihan varmana, kun lajin suosio kasvaa tyttöjen keskuudessa, niin taso kasvaa kanssa. Vaikka Brasseissa tai Jenkeissä, jossa naisten skeittiskene on paljon isompi, on tasokin aivan huikea. Ja kyllähän Instagramilla on osuus tason kasvuun, kun näkee sellaisia asioita, joihin on helppo samaistua ja huomata itselle mahdolliseksi.

Joo kyllähän toi Instagram on mullistanut skeittaamisen omalla tavallaan. Millaisia ajatuksia se herättää?

No mä oon hämmentynyt, kuinka iso osa skeittaamisesta on siellä. Kun ite aloitti, ei ollut lainkaan sellaista kulttuuria. Ite on ehkä vähän liiankin laiska miettimään, mitä sinne laittais. Onhan se tavallaan hyvä kannustin ja saattaa auttaa kehittymään.

Ootko sä itse kuvannut paljon ja tykkäätkö kuvata?

En mä oikein ole oppinut siihen, mutta viime aikoina oon kyllä hieman innostunut. Kuvaaminen ei ole ollut itellä alusta asti mukana, niin se tuntuu vähän vieraalta. Kuvatessa yrittää ehkä vähän kovemmin, mutta toisaalta keskittyy ehkä vähän liikaakin siihen, miten kädet tai jalat on, eikä itse temppuun. Kyllähän siitä hyvä mieli itelle tulee, kun onnistuu kameralle. Onpahan sitten myöhemmin jotakin, mitä katsella, jos on vaikka loukkaantunut.

Niinhän se on. Onko sulla ollut jotakin loukkaantumisia?

Itellä ei onneksi ole ollut mitään isompia. Ranne on murtunut kahdesti ja nilkasta menneet nivelsiteet. Nyt tourilla vääntyi flippinilkka, tulin koko painolla sen päälle ja se meni ihan rullalle. Seuraavana päivänä se yllättäen olikin jo ihan kunnossa, että vissiin nivelsiteet lopullisesti löystynyt. Mutta olihan se ihan hyvä uutinen tavallaan, että olikin sitten vielä touria jäljellä. Musta kyllä tuntuu, että kaikilla jotka on pidempään skeitanneet, on sama ongelma. Eipähän ole ainakaan jäykät nilkat.

Haha jep! Mitä muuta sun elämään mahtuu kuin skeittaaminen?

Mä oon opiskellut rankasti nyt tän kevään. Mun piti valmistua nyt kandiksi, mutta se jäi yhdestä kurssista kiinni, kun menin yhteen tenttiin vahingossa tunnin liian myöhään, kun olin katsonut ajankohdan väärin.

Eihän? Ei saatana, haha. Mitä sä siis opiskelet?

Joo, no se nyt ois muutenkin ollut vaan välivalmistuminen. Mä opiskelen kognitiotiedettä Helsingin yliopistolla. Itellä viime aikoina kiinnostanut aivotutkimus ja eläinten kognitio.

Skeittaaminen on kuitenkin päästä kiinni. Koetko sä, että sä oot saanut sun opiskeluista mitään apuja siihen?

Haha, no en. Päinvastoin, se vaan vie aikaa skeittauksesta pois. Jos viettää päivän kirjastossa, niin ei ole paras skeittimode sen jälkeen.

Joo, kyllähän se puuduttaa... Kerro vielä viimeisin onnistumisen tunne skeitillä?

*Hanna miettii ja myhäilee tovin.* Kuulostaa hassulle, jos sanoo jonkun pienen jutun. Mutta oon nyt ollut fiiliksissä, kun oon uskaltanut hyppiä reiliin fiftareita. Se on ollut vähän jännittävää, kun ei oo pitkään aikaan hypännyt. Oon kanssa hyppinyt rappusia täällä tourilla, se on hauskaa hommaa.

Sitten mikä on ollut kamalin turhautuminen lähiaikoina skeitillä?

Kyllähän sitäkin mahtuu. Viime kevään skeittasin vähän vähemmän, kun oli niin paljon muuta hommaa, niin nyt on ollut flipit hukassa. Ihan perus kickflip hukkui ja olin sairaan turhautunut siihen. En mä yleensä mitään potki lautaa ja kiroile, mutta neljä vuotta osannut tempun joka sitten vaan hävis, niin kyllähän se ihmistä syö. Sit se vaan alkoikin sujumaan täällä tourilla taas.

No kuulostaahan toi kyllä järkyttävän turhauttavalta. Miten se sitten yhtäkkiä vaan löytyi siellä tourilla?

Emmä tiiä, yhtäkkiä muistin vaan, miten se menee. Ja kun ei tässä ole skeitannut nyt paljoa, niin varmaan otti myös aikansa, että lihakset jaloissa alkoi palautumaan.


Tuohon tempputurhautumiseen pystyy varmasti moni samaistumaan. Hyvä, että se löytyi taas sitten. Voikohan joku temppu hukkua ikiajoiksi?

Onhan se osa skeittausta, että trikit tulee ja menee.

Niin kai sitten, saakeli. Ei sitä kyllä kenellekään toivo, haha. Mutta hei, kiitos sulle Hanna kovasti tästä! Yritetään pitää tempuista kiinni... 

Fs boardslide kirkkojärven parkilla

 

Teksti: Siv Knudsen   Kuvat: Mikko Kempas

 

 

Keskustele Facebooksissa