Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Abkhazia – Dokumenttielokuva matkasta Neuvosto-Rivieran kadotetuille spoteille

18.09.2017 / Joonas Pulkkinen

Vantte Lindevallin, Samu Karvosen, Olli Ilmosen Miki Tähtisen ja Kirill Korobkovin matkasta Mustanmeren rannalle Abkhaziaan oli lehdessämme jo aikoinaan juttu. Nyt matkakertomus on päätynyt myös dokumentin muotoon, jota esitetään Rakkautta & Anarkiaa-festivaaleilla. Pulkkinen haastatteli elokuvantekijää Vantte Lindevallia.


Elokuvantekijä Vantte Lindevall

Abkhazia on maantieteellisesti äärimmäisen kiinnostava alue. ” Se on alue Venjänä ja Georgian välissä, pieni vähemmistöalue, joka Georgia pitää autonomisena tasavaltanaan. Abkhazia on kuitenkin julistautunut itsenäiseksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1992. Siellä on tämän takia sodittu ja Venäjä on ollut siellä päin auttamassa aluetta. Abkhazia ei ole saanut kansainvälistä tunnustusta, lukuun ottamatta Venäjää, Naurua, Vanuatua, Tuvalua ja Nicaraguaa.” Galin alueella tapahtui 90-luvun lopussa jopa etnisiä puhdistuksia, jolloin abkhaazi-separatistit ylittävät puhdistaa alueen georgialaisesta väestöstä. ” Aika ummikkona me itse sinne lähdettiin, vaikka tiedettiin, että kähinää siellä on aina välillä vieläkin. Jos haluaa sinne ylipäätänsä mennä, niin pitää mennä Venäjän puolelta. Georgiasta tultaessa rajaa ei voi ylittää.”

Ogi - switch flip. Kuva: Samu Karvonen

Vantte Lindevall on asunut parin vuoden ajan Tampereella. ” Muutin sinne yhden Intian reissun jälkeen. Sitä ennen olin asunut Samun [Karvonen] kanssa, meillä loppui vuokrasopimus ja olin jonkin aikaa kodittomana ennen kuin lähdin reissuun. Kun tulin takaisin mulla ei ollut kämpää, mutta vanha parisuhde lämpesi uudestaan ja päädyin sen perässä Tampereelle. Vähän varauksella sinne lähdin, mutta rakkaus vei.” Elokuvaa Lindevall on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa elokuva- ja televisiolinjalla, ja on tätä kautta valmistunut medianomiksi 2012. ” Mä olen erikoistunut elokuvaleikkaajaksi.”

Abkhazia on Lindevallin toistaiseksi massiivisen elokuvatuotanto. Tätä ennen hän on osallistunut lähinnä 5-10 minuuttia pitkiin produktioihin. Matkamateriaalin päätyminen dokumentin muotoon ei ollut Lindevallilla alun perin mielessä. ” Mä suunnittelin neljän webisodin kokonaisuutta, jotka olisi ollut 5-10 minuutin jaksoja. Puhdasta nettipäiväkirjaa. Vähän niin kuin fiilikset, jostain perinteisistä skeittimatkadokkareista. Mutta sitten se lähti paisumaan. Kun tultiin reissusta ja huomasi sen materiaalin, sitä oli niin paljon, että ei tiennyt mitä kaikkea sillä tekisi. Aloin kallistua jossain vaiheessa, että en halua tehdä neljää lyhyttä pätkää, jotka katsotaan kerran ja unohdetaan samantien.” Päätökseen vaikutti myös, että itse skeittausta sisältävää materiaalia ei kertynyt matkalla niin paljon. Materiaalia tarkasteltaessa Lindevallin päässä alkoi muodostua pidempi, kerrottavissa oleva tarina. ” Kun ei ollut niin paljon skeittausta sisältävää materiaalia, jäi tavaraa sitä kautta tarinankerrontaan paljon enemmän. Siitä olis voinnut tehdä myös sellaisen visual travelling-tyylisen tarinan Patrick Wallnerin tavoin, vaikka mun oma kuvakerrontatapa ei aivan samantyylistä olekaan. Siellä oli myös alun perin Samun ja Mikin alter egon Folke Westin spiikit, mutta leikkasin ne lopulta pois.”

Kuva: Vantte Lindevall

Miki. Kuva: Samu Karvonen

Lindevall haluaa Abkhazialla myös popularisoida skeittausta. Saada ihmiset, jotka eivät itse skeittaa, myös innostumaan elokuvasta. ” Näytin jotain versioita, mun elokuvia tekeville frendeille. Ne kysyi paljon kenelle haluan tarinaa kertoa. Sitä kautta tein valintoja leikkauksen suhteen ja halusin tehdä siitä helposti lähestyttävän.” Skeittauksen popularisoinnin kannalta kiinnostusta voisi herättää itse alue, mutta myös skeittaukseen liittyvä matkakulttuuri, jossa matkustetaan tuhansia kilometrejä mahdollisten spottien toivossa. Idea reissuun tuli tällä tavoin, venäläiseltä skeittarilta Kirll Korobkovilta, joka on reissannut muun muassa mainitun Patrick Wallnerinkin matkassa. ” Se on reissanut Iranit, Kirgisiat ja kaikki. Samu tunsi sen jotain kautta, Valko-Venäjän reissulta tai vastaavasta. Kirill oli ehdottanut, että tämmöinen paikka, siellä ei ole kukaan käynyt skeittaamassa. Lähdetäänkö kattomaan onko siellä spotteja?  ” Korobkovin veikkaus perustui valistuneeseen veikkaukseen. Abkhazia on ikään kuin Venäjän vanhat Kanarian saaret, ”Soviet Riviera”, joten Abkhaziassa on ainakin paljon vanhaa hotellikantaa. ” Osa oli sodan runtelemia, tosi vanhoja rakennuksia, jotka oli vaan runneltu paskaksi. ” Korobkovin ehdotuksen houkuttelemana Karvonen houkutteli Lindevallin reissun videokuvaajaksi.

Vähäiseksi jäänyt skeittausta kuvaava materiaali ei perustunut täysin sille, että spotteja ei olisi reissusta löytynyt. ” Kyllä sieltä skeitattavaa löytyy, mutta kaikki uudemmat skeittaukseen soveltuvat kohteet ovat jotain muistomerkkejä tai hautoja.” Myös erilaiset tilanteet paikallisten kanssa loivat omia jännitteitä. ” Jos jossain puistossa oli hyppäämässä yli puiston penkkiä, niin saattoi tulla joku sanomaan saman tien, että no no, ei käy päinsä.” Skeittaukseen ei suhtauduttu kovin avoimesti, mutta sodan jäljet näkyvät Lindevallin mukaan siinä, että skeitattavaa ei ollut aivan hirveästi. ” Oli vieläkin luodin ja pommin reikää seinässä. Me itse oltiin Sukhumin kaupungissa, joka on alueen pääkaupunki. Mutta sekin on aika pieni. Vähän kuin Kouvolaan menis, toki vähän hienompi.” Yksittäisiä vaaratilanteita ei reissulla syntynyt, Lindevall tosin kertoo, että ei osannut edes pelätä. ” Kirill kertoi joissain vaiheessa, että hän ei pelkää paikallisia poliiseja ollenkaan, vaan pikemminkin paikallisia. Kamera toimii itselle kuitenkin aikamoisena kilpenä, jolloin keskittyy siihen mitä tapahtuu, eikä siihen, mitä voisi tapahtua.”

Samu -  Boardslide. Kuva: Stanislaw Noda.

Abkhazian reissu tehtiin jo vuonna 2012, mutta tuotanto muovautui vasta vuosien myötä. Erillistä rahoitusta Lindevall ei dokumentilleen hakenut. Mun piti tehdä ne webisodit Laminan palkkalistoilla ollessani, mut en niitä ehtiny niiden kaikkien muiden Laminalle tekemien videoiden ohessa tekemään. Etenkään kun en oikeen silloin hahmoittanut, et kuinka iso urakka tän tekemisestä tulikaan, joten se jäi sellaiseen muhimisvaiheeseen pitkäksi aikaa. Vietin muun muassa neljä talvea Intiassa tässä välissä, ennen kuin dokumentti valmistui. Tein sitä välilliä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisesti, mutta kyllä se melkeen koko ajan oli mielessä jollain tapaa, vaikka reissussa olikin.” Jälkituotannossa tekstityksistä venäjästä englantiin vastasi Korobkov. ” Kirill mainitsi, että ei aina saanut paikallisesta murteesta täysin selvää.” Vaikeimmalta Lindevallista tuntui jälkituotannossa kuitenkin tarinan yksinkertaistaminen. Ja käsikirjoituspuoli. ”En tehnyt klassista leffakäsikirjoitusta, missä on kaikki replat ja toiminta kirjoitettu kokonaisuudessaan auki, mutta kyllä mä paperille tein kaaviot ja rungot. Mitä tapahtuu, mikä on liikkeelle paneva voima, missä on esteet ja missä kohtaa toiminta muuttuu. Rungon kasaaminen, ja että se tuli toimivaksi, oli haastavinta.” Koska Lindevall ei ollut alun perin suunnitellut dokumenttia, niin tiettyjen kuvien puuttuminen loi haasteita tarinan kerronnalle. ” Jos mä olisin tiennyt sen, mitä haluan kertoa tällä dokkarilla, olisin kuvannut paljon täsmällisemmin matskua, joka olisi auttanut leikkausvaiheessa, mutta onneksi mä kuvasin tosi paljon kaikkea matskua, niin oli sitten mistä leikata.”

Abkhaziaa esitetään Rakkautta & Anarkiaa-festivaaleilla peräti neljällä eri näytöksellä. Miten kävi kutsu? ” Yllätyin tästä vähän itsekin. Me lähetettiin se sinne trailerilla ja leffalla. Ja sitten tuli viestiä, että me halutaan tää ohjelmistoon. Mutta ei me tiedetty, että tulee neljä näytöstä. Olin positiivisesti yllättynyt, leffa on Finnhits-sarjassa, jossa on aika kovia Suomi-nimiä. ” Tiistaina 19.9 järjestetään elokuvan esittämisen jälkeen myös Eerikinkadun Andorrassa Skeittaus, vapaus ja vastuu-klubi. ” Se alkaa leffan jälkeen kymmeneltä Dubrovnikin puolella. Siellä on paneelikeskustelu, jota vetää Skeittauksesta-puheohjelman toimittaja Pentti Järvelin. Minä ja Samu ollaan vieraana. Paneelin jälkeen on Itä-Hollola Installaation solistin Robert Ensio Niemistön soolokeikka. Leffa on lähdössä myös ulkomaille esitykseen. Abkhazia on osana skeittiaiheisen Vladimir Film Festivalin ohjelmistoa ja esitetään festivaalin päätöselokuvana 24.9. ” Mä olen menossa myös käymään siellä. R&A oli jo alla ja ne ilmoitti maksavansa majoituksen, niin hain Suomen elokuvasäätiöltä kulttuuriviennin matkatukea ja ne maksoi mun lennot. Että ihan tosissaan tämä elokuva on otettu."

Teksti: Joonas Pulkkinen

Miki - Lipslide Kuva: Stanislaw Noda

Abkhazian näytökset R&A-festivaaleilla. Liput osoitteesta: www.hiff.fi

19.9. 21.00 Andorra

20.9. 16.00 Andorra

20.9  19.00  Elisa Kulma (erikoisnäytös, johon liput voittamalla arvonnasta)

24.9  18.45  Dubrovnik Bar (Andorra)


Ogi. Kuva: Samu Karovnen

Keskustele Facebooksissa