Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Flow 2017 - Toimituksen valinnat hauskimmiksi säveliksi

10.08.2017 / Joonas Pulkkinen

Flow Festival 11.-13.8.2017

Tuttuun tapaansa toimitus suosittelee omia suosikkejaan elokuun kulttuuriviikonloppuun. Pääpaino valintojen perusteella näyttää kohdistuvan lauantaihin. Tilastojen valossa kiinnostava huomata, että takapihalle ei ole osunut tänä vuonna yhtään valintaa! Muutenkin venueiden määrässä suurta hajontaa.


 

Young Thug

File under: nykyrap. Gucci Manen jalanjäljistä noussut Atlantalainen rap-artisti, jonka ura on esimerkki siitä, kuinka voi nousta ns. ryysyistä rikkauteen. Hämmentävän suuria kuuntelulukuja keräävä artisti ei paljon kuvia kumartele. Härskiä meininkiä Atlantan perinteitä kunnioittaen, mutta täysin omalla twistillä. Androgyyninen, vaikuttava persoona, joka on vastuussa monesta omaperäisestä rap-flowsta, mitä muut artistit yrittävät apinoida. Young Thugin tiedetään muun muassa kirjoittavan lyriikkansa alas piirtämällä kuvia. Young Thug venyttää, pätkii, pyörittää ja vanuttaa sanoja täysin omilla tyyleillä, jatkaen siitä minkä mm. Lil Wayne on aloittanut. Ulkoisesti Young Thug on moderni, ghettoisampi, inkarnaatio muun muassa Andre3000 ja Wyclef Jeanin ulkoisesta presenssistä, pukeutuen rap-perinteiden kirjoittamattomia sääntöjä kylmästi rikkoen mm. naisten vaatteisiin.  

Young Thug on vastuussa myös yhdestä kaikkien aikojen oudoimmasta musiikkivideosta jossa itse tähti ei edes saapunut videon kuvauksiin. - Kempas

Pe 11.8 Lapin Kulta Red Arena 19:15

 

Model 500

Juan Atkins on tuottaja johon voisi typistää koko Detroit-teknon olemuksen. Muutaman tuottajan joukossa varmasti yksi j80-luvun alusta 90-luvun puoliväliin asti eniten elektroniseen musiikkiin, sekä sen semanttiseen muotokieleen vaikuttanut tuottaja. Innostuksen juuret palautuvat tosin tässä suhteessa Kraftwerkkiin. Atkinssin yhdessä John Houselyn ja Richard Davisin kanssa muodostama Cybotron oli Afrika Bambaatan Planet Rockin kanssa startti sille jollekin, mitä voitiin Yhdysvalloissa ja maailmassa kutsua löyhästi electroksi. Model 500 nimellä Atkins rakensi autioituvan Detroitin ytimessä dystooppisia tulevaisuuskuvia, joita ilmentävät mestariteokset kuten No Ufos’s, Technicolour tai Future: ”Techno revolution/And fast technology/Enter a computer/Robotic factories/Brand new innovations/ Brand new ideas/Changes all around us/The future is here”. Metroplex-levy-yhtiölle tehtyjen levytysten ohella berliiniläiselle Tresor-levy-yhtiölle omalla nimellä ja lukuisilla pseudonymeillä kuten Infiniti, Magic Juan, Model 600 levytetyt julkaisut ovat elektronisen musiikin ikivihreitä, jotka kestävät yksinkertaisista tuotanollisista arvoista aikaa kuten Kraftwerkin levyt. - Pulkkinen

;                 

Pe. 11.8. Voimala 20.00

 

Aphex Twin

Richard D. James alias Aphex Twin on varsin itsestään selvä ja sinänsä mauton ja harmaa nosto tämän tyyliseen artikkeliin. Kuitenkin jos Model 500 raivasi elektronisen musiikin tien yhdeksänkymmentäluvulle, tuli Richard D. Jamesista pitkälti nimi määrittämään, mitä se oli 90-luvulla. Ja etenkin, mitkä ovat sen rajat. James on pikemminkin äänifyysikko ja insinööri, kuin tuottaja. Valtaosa hänen kokeiluistaan perustuu äänen tutkimiseen, sekä itse modattuihin instrumentteihin. Mies, jonka vaikutus oli 2000-luvun alussa niin hurjaa, että miehen jäljittelyn voidaan sanoa ylikuumentaneen suurimman IDM-hypen ja boomin. Lähivuosina James ei ole jäänyt toistamaan liian vaikeita kaavoja, vaan todisti Warpin vuonna 2014 julkaistulla Syro-levyllään hallitsevan edelleen ”sääntöjen” puitteissa tuotetun epäkonventionaalisen tanssimusiikin. Tosin ei olisi ihme, jos levyn kappaleet olisivat olleet 15 vuotta vanhoja, koska hän on haastatteluissa pariin otteeseen viitannut julkaisemattoman materiaalin määrään. Taannoin hän tosin julkaisi Korg:n mainonnassa hyödynnetyn korg funk5-kappaleen, joka jatkoi Syron kaltaisessa äänimaailmassa. NTS:n julkaisema live Field Day festivaaleilta Lontoosta tänä vuonna oli todistus siitä kuinka pitkälle James ymmärtää mediataiteen käsitteenä.  -Pulkkinen

Pe 11.8. Lapin Kulta Red Arena 21.15

 

Midori Takada

Vuonna 1951 syntynyt Midori Takada on japanilainen säveltäjä ja perkussionisti, joka taitaa erityisesti japanilaiset perinnelyömäsoittimet. Takada aloitti uransa 70-luvun loppupuolella Berliinissä ja on ollut tästä lähtien tunnustettu nimi modernin taidemusiikin harrastajien ja tekijöiden keskuudessa. Parhaiten hänet kenties tunnetaan vuonna 1983 kelanauhurille levyttämästään modernista ambient-ja minimalismi-klassikostaan Through the Looking Glass, joka on ollut Tim Sweeneyn ja muiden baleaarisen musiikin kaanonin tuntijoiden arvossa pitämä levy viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Varma kulttuuri ja taide-elämys. - Pulkkinen

La 12.8. The Other Sound 15.00

 

Sparks

Pop-musiikissa on harvoja nimiä joiden koko konseptuaalisuutta levyjen kansista musiikkiin, sekä itse taiteilijoiden olemukseen voi nimittää taiteeksi tai pop-taiteeksi. David Bowie oli ehdottomasti tätä. Samoin Pet Shop Boys ja myös Morissey terävimpinä hetkinään. Listaa voisi jatkaa myös ehdottomasti yhdysvaltalaisella Sparksilla, joka saattaa olla mainituista kenties kaikkein monipuolisin. Yhtye on pystynyt 70-luvun alusta lähtien tasapainoilemaan musiikin trendien: glam rockin, uuden aallon, syntikkapopin, mutta myös aidon tanssimusiikin vanavedessä pysyen kiinnostavana ja ajankohtaisena. Yhtye ei kuitenkaan juurikaan tingi vaan tekee omaa juttuansa omaleimaisesti. Ydinkokoonpanon muodostavat Maelin veljekset tekevät juuri mitä haluavat, mistä kertonee vaikka koskettimista vastaavan Ron Maelin taipumus takavuosina käyttää tupla-hitler-viiksiä. Yhtye on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Faith No Moren, Erasuren, Franz Ferdinandin ja Giorgio Moroderin kaltaisten nimien kanssa. Aikamatka kevyen musiikin historiaan luvassa. - Pulkkinen

La 12.8 Lapin Kulta Red Arena 18.00

 

Soichi Terada

Vuonna 2016 Terada soitti livenä yhden vuosikymmenen ikimuistoisimmista liveistä Kaiku yökerhon isossa salissa. Teradan havaiji-tyyliset paidat, iso hymy ja kyky ottaa yleisö vastaan olivat käsin kosketeltavan liikuttavia eleitä. Terada on tehnyt 80-luvun lopusta pitkän uran ja saavuttanut niin kokeellisemman musiikin kuin perinteisen housen kuluttajien keskuudessa valtavan suosion. Itse koin kerran hämmästyttävän performanssin Virossa Kilingi-Nõmmella järven rannalla järjestetyillä jatkoilla, joissa eräs virolainen pitkän linjan tiskijukka soitti viltin alta Teradan tuotantoa. Hän totesi minulle myöhemmin, että mp3:t ovat liian rareja, jotta kenenkään tulisi tietää kappaleiden nimiä. Tämä todistanee jotain Teradan kulttiarvosta. Samoin kuten Nami Shimadan legendaarinen Sunshower-kappale, joka oli pitkään tiskijukkien metsästämä graalin malja. 90-luvun alussa kappaletta remixasi viimeisinä vuosinaan jopa discon jumala Larry Levan. Terada eli pitkään hiljaiseloa, mutta löysi musiikin tekemisen ilon viimeistään 2015 hollantilaisen Rush Hour-recordsin julkaiseman Sounds From the Far East-julkaisun myötä. - Pulkkinen

La. 12.8. Resident Advisor Front Yard 18.00

 

Front 242

Belgia oli 80-luvun lopussa jänne maa. Acid Housen kansainvälinen läpimurto osui loistavasti yhteen maan kulttuurisen ilmapiiriin sekä omaleimaiseen new wave perinteeseen. Keskeinen tekijä saumojen yhdistämiseen oli jo vuosikymmenen alussa aloittaneella Front 242:lla, joka älysi Kraftwerkin Ralf Hütterin innoittamana käyttää tuottamastaan materiaalista nimeä electronic body music. Yhtye on säilynyt DAF:N (Deutsche Amerikanische Freundschaftin), Clan of Xymoxin ja Nitzer Ebbin kaltaisena kestosuosikkina 80-luvulta tähän päivään, jonka merkitys ei jäänyt ainoastaan 80-luvun nahkahousu- ja industrial-piireihin vaan oli keskeinen innoittaja myös chicagolaisten ja detroittilaisten tiskijukkien kuten Jamal Mossin käsityksestä elektronisesta musiikista. Raakaa energiaa ja todellisuuden dominointia. - Pulkkinen

La 12.8. Zalando Black Tent 19.45

 

Death Grips

Kolmikko joka koostuu vokalisti Mc Ridestä, rumpali-tuottaja Zack Hillistä sekä apulaistuottaja Andy Morinista. Fyysisestä lavaesiintymisestä tunnettu Mc Ride räppää ja rääkyy sydämensä kyllyydestä paljon anteeksi pyytelemättä. Death Grips on ehkä rankinta mitä rap-musiikin saralta löytyy vuonna 2017. Räppiä, spoken wordia, Industrialia, noisea ja Black Flag -henkistä punkkia yhdistelevä soundi on intensiivistä, riisuttua ja primitiivistä. Tässä mennään aika 100 lasissa. Myös esitysaika ja venue ovat tällä kertaa osuneet täydellisesti, veikkaamme että tulee olemaan ns. maailmanlopun meininki. – Kempas

La 12.8. Zalando Black Tent  00:00

 

Ceebrolistics

Kotimaisen ”vaihtoehtoräpin” pioneerit harvinaisella comeback-keikalla. Ceebrot eivät paljon esittelyitä kaipaa. 90-luvun alussa uraansa aloitelleen kolmikon matkaan mahtuu monta mutkaa, mutta nyt kuultava keikka on muun muassa visuaalisesti pisimmälle vietyä Ceebroa ehkä koskaan. Setti ei ole pelkkää vanhan vetämistä uudelleen, vaan RPK on loihtunut vanhoista taustoista uusia versioita pysyen erittäin vahvasti ajan hermolla, edelleen. Yhtyeen jatkokeikoista ei ole varmuutta, joten jos haluat nähdä vielä kerran Ceebrot livenä niin nyt pitää mennä. Jatkosta kun ei tosissaan tiedä kukaan, tuskin edes kolmikko itsekkään. - Kempas

Su 13.8 Lapin Kulta Red Arena 16:00

 

Vince Staples

 

Comptonista lähtöisin oleva ja nykyään Long Beachilla asustava Vince Staples nousi tunnetuksi Odd Futuren ja Earl Sweatshirtin vanavedessä. Kendrick Lamarin hengessä kellon tarkkaa flowta sekä keskivertoa älykkäämpää lyriikka suoltava Vince miellyttänee kaikkia puritaaneimmista rap-diggareista klubibängereiden ystäviin. 

Su 13.8 Lapin Kulta Red Arena 20.30

 

Mr. Fingers Aka. Larry Heard

Jos housen puolelta hakee esitellyn Juan Atkinssin kaltaista yhtymäkohtaa ja innoittajaa samoilta ajoilta niin Larry Heardin Aka. Mr Fingersin vaikutus etenkin chicagolaiselle house musiikille on varmasti samaa koko luokkaa kuin Atkinssin detroittilaiselle technolle ja electrolle. Kumpienkin ensimmäiset julkaistut levytykset olivat alle 25-vuotiaiden lapsinerojen materiaalia. Mr Fingersin Mystery Of Love, Washing Machine ja Slam Dance opettivat miten rakentaa synteettistä bassolinjaa, mutta myös raivasivat tietä Vincent Floydin ja Rick Wilhiten kaltaisille melodioita ymmärtäville tuottajille, jotka tuottivat jotain mitä kutsua ”deep houseksi”, ennen kuin sen merkitys muuttui tarkoittamaan jotain aivan muuta. Kun vielä näkisi tähdenlennon sunnuntain yössä Heardin sävelten soidessa niin elämä näyttäytyisi yhtä usvaisen merkityksellisenä kuin Heardin musiikki.

Su 13.8. Zalando Black Tent 22.45

 

 

 

 

 

Keskustele Facebooksissa