Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Ruotsalainen manuaalimestari Mårten Rapp

31.01.2018 / Toimitus

Instagram on paikka, jossa paikallisesta parkkisankarista voi tulla pienimuotoinen some-tähti hetkessä. Näin kävi Örebrossa asuvalle Mårten Rappille. Mårtenin instabravuurina on mitä erilaisemmat manual kombot ja no-complyt. Haastattelimme kahdella renkaalla viihtyvää iloista Mårtenia skeittauksesta ja siitä miten manuaalisankari sai yli 20000 seuraajaa tililleen. 


Mårtenista huokuu hyvä, iloinen energia ja parkilla niin pienet, kuin isotkin skeittaajat tulevat jatkuvasti heittämään tälle femmoja. Ihmisten silmistä näkee ihailun tyyppiä kohtaan, ja monet pienet skeittaajat aina ländätessään tempun kääntyvät ensimmäisenä katsomaan, näkikö Mårten. #localhero. Kysellääs siis miehen kuulumisia hieman.

Teksti: Siv Knudsen

 

Moi Mårten. Istut tässä mun vieressä sohvalla, mites se siinä menee?

Haha hyvin tässä menee, ootan innolla mun huomista syntymäpäivää!

Joo hei etukäteisonnittelut! Paljos tulee täyteen ja mites meinaat juhlistaa?

Kiitos! 29-vuotta tulee täyteen, kaverit aikoo järjestää mulle yllätysjuhlat!

Oho aika siistiä, osaatko yhtään arvata millasta hommaa on luvassa?

No mä luulen, että joku ravintolareissu vois olla tiedossa. Toivottavasti se ois mun suosikki Kreikkalaiseen ravintolaan.

Ahaa okok. No mitäs sä sieltä tilaisit, jos sinne päädytte?

Mulla on kaks suosikkia Gyros ja Souvlaki. Gyros on vahvasti maustettua sikaa ja ranskalaisia.

(Tässä kohtaa pieni kielimuuri ja allekirjoittaneen vegaaniruokavalio johtaa lopputulokseen, että Souvlakin todellinen olomuoto jää epäselväksi.)

Noni no small talkit sikseen ja perus asioiden äärelle. Kerro, miten sä oot alottanu skeittaamaan?

No mä olin tosi vaikuttunut naapuruston vanhemmista lapsista, jotka skeittas. Mä halusin olla, niinkuin ne. Tää tais olla vuonna 1997 eli mä olin 9-vuotias, kun mä alotin. Eli täähän onkin mun 20-vuotis juhlavuosi skeitillä!

Haha älytön aika. No pääsitkö sä sitten skeittaamaan niiden vanhempien skidien kanssa?

En päässyt. Meillä oli oma pieni porukka naapuruston lapsien kanssa, joiden kanssa skeitattiin. Yks niistä vanhemmista skideistä lainais meille kyllä skeittileffoja!

Aijaa eihän, mitä leffoja?

Toy machine: Welcome To Hell oli ehdoton suosikki. Mä katon vieläki aika ajoin Jamie Thomasin partin, siinä on ihan himmee Iron Maidenin biisi!

Hahah KOVA. Miten sä sitten päädyit noihin älyttömiin manuaaleihin? Oliko ne sulla alusta saakka mukana, vai miten ne tuli?

No se tuli vähän randomilla. Mä olin skeitannut vuoden, kun sillon eräs mua paljon parempi skeittaaja haasto mut ottamaan manuaaliskaban. Yllättäen mä olinkin parempi, kuin se. Se anto mulle itseluottamusta alkaa harjottelemaan niitä lisää. Eli 19-vuotta niitä manuaaleja on tässä nyt hinkattu.

Eli se on aina tuntunut luonnolliselta sulle?

Joo, se on vaan aina ollut mun juttu. Mä yritän kehittyä koko ajan, löytää uusia haasteita ja tapoja tehdä manuaaleja. Ja tää palo on ollut sellanen, mikä on seurannut mua alusta saakka.

Mites toi kuvaaminen, onko se ollut alusta saakka mukana, kun kerta leffojakin on alusta saakka kateltu?

No on se ollut iso juttu ja mä oon aina nauttinut kuvaamisesta. Se on jotain, joka tekee musta paremman skeittaajan, sillä se saa mut puskemaan kovempaa. Se on oikeestaan melkein pakollista mulle oman kehittymisen kannalta, mä tarviin sitä, puskeakseni itteeni eteenpäin. Jos mä pari tuntia hinkkaan jotain temppua, on se sama ottaa nauhalle siinä samalla.

Entäs toi Instagrammi, sulla on joku parikyttuhatta seuraajaa?

Nojoo, mun tili alko kasvamaan pari vuotta sitten. Isoin juttu oli 2016 kun Australialainen skedekauppa jako mun klipin ja se sai viikossa yli miljoona katselukertaa. Hulluutta.

No on kyllä hulluutta. Kun sulla kerta on noin paljon seuraajia, niin koetko sä, että sulla on velvollisuus päivittää sun tiliä jatkuvasti?

No ainut velvollisuudentunne on oikeestaan itselleni. Itse mä olen itseni pahin kriitikko, että ei mulla mitään velvollisuudentunnetta muita kohtaan todellakaan ole. Skeittiklipit tulee ja menee niin nopeesti nykyään, että on tärkeää päivittää omaa tiliä, jottei ihmiset unohda sua. Kai mä välillä postaan vähän liiankin innokkaasti, vois ottaa välillä vähän iisimmin haha.

Ootko sä muuten koskaan kisannut?

Olen mä vähän. Ainut isompi juttu oli oikeestaan Red Bull Manny Mania. Mä voitin Ruotsin finaalit ja sain lipun New Yorkiin 2011. Elämäni paras viikonloppu.

Oi hauskaa! Miksi se oli paras?

No mikä vois olla parempaa, kun skeitata maailman siisteimmässä kaupungissa ja tavata skeittaajia 30 eri maasta?

No kuulostaa kieltämättä ihan hyvältä. Onko sulla muuten ollut mitään loukkaantumisia?

Ei mitään. *koputtaa puista sohvapöytää

No huhhuh kuinka siistiä. Mikä muu sut tekee elämässä onnelliseksi, kuin skeittaaminen?

Hmmmm mitähän mä tarvitsisin ollakseni onnellinen. Mun täytyy saada tehdä jotain fyysistä päivittäin. Ja mun täytyy saada karkkia. Karkki on mun myrkky.

Haha simple joys of life. Mikä on siistein juttu, minkä oot skeitillä tehny viimeaikoina?

Kööpenhaminassa tein viime vuonna Dream Spotilla melko älyttömän nose manuaalin, heittämällä vaikein, minkä oon koskaan tehnyt. Se oli niin saakelin pitkä, puolitoista minuuttia, että ei sun keho jaksa montaa yritystä. Pari ekaa yritystä kaaduin melko nopeesti, viidennellä pääsin viimeiseen mutkaan saakka, jonka jälkeen olin jo aivan loppu ja turhautunut. Samalla tajusin kuitenkin, että tää on tehtävissä ja samalla hetkellä alkoi satelemaan vettä. Sit vaan päätin, että nyt sen on tultava ja sitten se tuli! (Video löytyy alta) 

 

 

Huh melkonen suoritus tosiaan. Kerro myös turhauttavin juttu skeitillä?

No mikä tahansa flippi haha. Manuaalit on mulle heittämällä helppoja. Mutta mikä tahansa temppu, jossa sun täytyy tehdä flippi, on mulle haastava.

Joo ja nauratti tänään parkilla, kun sä Mårten pumppasit isointa poolia varmannäkösellä tatsilla, mut samalla kuuluu vaan, ku sä huudat, kuinka epävarmaksi olosi siellä tunnet.

Hahah jep sellasta se on!

Hei kiitos tästä ja kiitos mielettömästä vieraanvaraisuudesta!

Eipä kuule kestä ja kiitos itsellesi!

Kun kirjoitan tätä juttua puhtaaksi, Mårten laittaa yhtäkkiä M.A. Nummisen ”Kuinka saisin rikki kookospähkinän”- biisin soimaan. Pudotaan molemmat aika huolella. Sitten hän ihmettelee, miksi M.A. Numminen on kuuluisa Suomessa ”I mean, he’s not a great singer”. Vastaukseksi näytän kuvan M.A. Nummisesta jänis puvussa soittamassa banjoa. Ei kuulemma vastannut kysymykseen.

www.instagram.com/martenrapp

 

 

Keskustele Facebooksissa