Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

RPK

30.06.2017 / Toimitus

Roope edustaa musiikin kentässä aina ”uutta” soundia. Äänivelho, joka ei jää paikalleen ratsastamaan vanhoilla jutuilla vaan pyrkii aina tuomaan peliin jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että Roope on pioneeri. Jopa niinkin pioneeri, että hänellä saattaa olla pisin ura kun lasketaan ensimmäisestä julkaisusta uusimpaan, nyt vuonna 2017 ilmestyvään Monsp-julkaisuun, mikä on samalla ensimmäinen Roopen soololevy. Keskustelimme historiasta, tulevaisuudesta ja marginaalissa elävän musiikin nykytilanteesta. Artisti isolla A:lla ja monilla nimillä...Roope Koo aka RPK aka Koksu Koo aka Rumpukone ja niin edelleen. 

 


HUOM! Haastattelu on tehty syksyllä 2016, ennen tietoa Ceebrolisticsin uusista keikoista. Julkaistu alunperin lehdessä 3/16. RPK soolon aikataulu on nyt vähän muuttunut eteen tulleiden Ceebrolistics-kiireiden takia. 

Ceebrot ja vastaavat on käyty eri yhteyksissä sen verran monta kertaa läpi, että ei paneuduta siihen historiaan sen isommin, mutta otetaan nyt lyhyt kertaus musiikkihistoriastasi. Koska aloit tehdä musaa ja tuottamaan?

Tässä kuvassa (Seinällä on kuva räppäävästä serkkuparista lavalla) on ensimmäinen sessio vuonna 1990 kesäleirillä. Molemmat beatboxasi ja räppäsi, Janne ja minä. Mattikin oli samalla leirillä, mutta ei ollut vielä mikissä. Ensimmäinen julkinen biisi oli varmaan siinä ’92, kun Didier duunasi Jone Nikulan ohjelmaan Radio Cityssä Kellarinauhat-osiota. Se soitti siellä kaks biisiä. Eka julkaisu oli tulossa kovaa vauhtia ’92, mutta ei onneksi tullut, koska ’95 tullut Spring oli kumminkin sitten edes vähän järkevämmän kuuloinen julkaisu mitä se olisi vuonna ’92 ollut.

Tajusin tuossa, että Suomen mittakaavassa ei taida olla toista suomiräppiartistia, jolla olisi noin pitkä ura ja aikaväli ennen soololevyä. Olarijäbät ehkä lähimpänä, mutta ei ihan samalle aikajänteelle päästä siinäkään.

Kyllä, ei mullakaan tule mieleen. El-p ekana tulee maailmalta mieleen; sillä kesti aika kauan ennen ekaa sooloa, mutta sekin tuli jo 2000-luvun alussa. Sen voin sanoa, että oon ollut tekemässä sooloa jo pitkään, mutta aina on tullut muut jutut edelle. 2000-luvun alussa koko homma oli se yhteinen klikki. Viimeisen kerran olin tekemässä sooloa siinä 2009, mutta aloitettiin tekemään sitten Serkkupoikia, mihin käytin sitten mun Soolon sisällön.

Jos vertaat tämän päivän menoa siihen 2000-luvun alkupäähän, jolloin Ceebrot oli kovimmassa hypessä, tuntuuko siltä, että te olitte silloin vähän edellä aikaa? Onko jengi tullut vastaanottavaisemmaksi tällaiselle menolle?

On tullut toki. Tässä on tapahtunut niin paljon elektronisen musan ja hip hopin muutoksia, jotka ovat rantautuneet väkisin myös Suomeen. Me oltiin silloin vähän sellainen yksinäinen outolintu. Sillon jengi kyllä diggasi, mutta osa oli myös samaan aikaan niin, että ettekö te voisi tehdä jotain vähemmän outoa; jäbät vois tehdä jotain hyvää boombappia, jos vaan haluaisitte. Nykyään kumminkin ihan mainstream-soundikin on sellaista tikitys-soundia, mitä tehtiin jo silloin.

Lasken niin, että kaikki on summaantunut. Dubstep, grime ja niin edelleen – ne on kaikki ajaneet jengiä tällaiseen soundiin. Mun mielestä se lähti siinä, kun Kridlokk laittoi soolon pihalle, niin siinä huomasi, että okei, voi tehdä tällaistakin soundia ja silti mennä aika isoksi. Paperi-T nyt sitten viimeisimpänä esimerkkinä: miten paljon voi antaa liikkumavaraa ollen silti iso Suomessa. Ehkä se tulee kans tän päivän skideistä: ne eivät ole kasvaneet vaan kuuntelemaan yhtä soundia tai east vs. west -hommaa hip hopissa.

Mielestäni Paperissa on ollut tosi paljon Suomen Anticonia, mikä on aikoinaan ollut ns. oudon räpin määritelmä. Nykyään se menee sitten jo kumminkin skaalaltaan mainstreamiksi. Se on outoa, mutta samalla hienoa. Ceebroista sen verran, että silloin kun levy oli tulossa, oliko siinä joitain teknisiä ongelmia, hajonneita kovalevyjä tai muuta?

Oli siinä niitäkin, mutta helpoiten sanottuna pojat kasvoivat miehiksi. Tuli muita juttuja ja hommat venyivät niin paljon. Varhaisessa vaiheessa, kun oltiin tekemässä Blue Byroads -levyä, meni Minidisc paskaksi. Mutta sitten kun laitoin sen jälkeenpäin soittimeen, se toimi. Se, mitä tehtiin Ö:n jälkeen, ei kyllä kaatunut tuollaiseen, vaikka mulla on ollut paljon laiteongelmiakin silloin. Julkaisematonta matskua on siis paljon, ja aina välillä mietin, että pitäiskö niitä pistää ulos, mutta sitten oon että äh, ei kannata nähdä vaivaa. Tänä päivänä on vaan niin turhauttavaa tehdä asioita vain kulttuurin takia. Ei ole mitään järkeä laittaa levyä ulos, jos sen tiimoilta ei voi keikkailla, koska se on ainoa tapa saada siitä bucksia tänä päivänä. Saati sitten, että haluaisiko edes keikkailla yli 10 vuotta vanhojen projektien parissa.

Vedät kumminkin soolokeikoilla esim. Serkkupojat-matskua?

Kyllä mä yritän tuoda myös vanhoja juttuja mukaan; toki ne on vähän runkoja, kun vetää vaan ne omat osuudet. Varsinkin kun nyt ennen levyä oon keikkaillut, niin oon ajatellut, että ois jotain tuttuakin stygeä yleisölle. Mutta kyllä uskon, että levynkin jälkeen vanhaa matskua tulee keikoilla olemaan.

Mitä tulee sun DJ-hommiin ja soundiin, niin olet aina ollut edellä aikaasi; tän päivän soundia on soitettu jo 10 vuotta sitten. Berliini-teknot ja muut oon kuullut sun soittamana jo 10 vuotta sitten. Onko nyt jotain tulevaisuuden suuntaa musasoundilla?

Voin sanoa, että kun lähenee neljääkymmentä, yhtä paljon kuin kiinnostaa uusi, kiinnostaa vanhakin. Mua kiinnostaa tosin paljon kaiken elektronisen musan, myös hip hopin, juuret, joissa on tehty tuollaisia kokeellisempia juttuja ekaa kertaa. Huomaa, että samanlaisia juttuja, mitä on ite tehnyt 90-luvulla on tehty jo 80-luvulla. Viimeisen 10 vuoden aikana yhtä paljon kuin olen metskannut uutta musaa niin oon myös metskannut vanhaa. Oon miettinyt, että tässä ajassa ei tule enää samalla lailla uusia tyylejä, vaan uudet jutut on komboja. On toki uudessakin musakentässä esimerkkejä jostain uudesta, kuten vaikka PC music (katso http://pcmusic.info/) tai nuoret tuottajat, ja niiden äänilähde on vain Youtube ja paskat mp3:t. Se skene ei nyt vielä oo mulle kolahtanut, vaikka itsekin samplaan surutta Youtubesta muun muassa, mutta noin ylipäänsä huomaa, että kaikki on eri asioiden komboja. Vaikka räppiestetiikka, mutta soundit voi olla noisea tai EDM:ää tai mitä tahansa. Tällä hetkellä ei oo mitään uutta tyylisuuntaa tiputtaa. Mua kiinnostaa industrial-estetiikka, ja tietty trappi ja grime kuuluu omissa tuotannoissa selkeimpänä vaikuttajina tällä uudella levyllä.

Mikä sun mielestä sun jutuistasi on paras oma tuotanto?

No itse asiassa viimeisin Dim den on yks sellainen. Mun ja Kriden Ei on kova. Vanhoista jutuista Cave on kova. Enemmän nousee mieleen yksittäisiä biisejä, mitkä jää sellaisiksi, mitä jaksaa vielä kuunnella.

Entäs omista räpeistä?

Yksäri esimerkiksi on sellainen. Aintie on kova. Oikeastaan koko Serkkupojat-levy on kokonaisuutena sellainen. Samaan aikaan työstettiin Escapemodulea, ja ne tuli samaan aikaan ulos, mutta Serkkupojat oli sellainen mitä ite fiilisteli. Se oli paljon crunkimpi ja räpimpi kuin Murmuri. Se Serkkupoikien periodi oli siistiä aikaa.  

Sanotaan että 0:n jälkeen ei oo sellaisia räppejä, jotka ois mun mielestä ihan läpipaskoja, mutta sitä ennen on kyllä sellaisia, missä se estetiikka ja ajatusmaailma on niin erilaista kuin nykyään. Luulen, että poimin just keikoille vanhoista sellaisia juttuja, joita vois tänäkin päivänä sanoa, tai että ne tyylit on sellaiset että ne toimii edelleen.

Minkälainen sun livesetti on nyt? Millaisella kokoonpanolla vedät keikat? Ja minkälainen vastaanotto keikoilla on ollut?

Biitit tulee kontrolloituna läppäriltä, joten niitä pääsee myrkyttämään lavalla eli ne ei oo ihan samoja, mitä levyllä. Setti koostuu nyt siitä, että tulee vanhoja biisejä, uusia biisejä ja instrukampetta. Instruosuus on sellainen, minkä haluan pitää mukana ja se muuttuu aina fiiliksen mukaan. Mikkiin on lisätty autotunea ja kaikua tarpeen mukaan. Nyt oon vaan testaillut eri biisejä levyltä. Vastaanotto on ollut hyvä ja klassisen ihmettelevä. Tulee vähän vanhat Ceebro-ajat mieleen, kun jengi on vähän hämmentyneitä soundista. Mutta meininki on ollut hyvä.

Ääniestetiikasta tuon autotunen kautta sen verran, että soundin kannalta sulle on vissiin tärkeää, että lyriikat on ikään kuin osa biisiä eikä taustan päälle liimattu erillinen osa sitä?

Joo, mulla on sellainen läppä kuin ”paskat räpit mutta hyvä biitti on ok biisi, mutta ok räpit ja paskat biitit on kerta riitti”. Räppejä mä en yleensä kirjoita ajatus edellä. Ensin niin, että lyriikat sopii rytmiikkaan ja sekvenssiin, ja sitten vasta yritän saada niihin ajatusta. Tälläkin levyllä on jotain aika diippejä läppiä, mutta niitä ei pidä ylianalysoida. Voi olla, että teksti on painavaa, mutta se ei ole se, mikä edellä kuljen tässä. Voi olla, että jollekin se on tärkein asia levyllä, mutta mulle se ei ole enää niin diippiä, vaan kyllä se kokonaisuus ja estetiikka on siinä tärkeämpää.

Kummin päin sinulla lähtee luomisprosessi? Taustat vai lyriikat?

Se vaihtelee. Kirjoittelen välillä tekstin palasia, mutta ei mulla koskaan ole valmista tekstiä ennen kuin mulla on biittiä olemassa siihen biisiin. Yleensä kasaan tekstin palasista kokonaisuuden, kun olen löytänyt johonkin pätkään sopivan biitin.

Olet ollut aina musan ohella muutenkin luova ja visuaalinen tyyppi. Sulla on aina ollut selkeitä mielipiteitä levyn kansista ja muusta musaan liittyvästä visuaalisuudesta. Onko tämä sulle tärkeä pointti artisteissa?

Alun perin olin tosi fiiliksissä lapsena piirros- ja maalausmeiningissä. Ja on mun musan tekemisessä ollut aina hyvin visuaalinen fiilis. Nyt kun tekniikka on kehittynyt, pystyy kans helposti tekemään kokeiluita tai vastaavia siitä, mihin suuntaan haluaisi juttuja visuaalisesti viedä, olipa ne sitten videoita tai kansia.

Olet aina tehnyt musiikkia aika periksiantamattomalla asenteella. Onko tässä muuttumut joku vuosien myötä?

No periaatteessa ei. Alunperin siihen ug-räppihommaan kyllä kuulu se fuck isot levy-yhtiöt -ajatus, mutta jossain noin 2000-luvun tienoilla ajatus muuttui niin, että oon pitänyt periaatteena sitä, että voin tehdä juttuja kelle vaan, jos mun tekemä juttu natsaa. Esimerkkinä vaikka yhteistyö Giant Robotin, Don Johnson Big Bandin tai Tapani Rinteen kanssa. Niiden kanssa on tehty samaa, mitä teen muutenkin. Mua kiinnostaa haasteet; esimerkisi omasta mielestä oli siisti tehdä tälle J. Karjalaisen remix-levylle biisi ja tuoda J. Karjalainen mun maailmaan.

Ajat on kyllä kieltämättä kovat. Kyllähän sitä välillä miettii, että voisiko tehdä jotain hitimpää kampetta, mutta en oikeastaan osaisi. Mulla on omat työmetodit ja oma estetiikka, niin ei siitä luultavasti tulisi mitään.  

Onks sulla nyt muita projekteja työn alla?

SMC:lle pari stygee, Stöön kanssa on tehty vähän uutta hommaa ja vähä Ameebaa ja Klommoo ja tietty Julma H. Kyllä haluaisin tehdä mahdollisimman paljon. Nuorena oli niin vahva klikki, että siitä ei paljon revetty ulkopuolelle, mutta sitä en kyllä kaipaakaan. Mulle sopii paremmin tilanne, missä ollaan nyt. Haluisin tehdä paljon enemmän eri artisteille juttuja, slängää biittejä ja niin edelleen.

Miten koet musakentän nyt? Kun keikat on ainoa millä elää ja meininki on aika hittihakuista.

Mä olisin voinut jäätyä siihen parin vuoden takaiseen tilanteeseen, kun tehtiin Eurocrackiä ja KC/MD:tä. Se oli hyvä, mutta tilanne ei ole enää edes sama mikä se oli sillon. Nyt jokaisen on pärjättävä samoilla pelimerkeillä ja jokaisen olisi tehtävä se isoin hitti, mihin pystyy. Se on ainoa keino. Sitten kun saat hitin, saat Youtubeen ja Spotifyyn seurantaa ja sitä kautta saat keikkoja. Se on just niin yksinkertaista. Jengi kelaa, että kaikki toi mun autotuneilu on hittihakuisuutta, mutta ei se ole. Se on vaan ajan mukana liikkumista, oman mukavuusalueen laajentamista ja nykyhetkeen tarttumista. En tiiä; jos aika menee vielä karumpaan suuntaan, niin en tiedä mihin tässä sitten ryhtyy. Itse kummiskin haluaa tehdä omaa juttua, ja onneksi on tässä kumminkin paljon esimerkkejä siitä, että on tyyppejä, jotka pärjää, vaikka ei lähde siihen rumbaan täysillä mukaan. Mutta kyllä se kuvio jännittää, kun on omaa ekaa sooloa tekemässä.

Marginaalimusan kannalta tuo on kyllä vaikea kuvio. Sillä käy yhä vaikeammaksi elää.

Joo, EMI:n aikaan näki sen niin, että oli se kuvio, missä tehdään isommalle yhtiölle ja saadaan siitä jonkin verran rahaa, ja se oli mulle ihan fine, mutta nykyään on vaikeempaa, että tuolla kuviolla ja noin marginaalisella musalla eläisi.

Niin, silloin pystyi ihan kädestä käteen levymyynnillä saamaan ihan hyvät rahat.

Jep. Tein CD-mixtapen muiden biiseistä, kopsasin 100 kpl ja myin ne kädestä käteen ja sain siitä about yhtä paljon rahaa, mitä nyt saan kokonaisesta levystä levy-yhtiölle. Toi avaa sitä, miksi en enää näe järkeä tehdä valmiiksi Serkkupojat- tai Ceebro-levyjä ihan vaan sen pelkän levyn vuoksi. Se työmäärä on vaan liian suuri suhteutettuna saavutettuun hyötyyn. Perheellinen mies tarvii vaan bucksia, ja nyt joutuu väkisin priorisoimaan aikaa siihen, mistä voi saada edes vähän rahaa. Esimerkiksi Eurocrackista ja KC/MD mafia -keikkailusta sain sen verran rahaa, että pystyin silloin tekemään Dimdem-levyn täysin omasta taiteellisesta halusta ja lähtökohdista. Välillä tarvii sen mahdollisuuden, että pystyisi julkaisemaan vaan outoa häröilyä.

Sinäkin olet kumminkin soittanut paljon ambienttia ja Kiasmassa hyvin taiteellista kamaa – se jää varmaan vähän vähemmälle tämän myötä?

Jep, ja se on harmi. Kaikki se rönsyily ruokkii myös niitä selkeämpiä projekteja. Se syy, miks mun biitit on ollut aina niin futuristisia, on se, että on halunnut mennä rajojen yli ja ottaa sieltä ideoita myös niihin perinteisempiin hommiin. Siitä tulee sitä omaleimaisuutta ja pieniä outoja ideoita siihen pääproggikseenkin. Ilman taiteellista luovuutta ja vapautta niitä parhaita ideoita ei synny. Se vaatii sitä, että välillä voi irrotella ja antaa mennä.

Totuushan on se, että teen oikeasti koko ajan kaikkea eri hommaa. Siinä on niin räpit, träpit, grimet, teknot kuin ambientit ja noisetkin. En anna tuollaisten menestyspaineiden vaikuttaa luomiseen. Ehkä se nykyhetki vaikuttaa siihen, että se, mitä lopulta julkaisee, on pääosin sitä selkeämpää hommaa, jotta saisi niitä keikkoja ja niin edelleen. 

https://soundcloud.com/rumpukone/

https://rumpukone.bandcamp.com/

https://www.mixcloud.com/roopekoo/

https://katusea.bandcamp.com/music

Ceebrolistics Flow Festivaaleilla 13.8. 

Teksti ja kuva Mikko Kempas

 

Keskustele Facebooksissa