Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Hairahdus

08.05.2017 / Toimitus

Pena alkoi julkaisemaan Haijumpin parhaita paloja värillisenä nettiversiona. Tässä on 1 haastattelun kera. 


LUE HAIRAHDUS TÄSTÄ: 

https://issuu.com/pena_internet/docs/hairahdus

 

Mistä tuli fiilis julkaista haijump kokoelmia?

Taidan olla vähän koukussa siihen tunteeseen kun saa jotakin aikaseksi. Siitä tulee semmonen hyvä itteensä tyytyväinen ja rauhallinen olo. Tää näyttäyty helppona reittinä sen fiiliksen äärelle. Kaikki työ on tehty jo aikasemmin ja sitten vaan valikoi sieltä jutut.

Millä perusteella oot valikoinu julkaistavat jutut?

Aika nopeella selailulla valkkasin mielestäni hyviä juttuja pääpiirteittäin alkupään lehdistä. Yllättävää oli kuinka moni juttu näyttäyty nyt aika huonona tai nolona, vaikka niitä tehdessä ne on tuntunut tietenkin tosi hyviltä. Siisti huomata, että ajatukset muuttuu ja tyyli kehittyy.

Oliko tämä kertaluonteinen Best of vai onko tarkoitus jatkaa?

Näitä tulee lisää! Sivuja on tosiaan se päälle 1200 joista valikoida. Seuraava tulee varmaan sitten kun on töistä vapaapäivä ja vettä sataa.

Minkälaisena haijumpin parissa vietetty aika näyttäytyy nyt kun katsoo taaksepäin?

Epäterveelliseltä. Iho meni kananlihalle kun mietin lehtiä selatessani, että jos tekisinkin vielä Hai #11. En ymmärrä miten olen jaksanut tehdä lehteä monta viikkoa putkeen käyttäen kaiken valveillaoloaikani siihen. Muistettavien asioiden määrä ja stressi sai pään aina niin koville kierroksille, että syöminen ja nukkuminen kärsi. Mutta hitto olihan se aivan parasta samaan aikaan. Semmonen never forget / never again -henkinen suhtautuminen aiheeseen.

Minkälaisia juttuja nyt pitää paskempina kun tehdessä ja onko jotain mikä tuntuu nyt paremmalta?

Siellä on muutamat jutut, joissa on ollut ihan lähtökohtana joillekin vittuilu ja toisaalta juttuja, jotka on tahtomattaan/tietämättömyyttään loukkaavia. Semmosia en enää tekisi. Paitsi tietenkin natseille ja muille paskakasoille vittuilu on aina ajankohtaista. Monet jutut näyttää vuosi vuodelta visuaalisesti siistimmiltä.

Mikä sun mielestä on merkittävin juttu mitä haijumpissa on ollut?

Mun mielestä merkittävintä oli se, että Hai Jump esitteli ihmisiä, ajatuksia ja näkökulmia, joita muut lehdet ei ole Suomessa tai muuallakaan tehnyt. Ja se, että se kannusti ihmisiä tekemään ite vaikkei osaiskaan.

Jos haluaisit sanoa Haijumpin aikaiselle Penalle jotain niin mitä sanoisit?

Me ei olla puheväleissä.

Sulla on nyt ollut Haijump, Powerslider ja niiden lisäksi vielä Tuoli-sarjis printtijulkaisuiden listassa, oletko ajatellut tehdä enää mitään uusia printtijuttuja skeittauksen saralta vai tuliko pelattua läpi?

Never say never vai mitä ne sanoo. Tällä hetkellä ei kyllä ole mielessä mitään printtijuttua, mutta huomenna saattaakin olla joku projekti jo kovassa vauhdissa. Oli kyllä kiva tehä Hanguppiin Rousin Pekan haastis ja Melu-lehteen tein kans muutaman jutun. Tekeminen kyllä kiinnostaa.

Oliko Haijumpissa jotain stooreja mitä oli väritetty tai sellaisia tapahtumiakuvauksia mitä ei itseasiassa ollut koskaan tapahtunut vai oliko kaikki ihan 100% totta?

Mikään kirjoitettu tai kerrottu ei ole 100% totta. Se on aina sen kirjottajan tai kertojan näkemys tapahtumista ja vaikka sen kuinka yrittäisi kertoa totuutena niin se puhdas totuus tahriintuu aina kertojan päätelmillä ja olettamuksilla. Ja mun mielestä hyvää tarinaa ei edes pidä pilata totuudella. Jotakin juttuja keksin ihan päästäni, haastattelin ihmisiä joita ei ole olemassa ja arvioin tapahtumia joita ei ole tapahtunut. Kirjotin pitkiä lukijakirjeitä ja postitin niitä itelleni, tottakai. En mä oikeesti ole keksinyt keinoa teleportata itteeni yskänlääkkeen ja mielenhallinnan voimalla, enkä mä ole luonut ihmistä istuttamalla ajatusta hänestä tarpeeksi monen ihmisen päähän. Ja toisaalta mä oon istunut Qstock-festarin pressitilassa krapulassa ja toivonut pääseväni Lapin hiljaisuuteen tunturisopulien kuljetettavaksi, osaksi sitä isoa kaunista luontoa, sulautua sammaleeseen ja lakata olemasta mitään muuta kuin pienen pieni piste maisemassa.

Kerro loppuun joku temppu mitä olet viime aikoina pohtinut ja mikä rikkoo kaikkia skeittauksen normeja?

Mulla on tavotteena saada ensi vuonna ilmestyvään Tikarin leffaan kuvattua partti, jossa käytän koko lautaa ja koko kehoani. Koska ne kaksihan siinä aina on: lauta ja keho. Ville Uolevin leffaan, joka ilmestyy kait tässä kohta, sain käytettyä lautani melkein kokonaan lävitse. Ja tällä laudan käyttämisellä tarkotan sitä, että se kuluu kaikista kohdista. Pohja on helppo: noseslide, tailslide ja boardslide hoitaa noi itsestäänselvimmät kohdat ja sitten Jon West -slidellä saa ne renkaiden alle jäävät alueet. Powerslidellä renkaat ja grindeillä trukit. Darkslidellä saa koko päällipuolen ja sitten primolla dekin kyljet ja trukkien mutterit. Tää primo mulla on itse asiassa vielä työn alla, mutta muuten on koko lauta käytetty. Tänä vuonna mä oon keskittynyt enemmän kehoni skeittaamiseen ja saanut aika monet kohdat jo suoritettua. Ideana on oikeestaan se sama kun laudankin kohalla, kaikki kohdat pitää käyttää. Mä aattelen sitä silleensä, että mulla ois valkonen haalari päällä ja koitan saada sen skeitattua kokonaan likaseksi. Niinku lautaanki niitä jälkiä. Esimerkiksi kämmen on aika helppo jos teet jonkun invertin tai layback-liikkeen. Tänään sain vihdoin nauhalle tempun, jonka aikana seisoin päälläni ja kierähdin siitä selän kautta jaloilleni. Temppuna tää oli tuttu jo Kontulan miniltä, mutta mulla on semmonen periaate, että temput pitää olla kaikki kuvattu paikoista joita ei ole tehty skeittaamiseen. Tällä hetkellä mä mietin kuumeisesti minkälaisella tempulla mä saan mun rinnan ja mahan käytettyä. Pitäis löytää joku liukas flätti ja tehä powerslideä selkä eellä ja laskeutua liukumaan mahalla. Mä koen, että tää mitä mä tavottelen on se "The Final Level" ja on sanottava, että tässäkin asiassa matka itsessään on se määränpää.

Keskustele Facebooksissa