Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Bisneshaukka Suomessa

15.03.2017 / Toimitus

Tony Hawk kävi viime syksynä Suomessa puhumassa ja skeittaamassa. Tässä Valtteri Väkevän tiivistelmä haukan business-vaistoista ja puhujanlahjoista. 


”Laa-laa-la-lal-lal-laa! Laa-laa-la-lal-lal-laa!”

Offspring-yhtyeen Self Esteem -kappaleen ensitahdit soivat kaiuttimista ja liekinheittimet syöksevät tulta. Yleisössä istuu viisi tuhatta bisnesmiestä ja -naista, jotka taputtavat käsiään yhteen.

Lavalla seisova mieshenkilö nostaa molemmat kätensä ilmaan ja tekee pirunsarvitervehdyksen. Hän on skeittilegenda Tony Hawk.

Tämä ei ole outo uni, jonka näin viime yönä, vaan jotakuinkin tarkka kuvailu siitä, mitä tapahtui Helsingin messukeskuksessa viime lokakuun seitsemäntenä päivänä. Siellä järjestettiin tuolloin Nordic Business Forum, kaksipäiväinen bisnestapahtuma, joka tunnetaan kuuluisista puhujavieraistaan.

Seitsemän vuoden aikana kyseisessä konferenssissa ovat esitelmöineet muun muassa Arnold Schwarzenegger, Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore ja venäläinen shakkiguru Garri Kasparov. Ja nyt siis myös Tony Hawk.

Musiikki hiljenee ja savu hälvenee. Maailman kenties kuuluisin skeittari seisoo lavalla hämmentyneenä, ja toteaa ettei ole tottunut aivan tällaiseen vastaanottoon. Toivuttuaan liekityksestä hän aloittaa esityksensä. 

”Tuntuu hassulta esitellä itsensä 48-vuotiaana skeittiammattilaisena, mutta kyllä siitä puhumallakin elää”, Hawk toteaa.

Seuraa jotakuinkin kronologinen tarina siitä, miten eräästä Tony Hawkista tuli se Tony Hawk. Esityksen punainen lanka tuntuu olevan sinnikäs yrittäminen ja lannistumattomuus.

Hawk kertoo esimerkiksi, kuinka 1970-luvulla vanhemmat skeittarit nauroivat hänen skeittaustyylilleen ja yksi tuon ajan guruista sylki hänen päälleen. Lopulta hän voitti tämän yhdessä ensimmäisistä ammattilaiskisoistaan ja pääsi näin maksamaan takaisin.

Tony Hawkin elämäkerran lukeneille monet tarinat ovat jo ennestään tuttuja, mutta yleisössä istuvilla suomalaisille bisnesmiehille ja -naisille todennäköisesti uusia. 

Välillä tulee kuitenkin pohdittua, mitä nämä saavat esityksestä irti. Mikään kovan luokan bisnesluento tämä ei ole, vaan pikemminkin vanhan skeittiammattilaisen muistelutuokio. Toki siitäkin voi ottaa opiksi.

Reilun puolen tunnin puheen aikana käydään läpi muun muassa skeittauksen suosion romahdus ja samaan aikaan tapahtunut Birdhousen perustaminen. Myynti ei vetänyt, joten Hawk ja hänen liikekumppaninsa meinasivat pistää pillit pussiin pariinkin otteeseen.

Hawk kertoo, kuinka kiertueita tehtiin nollabudjetilla: seitsemän hikistä skeittaria matkusti samassa pakettiautossa, majoittui yhdessä hotellihuoneessa ja sai demosta palkaksi parisataa dollaria. Kun skeittauksen suosio sitten lähti nousuun 90-luvun puolivälissä, tehty pohjatyö alkoi kannattaa.

Hawk kertoo myös, kuinka päätyi videopelihahmoksi. Sekään ei ollut yksinkertainen juttu. Moni peliyhtiö tyrmäsi idean, kunnes lopulta Activision suostui tekemään Tony Hawk’s Pro Skater -pelin.

Myöhemmin kyseinen yritys halusi ostaa Hawkilta pelin oikeudet 500 000 dollarilla. Hawk mietti asiaa tosissaan, sillä hän ei ollut tuolloin kuullutkaan niin isoista rahoista. Hän kieltäytyi myymästä. Se oli viisas päätös, sillä Hawk tienasi nimikkopelistään sittemmin kymmeniä miljoonia.

Varsinaisen puheen jälkeen Hawkia haastattelee yleisön edessä mainio bisnespuhuja ja tietokirjailija Seth Godin.

Yhdessä herrat päätyvät muun muassa siihen lopputulokseen, että skeittauksessa ja bisneksessä on loppupeleissä kyse samasta asiasta: jokainen onnistuminen vaatii valtavan määrän epäonnistuneita yrityksiä.

Godin kysyy myös Hawkilta, mitä tämä katuu eniten. Skeittilegenda toteaa keskittyneensä nuorena liikaa kilpailemiseen ja olleensa liian suorituskeskeinen. Hän pääsi matkustamaan ympäri maailman jo nuorena, mutta ei pystynyt tuolloin ottamaan rennosti ja nauttimaan uusista kokemuksista.

Puheen ja haastattelun jälkeen on vuorossa Hawkin pressitilaisuus, johon raahautuu kourallinen toimittajia. Joukkoon mahtuu monenlaista kyselijää.

Yksi haluaa ottaa kaverikuvan ja toinen kyselee koko ajan Hawkin neuvoja e-urheilijoille eli konsoli- ja tietokonepelejä ammatikseen pelaaville henkilöille.

Skeittaus ja olympialaiset tuntuvat myös kiinnostavan. Hawk sanoo, että hänen mielestään olympialaiset tarvitsevat skeittausta enemmän kuin skeittaus olympialaisia. Hän uskoo, että skeittaus tulee tuomaan kisoille uutta nuorta yleisöä samaan tapaan kuin lumilautailu talviolympialaisille useita vuosia sitten.

Kysyn Hawkilta, miten tämä on päätynyt bisnespuhujaksi. Kaikki alkoi kuulemma pari vuotta sitten, kun häntä pyydettiin Yhdysvalloissa järjestettyyn tapahtumaan puhumaan liikuntapaikkojen ja leikkipuistojen puolesta.

Sen jälkeen kyselyitä ja puhekeikkoja alkoi tulla koko ajan lisää. Hän toteaa silti, että kokee yhä olevansa enemmän ammattiskeittari kuin puhuja.

Myös miehen nimikkovideopeli kiinnostaa toimittajia. Hawk naureskelee, että he laittoivat peliin mahdottomia temppuja, jotka nuoret pelaajat ottivat todesta. Nyt samoja juttuja kuvataan videolle oikeassa elämässä.

Lopuksi kysyn Hawkilta hänen suurimmista saavutuksistaan skeittauksessa ja bisneksessä. Voisi luulla, että miehen isoin skeittiteko olisi ysisatanen. Hän valitsee kuitenkin esiintymisensä Simpsons-animaatiosarjassa.

Myös bisnesvalinta yllättää: ”Hawk Clothing. Perustin sen alun perin siksi, että emme löytäneet mieleisiämme vaatteita lapsillemme kaupoista. Sitten se kasvoi autotallista isoksi firmaksi, joka myytiin lopulta Quicksilverille”.

Pressitilaisuus on ohi ja Hawkia viedään taas – ensin tuomaroimaan minikisoja ja sen jälkeen Posse-ohjelman kuvauksiin, jossa hänelle laitetaan muun muassa kourallinen kuminauhoja pään ympärille.

Törmään myöhemmin pressihuoneessa tapahtuman tiedotusvastaavaan, joka kertoo hämmästyneensä Hawkin mutkattomasta asenteesta. Vaikka miehen aikataulu Suomessa on ollut hengästyttävä, kaikki haastattelupyynnöt, kuminauhatemput ja muut ovat menneet läpi asenteella: ”OK, totta kai”.

Puhujan hommat saattavat kenties olla Hawkille hyvä tapa tehdä tiliä ammattiskeittaajan uran jo hiivuttua, mutta ainakaan hän ei mene yli sieltä mistä aita on matalin. 

Suorituskeskeisyydestä mies ei ole tainnut päästä vieläkään eroon.

Teksti Valtteri Väkevä   Kuva Sami Välikangas

 

Keskustele Facebooksissa