Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Tuukka Rajala – Puukot

08.03.2017 / Toimitus

Aika monelle skeittaus määrittää kaiken tekemisen vapaa-ajalla. Vastapainoa tai jotain sivuharrastusta on usein vaikea keksiä – etenkään sellaista, joka ruokkii samalla tavalla kuin skeittaaminen. Tuukka on jo pidemmän aikaa pistänyt Instagramiinsa kuvia puukoista. Silmiinpistävää asiassa on ollut kehitys ja se, että palo tekemiseen on kova. Oli siis pakko hieman avata tätä toista harrastusta, joka on täyttänyt miehen vapaa-ajan. 

 


Koska innostuksesi puukkojen tekemistä kohtaan alkoi?

Reilu vuosi sitten käytiin isän kanssa Lapissa vaeltamassa, ja mukana molemmilla oli kämäset ja tylsät puukot. Siitä lähti ajatuksena tehdä isälle joululahjaksi puukko. Mulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, miten niitä tehdään. Rupesin sitten selaamaan nettiä ja lukemaan.

Mitä veikkaat, onko sun juurilla osuutta asiaan? (Pohjanmaa)

Hahhah, eiköhän. Kiiskilä joskus sanoi, että on huvittavaa, että mä oon muuttanut Seinäjoelta Helsinkiin tekemään puukkoja.

Äidin isä oli seppä; ehkä sekin piileskelee jossain geeneissä...heh.

Sinulla lähti se tekeminen aika vauhdilla sitten liikkeelle. Jos vertaat tekemisiäsi tällä hetkellä alkuaikojen moisiin, niin miltä ne ekat puukot nyt näyttää?

No se vei mukanaan. Ei mulla ollut mitään työkalujakaan. Jotain sain lainaan, ja sitten pikkuhiljaa olen hommannut lisää kaikenlaista. Ekat puukot on vielä tallessa, ja kyllä ne vähän naurattaa nykyisiin verratessa. Koko ajan, jatkuvasti, on paljon opeteltavaa, mikä siitä tekee niin siistiä. Koskaan en ole osannut piirtää tai tehdä mitään käsitöitä muutenkaan. Nyt ne sentään ainakin näyttää puukoilta, ja jälki on parempaa.

Millaisilla vehkeillä pääsee alkuun? Miten työtapasi ovat muuttuneet? Nyt on koneita ja kaikkea. Jos vaikka vertaat, kauanko sinulla nykyisin kestää per puukko ja kauanko kesti aluksi.

Mulla oli aluksi porakone, ruuvipenkki, viila ja hiomapaperia. Nykyään hiomakonetta, pikku vannesahaa yms. Kyllä siinä joitain työvaiheita osaa tehdä helpommalla, kun on tarpeeksi toistanut niitä. Mä en kyllä muista, mitä ekoissa kesti, mutta nykyään se vaihtelee eri tekijöiden mukaan päivästä kolmeen, jos kuvitellaan, että tekee vähintään pari tuntia päivässä ja siihen päälle sitten vielä kuivumisajat. Ei sitä usein kelloa tule katseltua; Yle puhe päälle radiosta, ja kohta sitä huomaakin olleensa ”vajassa” pari tuntia.

Olet saanut nyt tehtyä myös ekat omat terät. Millainen se prosessi on, ja vaatiiko se paljon aikaa?

Eräs tuttuni on antanut vähä vinkkejä ja neuvoja puukonteossa. Sitten tuli puheeksi, että kävisin sen luona vähän opettelemassa touhua. Löytyi sopiva rako ja otin dösän Pöytyälle. Kävin vähän ”alan huipun” opeissa aluksi, ja pian, noin 15-tuntisen päivän jälkeen oli neljä itseni tekemää puukonterää kasassa. Teräksestä hiottiin paperille piirretty terä muotoonsa, ja sitä sitten hinkuteltiin. Vaikeinta oli saada raakahionnan jälkeen siihen tuhatta ja sataa pyörivän karkeaan hiomanauhaan terän suu edellä tasaisesti. Siihen kohtaan muutamat kosahtivatkin, ja aina sitten alusta koko homma. Lopuksi, kun terä oli mieluinen, ne lämpökäsiteltiin 860 asteessa ja karkaistiin öljyllä. Sen jälkeen se vaati vielä pari tuntia uunissa noin 180 asteessa. Sitten pitää vielä hioa terästä karkaisujäljet pois ja viimeistellä. Tuon paremmin en jaksa höpöttää; itsekin olen ihan aloittelija. Löytyy inttervebistä “stock removal” -nimellä kaikennäköstä videota.

Vuonna 2016 puukkojen kans vietetyt tunnit ja skeitin kanssa? Mitkä on prosentit?

80/20? Ehkä. Kyllä sitä on tullut käytyä välillä tuossa lähiparkilla; välillä muuten vaan ja silloin tällöin jaksaa ytimeenkin lähteä. Nyt, kun on duunit ja perhe ja kaikennäköistä, aina ei kerkeä.

Sinulla oli vähän ongelmia polvien kanssa, ja skeittaus oli vähän sivussa. Alkaako jalat olla taas siinä kunnossa, että ne kestää?

Polvi on oikutellut vähä enemmän tai vähemmän, ja siinä samassa myös akillesten kans on ollut ongelmaa. Nyt polvi kestää semihyvin ja tuntuu koko ajan paremmalta. Ennen meni pitkään ennen kuin sai polven lämpimäksi, mutta nykyään kun menee, voi heti shreddaa. Se on fiilis.

Puukkojen teko on varmaan täyttänyt hyvin sitä aikaa, jolloin et ole ehtinyt käydä skeittaamassa. Saako siitä samanlaiset kiksit?

No siis 15–16 vuotta skeitanneena skeittaamattomuus on ollut aika raskasta. Sitten kun on vielä tämmönen ylivilkas ADHD, niin on pakko tehdä jotain. On tosi kingiä, että on löytänyt jotain, missä pysyn paikallaan, ja on se myös terapeuttista.

Kun teet puukon, niin se menee aika nopeastikin eteenpäin jollekin kaverille tai tutulle. Onko puukkojen suosio yllättänyt?

Kyllä niitä yllättävän usein on kyselty, ja kyllä se vähän yllättääkin. Mutta onhan se siistiä, jos jengiä on kiinnostellut. Nyt on tullut tehtyä iisimmin, ja koettaa ehkä saada jätettyä jotain itselle. Nyt nuo kaikki kolme – joissa oma terä – menee sukulaisille joululahjaksi.

Miten haluat kehittyä tuossa hommassa? Miten tekeminen tai toiminta toimii vaikka 2020? 

Pitäisi löytää paremmat tilat, ja tekee mieli testaa joskus joitain spessuteräksiä...heh. Paljon on opeteltavaa, ja se ei tuossa hommassa lopu. 2020? Pahapaha. Toivottavasti ei mitään hokittamista, ja tekisi silloin tällöin omaksi iloksi puukon. 2020 skeitataan vaan ihan perkeleesti.

Kerro vielä loppuun vinkit puukonteosta kiinnostuneelle lukijalle.

Kandee testata, jos kiinnostaa! Valmiiseen terään ainakin alkuun. Nettiä kannattaa lueskella ja kysellä tyhmiä. 

Jes, kiitos. Ei muuta kuin sahanpurun ja hiomapaperin täytteistä talvea. 

Lisää Tuukan puukkoja löytyy Instagramista: https://www.instagram.com/tuukkarajala/

Teksti ja kuvat: Sami Välikangas

Keskustele Facebooksissa