Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Potato3

08.03.2017 / Toimitus

Full Potato! Perunasarjan kolmas osa nyt kokonaan katsottavissa. 


POTATO3 from Mikko Fincke on Vimeo.

 

MIKKO FINCKE

Sinulla oli pitkä tauko kuvaamisesta tai ainakin leffojen tekemisestä. Mistä se johtui?

Tuli kuvailtua muitten leffoihin ja ehkä muutenkin tuli vaan käytyä vähemmän skeittaamassa. Paljon kuvailtiin Teemun kanssa Antizin projekteihin. Se on kuitenkin niin eri kuvata omaa projektia ja miettiä jo kuvatessa leikkausta ja koko kokonaisuutta.

Mistä sait sitten idean alkaa työstää uutta Potatoa?

Kai se on koko ajan ollut takaraivossa. Keväällä 2014 me alettiin vaan käymään pirusti Miikan kanssa kuvaamassa, ja siitä se homma lähti rullaamaan. Potato3:sta on puhuttu jo varmaan kahdeksan vuotta. Leffan vanhimmat matskut taitaa olla kuvattu 2009.

Onko suhteesi kuvaamiseen muuttunut jotenkin? Ajattelitko sitä joskus täyspäiväisenä ammattina, tai voisitko ajatella sitä vielä sellaisena? Vai onko se vaan parempaa vakavana harrastuksena?

Tässä kun on tullut kuvailtua vähän kaikenlaista, muutakin kuin skeittausta, niin miksipä ei. Kyllä mulla on mielenkiintoa kuvata oikeastaan mitä vaan. Parille yritykselle oon videoita tehnyt ja koetetaan tulevaisuudessa hommata lisää vastaavia.

Millaisella aikataululla teitte tämän uusimman Potaton? Olitko asettanut ukoille deadlineä, vai menittekö vaan matskun tulemisen tahtiin?

Enemmänkin mentiin ihan fiilispohjalta, että miten keneltäkin saa matskua. Oikeastaan sekin, että kenelle tuli lopulta koko partit, selvisi vasta loppusuoralla. Miikan matsku taisi kuitenkin olla ekan kolmen kuukauden jälkeen jo purkissa. Eka kevät olikin aika pitkälti töistä suoraan Marielundiin ja Miikan kanssa missiolle.

Miten tämä porukka valikoitui tähän leffaan?

Eiköhän tämä ydinporukka ole enemmän tai vähemmän pysynyt samana. Miika, Kare ja Jussi ovat old school Potato -miehiä tietty. Tomin kanssa oltiin pitkään puhuttu, että yhdistetään vaparia ja skeittausta, ja tämä projekti sopi siihen täydellisesti. Mino jotenkin luonnollisesti vaan sulautui jengiin, ja yhtäkkiä siltä oli eniten matskua.

Montako skeittileffaa olet tehnyt yhteensä? Ja mitkä ne on?

Kai niitä on yhteensä kuusi.

Eka kyhäys oli meidän tarvasjokelaisen kaveriporukan Köhnä – Hyiiii. Kamera taisi olla joku Digi-8 Sony ja vanha kunnon Raynox Snap-on. Tätä varmaan kuvailtiin lähinnä halusta nähdä, miltä oma skeittaus näyttää. Tätä ei löydy edes minulta – ja ehkä hyvä niin.

Seuraava yritys oli PLJ – Suoraan ulos Hakinmäestä, jota kuvailtiin Turussa 2004. Porukka koostui aika pitkälti team Klingonsista + muutama vieraileva Turun tähti.

Vuonna 2007 valmistui eka Potato, joka oli eka leffa, jota tuli kuvailtua ns. tosissaan. Halusin koko ajan kehittyä kuvaamisessa, katsoin 411VM:ää ja koetin löytää uusia tapoja kuvata ja leikata. Tätä kuvailtiin pitkään, ja osa matskuista päätyikin lopulta Potato kakkoseen, joka tuli heti seuraavana vuonna eli 2008. Eli oikeestaan Potato ja Potato2 on kuvattu samaan aikaan.

Potato2:n jälkeen päädyttiin kuvaamaan Klapi Streetboardsin ekaa leffaa, jonka nimeksi tuli tietty KLAPI. Se oli luonnollinen siirtymä, koska Joni ja Jukka olivat aika pitkälti osa team Potatoa. Klapi valmistui 2010. Potato, Potato2 ja Klapi on kaikki kuvattu DVX-100:lla. Eka Potato taitaa olla puolet VX-1000:lla.

Ehditkö itse skeittaamaan yhtään, tekisikö mieli skeitata itse enempi, vai oletko tyytyväinen selkä kippurassa kameran kanssa?

Kyllä sitä aina kaksi lautaa autossa kulkee. Toki omat skeittaushalut on aika nopeesti tyydytetty. Liian usein toki tulee lähdettyä kuvaamaan, ei skeittaamaan.

Mikä oli parasta tämän leffan tekemisessä?

Pääsi kuvaamaan muutakin kuin pelkkää skeittausta. Pystyi toteuttaan omat ideat ja käyttään kaikki matskut omaan projektiin – ei sitä perus ”Tää pitää säästää siihen ja siihen” -meininkiä. Ja loppupeleissä parasta tässä touhussa on heittää läppää kavereitten kanssa sessareilla. Sitä harva asia voittaa.

Kuka oli tämän leffaprojektin leijona ja kuka lammas?

Ei tässä ollu kuin leijonia. Kaikki olivat lähes aina valmiita lähteen missiolle, kun oli tarve. Verta ja hikeä on vuodatettu. Lammas taisin olla minä itse, heh.

Mikä tekee mielestäsi skeittileffasta hyvän?

Minulle on aina ollut tärkeintä kuvaus, tietty. Se on se mun juttu. Leffa missä on ”huonoa” skeittausta mutta joka on kuvattu mielenkiintoisesti voi olla paljon parempi kuin leffa, jossa on hulluja temppuja mutta jossa kuvaus kusee.

Kuka on paras skeittivideokuvaaja ja miksi?

Kyllä se taitaa olla tasapeli: Ty Evans ja Fred Mortagne. Sillon kun itse aloitti kuvailemaan, nuo oli ne tyypit, joita tuli katsottua ylöspäin. Nää kaverit keksivät uusia tyylejä kuvata ja uskalsivat rohkeasti käyttää niitä. Skeittaus on välillä niin riskitouhua, että helposti tulee otettua varman päälle ja koetettua vaan saada temppu varmasti nauhalle. Vaatii rohkeutta yrittää uusia juttuja ns. livetilanteessa.

Mitä vinkkejä antaisit kuvaamisesta kiinnostuneelle? Mitä sudenkuoppia pitäisi pyrkiä välttämään, ja miten tehdä kuvaamisestaan parempaa?

Koettaa saada kuvasta mahdollisimman tasaista. Heiluvaa kuvaa on tosi ikävä katsoa. Tuohon ongelmaan useimmiten törmää.

Millaisella kalustolla tämä leffa on tehty?

Pääkamerat olivat HVX-200 ja Canon 7D. Tukea ja jalustaa löytyy vähän kaiken kokoista, mutta kovimmassa käytössä oli varmaan Manfrotton kolmijalka ja Secced (köyhän miehen Sachtler) videopää. Introon kuvattiin parit jutut Phantom 2 -kopterilla, ja kai siellä Gopro-matskuja jossain välissä vilahtaa.

Ostit just uuden kamerankin. Se kertonee jotain siitä, että homma ei jää tähän. Saammeko odottaa Potato 4:sta?

Kyllä sitä varmaan taas saadaan odottaa! Kaikenlaista on suunniteltu, ja vähän mietitään, että mihin suuntaan tuota seuraavaa aletaan työstää. Aina pitää tietysti keksiä joku uusi ”juttu” – ei vain temppua tempun perään.

 

Kuvassa: Miika Sandelin / Tre flip / Kuva: Olli-Pekka Hopia

Keskustele Facebooksissa