Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Rakkautta ja Anarkiaa 2016 15.9-25.9 - 29th HIFF

14.09.2016 / Toimitus

Vaikka kelit ovat skeittaukselle syyskuussa vielä suotuisia kuin nälkäiselle äidin lihapadat niin kelien epävarmuutta ja syksyn synkkyyttä saapuu jälleen piristämään Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali. Tämän vuoden erikoisuutena on muun muassa Savoy-teatteri näyttämönä, joka paikkaa Lasipalatsin remontin ikeen alla olevaa Bio Rexia festivaalin avajais- ja päätöselokuvien näyttämönä. Tässä muutamia poimintoja ohjelmasta.


Paul Verhoeven: Elle (2016)

Festivaalin avajaiselokuvana nähtävä Elle on dystoopisten yhteiskuntien, sekä äärimmäisten ihmismielten mestariohjaajan Paul Verhoevenin uusin työ, joka oli Cannesissa ehdolla kultaisen palmun saajaksi. Verhoevinin käden jälki ja ajattelu lienee tunnetuin 80- ja 90-luvulla nuoruutta viettäneille esimerkiksi Robocopista ja Starship Troopersista. Seksuaalisuutta kierolla tavalla elokuvissaan Showgirls ja Basic Instinct sivunnut Verhoeven on ottanut nyt käsittelyynsä Ellessä raiskauksen. Trillerin päähenkilö Michéle (Isabelle Huppert) joutuu raiskauksen kohteeksi, mutta poliisille ilmoittamisen sijaan alkaa käsittelemään tapahtunutta oman psyykeensä ja käden kautta. Loppuunmyyty avajaiselokuva on tulossa myöhemmin teatterilevitykseen, vaikka lisänäytöksiä tästä ei järjestettäisikään. -Joonas Pulkkinen

Benjamin Ree: Magnus (2016)

Vice lehden vuonna 2014 tekemän jutun otsikko Magnus Carlsen, World Chess Champion, Is Kind of a Dick kuvannee osuvasti tämän hetken hallitsevaa shakin maailman mestaria. Jo hyvin varhaisesta lapsesta päämäärätietoisesti shakin huipulle tähdänneen Carlsenin erottanee muista shakin maailmanmestareista tietty tyylikkyys yhdistettynä business-tajuun, jossa Carlsen on halunnut esimerkiksi omalla Play Magnus puhelin-aplikaatiollaan paitsi haastaa ylivoimaisena pidetyn shakkineron kovempaan shakin harjoittelemiseen niin tehdä shakista uudella lailla taas trendikkään pelin. Odotettavissa yli-ihmisvaikutelmia ja jäätäviä itsekehuvia kommentteja. -Joonas Pulkkinen

Laurie Anderson: Heart of a Dog (2015)

Paremmin muusikkona ja performanssitaiteilijana tunnettu Laurie Andersson on tehnyt animaatiota yhdistävän dokumentin omista muistoistaan, sekä etenkin koirastaan Lolabellesta. Anderssonin taiteilijana tuntien odotettavissa lienee taiteellisesti kunnianhimoista ja tinkimätöntä rehellisyyttä, jossa avattaneen myös taiteilijan tuntoja vuonna 2013 menehtyneeseen elämänkumppani Lou Reediin liittyen. -Joonas Pulkkinen

Daniel Kwan & Daniel Schneinert: Swiss Army Man (2016)

Aika kuluu ja Harry Potterin nimitähdestä Daniel Radcliffesta on tullut mies! Yhdysvaltalaisessa elokuvassa Swiss Army Man Radcliffe nimittäin näyttelee autiosaarelle joutunutta kuollutta, joka ei kykene hallitsemaan ruumiintoimintojaan.  Yhdessä Hankin (Paul Dano) kanssa he pyrkivät selviytymään luonnon ja toistensa armolta tässä trippaavalta vaikuttavassa seikkailukomediassa. -Joonas Pulkkinen

Mikkel Nørgaard: Klovn Forever (2015)

Tätä on odotettu! Maailman ylivoimaisesti sosiaalisnormatiivisesti epäkorrekteimman tv-sarjan Klovnin odotettu elokuvajatko-osa saapuu viimeinkin Suomeen! Ystävykset Frank ja Casper seikkailevat tällä kertaa muun muassa Yhdysvalloissa, jonne Casper elokuvassa muuttaa. Isäksi tulleella Frankilla on painavia huolia johtuen rakoilevasta ystävyyssuhteesta, jonka hän pyrkii kuumeisesti pelastamaan. Jos elokuva on edes puoliksi yhtä kiusallinen kuin vuoden 2010 Klovn ei mitään muuta komediaa tarvitse loppuvuonna edes vaivautua katsomaan. -Joonas Pulkkinen

Guillaume & Stéphane Malandrinin: I’m Dead But I Have Friends (2015)

Road Movie ei ole elokuvan genre alalajina kuollut. Ranskalaisbelgialainen tuotanto kertoo tarinan rock’n roll yhtyeestä, joka tähtää Yhdysvaltojen kiertueelle – esteenä on vaan, että reilusti keski-ikäistyneen yhtyeen yksi jäsen sattuu kuolemaan juuri ennen kiertuetta. Yhtyeen basistia (Bouli Lanners) tämä ei haittaa vaan kiertue päätetään toteuttaa alkuperäisellä kokoonpanolla takaiskusta huolimatta.  -Joonas Pulkkinen

Liza Johnson: Elvis & Nixon (2016)

Kaikki Elviksen historiaa tuntevat lienevät nähneet ikonimaisen yhteiskuvan Elvis Presleystä ja Yhdysvaltojen historian ristiriitaisimmasta presidentistä Richard M. Nixonista. Vaikka kumpikin miehistä on ikuisesti elävä osa Yhdysvaltojen 1900-luvun historiaa, ei näiden miesten yleisesti tiedettyä eksentrisyyttä ole juurikaan draamallisesti aikaisemmin avattu. Kevin Spacey Dickkinä on vähintään keskinkertaisen elokuvan takuumerkki.  -Joonas Pulkkinen

Jan Hřebejk: The Teacher (2016)

Jan Hřebejk jatkaa Milos Formanin jalanjälkiä jäykän tsekkosslovakialaisen sosialistisen byrokratian ja siihen liittyvän tragikoomisuuden kuvaajana Teacher-elokuvassaan. Bratislavalaiseen kouluun sijoittuvassa elokuvassa Hřebejk piirtää miniatyri satiirin sosialistisen yhteiskunnan ongelmista, ihmisten kaksinaismoralismista ja yleisistä toimintatavoista. -Joonas Pulkkinen

Roger Gastman: Wall writers  (2016)

Graffitti-kulttuuria kirjoillaan lähes kaksikymmentä vuotta popularisoinut Roger Gastman on ohjannut ensimmäisen dokumenttinsa graffitin ja tagin syntyajoista. Gastman kompetenssista ja kyvyistä näkemyksiin tulkita graffittikulttuurin historiaa kertonee, että Gastaman on toiminut myös aikaisemmin tuottajana graffittitaiteilija Cool ”Disco” Danista kertovan The Legend of Cool ”Disco Danin” (2012), sekä paremmin tunnetumman graffittitaiteen Christosta Banksysta kertovan Exit Through the Gift Shopin (2010) takana. -Joonas Pulkkinen

Bobbito Garcia: Stretch & Bobbito: The Radio That Changed Lives (2015)

Bobbito Garcian ja Stretch Armstongin radioshow on ehkä merkittävin hip hop/rap -radioshow ikinä. Skeittaajille radioshown freestyle ja live-vedot ovat tuttuja Zoo Yorkin Mixtape -videosta. Stretchin ja Bobbiton radioshow sisälsi loputtoman paskanjauhamisen lisäksi uran alkusysäyksen lähes kaikelle 90-luvun itärannikon merkittäville rap-staroille. Ohjelmassa esiintyi aivan alkuaikojen Jay-Z, Nas, Biggie, Wu-tang ja niin edelleen. Mm. Nasin Illmaticiä soitettiin showssa varmasti ennen mitään muuta radioasemaa. Dokkari käy hyvin läpi ohjelman kulta-ajat katkeraan loppuun saakka ja peilaa myös hyvin 90-luvun lopun muutosta rap-musiikissa. 90-luvun alun "katu" soundi jakautui 90-luvun loppua kohden kaupalliseen MTV-soundiin tyyliin Puff Daddy ja liian kikkailevaan underground rappiin, eikä Stretch enää löytänyt musiikista samaa mitä oli löytänyt 90-luvun alun hip hopista. Dokkari jättää hieman harmittavasti käsittelemättä koko underground-osuuden, tosin ymmärrettävistä syistä, mutta olisi toivonut edes hieman taustatietoa Bobbiton pyörittämästä Fondle em -levymerkistä, joka julkaisi mm. MF Doomin ekoja levytyksiä, sekä useita underground-helmiä, kuten Juggaknotsia ja Siah Yeshua Dapoedia. Erittäin suositeltava dokkari jos 90-luvun rap vähääkään kiinnostaa. Takaan kylmiä väreitä mm. siinä kohdassa kun S & B käyvät soittamassa Biggien ensimmäisiä livevetoja kassulta. -Mikko Kempas

 

 

 

 

 

Keskustele Facebooksissa