Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Flow Festival 2016

22.08.2016 / Toimitus

Toimituksen kuva & sana -raportti vuoden 2016 Flow-festareilta. Ja kyllä... ne olivat hyvät festarit. 


Flow viikonloppu oli taas maistuva annos musiikkia ja viihtymistä laidasta laitaan. Mahtuipa lauantai-iltaan pieni annos skeittaustakin parkilla. Lisätty katsojakapasiteetti aiheutti tänä vuonna kevyttä tungosta paikoitellen, mutta edelleen tapahtuman järjestelyjä ja sujuvuutta ei voi kun kehua. Edelleen pitää korostaa sitä kuinka Flow:sta on muodostunut koko Helsingin get together -tyylinen tapahtuma, jossa viihtyi vaikka bändit eivät koko ajan kiinnostaisikaan. Tänä vuonna esimerkiksi lauantai oli musiikillisesti vähän mitäänsanomaton, mutta ei se meininkiä haitannut. Jos ei jaksa katsoa koko keikkaa on kiva surffailla venuelta toiselle ja löytää jotain uutta ja ennenkuulematonta. Ruokapuolesta pitää hehkuttaa tänä vuonna nyhtökauraburgeria. Trendikästä; no joo, mutta myös oikeasti aika saakelin hyvää.

Flown hienous on siinä, että en edes hirveästi stressaisi mitä artisteja sinne on ensi vuonna tulossa vaan ostaisin 3 päivän lipun heti early bird -diilin tullessa myyntiin, kyllä rahalle aina vastinetta löytyy, liiankin kanssa. Nytkin olin oikeastaan unohtanyt mm. Iggy Popin esiintymisen, kun yhtä-äkkiä kuulin Passengerin pärähtävän soimaan. Tuli vähän kiire näköetäisyydelle. Flow on hyvä esimerkki siitä miten erilaisella ajattelulla saavutetaan enemmän. Enää ei ihmisille riitä se kaljateltta ja hiekkakenttä, vaan toivotaan vähän muutakin. Tämän lokeron haasteisiin Flow vastaa mainiosti, missään ei ole menty sieltä missä aita on matalin. Hatun nosta, hienoa työtä taas kerran! -Kempas

Tekstit: Joonas Pulkkinen & Mikko Kempas  Kuvat: Mikko Kempas

Iggy Pop

Ennen Flowta olin suhtautunut varsin skeptisesti oikeastaan koko Flown veteraanisarjan edustukseen. Tämä koski niin Iggya, Morrisseytä kuten myös omaa suosikki syna pop-yhtyettäni, New Orderia. Iggyn suhteen erityisesti arvailujen varaa tuotti miehen ympärillä pyörivä iän ikuinen rock-myytti. Myönnän tässä suhteen olleeni osittain väärässä, koska Iggyn lavaenergia oli todella vaikuttavaa ja elävää, sekä hän otti omalla karismallaan todellakin yleisön haltuun. Alkukeikka alkoi todella kovalla hittipotpurilla I Wanna Be Your Dogin kautta Passengeriin, sekä siitä Lust For Lifeen. Haaveillessani, että Andy McCoy kävisi sooloilemassa lavalla kitaran parissa törmäsi Andy viereisen kaljatiskin turva-aitaan. Angelan kyyditessä Andya ihmisten tieltä tein huomion herra Osterbergin lauluäänestä. Kaikki kappaleet kuulostivat täysin erilaiselta kuin itse aikojen kultaiset levytykset. Mutta juuri tätä pettymystä Iggy myöhemmin omalla osallani osasi kompensoida muun muassa sylkäisemällä itsensä päälle täysin tuulesta temmatun Repo Manin aikana, jota en keikalta todellakaan osannut odottaa. Toisaalta Real Wild Child on edelleen omasta mielestäni täysin turha kappale, jonka aikana Iggy melkein jeesusmaisesti kätteli eturivissä ihmisiä. Kuitenkin odotuksiini nähden suorastaan hyvä ++ tasoinen keikka. -Joonas

Morrissey

Ryömiessäni Jeff Millssin aiheuttaman transsin jälkeen takaisin LAPIN KULTA RED AREENALLE olin järkyttynyt kun joku vastaan tuleva tiesi kertoa, että Morrissey oli vetänyt about ensimmäisenä kappaleenaan tuotantonsa kenties parhaimman kappaleen Suedeheadin. Vielä enemmän järkytyin kun ryömiessäni tajusin Morrisseyn vetävän jo Speedwayta. No eihän niistä niin kappaleista väliä, koska pelkkä Morrisseyn messiaanisuus varmasti pelastaisi minut keskellä tätä epäpyhyyttä, tehden minusta inisevässä valituksessaan ja narsismissaan yhtä puhtaan kuin Kaapelitehtaalla 2009, muistaen ihmisenä kaiken ristiriitaisuuteni, heikkouteni lihaan sekä välilihaan, jotta voin kävellä lankeamuksestani  taas elämän alttarille.  Ja eikös Morrissey lähtenytkin vetelemään Your Arsenalin iki-ihanaa oikeasta rakkaudesta kertovaa Your The One For Me Fattya. Tätä seurannut vuoden 1989 single Ouija Board Ouija Boardkin vielä meni, mutta tämän jälkeen kun messias alkoi julistamaan rauhaa Pariisin ja Nizzan kaupungeille, minut valtasi välitön oksennuksen maku jo 2009 Kaapelitehtaalla ärsyttäneestä saman vuoden levyn Years of Refusalin aidosta surkeudesta ja en voinut kun valita lähdön kohti Tammisto Festiä ja yössä odottavaa vinho verde-pulloa.  Eläinten kidutuksen ja moraalisaarnakeskustelun Meat is Murderin visuaaleilla olisin satavarmasti kestänyt, mutta I’m Throwing my Arms Around Parisia en. Myöhemmin kuulin, että Suomen virallinen Morrissey tietäjä ja esseistikin oli peräti Mustassa Härässä manannut keikan keskinkertaisuutta, mene ja tiedä. Minä en teidän iloanne sillä vie ja synnintunnustukset ovat vieläkin tekemättä. -Joonas

Jeff Mills

Jeff Milssin näkeminen Flowssa oli merkityksellinen siinäkin mielessä, että isommat teknopojat esittelevät allekirjoittaneen Suomen viralliselle teknojumalalle Kimmo ”Mono Junk” Rapattille. Tunsin ennen keikkaa jo kaikkien mahdollisten ympyröiden sulkeutuvan tiiviissä Voimalan lämmössä. Arvostin myös Monsuunin, Bastun ja Hytkyn OG-Ollin keikalle antamaa kommentointiraitaa. Mills ei pienemmässä ajassa ehkä yltänyt Ääniwallissa kuullulle tasolle, mutta oli vähintäänkin kiitettävä. Mills aloitti loogisessa mielessä jatkumotyylisesti Oscar Muleron setin lopusta saman kaltaisella modernia Berliinin äänimaailmaa sivuavalla soundilla edeten vanhemman polven teknon kautta muun muassa Dj Funkin House the Grooven kautta omaan 90-luvun äänimaailmaansa. Edes noin tunnin kohdalla jo kuultu virallinen tekno anthem Bells ei sammuttanut liekkiä vaan keikka eteni oikein kelvollisesti toisen tunnin puolellakin. -Joonas

New Order

New Order oli omalle kohdalle festivaalin iloisin yllätys. Yhtyeelle, joka on itselle aina ollut jopa Joy Divisionia läheisempi on kohtuutonta veteraani-ikäisten sarjassa kohdistaa suurempia odotuksia, mutta New Order hoiti keikkansa erinomaisin arvosanoin, olematta muutakin kuin naftaliinista esille kaipattu reliikki. Bernard Sumnerin karisma tosin on vain muisto Johnny Marrin kanssa tehdyn nerokkaan Electronicin aikaisesta kauneudesta, mutta tähän kiinnitti oikeastaan ainoastaan huomiota vuoden 2015 Music Completen Tutti Frutin kohdalla. Keikalla erityisintä iloa tuottikin Ossi Jalmarilta saatujen kahden pussinuuskan ja kansainvälisen tason kotimaisen rullalautailijan ja tämän viehättävän tyttöystävän viinikestityksen lisäksi todella loistava settilista. Toki tältä jäivät puuttumaan esimerkiksi Ceremonyn, Dreams Never Endin, Thieves Like Ussin tai 60 Miles An Hourin kaltaiset mestariteokset, mutta saatuani tiedon viimeaikaisista vedetyistä settilistoista olin oikein iloissani kuultuani esimerkiksi Regretin. Tämän jälkeinen Your Silent Face ja Sumner soittamassa melodicaa oli vähintään yhtä liikuttavaa kun tajuta Encoren aikana, että lavalla on oikeasti kaksi neljästä Love Will Tear Us Apartin levyttäneestä nerosta. En kuitenkaan vaipunut kappaleen tai tätä edeltäneen Decadesin aikana sentimentaliaan vaan tulin tulokseen, että on aika raadollista kismailla julkisesti jonkun vosun kanssa Blue Mondayn tai Love Will Tear Us Apartin aikana. Perfect Kiss, True Faith, Temptation – kaikki täyttä rautaa. Eräs tärkeimmistä keikoista, mitä olen koskaan nähnyt. -Joonas

M83

Ahdistuessani väen paljoudesta lauantain tummuvassa illassa muistin, että lukiovuosien suosikkini M83 on soittamassa festivaaleilla! Täydellistä! Olin innoissani, että pääsen verestämään etenkin Dead cities, Red Seas & Lost Ghostin, sekä Before the dawn Heals Ussin muistoja ja hautaamaan nuoruuttani. Myös Redrumin indie-diskojen legendaarisen Saturdays = Youthin herkät balladit kuten Kim & Jessie saisivat minut varmasti vetistelemään ajan kulkua ja elämän katoavaisuutta. Keikka alkoi vuoden 2011 Reunionilla, joka kuulosti paremmalta kun muistin. Olin innoissani. Toista kappaletta en tunnistanut. Kolmannen aikana kaadoin väljähtäneen kaljani maahan. Väentungoksessa venäläinen naisturisti tönäisi minua. Päätin mennä jatkaamaan fiilistelyäni takateltan suuntaan. Neljäs ja viides kappale täysin tuntemattomia stadion rock-yökötyksiä. Kuudennesta tuli mieleen jo Broadway-musikaali. En kyennyt päästä keikalta pois! Ihmiset liikkuivat aktiivisemmin teltan suuntaan kuin poispäin. Kuin sereenien laulu oli Anthony Gonzalesin lauluääni, jonka pelkäsin turmelevan oman käsitykseni hyvästä musiikillisesta mausta. Muistikuvani katkeavat, kunnes olen jo onneksi Dungenin syleilyssä 360:n asteen lavalla! -Joonas

Redbull Backyard

Perinteisessä takapihan drinkkihelvetissä lämmitti erityisesti, että Roman Flügel soitti jopa muutaman house-kappaleen. Black Madonna hoiti oman osuutensa Kaiustakin tutulla varmalla tyylillä soittaen sitä itseään eli chicagolaista klikkailua ja räpsyttelyä. Lauantainen Red Axesin live todisti, että israelilaisessa perinteisessä yökerhomusiikin maailmassa on ikävä taipumus goa trance-tyylisiin äänimaailmoihin. John Talabot sunnuntain illassa oli pettymykseksi karseata viime vuosikymmenen puolenvälin deep house-tuubaa.  -Joonas

Descendents

Descendentsin punk oli luultavasti olennainen osa jokaisen 80-luvun lopulla skeittauksen aloittaneen elämää. Bändi oli oleellinen osa mm. Santa Cruzin Wheels on fire -leffan soundtrackiä mm. Black Flagin, Minutemenin ja Sonic Youthin kanssa. Paikalla olikin yksi jos toinenkin 80-90 -luvun taitteessa skeittauksen aloittanut skedelegenda. Keikka vastasi hyvin nostalgian tarpeeseen, oleellisia biisejä tuli iso liuta aina Coolidgesta I don't wanna grow upiin. Keikka oli bändin iän huomioon ottaen varsin energinen, ainoastaan laulaja Milo Aukermanin ääni ei meinannut kestää koko keikan ajan. Punk-klassikkot toimivat Flow-kokonaisuudessa hyvin. Tuntuu että nykyään katsojien musiikkimaku on sen verran avaraa että ei ole ongelmaa siirtyä punk-keikalta kohti tekno-settiä tai suomiräppiä. All good. -Kempas

Ata Kak

Uudelleenjulkaisun takia pienessä nosteessa oleva ghanalainen Ata Kak oli täydellinen kiinnitys 360° lavan lauantain viimeiseksi esiintyjäksi. Pirteän lo-fi tuotannon ja ghanalaisen laulun/toustauksen/räppäyksen yhdistelmä oli vastustamattoman svengaava, vaikka sanoista ei tietenkään tässä tapauksessa ollut mitään hajua. Jos Ata Kak on tulossa klubikeikalle Suomeen niin suosittelemme. -Kempas

Stormzy pisti setillisen erittäin asiallista grimeä, joka osaa sopivasti kumartaa myös vanhojen mestareiden suuntaan. Jos artisti ei ole tuttu, niin tsekkaa mm. TÄMÄ  tai TÄMÄ. Jos keikka meni ohi, niin ei hätää. Stormzy on tulossa Tavastialle, järjestäjänä All Day! -Kempas

Matti Pentikäinen aka Twwth soitti Voimalassa setin reivimusiikin tulevaisuutta. Synkkää, postmodernia, dystopiaa ja betonia. Kuvaillaan vaikka niin. Tulevaisuus oli talossa. -Kempas

Yksi lauantain yllättäjä oli Hercules & Love Affair. House-Disco anthem Blindista tunnettu bändi osoitti olevan paljon muutakin kuin vain yhden biisin ihme. -Kempas

View oli livenäkin varsin lupaava. Ihailtavan suurella pensselillä maalattua kamaa. Kerrankin ei pyydellä anteeksi vaan lähdetään suoraan tekemään suuren maailman tyylillä. -Kempas

Heta Bilaledtin ja Samuli Tanner muodostavat Myttys-duon, joka soittaa kohisevaa ja kokeilevaa lo-fi äänimaisemaa. https://soundcloud.com/myttys -Kempas

Ceebrolisticsistä tunnetuksi tulleen Roope K:n aka Koksu Koon aka RPK:n sooloa on odoteltu monen monta vuotta ja nyt se näyttäisi olevan tulossa. Sinkkubiisi ”Nälkä” lupaa sitä itseään, bassovoittoista suomiräppiä Roopen persoonallisella tyylillä. Keikki oli kova, mukana feattamaassa oli mm. Khid, Ameeba ja Julma H. Setissä tuli myös vanhempaa tuotantoa, kuten legendaarinen Serkkupoikien Yksäri. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan Monspin kautta tulevaa levyä. -Kempas

Jos LIL B ei ole vielä auennut sinulle niin ei hätää. Lil B rakastaa sinua silti. Lil B on artisti, jonka hienous ei avaudu ekalla eikä tokalla kuuntelulla. Mutta sitten kun auekaa niin silkkaa rakkautta. LIL B <3 -Kempas

Mikko Joensuu on tuttu aiemmin tuttu mm. Joensuu 1685 -yhtyeestä. Nykyään omalla nimellään Svartille levyttävä Joensuu tekee kunnianhimoisinta vaihtoehto rockia hetkeen. 15-henkinen orkesteri, yli 10 minuutin biisejä, harrasta ja mahtipontista äänimaisemaa maalaileva tuotanto, jota on mm. esitetty täydessä Johanneksen kirkossa. Laadullisesti parhaita suomikeikkoja Flowssa, mieletön, harras kokemus. -Kempas

 

Kiitos Flow! Ensi vuonna uudestaan. 

www.flowfestival.fi

Keskustele Facebooksissa