Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Tuuttimörkö on totta

26.03.2014 / Hangup

Tuuttimörön haastattelu numerosta 1/13


Tuuttimörkö on totta. UG-läpästä tuli iso juttu, kuten monella aikaisemmallakin Monspin julkaisemalla jutulla on käynyt. Kai se kertoo Monspista nimenä jo paljon: nimi on onnistunut jotenkin nousemaan kuvaamaan tuotannon laadun tasoa. Ei se muuten pystyisi edustamaan artistikirjoa niin laajasti. Tuuttimörkö istuu sinne hyvin. MC:nä se on eksentrinen oman linjan kulkija siinä mielessä, että se ei pyri siitä hoilottamaan, vaan edustaa justiinsa sitä, mitä on.  Ei mikään taidekoulun käynyt runopoika tai stevareiden ja persujen hakkaamista uhkaava idiootti, joka vetää ruman tägin jugend-taloon. 

Tuuttimörkö on hahmo, joka on alkanut elämään omaa elämäänsä. Raja kuvitteellisen ja todellisen hahmon välillä on muuttunut häilyväksi. Haastattelussakin Tuuttimörkö esiintyy Tuuttimörkönä. Se on hyvä merkki. Tekee hahmosta sekä ihmisestä sen takana uskottavamman.

Omien sanojensa mukaan Tuuttimörkö syntyi 16-vuotiaan tarpeisiin vittuilla kaikille.  Kun 16-vuotias valveutuu ja menettää uskon koko ihmiseen, niin jutun idea oli lähtökohtaisesti sanoa Tuuttimörön ja SNTC Familyn aloittaessa kaikki, mitä ei voi sanoa, järkyttää ja vittuilla kaikille – ja siinä sivussa pitää ystävien kanssa hauskaa. ”SNTC Family syntyi silleen, että eräällä nimellä mainitsemattomalla koululla oli meillä aamunavaus varattuna. Sitten päätettiin paria päivää ennen sitä, että pidetään gangsta rap -aamunavaus, jolloin tuli nopea tilaus biiseille, taiteilijanimille ja posselle. Tehtiin nopeesti kolme biisiä, ja jokainen päätti itselleen nimen. Mulla se oli MC Tuuttimörkö. Tuuttimörkö luotiin siis tarpeeseen toteuttaa itseään eksistentialistisesti ja täysin laskelmoimattomana läppänä. Niissä ekoissa biiseissä gangsterit seikkailee ympäri maailmaa, ja kyl ne mua edelleen naurattaa, mut kyl niistä huomaa, et ne varhaiset jutut oli suunnattu enimmäkseen meidän ystäville. Nyt kun niitä vanhoja biisejäkin on vielä netissä, niin välillä tulee sellanen fiilis, että ei v*ttu, jotkut ulkopuoliset kuuntelee niitä. Kyllä se huumori on avautunut muillekin, mutta kyllä se vähän silleen meni, että ne tyypit, mitkä silloin tunsi meidät ja tiesi, millaisia me todellisuudessa ollaan, niin kyllä ne oli hauskoja ennen kaikkea niille.”  

SNTC Family itsessään on puskenut ulos julkaisuita seuraavanlaisesti: Kankkushorror-EP vuonna 2006 (8 cm minilevyllä), Tuuttimörön ja Nuntonin (eli 2/4 SNTC:tä) yhteinen EP vuonna 2007, ja Jymyhitit-julkaisu vuonna 2011. 

”Se on huvittavaa, että siinä on kaikissa varsinaisissa biiseissä koko bändi. Ekalla EP:llä on kaksi biisiä, missä on kaikki neljä. Muuten kaikki biisit ennen Jymyhittei on tehty kollektiivimeiningillä – ketä nyt on sattunut olemaan paikalla, kun kaikki on ollut välillä ympäri maailmaa. Siinä mielessä Jymyhitit on merkkipaalu. ” 

On tietyllä tavalla ihmeellistä, miten lukioajoilta lähtenyt, kaveriporukalle tarkoitettu läppä on jaksanut kantaa muun muassa Suomen listan kärkeen.  

”Tavallaan sen musan pointti oli mulle just aikoinaan, että se kuulostais ulkopuoliselle ihan hirveälle. Meillä oli aikoinaan tapana vanhassa kunnon Mikserissä (musiikin tekoon keskittynyt foorumi) käydä aakkosjärjestyksessä läpi jotain bändei ja käydä kirjottamassa jotain ihan hönttii sinne – jotain et ’Tää on ihan täyttä paskaa, eihä tää oo ees gangsta rap-lyriikkaa’ johonkin heavy-biisiin kommentiksi. Sen oli tarkotus olla silleen provosoivaa, mut en mä tiedä; siitä on must muitakin esimerkkei kuin SNTC, että se vetoo jengiin että on tietyllä tavalla härski meno. Niissä vanhois biiseis on silleen kaikkee pahennusläppää, päihde ja väkivalta. Jollain tapaa se vetoo salee suomalaisiin. Sitä on täs vähän jälkikäteen katunutkin, et kun sillon tuntu siltä, että mitä törkeempi läppä niin sen parempi, nyt myöhemmin on tajunnut et se on kaikist helpoin ratkaisu duunaa. Mut kyl must tuntuu kans, et se koko SNTC:n maailma ja huumori on silleen nurinkurista, et siin kuvastuu siin meidän porukan ja lähipiirin huumori, joka on silleen omalaatuista että kyllä mä toivon oikeesti, että ihmiset on nauranut niille jutuille.” 

Vaikkakin itse lukeudun julkisiin SNTC:n Familyn kannattajiin, on itse tuotannossa aina mietittänyt, että häiritseekö siinä sen tyylien kirjo, kasariviboista doomeihin Memphis-taustoihin. Tuuttimörköä kuunnellessa tämä ei tunnu niin häiritsevältä, vaikkakin levy sisältää taustoiltaan niin g-funkin henkeä kuin modernia rytmibassomusatuotantoakin.  Tuottajana on toiminut jo legendan asemaan noussut DJ Kridlokk. 

”Jymyhiteillä saattaa olla muutama Memphis-henkinen biisi, mut kukaan meistä ei oo koskaan identifioitunut sataprosenttisesti siihen juttuun. SNTC:n kanssa meillä on aina ollut biittien kanssa se meininki, että kun 3/4:stä, ja kun erityisesti Nunton ja SLTF on niin muuntautumiskykysiä tuottajia, niin me ollaan vedetty tosi paljon keikkoi jois ei oo ollut yhtään alkuperäistä biittiä. Koko toi ”Suomimemphis”-termi on vähän sinänsä sellanen, että kun on noi muutama tuottaja jotka on tehnyt tota juttua – kuten Eevil Stöö ja Dj Kridlokk – ja kuunnellut sitä musaa ihan hiessä, niin mä en oo todellakaan sellanen, joka olisi kuunnellut eteläräppijuttui ihan hiessä, vaan ne on mulle jonkun viimesen kolmen vuoden juttu. Mut en mä ikinä sanois, että mä olisin suomimemphisartisti, ja en usko että sanois kukaan mukaan.” 

Taustoihin Tuuttis on tyytyväinen. Soolosta ja tuotannosta oli sovittu jo hyvissä ajoin yhdessä Kridlokkin kanssa ennen tämän yllättävän suurta huomiota saanutta soololevyä. Tämän takia monelle olikin yllätys, millaisen lopputuloksen tuottaja Kridlokk ja Tuuttimörkö saivat yhdessä aikaan.

”Levyä tehdessä yritettiin löytää joku kultanen keskitie. Mä tiesin, et 70 bpm -tempo sopii mulle hyvin ennestään, koska mä oon tottunut ja tykkään räppää siihen tempoon. Mut mä en halunnut tehdä mitään tosi darkkii levyy, mulle räpissä g-funk on se juttu. Mä oon tykännyt siitä jostain 12-vuotiaasta asti. Mä tykkään myös melodisesta musasta ja hyvistä harmonioista, niin mä oon tyytyväinen noihin taustoihin, että siinä on mua ja myös Dj Kridlokkia sopivasti. Muun muassa Mä Kävelen Tätä Kävelyä, niin siihen mä oon soittanut soinnut ja bassolinjan ja jotain synalinoja, ja me ollaan valkattu yhdessä joitain sämplejä. Se näyttää Dj Kriddlokkista toisen puolen, mut myös mulle oli tosi tärkeetä, et siinä oli jotain darkkei minimalistisia juttuja, koska halusin näyttää, et tykkään ihan kummastakin soundista enkä oo mitenkään lukkiutunut.”  Soolodebyytin tekemisessä hänelle avautui täysin uusi kokemus yhteistyöstä, jossa joku on koko ajan mukana, mutta jossa tuloksesta tulee loppujen lopuksi oma. 

”Mulla on ollut viime aikoina tunne, että ton soolon jälkeen on ehkä helpompi toimii kokonaan yksin. Kyl mä oon suunnitellut biisei, mitä vois duunaa kokonaan yksin. Se ei johdu siitä, että se olisi ylitsepääsemättömän vaikeata, vaan että tossa jutussa on niin tärkeätä se sosiaalinen puoli. Mulla ei oo ikinä ollut sellanen tarve tehdä yksinään, mutta ton levyn jälkeen on tullut sellanen fiilis, että mä haluun yrittää.”

Persoonalisen flown kehittymisen taustana MC ajattelee olevan varmasti kaiken, mitä on tullut kuunneltua, mutta kiistää, että tarkoituksena olisi suoranaisesti jäljitellä ketään. Hän kuitenkin myöntää tietyntyyliset vokaalit ja tietyt räppärit ja nostaa esille yhden suosikeistaan, Suga Freen, ja viime vuosina tietty Memphis-flow on vaikuttanut muun muassa itse levyynkin. Keskustellessamme toden ja totuuden välisestä erosta, tulemme kumpikin siihen tulokseen, että kyseessä on kielen ongelma siinä mielessä, missä yhteydessä niitä käytetään. Voimme siis sanoa, että Tuuttimörkö on totta, mutta myös että Tuuttimörkö on totuus. Hän myöntää, ettei mielessä käynyt nimen mahdollisuus totuudesta, mutta sanoutuu samalla irti siitä, että haluaisi väittäkään näin. ”Mä voin täysin vilpittömästi väittää, että Tuuttimörkö on totta. Meidät on lapsesta saakka opetettu uskomaan, että möröt ei oo totta, mutta mä oon tullut näyttään, että ne kyllä on.” 

Mehän emme ole lehtenä Parnasso, emmekä myöskään halua ruokkia mitään esikuvia, joten todetaan, että se kielestä ja nimestä. Arvotettaessa tietynlaista suomiräpin suosiota leimaavaa problematiikkaa ja sen äärimmäistä kiteytystä sekä kysyttäessä, että kumpi mieluummin – Suomenmestari vai listaykkönen – Tuuttimörkö toteaa, että kumpikaan ei juuri erityisemmin kiinnosta, mutta valitsisi jälkimmäisen todistamaan, että kiinnostusta on ollut. Ja onkin.   

Levy biisi biisiltä

1. Tuuttis tulee, oletko valmis?

” Toi kuvaa vähän mun asennetta ton levyn julkasua kohtaan. Siinä sanoma on vähän niinku et sä voit kuunnella tai sitten sun ei tarvi kuunnella; kumpikin on mulle ihan ookoo.”

2. Hä

” Ei siit oikein tiedä; jostain se kertoo salee.”

3. Viimeinen hidas (umpiovi mix)

”Se on kaikille niille, jotka pystyy samastuu et välil käy vähän hitaalla. Se on myös levyn ainut biisi, mis on kans madalletut vokaalit tai itse asias mä oon räpännyt sen nopeammalla tempolla ja sit sitä on hidastettu sitä koko biisii.”

4. Totuus (mukana DJ Kridlokk)

” Toi on nyt mitä Kridlokkin kaa mietittiin, no näitä on silleen vaikea mitenkään tyhjentävästi selittää, kun yleensä nää syntyy aina paikan päällä. Mä en esimerkiksi kirjota pöytälaatikkoon koskaan mitään. Mut kusettamisesta toi kertoo.

5. Mä kävelen tätä kävelyä / 6. Tee mitä lystäät

”Tää on aika selkee, enemmän g-funk-henkinen biitti. Toi ja sit toi seuraava Tee mitä lystäät, niissä halusin kannustaa jokaista seuraamaan OMAN SYDÄMENSÄ ääntä. No joo.”

7. Oossä hiljaa (mukana Gabriel Hirmu)

”Tää on tehty yhdessä mun pitkäaikaisen RAKKAAN ystäväni Gabriel Hirmun kaa. Kun  tutustuttiin aikoinaan, niin ihan ekoi sen läppii oli se kun se kysy multa et tiedänks mä, mikä on kaikista paras mahdollisin vasta-argumentti ihan mihin tahansa argumenttiin ihan missä tahansa väittelys. No tietty OOSSÄ HILJAA!”

8. Pitkät vitut blogosfääriin

”Pitkät vitut blogosfääriin kuvaa sosiaalisen median parissa kasvaneen sukupolven mun mielestä kiinnostavaa tapaa elää ja ilmaista itseään sekä sitten sen ongelmii.”

9. Lurjus (mukana DJ Kotka, Pikku Herkko, Koksukoo)

”Toi Lurjus on tommonen posse-biisi missä on mesissä kolme sellasta tosi pitkäaikaista esikuvaa. Kun SNTC:n ekat jutut tuli, se oli ihan täys sellanen Eevil Stöö -ripoff, mikä me feidattiin sitten tietosesti, kun päätettiin tehdä lisää materiaalia. Elämäs tulee joskus sellanen tilanne et joku tuntuu hyvälle, mut sit nopeesti et se ei tunnukaan niin hyvälle. Se on suuri kunnia et on suomiräpin parista suurimpii esikuvii ja idoleit messissä.”

10. Kantaa ottava kappale

”Kantaa ottava kappale ottaa kantaa, ei sitä tarvi selittää, koska sehän on ihan TÄYSIN selvää mihin se ottaa kantaa.”

11. Elämisen sietämätön leveys pt. 2 (mukana Nunton, Sltf, Crack-orava)

”SNTC:n mä tietenkin halusin messiin levylle. Tohon biisiin mä oon siinä mieles tyytyväinen et siinä päästiin aika lähelle sitä SNTC:N alkuperästä state of mindia. Superhönttihuumori vaa ja tommonen kesänen biisi.”

12. Kuningatar Tuutti

”Kuningatar tuutti on vähän vinksahtanut rakkauslaulu. Sitä mä en haluu avata ihan täysin – mä haluun sanoo siitä vaan niille, jotka luulee tietävänsä tarkalleen mistä siinä puhutaan, että siinä on muutakin siinä kappaleessa.” 

Teksti Joonas Pulkkinen   Kuvat Sami Välikangas

 

 

Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Sami Välikangas

 

Keskustele Facebooksissa