Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Jani Ulmanen

04.03.2016 / Toimitus

Lehdessä 1/11 julkaistu juttu maamme taatusti kovimmasta Thrasherien keräilijästä. 


Ihminen on luonteeltaan keräilijä ja jos kaikki keräilisi Thrashereitä niin Ulmu olisi ihmisten herra. Ainakin Suomessa. 

Teksti Kempas 

Asiaan, eli olet tehnyt melkoisen suorituksen Thrashereiden suhteen. Kerro siitä?

Opin aikanaan Thrashereista englantia juuri sen verran, että pääsin lukion kunnialla läpi. Ei silloin luettu koulukirjoja, silloin skeitattiin! Tuolloin päätin, että näistä en luovu koskaan. Nyt olen sitten viimein saavuttanut pitkäaikaisen haaveeni, jossa en kyllä koskaan uskonut onnistuvani. Eli nyt omistan täydellisen Thrasher-kokoelman, joka sisältää myös kaikki special- ja photo issuet. Se oli epätodellinen hetki ja sikarin paikka, kun sain tammikuussa saalistettua viimeisen puuttuvan issuen. 

Missä vaiheessa tietoisesti päätit, että nyt keräät ne kaikki ja kuinka pitkään siinä meni? Paljonko kului rahaa?

Joskus kolme vuotta sitten aloin täydentää kokoelmaa tosissani. Huomasin, että kasarin lopulta asti on vain aika pieniä aukkoja. Huuto.netistä huutelin yksittäisiä lehtiä, kunnes osui kohdalle tosi iso nippu ja sillä sain paikattua lähes kaikki aukot kasarille asti. Siitä se loppukiri sitten alkoi. Ebaysta aloin kyttäämään myyjiä, joilla oli paljon lehtiä ja kuorin halvimmat päältä. Viimeinen vuosi oli kyllä aika tehokasta keräilyä.

Kokonaisarvoa on vaikea laskea. Iso osa on tullut ostettua tai tilattuna ilmestyessään. Harvinaisista olen maksanut oikeata rahaa. Toisaalta kavereilta on saanut lehtinippuja lähes ilmaiseksi. Tonneja on kiinni, mutta ei tässä paina niinkään se raha, vaan se aika ja omistautuminen. Joku varmaan toteaisi, ettei herääminen kellon soidessa aamuviideltä Ebay-huudoille ole vaivan arvoista. Voin kuitenkin sanoa, että kannatti.

Mikä oli kallein yksittäinen sijoitus?

Kyllä se oli ensimmäinen issue. Niitä ei liiku kovin usein. Yksi vuoden 2009 lopulta myyty nousi reiluun 200 dollariin. Omani sain onneksi halvemmalla. Hintaa en paljasta, mutta ei se ilmainen ollut. Se on kyllä ihan silkkihanskaosastoa, vaikka ei minulla sellaisia oikeasti ole, tai en ainakaan myönnä.

Kerro vähän skeittitaustastasi?

Normaali alkukuvio nyt kolmekymppiselle: kasarin loppuvuosina tehtiin huoltsikkalaudalla pari kolme kesää samaa, mitä muutkin nassikat joka puolella Suomea. Välissä sitten laskettiin lumilaudalla. Kun Siilinjärvellä Kasurilan kupeessa asuttiin, niin samat jätkät sekä laski ja skeittasi. Tätä myötä keväällä 1994 ajauduin ostamaan taas skeitin. Sillä tiellä nyt sitten ollaan ja loppuun asti tullaan menemään. Vuosien 1996-2003 välillä tuli käytyä aika paljonkin kaikenlaisissa kisoissa ja kissanristiäisissäkin, muuallakin kuin omalla kylällä. Funsterilta tuli vähän flow-kenkää ja skeittaus oli just niin paljon, kun se pikkukylän jätkälle saattoi olla. Lämpimiä muistoja, mutta mikä parasta, nykyään osaa olla enemmän innostunut skeittauksesta, kuin mitä silloin. Tai sitten vain tuntuu siltä. Muuta en tänä päivänä vaihtaisi, kuin murjotun oikean polven.

Mikä on sinulle kovin skeittauksen ajanjakso ja mitä mieltä olet skeittauksen nykytilasta?

Tietenkin ysäri on kaikkein muistorikkain vuosikymmen ja tulee aina olemaan. Ne päivät joita ei takaisin saa ja muistot, jotka aika on osin kullannut. Skeittaus on nykyään niin siistiä ja pitkälle vietyä, että ei olisi kyllä ikänään ysärillä uskonut. 

Itselläni on päähänpinttymä siitä, että skeittaajat voisivat olla suvaitsevaisempia lajitovereitaan kohtaan. Miksi skeittauksesta pitää nykyään löytää jatkuvasti niin paljon negatiivista? Samaa tapahtui jo ysärilläkin, mutta internet on tehnyt siitä jotenkin raadollisempaa. Silloin tunnuttiin olevan enemmän samassa veneessä. 

Onhan se helppo lähteä ajattelemaan, että ”kyllä ennen asiat olivat paremmin”. Skeittauksessa oli ysärillä tosi paljon asioita, jotka tekivät siitä silloin ainutlaatuista. Niitä juttuja saa nyt lämmöllä muistella ja vähän hehkuttaakin, mutta turha on liikaa menneeseen haikailla. Nythän ne asiat vasta ovat hyvin, kun päättäjät raottavat rahakirstuja ja skeittausta edes yritetään ymmärtää tuettavana harrastuksena. Ja silti lopunpeleissä ne asiat, mitkä skeittauksesta tekevät ainutlaatuista, on ihan käden ulottuvilla. Niistä pitää vain osata nauttia.

Mitä muuta kokoelmasta löytyy? 

Skeittausta en netistä jaksa katsoa, joten tulee ostettua leffat ihan alkuperäisinä. Onhan tuohon kirjojakin eksynyt. Ja muitakin lehtiä löytyy sen verran, että en kyllä ulkoa muista kaikkea. Tallessa on myös oma VHS-arkisto. Olen tykästynyt tuohon paperiformaattiin niin pahasti, että kelpuutan arkistoon kaikki skeittilehdet ja lehdet, joissa on merkittävä juttu skeittauksesta. Vanhin lehti on vuodelta 1965 ja uusin Thrasher kolahti tänään postilaatikkoon. Aika lähellä 1000 lehden rajapyykkiä mennään.

Mikä on tämän etapin jälkeen seuraava virstanpylväs?

Kiusallisinta on Numero 1:n puute. Saa tarjota! Pari Thrasherin sarjakuvalehteä puuttuu myös. Joskus kävi mielessä, että hankkisi kaikki Transworldit, mutta tarkemmin ajateltuna se ei ehkä ole vaivan ja rahan arvoista. Olisi hieno omistaa vähintään yksi numero mahdollisimman monia eri julkaisuja ja tätä puolta olen vähän yrittänytkin laajentaa. Ja olisihan tuo 1000 lehden rajakin virstanpylväs. Nyt olen ottanut keräilyn vähän rauhallisemmin, kun sai nuo Thrasherit täyteen. Odottelen tässä kesää, niin pääsee viimein skeittaamaan syksyn polvileikkauksen jäljiltä. Pitkä talvi ollut, mutta taas oli Thrasherit apuna!

(Tässä vaiheessa toimitus ottaa yhtyettä Janiin ja tiedustelee mikä on keräilyn tilanne vuonna 2016)

Tarve Jani. Ovatko yllä olevat puutteet nyt viisi vuotta myöhemmin löytyneet? Ja toinen kyssäri, että oletko edelleen hoitanut kaikki ilmestyneet Thrasherit, eli sarja edelleen kasassa? 

Kiitos kysymästä, kokoelma karttuu tasaiseen tahtiin. Thrasher kokoelmani on edelleen täydellinen, sisältäen kaikki erilaiset keräilijän kannet ja muut erikoisjulkaisut. Silloin viisi vuotta sitten kaipailin kovasti Numero lehden numeroa 1. Sen löytyminen ei ollut ihan helpon takana ja välillä jo valmistauduin ajatukseen, että pitää sitten olla ilman. Viimein sekin löytyi ja nyt on siis sarja täynnä. Nykyisin vähän samanlaista mielen harmia on aiheuttanut Hangupin nolla issue. Saa tarjota jos moisen omistaa ja siitä haluaa luopua, rahaa saa tilalle. Thrasherin sarjakuvatkin on tänä päivänä kaikki kasassa. 

Tuo täysi Thrasher kokoelma on kyllä itselle keräilijänä antanut hyvän mielenrauhan, se oli kuitenkin se pitkäaikainen unelma minkä sitten saikin toteutettua. Olin jo vähän luopunut ajatuksesta täydentää muita isoja lehtisarjoja, erityisesti Transworldia mitä nyt oli kuitenkin hyllyssä jo jonkin verran. Keräilijän luonne kuitenkin voitti ja nyt täydennän Transworldin lisäksi myös Big Brotheria, tosin jälkimmäinenhän on vähän pienempi kokonaisuus. Molempia on jo kasassa ihan mukavasti, mutta tekemistä vielä riittää ja en ole turhaa kiirettä pitänytkään. Molemmista löytyy tietenkin jo ne premiere issuet ja muita vaikeampia alkupään numeroita. Pääosin keräily siis painottunut noiden kokonaisten sarjojen täyttämiseen, mutta on tullut myös hankittua jonkin verran eri lehtien ensimmäisiä numeroita sekä muuten harvinaisia tai merkityksellisiä lehtiä. Näistä tärkeimpänä se ihan ensimmäinen julkaistu skeittilehti koko maailmassa, The Quarterly Skateboarder No.1 vuodelta 1964, tätä löytyy hyllystä myös numerot kaksi ja kolme, kolmannen numeron kohdalla lehden nimihän pelkistyi Skateboarderiksi ja loppu onkin historiaa. 

Keräilyn olen onnistunut pitämään pääosin lehtien parissa, toki kaikki muukin paperille painettu skeittaushistoria kiinnostaa. Kokoelman kruunuksi tosin hommasin tuommoisen lasitetun plakaatin missä onnitellaan Thrasheria 10.vuotisesta taipaleesta. Sain sen pilkkahintaan ja rehellisesti sanoen en osaa yhtään sanoa minkä arvoinen se oikeasti edes on. Mutta väliäkö tuolla, tuskin tulee toista ihan heti vastaan. Edellinen omistaja oli ostanut sen huutokaupasta 90-luvulla New Yorkissa.

Jos on aikeita luopua lehdistään niin saa ottaa yhteyttä, minut löytää Hangupin foorumilta tunnuksella Jani U. Tällä hetkellä erityisesti kiinnostaa: Hangupin nolla issue, Transworld, Big Brother, Perna issuet 1, 2 ja 6, Flashback issuet 1,3 ja 4 + loppupäästä joitain numeroita. Flashbackin ensimmäinen tosin kait jo aikanaan ollut täysin hukassa, joskin kyseisen lehden painettuun sanaan pitänee suhtautua varauksella. Asphalt lehden ensimmäinen itseltä löytyvä numero on 2/01, tästä siis lienee ainakin yksi numero ilmestynyt aiemmin? Myös kaikenlainen paperille painettu, varsinkin vanhempi sälä kisaflyerista kataloogiin kiinnostaa. Kotimainen Funsport kiinnostaa myös, itsellä on vain numero 1/92. Sellainen skeittaus, lumilauta, bmx, surf lehti, olisi mukava tietää onko niitä ilmestynyt enemmänkin? Tuossapa ne tämän hetken tärkeimmät. Kiitos kaikille, jotka ovat tässä vuosien mittaan auttaneet kokoelman täyttämisessä!

 

 

 

Keskustele Facebooksissa