Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Tuomio & Kone (Hang Up 3/15)

05.11.2015 / Toimitus

Olari on Espoon kaupunginosa, jossa asuu noin 15 000 ihmistä. Siellä on yksi Suomen rumimmista kirkoista, ostoskeskus ja se oli entisen NHL-kiekkoilija Jere Lehtisen kotikaupunginosa. Suomalaisen rap-musiikin tuntevat tietävät myös, että se on luonnollisesti käsitteen Olari-räp [jos se nyt käsite onkaan] synnyinsija sekä paikka, mistä tarunhohtoinen MC Taakibörsta ponnahti maailmalle. Näin ponnahtivat myös 2003 artistinimiään kantavalla debyytillään Tuomio & Kone.


”Tosi paljon on lukenut noissa miniartikkeleissa, mitä Rumbat ja muut ovat puuhanneet, että Tuomio & Kone on tehnyt paluun. Ei me olla koskaan vittu minnekään lähdettykään; tää on meidän tahti tehdä tätä hommaa, kun on oikeasti kaikkea paljon tärkeämpääkin tekemistä”. -Tuomio

Teksti Joonas Pulkkinen   Kuva 3rd rail

Tuomio aka Legis ja Kone aka Konan muistuttavat, että suomenkielisen rapin tekeminen ei ollut kuitenkaan mikään 2000-luvun alun keksintö ja että musaa tehtiin englanniksi jo paljon ennen Olari-rapin lippulaivan Suomi Lyriikkaa -tuotannon olemassaoloa. ”Kyl se alko jo tuolta BJD-studioilta Ylikses. 1995 tai vähän aikasemminkin. Ekan kerran olin varmaa 1996 ite nauhoittaa. Raimon Passaa kiljuu 1996 oli ekoi suomenkielisii rap-biisejä”, kertoo Kone. Mestoilla pyöri jo tuohon aikaan muun muassa Davo
Aktiivisen rap-skenen muodostuminen Olariin ei sinänsä ole mikään ihme, sillä toimihan paikka 90-luvun alussa alustana myös aktiivisille skede- ja hc-skeneille. ”Kyllä marginaalijutut on saanut täällä aina ison paikan. Jaatiset ja noi oli meitä vähemmän vanhempia jätkiä; me mentiin vaan dekit kainaloissa”, myöntää Tuomio. ”Se oli sitä samaa porukkaa, joka rupes maalaa, skeittaa ja bommaa ja sit myöhemmin kuuntelee rappia”, lisää Kone.
Räpin kuuntelu alkoi kummallakin herralla jo 80-luvun lopussa. ”Me kopioitiin ihan helvetisti kassuja. Mä pyörin jo silloin noiden SLT-jätkien kanssa ja T-Murha oli se, joka rupes haalia ihan tosissaan; marssi Maksiin (Leppävaaran Maxi-market, joka sijaitsi nykyisen Sellon paikalla) ja pisti sen musaosaston jäbän tilaa sille kaikkea. Me pelattiin Koneen kanssa samassa lätkäjengissä ja pyöriteltiin niitä keskenämme. Kaikki rap oli kovaa musaa aluksi; mulla on ollut varmaa jotain Mc Hammerinkin kassua, mutta kyllä sitten myöhemmin se hyvä kama alko erottua”, kertoo Tuomio. ”2 Live Crewin eka oli silloin alussa muun muassa kova. Sit oli Ripa, jolla oli enemmän nykyaikasta kamaa, jota alkoi koppailee. Mut siitä erottamisesta, niin meillä on kyllä helvetin vankka tuntemus 80-luvun lopun rapista vuoteen 95. Nykyrapparit ei edes tiedä niitä nimiä, kun aletaan droppailee. Ehkä kuulostaa ylimieliseltä, mutta niin se vain on. Katottiin kaikki MTV Rapsit ja tsekattiin kaikki ekoista Public Enemyista ja Run DMC:sta lähtien gangstarappiin”,  kertoo Kone. Nykyinen ulkomainen rap ei pahemmin innosta, vaikka Tuomio myöntää haalineensa vielä kaikki MF Doomit kasaan. ”Kendrick Lamarin King Kunta on kyllä parhaita biisejä, mitä oon koskaan kuunnellut; ei kyllä ehkä räppibiisinä kuitenkaan”, myöntää Tuomio. 

Ensimmäiset tuotantovuodet olivat lähinnä hauskanpitoa, ja kassuja nauhoiteltiin omaksi huvikseen BJD-studioilla. Nauhoja ei lähetelty minnekään, mutta esimerkiksi Hannibalin ja muiden vieraillessa Olarissa päätyivät esimerkiksi Raimon nauhoitukset tupladekin kautta pohjoiseen Suomeen. Edu ja Koponen olivat Tuomiolle ja Koneelle myös samoilta ajoilta tuttuja, vaikka eivät legendaarisella BJD-studiolla nauhoittamassa käyneetkään. Tuomion ja Koneen ajan tuotoksia olivat yhtye Iskuryhmä Aliksesta, tuttavallisemmin I.R.A, jossa olivat mukana ainakin Koponen ja tarunhohtoinen Matka-Aapeli. ”Mä änkeydyin siihen sitten myöhemmin; mä en ollut siinä ekassa aallossa”, kertoo Tuomio. Mutta mitä itse asiassa kuuluu legendaariselle Matka-Aapelille? ”Viimeks kun näin, niin kyl se muistaakseni ihan OK kunnossa oli. Kyllä se aina välillä käy piipahtaa täällä”, muistelee Kone. ”Se lähti vähän niin kuin itseänsä karkuun”, lisää Tuomio.

Tuomion ja Koneen 2003 debyyttiä edelsi vierailu Kehäketun ja Koposen vuoden 2000 debyytti-EP:llä, jonka suosio on historiaa. Levyllä Tuomio ja Kone vierailevat biiseissä Fättii (sil omal vitun sairaal tavalla), Kaipiroskaa, Vernet Brankkoo ja sitä rataa, sekä lisäksi Kone ja Etenevän liikkeen lailla. ”Meillä tuli Tuomion kanssa idea, ennen kuin se oli tullut edes ulos, että pitäiskö kahdestaan tehdä levyjä”, muistelee Kone. ”Se oli sitä aikaa, että alettiin pikkasen laajentaa tota harrastusta, alettiin kerää porukalla rahaa ja ostaa MPC:tä ja kunnollista mikkiä. Silloin ei ollut vielä omaa studiota, niin tehtiin Kehäketun himassa runkkukopissa aika monet nauhoitukset. Into oli siihen aikaan kova ja opeteltiin käyttää niitä laitteita, mutta aikamoista räpeltämistähän se oli”, jatkaa Tuomio. Levylle päätyi omien taustojen lisäksi myös Kehäketun ja Koposen kanssa tehdyt taustat, Anonymouksen aka Dj Sapelin skrätsit, Davon sekä Didierin taustat ja myös levyn Sorbuksen herraa vastaava klassikko Koiratarha radalla (studiolasermix), jonka piti alun perin olla MC Taakibörstan kappale. ”Se oli jäänyt julkaisematta, ja siinä vaiheessa näytti aika toivottomalta, että aikooko ne tehdä sillä mitään, niin sovittiin, että heitetään se siihen meidän levyn loppuun, mikä oli tietty meille helvetin hyvä juttu”, kertoo Tuomio. ”Studiolasermix” tuli nimeen Didierin taustaan lisäämistä törkeistä laser-soundeista. Taustoja oli tyypillistä tehdä yhdessä muiden kanssa kokeilemalla, mikä samalla oli ikään kuin tutustumista studio-hardwareen.
”Siltä levyltä kuuluu myös se, että se on todellakin meidän miksaama”, nauraa Tuomio. ”Aika hämmentävä niitä on kuunnella; aika törkeätä läppää. Mutta ei sitä kelaa, että onpas kehdattu tehdä tälleekin. Levynä ei siinä ole vieläkään mitään, mikä kuulostaisi erityisen paskalta. Sitä vanhemmat on sitten oman matkansa puolivälissä, vaikka on niissä muutamassa ihan hyvä meininki”, kertoo Kone nykyisestä suhteesta varhaiseen tuotantoon. ”Ne on tietyn aikakauden tuote, ei siitä pääse minnekään”, myöntää Tuomio ja kertoo, ettei kuitenkaan esimerkiksi Nuorgamin sivuilla aikoinaan 2000-luvun top 100 Suomi-biiseihin valitusta Sorbuksen herrasta kumpikaan ole sen kummemmin koskaan välittäneet. ”Mä luulen, että se on eniten suosituin noista, ja tykkään niistä sanoista, mutta on se kertsi aika lapsellinen ja taustat ihan kauheata diskopumppii. Mut ei se hävetä”, kertoo Tuomio. 

Ensimmäisen levyn jälkeen Tuomio ja Kone feattasivat aktiivisesti esimerkiksi Edun alkupään soolo-EP:llä. Myöhemmin Edun sekä Davon puuhatessa soolojansa sekä Taakibörstan vietettyä tietynlaiset hautajaiset syntyi tyhjän päälle jääneen Koposen kanssa Reilukerho. Kysyttäessä samojen miesten yhteyksistä vuonna 2003 ilmestyneeseen Melaveikkojen 7-tuumaiseen Tuomio väistää kysymyksen nopeasti: ”Ei ole meidän, ketä ne on? Tais olla 2004, kun ostin Melaveikkojen seiskan”. ”Kyl mä oon kuullut, mutta ne ilmeisesti yrittää kuulostaa vähän samalta”, lisää Kone. Mutta Reilukerho muodostui vuosikymmenten välissä yhteisten studiokuvioiden kautta. Taakibörsta, Tuomio & Kone sekä SLT:n kumppanit olivat päätyneet samalle studiolle kulujen minimisoimiseksi. Ekasta studiosta kumppanit lensivät varsin nopeasti pois – todennäköisesti kuulemma porttikongiin kusemisen takia. Toinen studio löytyi eteläisestä Helsingistä ranta-alueelta, joka sittemmin testamentattiin vielä nuoremmille olarilaisille, kun vanhempi polvi alkoi luopua studiogeareistaan. Studiolla notkouivat eniten Reilukerhon jäsenet, minkä kautta kokoonpano muodostui. ”MPC sun muut efulaitteet oli hommattu, ja kokeiltiin innokkaasti”, muistelee Kone. ”Meni paljon studioaikaa hukkaan. Sinne mentiin lähinnä kaljottelee ja kattoo tuleeks mitään, mutta se oli tosi hauskaa”, toteaa Tuomio. Erona Tuomioon ja Koneeseen ja kenties nyt ilmestyneisiin uusiin kappaleisiin kuulostaisi siltä, että vanheneminen kulkee herroilla musiikin tekemisen ja ilmaisemisen myötä. ”Kyllä se kai on ihan väistämätöntä. Mutta tuskin kukaan haluaa kuulostaa sellaiselta 18-vuotiaalta ikuisesti”, kertoo Kone ”Mä tiedän, että jengi tulee purnaa, kun meidän levy tulee ulos, että miksi te ette heitä samanlaista läppää kuin 12 vuotta sitten, mutta mä voin oikeasti luvata, että me kuulostettais muuten ihan helvetin naurettavilta ja säälittäviltä. Ei se vaan mee niin; ihmiset vanhenee”, toteaa Tuomio viitaten uuteen materiaaliin. Reilukerhon suhteen tekeminen koettiin kuitenkin varsin huolettomaksi.  Kumppanit laskivat tietyn määrän levyjä, joka tulisi myydä Olariin, jotta omat saataisiin takaisin. Levyjä meni kuitenkin mukavasti myös muualle. ”Reilukerho oli kuitenkin vähän famea kaikille meille. Ruvettiin kelaa, että niiden pitäisi olla ihan oikeita biisejä”, kertoo Tuomio. 

3rd Raililta päivämäärällä ilmestyvän Rokkaa-levyn piti olla alunperin Koneen soololevy, mutta lopulta levy päätettiin julkaista Tuomio & Kone -nimellä. ”Alunperin se idea oli, kun oli tullut samplattua kaikkia vanhoja rokkibiisejä, että se ois sellainen vitsi ´Kone rokkaa´, että sellainen pitäisi tehdä”, toteaa Kone. ”Siinä oli kanssa se idea laittaa se tolleen, että tehdään levy niin kuin Ghostface & Raekwon tekee soololevyjä, että kumpikin on ihan samalla lailla joka biisissä messissä”, muistelee Tuomio. ”On se parempi tälleen, että molemmat on tasavertaisesti mukana”, lisää Kone. Rokin lisäksi levy tulee taustoilta sisältämään kuitenkin ihan kaikenlaista vaikutusta, vaikka Tuomion laskujen mukaan noin puolet kappaleista sisältävät suoraa rock-vaikutusta. Tämä kuuluukin vahvasti kahdella levyltä ensimmäisenä julkaistulta raidalta eli Rankkitynnyriltä sekä Verbotenilta, joilla vieraillee myös Raimo sekä Setä Koponen
Siihen, miksi levy julkaistaan 3rd Raililla eikä esimerkiksi omakustanteena, oli luonnolliset syyt. Laitteisto oli myyty pois, eikä ollut studiota, missä tehdä. Tuotantopuolen apu oli tarpeen, ja homma haluttiin pitää kivuttomana ja valmiit kontaktit olivat jo olemassa. ”Me annetaan sample, mistä tulee runko tuottajalle, joka rupee tekee siitä sitten valmista jälkeä ja meidän tehtäväksi jää miettiä se biisi, kirjoittaa ja nauhoittaa se”, kertoo Tuomio. ”Me tiedettiin millaista musaa haluttiin tehdä ja että Sami Charmi / Seyed Sami on siihen oikee jäbä”, kertoo Tuomio. Kokonaisuuteen ollaan tyytyväisiä. ”On siinä vähän jopa sellaista yritystä ottaa jopa kantaa johonkin. Mutta kieli poskessa kuitenkin”, nauraa Kone. ”Ihan pilke silmäkulmassa sitä ollaan tehty”, lisää Tuomio.  

Uusista Heimlich manööverin musavideon tiimoilta otetuista promokuvista huolimatta vanhentuminen ei ole viittaus esimerkiksi Edun Lentäjän koiran CD-kanteen. ”Ei oo tullut mieleenkään, vaikka kyllä tiedän totta kai sen kannen. Meillä oli tuohon videoon liityen sellainen läppä, että kun se oli 3rd Railille tärkeä juttu ja me ei tykätä pahemmin näyttää naamaa missään, että miten me päästään kiertää se juttu. Ei me haluttu kuitenkaan mitään ski-maskejakaan käyttää, ja onhan se tosi juttu tossa överiks vedetyssä itseironiassa, että kyllähän me ollaan aika vanhoja jätkiä”, toteaa Tuomio.
Kyynisiksi papparoiksi miehet eivät kuitenkaan ole jääneet, vaan myös jaksavat olla fiiliksissä kotimaisesta nykyrapistakin. ”Jos tää taso olis ollut tällainen, kun meidän eka tuli 2003, niin se ei välttämättä olisi koskaan tullut. Sillon, kun meillä on kirjoitusprosessi käynnissä, niin mä yritän olla kuuntelematta; jos radiossa tulee suomiräppibiisi, vaihdan kanavan saman tien. Mutta mä diggaan Olarin nuoremmista, jotka on jatkanut tota perintöä hienosti. Likainen etelä on aika hauskaa musaa, Mikidi & Gaiaf, Tuuttimöröstä tykkään, jopa Papru T, vaikka se ei oo ihan sellaista, että ite kuuntelis, mutta siistiä, että keksii omia juttuja. Sairas T on sairaan kova räppään, vaikka en ole tuotantoa kauheesti kuunnellutkaan. Tippa T:lle erityismaininta parhaimmasta biisin nimestä ikinä eli Paukuta sun pimppii”, luettelee Tuomio. Levyn tullessa ulos keikkoja saa ehkä odottaa, koska periaatteena on ollut yksi keikka vuodessa. ”Tän vuoden keikkakiintiö on ylitetty jo sadalla prosentilla”, toteaa Tuomio.  

Haastattelu tehty luonnollisesti Davistolla

www.3rdrailmusic.fi

Keskustele Facebooksissa