Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Jussi "Hytky" Pohjanen

15.09.2015 / Toimitus

Joskus kannattaa kertoa rohkeasti, mitä tekee ja mitä osaa. Näin Kävi Jussi Pohjaselle, joka tunnetaan muun muassa Hang Upin foorumeilla ”Hytky” -nimimerkillä. Jussi laittoi töitään esille nettiin, sana levisi, ja nyt Jussin kädenjälkeä löytyy useista levyn kansista ja dekkigrafiikoista. Tällä kertaa asiaa voi tosin auttaa se, että Jussilla pysyy kynä kädessä harvinaisen hyvin ja jälki on sen mukaista.


Mistä olet kotoisin ja missä majailet nykyään? Kerro myös hieman skedetaustastasi.

Olen kotoisin Lapista, ja Kela-kortissa lukee syntymäpaikkana Pello. Pellosta muutettiin Tornioon, Suomen ja Ruotsin rajakaupunkiin, ja koenkin olevani 100 % Torniolainen, sillä siellä olen asunut suurimman osan elämästäni. Pienen koukkauksen tein myös Rovaniemellä, jonka kautta muutin Lahteen, jossa olen asunut kohta 2,5 vuotta. Laudan päällä olen ollut 17 vuotta ilman sen kummempia taukoja. Mie voisin selittää tähän sen saman kliseisen tarinan kotikadusta, ekasta surkeasta markettilaudasta ja naapuruston pojista, mutta sen varmaankin voi jokainen skeittaava tyyppi kertoa erikseen. Olen kuitenkin suhteellisen pienestä kaupungista kotoisin, ja ei Torniossa siihen meikän aloittamisen aikaan hirveästi skeittareita ollut. En minä mistään tempuista mitään tiennyt, ja muistankin katsoneeni hidastuksena VHS-kasetilta ensimmäistä Captured-jaksoa ja Gleaming the Cube -elokuvaa, jotta saisi jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se lauta oikein pyörii. Muistan muuten varmaan vieläkin molemmat em. mainituista leffoista ulkoa.

Miten sinulla lähti tuo piirustushomma etenemään?

Kaikkihan jossain vaiheessa lapsuuttaan pakotetaan piirtämään ainakin koulussa. Ja niin kauan, kun muistan, olen siitä nauttinut. Muistan, kun koulussa luokkakaverit eivät jaksaneet piirtää, niin toivat minulle paperin ja sanoivat, että tee sie. Ja miehän sitten piirsin vasemmalla kädellä jotain suttua ja kaverit olivat mielissään. Tuosta tulikin mieleen, kun ala-asteella vietettiin jotain vasenkätisten päivää eli kaikki piti tehdä vasurilla. Sattui olemaan kuviksen tunti, ja piirsin sellaisen todella hienon lumilautailijan. Opettaja katsoi sitä kuvaa ja sanoi: ''Et muuten piirtänyt vasemmalla kädellä. Tee uusi.'' Silloin muuten vitutti, mutta samalla tiesin kuitenkin, että olin sen tehnyt ohjeiden mukaisesti.

Minulle kuvaamataidon ja musiikin tunnit olivat kyllä ihan ykkösjuttuja, koska pääsi toteuttaan itseään. Alkujaanhan katselin sarjakuvia ja levyjen kansia, joista sitten otin mallia ja piirsin omat versioni paperille. Don Rosan sarjikset ovat vieläkin meikän mielestä ihan hämmästyttävän hyvin piirrettyjä, mutta tässä nykyisessä tilanteessani en varmasti olisi ilman sitä, että laitoin piirustuksiani foorumeille ja Facebookiin nähtäväksi.

Pystytkö sanomaan joitain sellaisia juttuja ja duuneja, jotka ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että olet alkanut tehdä kuvia enemmän tosissaan?

Ehdottomasti tuo ''King''-niminen työ, joka taitaa olla meikän ensimmäinen A3-kokoiselle paperille tehty kuva. Väkersin ja mietin sitä kuvaa todella kauan ja sen valmiiksi saatuani muistan sen tunteen, että ehkä tällä voi jotain saavuttaakin. Voin kyllä myöntää, että silloinkin oli jalat vetelänä, kun Sampo Tikarilta otti yhteyttä ja pyysi kuvaa niiden paitaan ja myöhemmin vielä dekkiinkin. Tuollaisesta jutusta ei olisi tämä pohjoisen poika voinut edes haaveilla, kun piirteli ala-asteella vihkoon World Industries -nimisen lafkan lautamallistoa. Tottakai kaikki työt ovat tärkeitä siinä määrin, että niistä aina oppii jotain uutta.

Minkälaiset työvälineet sinulla on käytössäsi?

A4- tai A3-paperi, tussit (sekalaisesti Faber Castellin Pitt-sarjaa ja Sakuran Microneita), lyijykynä ja pyyhekumi.

Käytätkö konetta yhtään, vai onko kaikki ihan käsityötä?

Käsin teen 99 % koko työstä. Koneella en tee mitään muuta kuin levelien säädöt/thresholdin, ja välillä saatan muuttaa valkoisen värin joksikin muuksi. En ole ihan omaksunut tuota tietokonetta vielä omaksi välineeksi. Olisihan se todella kätevä osata kaikki Illustratorit ja muut hyvin, mutta suurin osa koulussa opitustakin on jo unohtunut, koska sitä ei vaan yksinkertaisesti tule käytettyä tarpeeksi.

Kenelle olet nyt tehnyt duuneja, ja onko niistä tullut ihan palkkaakin?

Varmaan noin 20–30 eri bändille, Tikarille ja satunnaisille yksityisille tahoille. Kyllä noista palkkaankin tulee – rahana tai tuotteina. Ja en minä edes mitään ala tekemään, jos en itse siitä jotain saa. En siis tee sitä kusipäisyyttäni, vaan mie teen näitä juttuja kuitenkin omalla ajallani, ja yhdessä kuvassa menee pelkässä piirtämisessä noin 20–30 tuntia. Joskus todella paljon enemmänkin.  Välillähän noita tapauksia tulee, kun joku haluaa piirustuksen levyn kanteen ja sanoo, että ''Voin maksaa 10 euroa, laittaa valmiin CD-R:n sulle postiin, ja pitää olla muuten huomiseksi painossa'.' Tatskakuvia minulta kysellään myös todella paljon, mutta silloin joutuu aina selittämään, että mene ammattilaiselle sinne tatskaliikkeeseen puhumaan ja sano mitä haluat, sillä kyllä ne siellä osaavat tehdä homman paremmin kuin minä.

Oletko käynyt kouluja tähän hommaan, vai oletko ihan itseoppinut?

Olen tällä hetkellä ammattikorkeassa Lahden Muotoiluinstituutissa ja opiskelen teollista muotoiltua. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä tämän kuvitushomman kanssa. Olen junnuna käynyt sellaisessa taidekerhossa pari vuotta, mutta se ei ole vaikuttanut piirtämisjuttuihini myöskään. Eli käytännössä siis olen täysin itseoppinut.

Ketä ulko- tai kotimaisia kuvittajia fiilistelet?

Ehdottomat lempiartistit ovat Richey Beckett, Albrecht Durer, Sin-Eater, Aaron Horkey ja Lucas Ruggieri. Kotimaisia tiedän yllättävän vähän, mutta nautin seurata läpi kevään ja syksyn suomilafkojen dekkimallistot läpi. Pidän myöskin Ville Angervuoren jutuista. Instagramissa tulee paljon seurailtua kans piirtäjiä ja kuvittajia – esim. kaverini Eetu Palomaa, jonka tatskaflash-taidot ja -näkemys ovat ihan älyttömät. Tykkään myös noista Duken jutuista erittäin paljon.

Mitenkäs skeittaus maistuu vuonna 2015? Oletko fiiliksissä siitä, miltä skeittaus näyttää nykyään?

Olen fiiliksissä juurikin siitä, että skeittaus kehittyy. Onhan skeittauksenkin sisällä noita muoti-ilmiöitä, jotka naurattaa, mutta kohtahan sitä on itsekin niissä hömpötyksissä mukana. Itse en vaan jaksa hirveästi fiilistellä ihan kaikkea, mitä netissä on esillä. Minua kiinnostaa paljon enemmän vaikka hätäisesti paskalla flätillä tehty revertti tai se, että pistät laudan pelkästään vaikka pään päälle kuin se, että joku tekee täydellisellä plaza-kurbilla nollie laser heel nosebluntin ja räppi soi taustalla. Tulee vaan fiilis, että ihan vitun sama; paha temppu, mutta videolta katsottuna ei kiinnosta pätkääkään. Ihan paikan päällä tuommoinenhan on sitten eri juttu. Sanokaa hipsteriksi, mutta kyllä ne mielenkiintoisimmat jutut löytyvät sektoreilta Magenta, Heroin ja Japani. Sanomattakin varmaan selvää, että Suomessa sitä meikän visiota skeittauksesta edustaa Tikari.

Mikä olisi ns. unelmaduuni eli kenelle/mille haluaisit suunnitella jotain, jos saisit itse valita?

Olen jo yhden unelmaduunin tehnyt: lautagraffat Rad Miken pro-modeliin Tikarille. Jos lähdetään tästä nyt jalostamaan vielä tätä, niin joku kokonaisen lautasarjan tekeminen olisi siistiä. Kenelle sen tekisin – en tiedä, kun noita hyviä lafkoja on Suomessakin paljon puhumattakaan ulkomaisista. On myös paljon bändejä, joille haluaisin tehdä kuvitusta ihan pelkästään sen perusteella, millaisen mielikuvan niiden musiikki tuo minulle päähän. Ja olisihan se nyt ihan hullun siistiä piirtää jollekin Metallicalle paitakuva, vaikka eivät olekaan tehneet 30 vuoteen yhtään hyvää biisiä. Lisätään bucket listiin siis lautasarja, kokonaisen albumin kuvitus, kannet räppilevylle ja paita Metallicalle.

hytky.blogspot.fi

Teksti: Mikko Kempas  Kuvat: Jussi Pohjanen

 

 

Keskustele Facebooksissa