Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Afterlife - Havis

25.06.2015 / Toimitus

Jani "Havis" Havulammen afterlife-haastis lehdestä 4/14


Taisi olla vuosi ’98, kun pyörin stadissa spotteja etsien juuri vasta landelta muuttaneena. Hieman arkanahan sitä oli, kun kaupunki ja sen spotit olivat niin sanotusti legendojen hallussa. Jostain kumman syystä – varmaankin siitä että 90-luvun alussa stadikan parkkipaikka oli niin sanotusti ihan virallinen skedespotti – päädyin yksin sinne parkkikselle skedeemään. Ja eräänä syysiltana siellä sitten oli muitakin skedeejiä, ja ajattelin, että tuleekohan täältäkin niin sanottu kylmetys. Mutta eipä vaan tullut. Siinä jengissä sattui olemaan mukavimmat jäbät, joihin olen ehkä koskaan tutustunut eli Joni Häivölä hirveissä wallie / itä-päissään, Timo ’’Stinde’’ Helenius aina yhtä tyylikkäänä ja suht väkevällä nolliepopilla ja Jani ’’Havis’’ Havulampi, jolla riitti trikkejä yhden polkaisun välille enemmän kuin monilla yhden session aikana. Jonin pitämä Naomi-skedekauppa Iso-Roballa oli pitkälti se linkki, joka meitä kaikkia sitten siitä eteenpäin tulisi yhdistämään. 

Havista olin katsonut ylöspäin jo jostain vuodesta ’96, kun se tuli SM-skaboissa kolmanneksi, ja olin siitä niin fileissä, kun se vaikutti kenties ainoalta, joka oli täysin huoleton oman skedeyksensä ja sijoitustensa suhteen. Havis teki jotain ihan käsittämättömiä variaatioita ihan hetken mielijohteesta. Trikkejä oli jokaiselta aikakaudelta: no-complyt, pressuret, flipit, kaaressa himo koparikomboja ja kaikkea muita, joihin juuri kukaan ei keskittynyt, koska homman nimi oli silloin fs flip ja crooked hänkkään. Se jotenkin hetkautti, ja se oli siihen aikaan täysin aliarvostettua. 

Kun me sitten hengattiin Naomissa ja Joni aina kokosi meidät kasaan ja halusi että sessataan yhessä, minä ja Havis löydettiin aika nopeasti ne yhteiset tekijät, kuten esim true hip hop tai Havis-räppi, kuten me ruvettiin sitä kutsumaan jossain vaiheessa. Ihan yhtä lailla kuin sen skedeys erottuu massasta, Havis osasi kaivaa ne himmeimmät UG-räpit aina jostain. Musiikki on sen jäbän yksi suurimmista intohimoista, ja jos laittaa jonkun hyvän stygen soimaan, niin se kyllä nauttii siitä audiovirrasta ihan eniten. Joskus se sanoi, että jos se ei olisi skeitannut koko ikäänsä, niin se olisi aloittanut soittamaan rumpuja ja että siitä olisi varmasti tullut ihan hyvä funk-rumpali. Voin kyllä täysin allekirjoittaa sen, koska tällä kaverilla on rytmitajua, ja se onkin siirtänyt sen rytmin myös skeden päälle. Ja tyyli ja luovuus myös merkitsevät kaverille paljon, niin laudalla kuin ilmankin. 

Monethan vanhenevat, ja se näkyy myös niiden skedeyksessä. Haviksen kohdalla homma ei ole ihan niin yksinkertainen. Tällä jäbällä jalkatyö on edelleen niin himmeetä, ja tekniikka laudan kanssa kielii kaikista niistä tuhansista tunneista, joita sen päällä on vietetty, ja edelleenkin niitä trikkejä tulee se 40 minuutissa matkalla spotilta kauppaan. Havis ei ole ikinä kelannut, mitä muut ajattelevat, vaan on vetänyt aina omaa linjaansa. Ja katsotaanpa asian laitaa nyt: Havis rippaa edelleen ihan täböllä, kun muilta on jo paikat paskana siitä taannoisesta frontside flipin jahtaamisesta niillä kaseilla. 

Täysi kunnioitus tälle herralle kaikesta siitä, mitä se on tehnyt skedeykselle ja muutenkin elämässään. Persoonallisuus ja arvot ovat tässä henkilössä kadehdittavan kohdillaan, ja luulen ja ounastelen, että Jonilla oli tavallaan myös suuri vaikutus kaikkiin meihin omalla luonteellaan sekä arvoillaan. 

Keep it light, flow with style, move swift, rip for life ja kaikki tämä hymyillen hyvissä viboissa – that’s my man Havis!!!  -Timothy Kühn

Teksti: Joonas Pulkkinen, Intro: -Timothy Kühn   Kuvat: Mikko Kempas

 

Pulkkinen: Alkuun on pakko kysyä, että onko sinusta koskaan edes ollut haastista?

Havulampi: Ei ole. On joskus pyydetty, mutta olen kieltäytynyt. 

P: Numeroon vai Fläsäriin?

H: Fläsäriin – ja Duke pyysi Numeroon joskun mun ja Siliksen yhteishaastista.

P: Miksi et ole antanut?

H: Se on ollut joskus Jyväskylässä kauheassa kännissä jossain skedejatkoilla, niin olen siinä tilanteessa vaan todennut, että ei. Mutta ehkä olen vähän ujo. 

P: Mistä olet alun perin kotoisin?

H: Lassilasta Helsingistä. Syntynyt olen ’75.

P: Koska aloit puskea?

H: Siellä aloiteltiin jotain ’87. Eli kuudennella luokalla. 

P: Ketä muita siellä on puskenut? Puistolassa ainakin oli jotain jengiä noihin aikoihin.

H: Hintakin Janne, Luukkosen Ville, Kiki, ja sitten oli niitä muita, vähän nuorempia haagalaisia: Peke ja Mika Blomgvist ja Lumpeen Tero. Uuksu oli sitten vähän vanhempi; sellainen, jota tsiigasi ylöspäin. Se tuli opettamaan meille kaikkia temppuja ja oli tosi kova vetämään hyndästä kaikkea. Armani ja Bosley, Kukkohovin Joni, sekä joskus myös Klemetin Olli olivat sellaisia, että ne kävivät siellä päin. Niitä tsiigattiin silmät pyöreinä siihen asti, että faija oli huolissaan, kun ei näkynyt kundia himaan. 

P: Millasta skedeys oli siihen aikaan? Skeittasitko verttiä?

H: Ei me kyllä verttiä vedetty, vaan ihan striittiä skeitattiin. Katukivetystä, slappykurbia, ja hyndiä rakennettiin jonkin verran.

P:  Kävitkö laatoilla puskemassa, tai jossain muualla stadissa?

H: Kyllä joo, mutta enimmäkseen skeitattiin niillä omilla lähiöspoteilla. Se, että lähdettiin etsimään spotteja, tapahtui sitten myöhemmin, ’90 tai jotain. Lassilasta Vantaalle, Malminkartanoon päin – siellä oli myös paljon jengiä, johon tutustuttiin. Siellä oli Oka, Pasasen Toni ja Mako. Sitten se Oka duunasi myös joitain leffoja, ’91–’93 aika monta leffaa, joissa meilläkin oli jotain parttia. Siliskin oli niissä leffoissa messissä. Oka itse asiassa duunasi niistä VHS-kassuista minulle jonkun DVD:n vähän aikaa sitten. 

P: Siitä Makosta pitää kysyä, että eikös se ollut ihan sairas skeittaamaan? 

H: Sehän oli kyllä ihan sairas skeittaamaan ja hauska jäbä muutenkin. Sitten toinen ihan sairas oli Hämis eli Sami Hämäläinen. Kumpaakaan en ole nähnyt pitkään aikaan. 

P: Muistan sinut omista alkuajoistani tyyppinä, jolla saattoi olla leffoissa pari temppua (esim. Controlit), mutta en kyllä sinulta partteja ole juuri nähnyt. Montako parttia olet kuvannut?

H:  Ei niitä ole oikeastaan hirveästi. Upan Usafun-leffassa 2005 mulla on partti, Vantaa-jäbien Vaporiderzissa, ja Pönkäsen leffoissa jotain temppua. Sotalan Jani on kuvaillut joitain trikkejä OSD-leffaan.

P: Onko sinulla ollut koskaan mitään erityistä kipinää kuvata trikkejä?

H: En tiedä; ei oikeastaan.  

P: Et saa mitään ekstrakiksejä siitä?

H: No jos ottaa kameran esille, niin kyllä sitä yrittää enemmän ja pahempia juttuja. Kyllä diggaan kuvaamisesta, mutta ei ole ollut ehkä kameraa esillä. Joillain frendeillä on ollut, ja sitten on kuvannut. Sitten ne jutut ovat jääneet pitkäksi ajaksi säilöön, ja Pönkänen on sitten niistä jotain koonnut.  

P: Ehtikö sinulla olla ysärin alussa mitään sponssikuvioita, vai oliko Naomi ensimmäinen?

H: Se oli eka. Taisi tulla ’96; ei sitä ennen ollut mitään. Sitä kautta tuli sitten éS-sponssia. Pönkänen jeesasi siinä, kun se oli silloin Markuksella duunissa. Minulla oli myös Leviksen sponssi jossain vaiheessa. Häivölän joku frendi oli Leviksellä duunissa, ja Häivölä sääti sitä kautta muutamat farkut. Se oli aika huvittavaa. 

P: Millaiset ne vuodet siinä välissä ’92–’96 olivat?

H: Skeitattiin, mutta ei me mitään sen kummempaa, kuten sponsseja, kelattu.

P: Sehän oli sitä pressure-eraa Suomessa?

H: Kyllä. Mullakin oli taili ja nose kulunut, kun hinkkasi pressurea koko ajan. Laudat menee ihan solmuun. Se oli hauskaa aikaa: slappykurbia, vitun pienet renkaat ja pressuret. Todella leveät housut.

P: Se oli sitä aikaa, kun moni lopetti. Lopettiko sinulla moni frendi?

H: Jotkut lopettivat, mutta ne, joiden kanssa skeittasin paljon, kyllä jatkoivat. Mutta esimerkiksi Luukkosen Ville muutti johonkin Hämeenlinnaan, niin en tiedä, mitä sille kuuluu nykyään. Olisi sitäkin kiva nähdä. Sehän oli ihan kingi; voitti junnujen SM-skabatkin joskus.

P: Poikiiko oma skeittauksesi noista ajoista? Siinä paljon kovia teknisiä flättijuttuja, no-complyjä ja reverttejä. Mitä kautta ne tulivat?

H: Ray Barbeehan on ollut aina mun suosikki. Etenkin Ban This -leffassa. No-comply on ihan suosikkitemppu vieläkin, enkä tiedä mistä se tulee. 

P: Mistä ne revertit sitten tulevat?

H: Takaraivosta (naurua). En tiedä.

P: Entäs pressuret, tuleeko niitä vielä tehtyä? Onko sillä saralla jotain erityistä juttua, josta olisit ollut fiiliksissä?

H: Joo, kyllä niitä tulee vielä todellakin tehtyä. En tiedä, se on vaan magee temppu. Etenkin, kun sen saa nousemaan. 

P: Miten se Naomi-aika – skeittaus taisi muuttua muutenkin vähän räpimmäksi. Näkyikö se jotenkin siinä Naomin touhussa? Esimerkiksi siinä gearissa, jota siellä myytiin?

H: Meitsi on aina kyllä digannut räppimusaa ihan ysärin alusta alkaen. Ehkä se aikakausi oli sellaista, 5boroa ja kaikkea sellaista. R.I.P. Joni vaan. Taistonkin kanssa tultiin ihan frendeiksi. 

P: Luuletko, että se oli ideologinen veto, että sinne tuotiin vähän pienempiä lafkoja, kuten esimerkiksi myöhemmin Blueprintiä?

H: Luulen, että Joni toi sinne kamaa, josta se itse diggasi. Se oli aika makeeta siinä. Sitten myös se tiimi: Stinde, meitsi, Joonas Tietäväinen. Kühnin Timppakin hengaili siellä paljon. 

P: Jassu tuli sitten myöhemmin mukaan?

H: Kyllä. 

P: Haluatko Häivölästä sanoa muuten mitään? Millainen tyyppi se oli?

H: Ihan mahtava, iloinen, ihan kingi kaikessa, mitä se teki. Sitä on ollut välillä ikäväkin, kun tulee mietittyä sitä Naomi-aikaa. Ihan paras jäbä. 

P: Mites Funster; muistan, että siellä oli aina kaikkia kingejä skedeejiä. Ketä oli messissä silloin, kun itse puskit éS:lle?

H: Tatu, Jassu ja Pönkänen ainakin. Ei voi muistaa kaikkia.

P: Vissiin skedesit noiden kanssa aika paljonkin?

H: Joo, ja Kühnin Timpan kanssa. Se oli muuttanut just stadiin, ja tutustuin siihen aika nopeesti. Kierrettiin yhdessä spotteja – Emericat jalassa (naurua).

P: Kuten nytkin.

H: Joo; alennuksesta ostetut, ei minulla olisi muuten rahaa, kun ne maksaa niin vitusti.

P: Mites Usafun? Mikä se oikein on ? Se on aina näyttäytynyt mystisenä random-kokoonpanona.

H: Kyllä. Niihin on vaan kerätty kaikkia kuvauksia kaikilta tyypeiltä, jotka ovat saaneet juttuja kasaan. Niitä leffojahan on kaksi–kolme, en tiedä; olen vaan niissä yhdessä messissä. Kaikki hyvät oli siinä messissä, Kivet ja muut. 

P: Oletko sitten aina puskenut paljon? Onko sinulla ollut koskaan mitään hiljaisempaa ajankohtaa?

H: Joku kahden viikon breikki on kyllä ollut maksimi, ellei ole ollut mikään paikka hajalla. Ei minulla ollut mitään sellaista hiljaisempaa ajankohtaa, mutta en ole kyllä itseäni mitenkään aktiivisesti koskaan esille puskenutkaan. 

P: Teittekö Funsterin kanssa reissuja?

H: Olin yhdellä tourilla messissä, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä.

P: Oliko se se, jossa Vallely oli messissä?

H: Just se.

P: Mimmoinen tyyppi se oli?

H: Ihan himmee. Ajettiin Stadista Jyväskylään, ja se ei koko matkana se puhunut yhtään mitään, paitsi kun jossain sillä matkalla näkyi hirvi jollain pellolla, se otti kuulokkeet pois korvista ja sanoi: ”Moose”. Se oli aika omissa maailmoissaan. Tourin jälkeen mentiin Aarnille saunomaan, ja se oli ihan paskana siitä saunameiningistä. ”En todellakaan tuu keidenkään äijien kaa saunaan.”

P: Miten se Vantaan posse? Missä vaiheessa aloit skeitata niiden kanssa?

H: Itse asiassa jossain vaiheessa rupesin vaan skeittaamaan enemmän Siliksen kanssa; se oli myös jo messissä niissä Okan leffoissa, joten sen olen tuntenut aina.  Sitä kautta tutustuin sitten Ivikseen, Makkeeen, Ilariiin, Tommiin, Löfaan ja noihin muihin vantaalaisiin. 

P: Kun kattoo Siliksen skedeystä, niin sillä on ihan skidisti samantyylinen trikkipussi kuin sinulla. Sekin on aika tekninen ja tekee kaikkia impossibleja ja muita, joten onko mahdollista, että olisitte vaikuttaneet toistenne skeittaukseen?

H: Kiitos. En tiedä. Sehän on ihan sairas ja tekee ihan himmeitä juttuja. Sen kanssa on aina ollut kiva skeitata. Ehkä sen kanssa se on ollut sellaista, että vähän ruokitaan toisiamme. Senkin kanssa olisi kiva lähteä taas skeittaamaan.

P: Kenen kanssa olet nyt käynyt?

H: 2008 tai 2009 tutustuin Bentiliin, ja sen kanssa ollaan käyty. Nykyään ollaan ihan parhaimpia frendejä. Se lopetti skeittauksen ysärin alussa. Sillä oli tosi pitkä tauko, varmaan 15 vuotta, mutta se innostui uudestaan. Kun katsoo, miten se on kehittynyt…ihan himmeetä. Se ja Ikosen Antti ovat olleet messissä; vanhoja Pasilan jäbiä. Me oltiin Masan ja Aslakin kanssa skedeemässä Eltsusssa joskus 2008 ja ruvettiin vaan jubailemaan, että lähdetään skedeemään, niin siitä se lähti. 

P: Mitäs muuten Aslakille kuuluu?

H: Hyvää: sillä on vaimo ja lapsia. Pelkkää hyvää. Olin just sen häissä vähän aikaa sitten. 

P: Miten sinun perhekuviosi; olet käsittääkseni faija?

H: Joo, minulla on kaksi lasta. Joona on kahdeksan ja Pihla täytti juuri kuusi.

P: Ovatko lapset rajoittaneet skeittaamista?

H: Kyllähän perhe vie aikaa, mutta kyllä olen aina sen pari kertaa viikossa päässyt laudalle. Näillä numeroilla se on ihan tarpeeksi.

P: Ovatko lapset innostuneet skeittauksesta?

H: Joo, ja Joona skeittaa jo ihan hyvin. Se veti ollien kakkosnelosen yli ja lähti minin päältä sekä veti rokkarin feikkiin. Se kyllä pelaa myös fudista, mutta on nyt innostunut taas. 

P: Ovatko lapset vaikuttaneet ammatinvalintaasi?

H: Ei, sillä olin jo ennen lapsia tuolla lastentarhassa töissä. Nykyään, kun on duunissa about eskari-ikäisten kanssa ja himassa on melkein samanikäisiä, välillä tulee kyllä tarve aikuisellekin seuralle.

P: Mitä teit ennen tuota uravalintaa?

H: Olin työttömänä, joten en juuri mitään. Mutsi on lastentarhanopettaja, ja sitten way back ennen kuin olin töissä lastentarhassa, se sanoi, että tule siivoojaksi meille tuonne. Sitten sitä kautta huomasin, että skidien kanssa on helppo olla. Nyt minulla on eritysavustajan toimi, ja ne heittelevät minua vuoden verran aina eteenpäin sen mukaan, missä tarvitaan eniten; lähinnä Pohjois-Helsingin alueella. Miehet ovat tuolla alalla kyllä aika harvinaisia: siellä on muijia ja meitsi. 

P: Sinulla ei ollut aikoinaan mitään erityistä syytä olla työtön? Esim. että olisi voinut puskea enemmän?

H: Ei. Kyllä tykkään käydä duunissa huomattavasti enemmän kuin olla rahaton.

P: Mitä muuta teet kun skeittaat?

H: Graffitia. En ole ollut ikinä mitenkään aktiivinen; vähän sellainen ysäri sketchbook -jäbä. Nyt olen laillisia tehnyt kyllä. Frendit ovat tehneet ysärin alusta lähtien, ja sitä kautta olen aina ollut kiinnostunut. 

P: Kannuihin ja tusseihinkin saa kai rahaa menemään yllättävän paljon?

H: Kyllä. Vaimoni Susanna ostaa aina joululahjaksi himosetin tusseja ja kaikkia hyviä bookkeja. Se on kyllä ihan bonari. 

P: Et ole mitään rap-musaa sen erityisemmin harrastanut?

H: En; ihan diggailen vaan. En ole tehnyt mitään musaa. Mutta kyllä kasettiaikana duunailin jengille aina jotain mixtapeja – ei mitenkään miksattuna, vaan biisi aina putkeen, synttärilahjaksi jne. On niitä levyjäkin kertynyt; ihan pelkkää CD:tä.

P: Urpo kysymys, mutta pystytkö heittämään kolme träkkiä vuosilta ’90–’93, ’94–’96 ja ysärin lopusta, jotka toimivat edelleen?

H: Nyt olen kuunnellut itse asiassa kasariräppiä, joka on ihan parasta. Big Daddy Kanet, Eric B & Rakimit. Mut ysärin alusta joku Gang Starr; en osaa sanoa mitään biisejä. Kuuntelen musaa yleensä levy kerrallaan. Nykyään se on kyllä ehkä vähän eri. Mutta Andre Nickatinaa ja Devin The Dudea, Killer Mikea, paljon hyviä.

P: Entä kasariräppi? Oliko ysärillä joku sellainen aika, että jengi ei kuunnellut vanhempaa räppiä?

H: Oli varmaan joo. Se oli se old school, mutta olen kyllä itse aina diggaillut. Jotenkin se B-boy-menokin…kyllä sitä on tullut välillä tultu käytyä moonwalkkaamassa jossain breikkiringissä (naurua). En kyllä ikinä ole osannut breikata.

P: Mitä kautta löysit rapin sitten? Ysärin alussa varmaan skedeejät kuuntelivat punkkia kuitenkin suurimmaksi osaksi.

H: Eka, joka kolahti ja jota on tullut edelleenkin kuunneltua, oli De La Soulin 3 Feet High And Rising. En muista vuotta, mutta se ja Public Enemy. Nykyään tuon uuden rapin kanssa on vähän sellaista, että ei ole tullut kuultua oikein mitään mielenkiintoista. Mutta kyllä noissa vanhoissa löytyy. 

P: Mikä siinä sitten mättää? Läpät vai tuotanto vai mikä?

H: Diggasin siitä, että ennen vaan samplattiin jotain funkkibiisejä ja räpättiin siihen päälle. Soundi ei ollut niin pääasia; nykyään se on niin tuotettua. Kyllä sitä hyvää varmaankin olisi, mutta ei jaksa kaivella. Tykkäsin siitä lesoilusta kasarin jälkeen. 

P: Voitit viime vuonna ikämiesten SM:t?

H: Hallitseva suomenmestari (naurua)!

P: Siinäkin suhteessa olet vähän epätyypillinen valinta tähän artikkelisarjaan. Millaisia fiiliksiä sinulle tuli siitä?

H: Se oli ihan mahtavaa. Tosi siistiä; yllätyin. Olin dumarina, enkä ollut edes ilmoittautunut. Anssi sitten kysyi, että olenko menossa skedeemään. Voitto kotiin tuli sitten. 

P: Onko sinulla ollut mitään menestystä ennen tuota?

H: Kulta, hopea ja pronssi. Avoimessa sarjassa olin toka ’96 ja kolmas ’95.

P: Voittiko Hakki kumpanakin vuonna?

H: Ilmeisesti; en ole ihan varma [Hakki ’96, Kivi ’95 –toim.huom.].

P: Muistatko niistä kisoista yhtään mitään?

H: Muistan, kun ’96 oli complete paskassa kondiksessa, menin Naomiin ja sanoin Taistolle: ”Myy velaks mulle dekki ja jotkut renkaat”.  Taisto totesi: ”Muista sitten sijoittua niissä skaboissa”. Sitten tulin tokaksi ja menin Naomiin maksamaan ne velat. High five!

P: Mitä odotat elämältä?

H: Jatkuvuutta. Kaikki on kyllä nyt hyvin, joten ei ole varsinaisesti mitään päämääriä. Päivä kerrallaan.

P: Kun olet tuollainen pitkän linjan puskija, niin mitkä asiat tässä ympärillä ovat muuttuneet siitä, kun olet lähtenyt puskemaan? 

H: Silloin ysärin alussa sai kuulla paljon enemmän vittuilua jengiltä, joka ei skedennyt. Se oli sellainen ydinporukka; oli niin vähän skeittareita. Nykyään se on niin yleistä, että mummoillakin on Vansit jalassa. Meininki on isompaa, mutta ei se ole omaan skeittaamiseen vaikuttanut. 

P: Kaipaatko mitään sieltä männävuosilta?

H: H-Streetiä (naurua)! Me linkitellään niitä partteja toisillemme Bentlin ja noiden kanssa. Se on hauskaa.

P: Tiesin tuon: kun katsoo sun skeittausta, niin hoksaa, että kyllä sitä on Ocean Howellia tuijotettu!

H: Joo – se on ollut kyllä aina mun feivörittivetäjiä. 

No-comply sillan alla. Photo: Kempas

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele Facebooksissa