Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Skeittauksen ystävä: Erkki viinikainen

19.02.2014 / Hangup

Taivallahden kouluisäntä lakaisee pihan, jotta skeittareiden olisi hyvä harrastaa.


Lokakuussa Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli Taivallahden peruskoulusta. Samassa yhteydessä mainittiin myös paikan kouluisäntä Erkki Viinikainen.

”Kouluisäntä lakaisee portaat puhtaaksi koska tietää skeittaajien pitävän paikasta”, luki jutun kuvatekstissä.

Aihe poiki keskustelua myös Hangupin Facebook-ryhmässä. 

”Aina ku tuol skedee, Erkki tuo sinne mukillisen vettä, ja jäätelöö. Jos ton portaikon ite lakasee, Erkki tuo rahaa. Joskus skidinä tienas massit sillä”, yksi kommentoijista kirjoitti.

Toinen muisteli syksyisiä kattosessioita Taiviksen kattovälillä.

”Pimeän tultua koulun isäntä tuli katselee meidän touhua ja totesi ’Laitanko teille valot päälle, että näkee paremmin’. Saatiin kunnon spottivalot ja taas näki tehdä. Iso hatun nosto.”

Kaiken tämän jälkeen oli selvää, kenelle Hangupin kaikkien aikojen ensimmäinen ”Skeittauksen ystävä” -kunniakirja luovutettaisiin.

Paria viikkoa Hesarin jutun ilmestymisen jälkeen Viinikainen istuu koulun ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa toimistossaan ja silmäilee kunniakirjaa. Hän sanoo olevansa otettu.

Ensimmäistä kertaa Viinikaisen ja skeittareiden tiet kohtasivat tämän aloitettua Taivallahden peruskoulun kouluisäntänä vuonna 1994. Ensimmäisten viiden vuoden aikana lautailijoita kävi harvakseltaan, kunnes 2000-luvulla määrä räjähti.

”Muistan että vuonna 1994 portaiden askelmien reunat olivat vielä terävät. Nyt kun niitä katsoo, niin huomaa, että niitä on hangattu aika paljon. Ei niin, että siitä olisi mitään haittaa”, Viinikainen sanoo.

Monella muulla suositulla skeittispotilla on tehty kaikki mahdollinen, että skeittaus saataisiin loppumaan. Viinikainen sen sijaan on toiminut täysin päinvastoin. Miksi?

”Ehkä mä oon vaan tykännyt katsoa niitä temppuja. Että miten ne pysyy sen laudan päällä. Laskevat alas tuon ison mäen eivätkä kaadu. Se on niin hienon näköistä sitten kun niissä tempuissa onnistuu.”

Vuosien varrella kouluisäntä on myös nähnyt monen skeittarin taitojen kehittyvän.

”Aluksi ne ovat olleet niin pieniä, että laskevat tuota mäkeä laudan päällä istuen. Ja nyt ne onkin isoja ja osaavat vaikka mitä temppuja. Sekä lauta että poika ovat kasvaneet. Ja käy täällä tyttöjäkin. Ja isiä lastenvaunujen kanssa, perheellisiä ihmisiä, aika vanhojakin.”

Kevään tullessa Viinikainen lakaisee katoksen alueen hiekasta ja hätäisimmät saapuvat skeittaamaan sen alla sijaitsevaa kuivaa länttiä. Moni ihmettelee miksi kouluisäntä ei putsaa saman tien koko pihaa, mutta siihen on syynsä.

”Piha viettää alaspäin ja siihen valuu vettä tuolta mäestä. Jos siitä lakaisee hiekan pois, niin siihen tulee yön aikana sileä musta jää. Ja sitten joku mummo astuu siihen ja liukuu koko pihan poikki.”

Toivotaan että Viinikainen lakaisee pihan jatkossakin ja pysyy skeittauksen ystävänä. Sitä edesauttaa ainakin se, että paikat pidetään puhtaana – kuten tähänkin mennessä.

”Skeittarit ovat käyttäytyneet hyvin 20 vuotta. Pilarit ja muut ovat pysyneet siistinä, ei ole tussin tai spraymaalin jälkiä. Toki pulloja ja sellaisia aina jää, mutta pulloista olen vain tyytyväinen. Kerään ne talteen ja ostan niistä saaduilla rahoilla kahvia”, Viinikainen sanoo.

 

Teksti ja kuvat Valtteri Väkevä

Kenelle sinun mielestäsi pitäisi luovuttaa Skeittauksen ystävä –kunniakirja? Vinkkaa meille: toimitus@hangup.fi

Keskustele Facebooksissa