Hangup – Skeittaus, elämä, viihde ja kulttuuri

Hopeajärvi

18.02.2014 / Hangup

Hopeajärvi-bändin haastattelu numerosta  5/13


Helsinkiläinen Hopeajärvi sijoittuu bändin jätkien mukaan levyhyllyssä Sielun Veljien kulmikkaimpien ja Radiopuhelimien veemäisimpien hetkien ja kirskuvimman post-punkin kylkeen. Pari vuotta kasassa ollut äänekäs kvartetti on saanut nopeasti ystäviä. Laulaja-kitaristi Teemu Tanner vastaili kysymyksiin savuisessa kivijalkakuppilassa kylmän kolpakon äärellä.

Mikä meno?

Teemu: Terve, terve. Just jännä meno! Ehkä vähän tuossa ympärillä painaa lysyyn jotkut arkiset huolet. Mut veks ne nyt, hyi! Eiköhän me nyt vaan puhuttaisi taiteesta ja muusta vähemmän klesasta?

Joo. Juodaanko rahat?

T: Kato – eka jäbä, joka uskaltaa vetää tuon! Rahaa ei ole mitenkään liikaa, joten miksei. Panehan iso paha pressikortti viuhuun.

Vitsit, kun meikällä ei ole sellaista. Vingutetaan pankkikorttia. Kuinka Hopeajärvi alkoi?

T: Arilla oli tämä nimi jo valmiina ennen kuin ruvettiin skulaamaan. Siis joskus 2011 alkupuoliskolla, kun Ari asui vielä Hakiksessa. Keittiön pöydän ääressä renkattiin akustisia kitaroita ja ääniteltiin sanelimeen biisejä.”Me ei mennä” ja ”Desinfiointi” oli vissiin ekat biisit. Joku yö lähetettiin Timolle tekstiviesti, jossa luki: ”Sä soitat Hopeajärvessä rumpuja, ok?” ja Timo sanoi, että jees. Ukolle about sama juttu tyyliin: ”Kiinnostaaks rokki?” eikä Ukko ollut rokannut hetkeen, niin totta kai se natsasi! 

Eikös teidän eka keikka oltu sovittu jo ennen kuin olitte edes soittaneet kertaakaan yhdessä?

T: Joo. Ehkä tuon ”paineen” takia syntyi nopeasti ensimmäiset viis biisiä. ”Keisari on vammainen” -niminen tekele nivoi meitä tiettyyn suuntaan. Sitä ei ole sen koomin soitettu. Paitsi kerran. 

Kokoonpanoon kuuluvat sinun lisäksi siis Timo Tikka (rummut), Ukko Perttilä (kitara) ja Salosen Ari (basso, laulu). Mikä on paras puoli soittohommissa?

T: Soittohommissa? Viime aikoina se on minulle ollut tämän ryhmän tiivistyminen. Meidän neljän oma kieli.

Teistä lähtee hirveä mökä. Saako teidän keikoilla käyttää korvatulppia?

T: Ei.

Teillä kaikilla on ollut ja on muitakin bändejä ja projekteja. Millä tavoin Hopeajärvi poikkeaa näistä?

T: Voisiko se poiketa niinkin klassisesti, että Hopeajärvi on me neljä? En rupea muiden puolesta puhumaan. Mulle tämä on siksi tärkeä juttu, että pääsen mökäilemään arvostamieni jäbien kanssa. Tovi siinä kesti, vaikka ei tässä mitään metsästystä ole ollut. Olen katsellut etäisyyden päästä näitä muita jäbiä ja miettinyt, että voi kiesus, mitä neroja.

Sellaista. Tämä toteutuu joka proggiksen kanssa. Ei kukaan soittaja ole itsestäänselvyys. Tuntuuko, että palaset ovat loksahtaneet jollakin tapaa paikoilleen?

T: Ovat ne Hopeajärven puitteissa loksahtaneet aika täydellisesti. Mutta ei niitä biusoja mihinkään muurattu ole. Kyllä me haetaan erilaisia tasapainoja varmaan niin pitkään kuin tämä bändi on olemassa. Tuolla tulee jatkuvia yllätyksiä soittotilanteessa, kun joku heittää ilmoille jonkun törkeen kuvion. ”Hei, mitä? Pidä toi!” On ihan siisti olla elossa tässä porukassa.

Nousunne on ollut vauhdikasta. Onko virtsa noussut päähän tai minäkuva vaurioitunut?

T: Tuli jännä visio joistain lapsuuden ilmakitararokeista. Niissä olen alusta asti ollut jotenkin keskikokoisilla, huonosti myyvillä klubeilla. En ole stadioneille poseerannut silloinkaan. Kelaillut jotain mielikuvitusbändejä ja piirtänyt niille levynkansia. Ne bändit olivat etiäisiä varmaan! Haen taiteen tekemisessä pitkää kaarta, elämän pituista omistautumista. Se, että joskus se snaijataan paremmin kuin toiste, ei ole minun hyppysissäni. Tykkään tehdä ääripäitä, testailla. Näpeille tulee just sopivan tasaisesti; se pitää noi ylpistymisyritykset aika hyvin kurissa.Kusi ei pääse nousemaan päähän, ei tällä staililla.

 

 

Riitelettekö te paljon keskenänne?

T: Ei kyllä. Keskinäinen kunnioitus ja arjen vaatimat etäisyydet jeesaavat paljon. Bändinä me ollaan ehkä junnu, mutta tyypit ovat jo tahoillaan ehtineet ja tehneet. Kysy muutaman vuoden jälkeen uudestaan. Sitten saattaa olla ihan Eagles-settiä. ”I cannot wait to beat the shit out of you”.

Milloin debyytille voidaan odotella seuraajaa?

T: Meillä on seiskatuumainen jälkityöstössä juuri nyt, ja sen olisi tarkoitus lähteä monistukseen joulukuun alussa. Ensi vuoden alussa ruvetaan väsäämään vähän pidempää kokonaisuutta taas; varmaan LP. Ennen tulevaa kesää sellaista sitten pihalle, jos kaikki menee toivotulla tavalla.

Seuraavaksi voisin kysäistä kolme visaista kolmoiskysymystä. Kuinka kuvailisit Hopeajärveä kolmella adjektiivilla?

T: Äänekäs, vänkä, tahrainen.

Kolme asiaa, jotka etovat joukkueurheilussa?

T: Aloituskokoonpano, filmaaminen, suihkussa filmaaminen.

Kolme kaikkien aikojen parasta äänekästä rock-albumia?

T: Voi kiesus, et kyllä helpolla päästä näiden listojen kanssa. Hähää! Paha nakella äkkiseltään. Täytynee mennä viimeaikaisten pyöritysten perusteella. Funtsitaas. Okei, tänään ja siis vain tänään ne voisivat olla vaikkapa The Stoogesin Fun house, My Discon Paradise ja Sielun Veljien Hei soturit. Sielun Veljet nousivat tuoreen kirjan lukusession yhteydessä ymmärrettävästi pitkästä aikaa kunnon tehosoittoon. My Disco taas on todella kovis minimal-trio Australiasta. Paradise on niiden toinen, ja siinä jo huomaa, kuinka soinnut alkavat vaan vähentyä ja vähentyä. Stoogesin katalogista just Fun house on viime viikkoina maistunut. Huomenna kaikkien aikojen parhaina keimailisivat todennäköisesti kolme jotain muuta yhtä hienoa juttua.

Jos Steve Albini (mm. Big Black, Rapeman & Shellac), Thurston Moore (Sonic Youth) ja Mark E. Smith (The Fall) tappelisivat, kuka voittaisi ja kuinka taistelu etenisi?

T: Hmm. Tämä visio tulee jostain ihme syystä juuri nyt aika selkeänä. Ei niiden tarvitsisi flaidata ollenkaan. Se menee niin, et Mark E. Smith korkkaa bissen, imailee sen ykkösellä ja luo SEN katseen Steveen ja Thurstoniin. Sit se totee vaan et: ”Tehkää perässä” .

Ja en nyt meinaa sitä bisseä.

Rauhanomainen ja jotenkin häiritsevä visio! Lopuksi, mitä odotat tulevalta?

T: Tulevaisuus on niin kirkas, että on pakko käyttää blehoja. Nyt, kun vibat ovat kohdillaan ja jutut toimivat, niin ennen kaikkea toivon meille paljon uusia tuttavuuksia. Taloudellisia keikkoja, vihonviimesiä keikkoja ja julkaisuja. Noita normaaleja eteenpäin  kuskaavia juttuja. Vähän jäävi kyllä olen sanomaan, mitä tuolla venaa. Eikös Jonna Tervomaa toivonut tikapuita johonkin? Niitäkin tarvitaan.

 

https://www.facebook.com/Hopeajarvi

Teksti Miikka Niiranen  Kuva JARKKO WICKSTRÖM

Keskustele Facebooksissa